Levadeloikkia ja oreilua

Kaikessa yksinkertaisuudessaan; Aapo on keksinyt olevansa ori. Tallikaveri, shetlanninponitamma Seni, oli tuossa joku aika sitten karannut Aapon ja Apollon tarhaan, jolloin Aapo oli tietty kiinnostunut kiimaisesta tammasta ja yrittänyt toteuttaa itseään. Sen jälkeen Aapo on kahdesti karannut Senin tarhaan, ja aina Senin tarhan ohittaessa se tahtoisi päästä Senin luokse.

Kaiken tämän lisäksi Aapo on alkanut käyttäytymään kuin sika. Tosin, miehethän ovat sikoja, sen varmaan aika moni muukin nainen voi sanoa. Aapo on kuitenkin alkanut napsimaan samalla tavalla kuin varsana, ei voi yhtään luottaa siihen, että pureeko se vai ei. Kiva, kun tallilla pikkutytöt on aina pusuttelemassa sitä, ja aina joutuu sanomaan, että älä koske päähän, se voi purra! Hyvin huonosti uskovat. Kävelyillä jatkuu edelleen stoppien tekeminen, tosin sunnuntaina käytiin kävelemässä riimussa + narussa, ja Aapo stoppaili hyvin vähän. Tosin korvaavana oli sitten jyrääminen. Pysähtyi ja sitten käveli aivan kiinni, lavalla työnsi sivuun taluttajaa. Ei millään suostunut kävelemään nätisti, joko oli pää ties missä, tai sitten se oli oikeassa paikassa ja yritti napsia. Naruakin Aapopirulainen nappaili suuhunsa ja kiskoi. Yhdessä vaiheessa Aapo kyttäsi lumikasaa, pelästyen sitä sitten niin, että teki tyylikkään levadeloikan sivulle. Ja tosiaan, pelästyi lumikasaa katsottuaan sitä ensin noin 30 sekuntia, eikä tänä aikana tapahtunut MITÄÄN. Ponini on pöhkö. Oli Aapo muutenkin ihan pösilö, ravata olisi pitänyt kokoajan, ja jos pyysi ravaamaan, niin sitten olisi pitänyt saada laukata. Vähän liikaenegiaa ehkäpä, mutta mitäs ei pura sitä energiaansa tarhassa. Riekkuisi siellä, niin ei tarvitsisi ihmistä kiusata. Välillä tekisi mieli antaa periksi, mutta oma luonne ei onneksi anna periksi. Onhan noita apukäsiä kuitenkin saatavilla, meidän tallinpitäjäkin lupasi, että voi autella ponin käytöskoulutuksen kanssa. Ihanaa kyllä.

Muuten Aapo on varsin ihastuttava tapaus edelleen. Tarhasta se tulee nätisti pois, tulee jopa kutsusta luokse - ainakin pääsääntöisesti. Harvemmin sitä joutuu mistään hakemaan, pari askelta kun ottaa kohti, niin se jo tulee luokse. Tallissakin se on oppinut seisomaan, seisoo käytävällä varsin rauhassa, vähän voi yrittää liikuskella, mutta ei kääntyile enää niin valtavasti ympäri, kuin mitä teki ennen. Tosin sekin loppui aika pitkälti siihen, kun harjoiteltiin käytävällä seisomista niin, että Aapo taisi seisoa likimain tunnin käytävällä, ihan vain touhuilun ja muiden auttelun lomassa. Eipä ponia näyttänyt kovin seisominen haitata. Seisoo kivasti käytävällä nykyään.

Mitään muuta vikaa siis ei tosiaan Aapossakaan ole, kuin että se on alkanut oreilemaan. Kurilla saa senkin kuitenkin pidettyä sen verta kurissa, ettei aivan mahdottomaksi touhu käy. Aapo tarhataankin niin, että pysäytetään säännöllisen matkan välein, pysyy kontrolli, ja poika oppii, että kun ihminen käskee pysähtymään, niin silloin pysähdytään.

On se vain niin rakkauspakkaus.

vauva noin 2kk <3

Kuvapostaus Aaposta (ja kavereista)

Irtojuoksutuksesta tuli perässä vaellusta

Poni pysähtyy kun mamma pysähtyy<3

Jotain me selitettiin

Aapon tarhakaveri, Apollo (sk. reilu 190cm)

Syksyllä 2010, Aapo 1½v

Vähän baanausta kentällä, kun mammaa vähän ratsasteltiin (ikää vajaa 2kk)

Aapo hieman vajaa 2kk nukkuu

Aapo ja Mari-äiti, ikää vauvalla vähän vajaa 2kk

Kuvia postailen taas joskus, kun saan räpsittyä, tämä oli nyt tällainen vauva-ajan sekä 1½-vuotis kuvien postaus.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuodenvaihteen myötä Aapo on keksinyt, että on kiva kiusata ihmisiä. Käännyttyään 2-vuotiaaksi on Aapo alkanut testaamaan oikein olan takaa, hoitajaamme Annikaa Aapo kiusaa mm. jumittamalla aloilleen kävelylenkillä ja olemalla muutenkin ihan sika. Aiemmin ei poni minun kanssani temppuillut, mutta nyt on alkanut sitäkin tekemään.

Tänään kävelylle lähtiessa Aapo stoppasi ensimmäisten 200 metrin aikana varmaan miljoona kertaa, ei suostunut kävelemään eteenpäin, saatikka peruuttamaan sinne minne halusin. Vain tallia kohti olisi suostunut kulkemaan. Aikani sitten pyörittelin ponia ympärilläni ympyrällä ja sain siten sen aina siirtymään vähän haluttuun suuntaan. Loppujen lopuksi suostui oripoika liikkumaan sinne, minne halusin. Loppu kävelylenkki mentiinkin sitten suhteellisen reipasta tahtia, Aapo katseli koiria, ja olisi selvästi halunnut tehdä tuttavuuttakin. Paria autoa oli pelkäävinään ja sitten tietty olisi halunnut ravata. Vähän ravuutinkin, mutta se meinasi muuttua koko ajan laukaksi, joten luovutin suosiolla. Käveltiin pääasiassa sitten kuitenkin siis.

Epäilen suuresti, että ponin hampaat kaipailisivat raspausta, siispä päätin jättää suitsien käytön toistaiseksi pois. Pitää pyytää tallilla vähän jeesiä, että saa katsottua onko ponilla tarvetta raspaukseen ja sitten soittaa ponille hammaslääkäri. Samalla sitten voikin hoitaa ponin rokotukset yms, niin saa nekin kuntoon. Tuli meinaan pohdittua, että pitäisköhän tuon läskipalleron kanssa mennä kokeilemaan match showhun. Espoossa olisi sellainen helmikuussa. Mitähän karvamuhku tykkäisi? Tosin suurta ruokkoamista se ainakin kaipaisi! Ja käytöskoulua.

Pakko päästä kyllä Aapon kanssa jossain vaiheessa leirille, jonnekin, missä voi opetella ihan käytöskoulua. Ehkäpä Hippiinaan, jossa tosin en parisen vuotta sitten ainakaan kovin hyvin viihtynyt, mutta ehkäpä sitä kestäisi, kun ei tarvitsisi edes harkita ratsastamista. Muut jutut kun heillä on kivoja, siitä ratsastustyylistä vain en oikein perusta. Niitä muita juttuja voisi Aapon kanssa käydä kokeilemassa ja opettelemassa. Tekisi ihan hyvää molemmille varmasti.

Ponin käytöskouluun joutumisesta sen verran, että tosiaan, uhmaikään päästyään on Aapo alkanut keksiä sellaisia pikku juttuja, kuin että taluttaessa on kiva yrittää potkaista, jos komentaa narulla/raipalla, samoin tasajalka loikat on silloin Aaposta ihan paikallaan. Samoin pienet pystyynnousut ja päälle tulemiset. Myös näykkimisen poni on keksinyt (namupaloja ei saa siis toistaiseksi kädestä). Inhottavaa, kun sille on nyt noita pahoja tapoja tullut. Täytyy alkaa olemaan tosi tarkkana sen kanssa. Ei tarvitsisi ponin riekkua edes tuota vähää, mitä se tuppaa riekkumaan. Täytyy katsoa talutuslenkkejä riimussa, että jos käyttäytyy paremmin. Voihan se olla, että on hampaissa sanomista, jonka vuoksi ei meinaa haluta kävelyillä olla asiallinen.

Pahoitteluni vielä pitkästä kirjoitustauosta, yritän kirjoittaa ahkerammin, mutta aina ei vain viitsi kirjoittaa samanlaisia tekstejä kerta toisensa jälkeen. Käytöskoulusta tulen kyllä kirjoittamaan, asioista, joita on harjoiteltu ja miten on mennyt. Pysyypähän itsekin kärryillä, että miten poni on toiminut. Ensi kertaan!