Ratsutukkainen luonnonlapsi

Eilen tosiaan tallille mukanani matkasi Roosa, jonka kanssa ensitöiksi alettiin siistimään Nemon tukkaa heti harjauksen jälkeen. Nemo seisoi hienosti lähes paikoillaan kun saksittiin, koska ohennusveistä Roosalla ei nyt ollut ja mullakin oli vain sakset tai nyppimiskampa. Saksittiin siis ensin ja sitten Roosa kokeili nyppiä kamman kanssa. Vähän turhan järeä se kyllä ehkä on Nemon hentoiseen tukkaan. Muutenkin hoitotoimenpiteet sujuvat meillä päivä päivältä paremmin ja nyt Nemo on antanut jo kahtena päivänä koskea jalkoihinkin ilman potkimista. Ylpeä olen heppalapsesta, kun niin hyvin uskaltaa jo luottaa.

Ratsutukka-Nemo ja Roosa

Oltiin Roosan kanssa sovittu, että hän kokeilee Nemoa ja hieman jännitin miten poitsu reagoi ratsastukseen heti valmennusta seuraavana päivänä. Meillä oli kuitenkin selkeä ajatus siitä, että Roosa vain kevyesti kokeilee millainen Nemo on ja hieman sanoo omaa mielipidettään siitä mulle. Yllätys ei ollut suuri, kun Nemo oli tahmea ja ehkä vähän halutonkin alkuun liikkumaan. Roosa joutui jopa hieman patistamaan Nemoa, mutta kyllä sieltä liikettäkin sitten irtosi, kun heppa lämpeni. Oli ilo nähdä oma nuori oikeasti itseä osaavamman kuskin alla, ja havaita, että ei se rullailu ja suun aukominen ainakaan kuskista johdu, joten kuolaimessa tai suitsissa nyt sitten syy. 

Roosa kokeili ihan vain käynnissä ja ravissa miten Nemolla toimii kaasu, jarru sekä ratti. Vähän väistöjäkin Roosa teki, ja ai vitsit kun Nemolla on sujuva väistö, kun vertaan esimerkiksi Aapoon, jolle jo rakenteen puolesta väistöt eivät olleet helpoin mahdollinen tehtävä suorittaa, vaikka kyllähän Aapokin väistöt teki ihan sujuvasti, kun kuski osasi pyytää (ei siis allekirjoittanut). Nemo käyttäytyi väsymyksestä huolimatta tosi kivasti, toki siitä selkeästi huomaa, että väsähtäessään se alkaa punkemaan lavat edellä eikä tahtoisi enää kulkea kuin virkkuukoukkuna. Roosa kuitenkin sai kivoja pätkiä nenä pidemmällä edessä, joten tyytyväinen pitää olla.

Oltiin vähän erimieltä siitä onko aika syödä vai ei

Komea pikkupoika<3

Näin tää sujuu, tyttö ja heppa molemmat vm. 2012

Tänään meillä olikin kävelypäivä ja päätin yllättää Nemon lähtemällä maastakäsin sen kanssa kävelemään tallille johtavalle hiekkatielle. Todellisuudessa taisin itse yllättyä enemmän, sillä Nemo käyttäytyi aivan super fiksusti. Kaverikin meillä oli mukana, kun saatiin yksi tallikaveri lähtemään tallinpitäjän hepalla tueksi ja turvaksi Nemolle. Nora oli matkassa kuvailemassa ja vähän apuna katsomassa Ainon perään. Nemo on muuten osoittanut fiksuutensa myös Ainon kanssa. Tiesin kyllä, että Nemo on jonkin verran tottunut lapsiin, mutta en osannut aavistaa sen olevan näin fiksu. Harjaushommat voidaan esimerkiksi suorittaa melkein yhtä helposti kuin Aapon kanssa. Taluttamaan Ainoa en ole vielä päästänyt tai selkään, mutta niiden aika tulee sitten, kun Nemo on meille itsellekin vähän tutumpi ja ollaan puolin ja toisin saatu luottamusta rakennettua. Suurin osa tämän postauksen kuvista on Noran kuvaamia, joten suurkiitos hänelle mukaan lähtemisestä lyhyellä varoitusajalla!

Viikonloppuna aion todennäköisesti käydä itse kevyesti keventelemässä selästä käsin. Muuten touhuillaan maastakäsin ja katsellaan miten sitten seuraavan kerran selkään. Ruokintaakin olen tässä nyt pohdiskellut. Jotain väkirehua Nemo selvästi tarvitsee, mutta nyt pohdinnan alla on, että syötelläänkö lihaskasvun tueksi sitten soijaa, öljyä vai mitä. Näillä näkymin lähdetään öljyllä liikkeelle, sille kun löytyy sitten tallilta muita käyttäjiä, jos Nemon kanssa osoittautuu epäsopivaksi valinnaksi. Soijassa toki olisi se etu, että syöttömäärät pieniä, joten säkki kestää kauan.

Ohhoh, tarkennus kusee, mut oma ilme on täys 10

Ekalla tunnilla

Eilen päästiin Nemolapsen kanssa ensimmäistä kertaa tunnille ja sainpas kuvaajankin mukaani. Laittelin Nemon aika rauhakseen valmiiksi ja kuvaamaan tullut Milla ehti letitellä poitsun ylipitkän harjankin. Tänään onneksi Roosa tulee katsomaan Nemoa ja lupasi siistiä Nemon harjankin tullessaan. Saadaan sitten oikea ratsutukka, niin ehkä Nemo alkaa näyttää sen myötä jo hieman enemmän hevoselta, kuin pikkuvarsalta. Ennen tuntia mulla oli myös aikaa kävellä Nemon oikein perusteellisesti ja vähän ravaillakin selästä.

Nemo oli tosi kivan tuntuinen niin verkatessa kuin tunnillakin, mitä nyt rullailee vähän turhan paljon ihan itsekseen. Valmentajani saapuessa paikalle päästiinkin sitten korjaamaan ensin mun kuukauden aikana leväperäiseksi päässyt istuntani ja sitten tehtiin kevyesti töitä. Koska valmentajani ei ole vielä Nemoa nähnyt teimme ihan vain hyvin simppeleitä juttuja, jotka tosin eivät Aapoon tottuneelle kuskille olleet helppoja. Ihan kohtuullisesti kuitenkin meni ja olen tyytyväinen heppalapseen.

Rullaa rullaa

Meidän tunti koostui ihan vain suoraan kulkemisesta, siirtymisistä ja siitä että saan itse keskivartalon tuen sellaiseksi, että pystyn tasapainottamaan Nemoa. Välillä musta jopa itsestäni tuntui, että Nemo kiikuttaa mua, mutta todellisuudessa se olikin vain Nemon hyvä oma ravi. Hupsista. Taitaa oikeasti olla aika opetella heppaliikkeet poniliikkeiden sijaan!

Työtähän Nemossa vielä on, mutta valmentajanikin mukaan siitä kyllä tulee oikein kelpo peli mun tarpeisiini. Valmentajani kuitenkin sanoi myös, että nyt tehdään Nemosta oikeasti istunnalla ratsastettava, koska olen sellaisesta hevosesta kovasti puhunut. Tunnillakin käytimme lähinnä istuntaa siirtymisissä ja se oikeasti toimi Nemon kanssa tosi kivasti! Sain myös tehtäväksi itsenäiseen ratsastukseen tehdä puolipitkällä ohjalla käynnissä ja ravissa ympyröitä ja voltteja vain istunnalla kääntäen. Näin saadaan Nemolta nenää pidemmäksi ja kuski käyttämään istuntaa turhan ohjassa roikkumisen sijaan.

Vauva alkaa vähän tajuamaan mitä haluttiin

Todella hyvä fiilis jäi meidän pienestä opetussessiosta, vaikka Nemo olikin ajoittain aivana hiilenä ötököiden takia. Ensialkuun meillä alkaa oikein todellinen totuttaminen ötökkämyrkkyjen laittoon ja ostoslistalle pääsee niin tavallinen kuin ratsastuskäyttöönkin tarkoitetut ötökkäloimet. Myrkkyjen laittoonkin täytyy Nemo kuitenkin totuttaa, joten nyt aletaan sitten alkuun sumuttelemaan vedellä... Kyllä se tottuu ja oppii. Niin Aapokin oppi.

Muitakin opeteltavia juttuja on maastakäsin, sillä Nemolle yksi hankala asia on jalkojen hoito. Se on todella nihkeä antamaan koskea jalkoihinsa käsin, ja siten takasten arpien rasvaaminen ja muu hoito on hyvin hankalaa. Ei nimittäin huvittaisi ottaa kaviosta joka kerta, kun yrittää jotain jalkojen hyväksi tehdä. Tähän mennessä on kokeiltu lapsille tarkoitettua Becur Repair-vaahtoa, joka on ponnekaasupullossa ja ihan sormella nopein liikkein rasvaamista. Molemmista tulee monoa, ja Nemo osaa potkia sivulle ihan kunnolla. Seuraavaksi aion kokeilla ihan vain sienen avulla laittaa rasvaa, koska Nemo kyllä antaa harjata jalat, joten sieni voisi myös olla siedettävä. Joskus kun saan apukäsiä, opetellaan sitten jalkojen hoitohommia niin, että toinen pitää yhtä jalkaa ylhäällä ettei Nemo pääse potkimaan.

Tässä vaiheessa kääntyiltiin ihan vain istunnan kanssa

On toi Nemo kuitenkin ihan uskomaton kaveri. Mä jännitin aika paljon, että löydänkö itselleni uutta kivaa heppaa, mutta kyllä toi Nemo on jo tässä viikossa osoittanut olevansa just sellainen kaveri, mitä mä Aapon seuraajaksi haluankin. Toki omalta kannaltani ihanteellisinta olisi ollut jos Nemo olisi valmiimpi, mutta eiköhän siitä oikein kiva tule, kun vaan ahkerasti valmentaudutaan ja saadaan tarvittaessa ratsuttajaakin selkään. Kuitenkin tavoitteet Nemon kanssa ovat aika erilaiset kuin mitä Aapon kanssa. Nemon kanssa mulla on myös hieman enemmän käryä siitä, mitä ja miten mun pitää asioita tehdä, vaikka ratsastuksellisesti Nemo onkin aivan erilainen kuin Aapo.

Kuolainasioita meillä hieman pohditaan vielä, nyt Nemolla on kolmipalat, jotka ovat melko ohuet. Mulla olisi varastossa sille myös Aapon vanhoja kuolaimia ja Nemon mukana tullut suora Happy mouth. Täytyy hieman testailla eri kuolaimia ja katsoa minkä kanssa Nemo on tyytyväisin. Mulla itselläni kun on vähän sellainen tunne, että Nemo ei ihan kauheasti tuosta nyt käytössä olevasta kolmipalasta tykkää, sen verran aukoo suutaan vaikka ohjat eivät edes ole käsissä. Toki syy voi olla esimerkiksi raspauksessakin, mutta Nemolla on ollut 6kk raspausväli ja nyt edellisestä raspauksesta on vain reilu  4kk...

Koirakoulua ja tarhan siivoamista

Meillä on Nemon kanssa maastakäsintouhut jatkuneet. Olen pari kertaa juoksuttanut hetken aikaa, kun Nemolla tuntuu olevan liikkumishaluja enemmän kuin tarpeeksi, vaikka liikkuu tarhassakin kaikissa askellajeissa. Juoksutushetket ovat kuitenkin olleet kevyitä, alkuun talutellen käyntiä ja sitten muutama (2-4) kierros ravia ja laukkaa / suunta, jonka jälkeen on taas talutellen kävelty. Nemo on osoittautunut oikein asialliseksi juoksuttaa, oikeassa kierroksessa yrittää kovasti oikoa, mutta eiköhän sekin saada harjoiteltua pois. Siirtymät askellajista toiseen sujuvat kuitenkin ongelmitta ja Nemo kyllä selkeästi osaa juosta liinassa.

Talutellessa Nemo ei oikein tahtoisi ymmärtää, ettei aina narun päässä kävely tarkoita syöttelyä. Meillä kun tällä hetkellä liikutusalueena on pelto joka kasvaa vihreää, joutuu hieman keskustelemaan syömisen asiallisuudesta. Nemolle ruoan päällä liikkuminen on hyvin hämmentävää, mutta hiljalleen ollaan aitaa siirrelty ja lähipäivinä hepat pääsevät kokonaan vihreälle, joten tasaiseksi tampatusta alueesta saa ratsastustilan, joka sopivasti on kentän muotoinenkin. Aitoja siinä ei ole, eikä se mittasuhteiltaan ihan kenttää vastaa, mutta onpahan tasainen alue juoksutusta ja ratsastusta ajatellen. 

(c) Milo Savolainen

(c) Milo Savolainen

Kengittäjää yritetään saada ensi viikolle tulemaan, meillä kaikkien heppojen kaviot hoitoa vailla, joten meillä tallinpitäjä kyselee kengittäjää paikalle. Meillä Nemon kanssa tarvitaan oikeasti ammattitaitoinen ja hyvä kengittäjä, joten päädyin Nemon kohdalla käyttämään samaa kenkääjää, jota tallinpitäjämme ja toinen hevosenomistaja hevosillaan käyttävät. Kyseinen kenkääjä omaa kuitenkin jonkin verran nimeä ja on tehnyt jo pidemmän aikaa kengityksiä. En ala Nemon jalkajutuista tässä nyt sen koommin höpisemään, palaillaan niihin sitten kun saadaan kenkääjä paikalle.

Torstaina meillä kävi eräs valokuvausta opiskelemaan lähtevä Milo kuvaamassa, ja nämä kuvat koristavat tätä postausta. Nemo oli hieman erimieltä kuvaushommista, mutta saatiin me jotain kuvia kuitenkin. Sadekin häiritsi hetkellisesti läsnäolollaan ja hieman ehkä harmitti, kun saatiin huonohko keli kuvauksille, mutta näin voi aina välillä käydä. Enköhän mä joskus onnistu saamaan kuvaajan paikalle hyvälläkin kelillä. Milo kuitenkin onnistui mielestäni saamaan Nemosta oikein kivoja kuvia, joten eipä se sadesää nyt loppupeleissä niin huono juttu sitten ollutkaan.

Nemo on kova poika halimaan. (c) Milo Savolainen

(c) Milo Savolainen

(c) Milo Savolainen

Tänään tehtiinkin sitten otsikon mukaisia asioita. Nappasin tallille mennessä kottikärryt ja talikon mukaani ja suuntasin suoraan tarhalle. Kuten arvata saattaa, utelias ja supersosiaalinen Nemo oli heti ihmettelemässä mamman touhuja ja niinhän siinä kävi, että Nemo siirtyi mukanani kakkakasalta toiselle. Sain kyllä siivota aika hyvin, mutta Nemo oli kokoajan selässä kiinni ja uteliaana katseli mitä tein. Hienosti poika väisti kun pyysin, joten eipä mulla ollut tarvetta kieltää Nemoa osallistumasta siivoushommiin. Kottikärryn täytyttyä olin kuitenkin aikeissa tehdä vähän seuraamisharjoituksia Nemon kanssa.

Nappasinkin tarhan aidan toiselta puolelta sinne jättämäni leipäpalat, jonka jälkeen tehtiin Nemon kanssa seuraamis-, kääntymis- ja pysähtymisharjoituksia. Nemo toimi kivasti ja tästä on pieni videoklippi blogin fb-sivuillakin. Video ei järin loistelias ole, mutta kyllä siitä hieman näkee. Yritän joku päivä saada kaveria kuvaamaan, niin voi näistä meidän koirakoulujutuista saada enempikin videota. Pääpointti itselläni näissä koirakoulujutuissa kuitenkin on se, että Nemo saa olla täysin vapaana jolloin on sen oman valinnan varassa seuraako se minua vaiko ei. Aina kun Nemo tekee, kuten toivon sen tekevän, se saa palkinnon. Väärästä tekemisestä ei rankaista, vaan odotetaan, että hevonen itse valitsee sen tekemisen, jolla se palkinnon saa.

(c) Milo Savolainen

Kyllä siitä kiva tulee! (c) Milo Savolainen

(c) Milo Savolainen

Näissä koirakoulujutuissa on myös se hyvä puoli, että Nemo joutuu itse pohtimaan mikä on sen oman edun kannalta fiksuin valinta. Vaikka Nemo vaikuttaakin rohkealta ja fiksulta kaverilta, en halua antaa sille vastauksia ilman omaa pohdintaa. Siksi me harjoitellaan tällaisia asioita. Samalla rakentuu luottamus ja tullaan tutuksi toisillemme. Pikkuhiljaa lisäillään sitten harjoituksiin jänniä lisäelementtejä, kuten pressuja, puomeja ja muita erikoisuuksia. Nemon kanssa asioita tulee siis tehtyä aika eri tavalla kuin Aapon kanssa, mutta näin sitä oppii. Niin kauan kuitenkin, kun meillä ei ole kenttää käytössämme, tyydymme tällaisiin kevyempiin harjoitteisiin.

Mä odotan kyllä kuitenkin jokseenkin innolla ja jännityksellä ensi viikon tuntia. Odotukset eivät tokikaan kovin suuret ole, Nemo on vielä ihan vauva ja en itsekään siitä ihan hirveästi osaa valmentajalleni kertoa. Sen kuitenkin tiedän, että meillä on vain 30min pitkä tunti, joten ihan hirmuisesti ei asioita tehdä. Tunnin lisäksi keskustellaan vähän mahdollisista kuolainvalinnoista, ruokinnasta ja ylipäätään Nemon hyvinvointiin liittyvistä asioista. Saan kyllä olla hurjan iloinen siitä, että mulla on valmentaja, joka suostuu auttamaan ja keskustelemaan kaikesta mahdollisesta.

Nemolla on hurjan hyvä katse. (c) Milo Savolainen

Kokeiltiin venyttelyä. (c) Milo Savolainen

Ehkä 1-vuotiaana saadut arvet menevät joskus piiloon... (c) Milo Savolainen

Nemo pieni

Pienisuuri Nemo on saapunut kotiin ja vähän on jo ehditty yhdessä touhuilemaankin. Nemo on kyllä juuri sen oloinen kaveri, miltä musta koeratsastuksen perusteella tuntuikin. Se on fiksu, järkevä ja todella lunki nuori. Tokikaan ei voi vielä täysin heppaa tuntea, mutta mulla on vahva tunne siitä, ettei Nemo ollut lainkaan huono ostos.

Eilen Nemoa haettiin yhden kaverini kanssa ja kivastihan tuo pojan nouto meni. Nemo käveli aika kivasti traileriin ja matkusti hyvin. Perillä oli kyllä hikinen ja vähän ihmetteli kun kopista otettiin ulos, mutta oli fiksusti. Laitoin alkuun karsinaan syömään matkaheiniään ja vasta kun tallinpitäjämme saapui hieman myöhemmin, päästettiin Nemo hetkeksi vielä laumaan. Tavaraa Nemolla tuli kyllä ihan riittämiin mukana. Satulan lisäksi tuli kahdet suitset, muutamat kuolaimet, harjoja, iso kasa huopia, useampi loimi, heijastimia, naruja ynnä muuta sälää. Kävin jo eilen illalla varusteita läpi ja vielä tänäänkin tutkailin hieman.

Nemo pieni ekaa iltaa uudessa kodissa

Nemon kanssa mennään nyt alkuun aika rennolla otteella. Tutustutaan tämä viikko lähinnä maastakäsin, saatan ehkä käydä selästä vähän kävelemässä ja keventelemässä, mutta suurimmalla todennäköisyydellä mennään tosiaan maastakäsin touhuillen ja luottamusta rakennellen. Valmentajani kanssa puhuin tästä ajatuksestani myös ja hän oli sitä mieltä, että ihan fiksu toimintamalli. Kuitenkaan näin nuoren kanssa ei ole mikään kiire. Etenkään kun kasvurajoja ei ole Nemolta kuvattu, joten ei ole tietoa kasvaako vielä.

Tänään sain aamulla kaverikseni tallille Noran, joka räpsi vähän kuviakin meistä ja Nemosta. Nora ihasteli myös sitä, kuinka sosiaalinen ja utelias pikkupoika Nemo on. Mulle on aika iso kulttuurishokki jo se, että Nemo on Aapoa sen ainakin 20cm isompi, mutta sen lisäksi se on vielä paljon uteliaampi, kohteliaampi ja sosiaalisempi. Toki Aapokin osasi olla sosiaalinen, mutta sillä kyllä meni mamman lepertelyyn ja hellimiseen nopeammin hermot kuin Nemolla. Nemo kun tuntuu olevan aina valmis hellittäväksi.

Laumassakin Nemo tuntuu tulevan hyvin kaikkien kanssa juttuun. Mitään sen suurempia tilanteita ei ole tullut, mitä nyt Nemo kyllä tarjoaa takasta, jos toinen roikkuu liian pitkään persuksissa kiinni. Ei kuitenkaan monota mitenkään jatkuvalla syötöllä vihaisesti, vaan nasauttaa kerran ilmoittaakseen, että nyt riittää. Ihmistä kohtaan on tosiaan utelias, kiltti ja hyväkäytöksinen. Kertaakaan ei ole ollut tunnetta, että Nemo yrittäisi jyrätä. Toki on reippaampi kuin Aapo ja en olekaan vielä joutunut vetämään Nemoa samalla lailla perässäni kuin Aapoa. Nemo on myös herkempi reagoimaan asioihin, vaikka perusjärkevä onkin, eikä nyt ihan jokaista rasahdusta säiky. On vain perusluonteeltaankin herkempi. 

Ensi viikon tiistaina päästään tosiaan jo ensimmäiselle tunnille. Aloitamme nyt ihan vain puolen tunnin mittaisilla valmennuksilla, sillä Nemon kunnosta ei ole kovin suurta varmuutta. Yksi tärkeimpiä seikkoja nyt onkin, että opin itse istumaan Nemon liikkeissä, joten aika maltilla tässä muutenkin edetään uusien asioiden opettelun ja muun osalta. Mä itse en tahdo kiirehtiä ja pilata Nemon hyvää motivaatiota työskentelyyn ja ihmisen seurassa olemiseen. Haluan sen vuoksi viettää Nemon kanssa kiireetöntä aikaa, touhuta asioita ja herkutella kuivalla leivällä. Pyrin luomaan meidän välille niin vahvan luottamuksen, että Nemon kanssa ratsuasioiden opettelu on sitten helpompaa ja päästäisiin kokemaan kehitystä sopivassa tahdissa yhteisvoimin.

Vielä Nemo on aika lihasköyhä ja vauvamainen rakenteeltaankin, mutta nyt alkuun tyydymme ihan vain kivennäiseen ja pellavaan. Valmentajani kanssa aiomme yhdessä keskustella ruokinnasta tarkemmin, kun hän ensi viikolla tulee pitämään meille tuntia. Siihen asti Nemo saa tyytyä heinään, pellavaan, kivennäiseen ja tuoreeseen.

Nemovauva 4v

Omalla tavallaan tuntuu kyllä niin omalta, että on taas nuori kasvamassa. Aapon kanssa sitä oppi paljon ja Nemonkin kanssa tulee oppimaan varmasti paljon. Tietyllä tapaa olen nyt tietoisempi siitä mitä haluan missäkin vaiheessa tehdä, kuin mitä Aapon kanssa olin. Nyt tukiverkostokin on hieman erilainen kuin aiemmin, joten uskoisin, että Nemo tulee kehittymään eri tavalla kuin Aapo.

Uudet tuulet puhaltavat

Taisin vähän varovasti lupailla, että saatan blogin puolelle kirjoitella uuden hepan etsinnästä, mutta se on vähän jäänyt. Kävin yhden ilmoituksen perusteella kivan oloisen hepan kokeilemassa, mutta se ei ollut sitten kuitenkaan yhtään mun tyyliseni hevonen. Sen jälkeen en hetkeen päässytkään heppoja katsomaan, mutta olin listannut jokusen, mitä ajattelin käydä serkkuni konfisviikonloppuna katsomassa Imatran suunnalla.

Nyt ei tarvinnekaan käydä siellä heppoja katsomassa. Löysin tästä läheltä ilmoituksen perusteella oikein potentiaalisen nuoren, jota päätin käydä kokeilemassa, vaikka onkin kaukana siitä mitä etsin. Olin kuitenkin alkanut pyöritellä päässäni ajatusta uudesta nuoresta. Kuitenkin valmiimmasta, kuin mitä Aapo oli. Ei siis enää varsaa, vaan jo perusratsastettu kaveri, jolla riittää potentiaali sinne, mihin haluan. Tämä kyseinen hevonen on 4v fwb-ruuna, perusratsastettu ja pientä hypätty. Estesukuinen, mutta ehkä enemmän kuitenkin koulupuolen hevonen.

Kävin koeratsastamassa, ja olin myyty. Ruuna oli vasta tänä keväänä laitettu satulaan ja vähän innokas se oli, mutta se oli vain positiivinen asia Aapon jälkeen.

Faktahan on se, että en ole Aapon myynnin jälkeen ratsastanut kuin kerran, ja se oli tuo aiemminkin mainittu koeratsastus hevosella, joka ei ollut mun ratsuni sitten yhtään. Sen jälkeen kävin kyllä vielä tallikaverin hepan selässä pikaisesti, mutta tosiaan säännöllisesti en ole ratsastanut. Tämän huomasi nuorta kokeillessa. Keventely sujui ravissa hyvin, mutta laukkaa nostaessa tuntui, etten osaa yhtään istua, kun keskivartalon tukea ei ollut yhtään ja ruuna vähän kasvatti raviaan. Laukka kuitenkin oli ihan mielettömän hyvän tuntuista ja laukka oli helppoa. Kokeilin myös pientä estettä ja hyppy oli helppo ja miellyttävä, vaikka estekorkeus ei ollut kuin ehkä 40cm.

Kaikenkaikkiaan kokeilusta jäi hyvä fiilis ja vaikka olinkin vähän sillä mielellä liikkeellä, että katsotaan miltä tuntuu ja haetaan kokemusta koeratsastamalla erilaisia hevosia. Niinhän siinä sitten kävi, että kun soitin kokeilun jälkeen valmentajalleni hän kysyi heti että ostinko. Lähetin hänelle videon ja kerroin miettiväni yön yli.

Tänään aamulla vielä oli ruuna kyllä vahvasti mielessä, katsoin äitini kuvaaman videon vielä uudestaan ja fiilistelin sitä tunnetta mikä selässä tuli. Päädyin sitten ilmoittamaan myyjälle, että olen ruunasta kiinnostunut ja sen haluaisin ostaa, mikäli myyjä olisi valmis minulle myymään.

Ruuna on siitä kiva, että valmentajani mukaan sillä kyllä pitäisi liikkeen riittää hyvin toivomalleni tasolle, jos ei pidemmällekin. Emä on kilpaillut suomessa vaativaa B:tä ja aikoinaan esteillä 120cm. Isä puolestaan on estehevonen. Suku on saksalainen. Ja vaikka kokeilinkin vain pikkuhyppyjä, sanoi valmentajani, että eiköhän tästä kiva allround heppa tule, kun maltilla ja järkevästi treenataan. 

Ihastuin ruunassa erityisesti siihen, kuinka kevyt ja pehmeä se oli edestä ja kuinka lunkisti se suhtautui ratsastaessa. Toki jännittyi jonkin verran, kun itse en saanut istuttua ajoittain kunnolla, mutta ei saanut siitä mitään kilareita ja oli asiallinen. Hyppääminenkään ei pelottanut ollenkaan ja tuli sellainen tunne, että voisin uskaltaa itsekin hypätä ihan kunnolla tämän hevosen kanssa.

Tietyllä tapaa mulla on myös erilainen motivaatio treenaamiseen kuin Aapon kanssa. Aaposta ajattelin aina, että siitä tulee sellainen kiva mamman puskaharrasteponi, mutta tämän kanssa on kyllä tarkoitus kilpaillakin sen verran, mitä omat rahkeet antavat myöden. Vasta viikon päähän sain järjestettyä haun, joten myöhemmin sitten lisää tästä uudesta kaverista. Blogin nimi ja ulkoasu tulevat muuttumaan, vanhat postaukset aion säästää. Muutostyöt teen sitten, kun saan jotain kuviakin uudesta kaverista räpsittyä.