Viikko takana

Nyt on vietelty ponin kanssa taas ensimmäinen yhteinen viikko, oma motivaatio on kyllä niin korkealla nyt, kun on saanut ponin kotiin ja tallilla käyminen on taas suorastaan ihanaa verrattuna siihen, mitä se oli vajaa vuosi sitten, kun Nemon kanssa motivaatio katosi.

Tällä viikolla on tosiaan käyty koko vanhan tiimin voimin ponia hellimässä, kun Fiona kävi tiistaina ja Asta keskiviikkona. Asta oli kyllä aivan fiiliksissä ponin tapaamisesta ja sainkin häneltä tallikäynnin jälkeen monta viestiä, joissa hän hehkutti ponia. Mutta niinhän se on, ei Aapoa voi olla rakastamatta. Asta menee ensi viikollakin hoivailemaan Aapoa, mikä on todella kiva juttu, sillä matkan vuoksi Asta ei todennäköisesti pääse ihan joka viikkoa käymään ponia hoitelemassa. Fiona valitettavasti sairastui ja emme päässeet nyt viikonloppuna toteuttamaan alkuviikosta suunnittelemaamme estetreeniä, mutta kävin sitten itse eilen kevyesti tuuppailemassa ja tänään sain siskoni mukaan tallille kuvailemaan. Täytyy toivoa, että Fiona nyt pikaisesti paranisi ja pääsisi ponia ratsastelemaan.

Ekat laukat yritin saada vähän vauhtia poniin, ei se raukka enää edes uskalla pyynnöstä mennä "täysii"

Laukkojen jälkeen ravi oli vähän parempi jo, mutta vielä ei olla ihan niin pitkällä mahan alla takasen kanssa kuin ennen

Tänään myös tallikaverini Dominika kokeili Aapoa, sillä meillä oli jo aikoinaan Nemon kanssa puhe, että hän olisi sitä kokeillut, mutta se jäi toteuttamatta. Nyt sitten hän pääsi Aapoa kokeilemaan ja onhan tuo 9v ponipallero aivan erilainen kuin hänen vanhuuden jäykkä 26v hevosensa. Hauskaa oli kyllä nähdä kaveria välillä jonkun muun kuin omansa selässä. Itse menin hänen jälkeensä sitten ja yritin saada ponia liikkumaan kunnolla eteen. Olen tällä viikolla huomannut, että Aapo jää todella herkästi kipittämään pohkeen taakse ja nyt sitten halusin saada sen irti oikealta ja liikkumaan paremmin eteen. Tein siis lähinnä voltteja sekä ympyröitä saadakseni ponin venyttämään kylkiään ja hieman väistöjä aktivoidakseni takaosaa. Alkulaukat yritin usuttaa ponia hieman reippaampaan menoon, jotta se ottaisi pidempää askelta ja venyttäisi siten isolla laukalla koko kroppaansa. Kun poni alkoi  tuntumaan kivalta pyysin siskoani rakentamaan meille pienen esteen kentälle ja tulin sitä muutaman kerran.

Laskeskelin, että en ole varmaan kolmeen vuoteen hypännyt Aapolla, sillä kun Fiona alkoi aikoinaan Aapolla käymään, luovutin hyppyhommat suosiolla hänelle. Nyt halusinkin sitten päästä kokeilemaan miten meillä hyppyhommat vielä sujuvat ja kivastihan poni meni. Se oli aivan intoa täynnä ja esteen jälkeen poni teki tutut pää alas ja heilutus -liikkeensä. Itse vain nauroin selässä, sillä poni tuntui niin tutulta. Ei otettu montaa hyppyä, ehkä 4 ristikolle ja 2 pystylle, sillä Aapo oli niin intoa täynnä ettei se oikein malttanut ennen estetta odottaa ratsastajaa. Kuitenkin saatiin omaan makuuni todella kivoja ja onnistuneita hyppyjä, vaikka meninkin pitkillä jalustimilla ja rehellisesti sanottuna olin hetkittäin aivan hukassa oman istuntani kanssa. Onneksi Aapo on tottunut siihen, että saatan välillä olla ratsailla hukassa kuin lumiukko, sillä se vain mennä puksutti tyytyväisenä.

Päivän paras hyppy!

Liiankin tuttua, mutta niin hauskaa pitkästä aikaa!

Meillä suurimmat tavoitteet nyt loppuvuoteen on ehdottomasti ponin jumppaaminen siten, että saadaan se edestä pehmeämmäksi ja takapää paremmin mukaan. Tällä hetkellä ollaan jouduttu tekemään huomattavasti menneitä vuosia pidemmät alkuverryttelyt, jotta Aapon saa liikkumaan yhtään isommalla liikkeellä. Se hieman harmittaa, sillä ainakaan itsellä ei ole lapsen vuoksi mahdollisuutta ratsastaa arkena liki 2h, josta puolet pelkkää alkuverryttelyä. Toisena tavoitteena on saada korjailtua kavioita, jotka ovat huomattavasti pystymmät kuin ponin pois myydessäni ja rokotusten korjaaminen ajantasalle. Toki kavioiden osalta Aapollahan on varsinkin etusten linja lavasta alaspäin ollut aina aika pysty, mutta omaan silmääni ainakin kaviot ovat tuon pystyn linjan huomioiden hieman liian pystyt tällä hetkellä ja samaa on myös moni muu ponin kavioita viime päivinä nähnyt sanonut. Liikkeessä huomaa, ettei kavio pyörähdä niin hyvin, kuin sen pitäisi ja miten se on aiemmin pyörähtänyt, vaan liike töksähtää normaalia enemmän. Takaset ovat myös pystymmät kuin ennen, omaan silmääni näyttää siltä kuin ne olisi kengitetty samaan tapaan kuin etuset ja niitäkin olen useammankin itseäni kokeneemman kanssa pohtinut, että hieman turhan pystyt ovat kaviot ja kannat kasvaneet liikaa.

Aino on myös luvannut tsempata ponihommissa, kovasti se harjailee ja on innokkaasti taluttamassa ponia, mutta ratsaille saaminen on vielä hieman haastavaa. Ainolla pääsi tulemaan vähän ikäviä kokemuksia tuossa alkusyksystä ja sen vuoksi ratsastaminen jännittää kovasti. Eilen pikkuneiti käveli muutaman kierroksen talutettuna ja tänään puoli kierrosta. Ennemmin tuo taitaa talutella poniaan.

Kauhiasti jännittää, mutta onneksi täti pitää jalasta kiinni

"Äiti Aapo kävelee ihan yhtä hienosti kun ennenki! Hieno poika Aapo!"

Tunnilla taas

Reilun vuoden tauon jälkeen päästiin tuossa lokakuun alussa taas meille sen tutun ja turvallisen opettajan tunnille. Olinkin tuona kyseisenä maanantaina todella hyvissä ajoin tallilla ja viimetipassa kyselin paria kaveria kuvailemaankin. Onnekseni sain kuin sainkin kaverin mukaani kuvailemaan, itseasiassa ihan kaksin kappalein. Toinen kuvasi videota ja toinen sitten kuvia. Postaukseen kuitenkin tuli nyt vain kuvat, sillä en ole saanut editoitua videota klippien suuren määrän vuoksi.

Ehdin kivasti verkkailla Nemon käynnissä ja ravissa ennen tunnin alkua, joka aloitettiinkin käyntityöskentelyllä. Ei tehty mitään vaikeaa, lähinnä korjattiin mun istuntani ensin oikeaan asentoon ja sitten katsottiin, että saadaan Nemo liikkumaan sopivassa tahdissa ja astumaan alleen. Lähtökohtaisesti ajatus oli se, että ei katsota missä pää menee, vaan miten jalat toimivat. Sieltä se pääkin sitten asettui hyville asemille, kun saatiin jalat toimimaan toivotusti. Nemon kohdalla käynti ei todellakaan ole sen paras mahdollinen askellaji, vaikka käynti onkin nyt ollut melkoisen hyvää ja aktiivista. Täytyy kuitenkin myöntää, että ihan liian vähän tulee käyntiä työstettyä, mutta ehkäpä tässä nyt saisi aktivoiduttua sillä saralla ja työstettyä käyntiäkin paremmaksi. 

Ravissa jatkoimme hyvin samaa teemaa kuin käynnissäkin, kuskin asentoa korjattiin ensin ja sitten lähdettiin tekemään hevosen liikkeelle taikoja. Kun sain itse oman kevennyksen oikeaan asentoon ja muutenkin istunnan hyväksi, alkoi Nemokin liikkumaan aivan eri tavalla. Ei siis tehty todellakaan mitään älyttömän vaikeita tehtäviä, voltteja, ympyröitä ja suunnanmuutoksia lävistäjällä käyntisiirtymällä tai kevennyksen vaihdolla. Tärkeää oli saada käännökset onnistumaan, omat kädet pysymään omilla paikoillaan ja ymmärtää pohkeen oikea-aikainen käyttö. Hevonenhan toimi tosi kivasti heti, kun kuski tajusi jutun juonen ja sai annettua avut juuri silloin kun oli tarvis. Pystyin jopa tuntemaan sen, koska Nemo otti sisätakajalkaa paremmin alle voltilla! 

Laukat eivät ihan hirmuisen hyvin sujuneet, nostot olivat jokseenkin hätäisiä ja Nemo meinasi kaahottaa laukassa niin, että tuntui kuin jarrut olisivat kadonneet. Kuitenkin kun sain kiinni ideasta istua takajalkojen päällä rauhoittui laukkakin, mutta tosiaan laukka ei ollut eilen meidän vahvuus millään lailla. Tarvitaan kuitenkin laukassa vielä paljon treeniä, koska vaikka laukat sujuvat aina välillä tosi kivasti, tulee tällä hetkellä melko usein näitä päiviä kun Nemo meinaa vain kaahottaa. Pyritään nyt kuitenkin siihen, että saataisiin tehtyä paljon laadukkaita, hyviä nostoja, jolloin tulisi voimaa lisää ja sitä kautta laukkaaminen tulisi Nemolle helpommaksi. Lisäksi täytyy nyt yrittää päästä mahdollisimman paljon tekemään edes käyntimaastoja kaverin kanssa, jotta saisi liikuntaan enemmän monipuolisuutta ja mielestäni maastossa saa kivasti treenattua hevosta, jos vain on mäkiä käytössä.

Tuosta kyseisestä tunnista tulin uskomattoman hyvälle tuulelle, koska saatiin paljon onnistumisia ja tehtiin asiat niin, että homma pysyi todella helppona ja yksinkertaisena. Ei kiinnitetty liiaksi huomiota tuntumaan, pään ja kaulan asentoon tai muuhun vastaavaan, vaan lähdettiin sieltä oman istunnan kautta hakemaan tahtia hevoseen ja niin vain se pää ja kaulakin sieltä löysi sitten oman paikkansa.

Nyt olisi pyrkimyksenä jatkaa säännöllistä tunneilla käymistä ja jatkaa tätä kehittymisputkea mikä meillä nyt on ollut. Valitettavasti joka viikko ei pystytä tuntia järkkäämään, mutta jos nyt pari kertaa kuussa saataisiin opettajan kanssa aikataulut yhdistettyä, olisin todella onnellinen.

Tämän kyseisen tunnin jälkeen meillä on ehtinyt myös sattua yhtä jos toista. Koska olen näitä kuvia odotellut, en ole jaksanut päivitellä erikseen muita asioita ja siksi päivittelen nyt tähän pikaisesti muitakin kuulumisia.

Ehdimme käydä syksyn aikana muistaakseni yhdellä tunnilla tämän kuvin ja videoin ikuistetun tunnin lisäksi. Sen jälkeen ei olla ehditty sopimaan uusia tunteja sileällä. Esteitä taidettiin hypätä pari kertaa, mutta sattuneista syistä hyppääminenkin sitten pääsi jäämään. Kerran yksi tallikaveri otti Nemolla pikkuhyppyjä, ja kivasti tuo kyseinen vasta 12-vuotias kaveri Nemon kanssa pikkuesteitä hyppäsi.

Marraskuun alussa meillä vaihtui tallipaikka ja olemme nyt pienehköllä maneesittomalla tallilla. Onneksi vajaan 2km päässä on maneesi, jota saa vuokrattua, mutta vielä emme ole sinne ehtineet. Ennen muuttoa Nemo nimittäin tiputti toisen etukenkänsä ja kehitti vielä kaviopaiseenkin sitten. Tuota paisetta ei ensin meinannut löytyä, joten laitettiin kenkä pohjallisen ja silikonin kanssa, mutta viikkoa myöhemmin sitten paisekin löytyi. Sitä hoideltiin viikko ja tällä viikolla saatiin kenkä takaisin jalkaan ja päästiin jatkamaan liikuttelua. Nemo ehti seistä tässä 3 viikkoa, joten eilen liikuttelin vain varovaisesti käynnissä ja ravissa. Tänään tuli vapaapäivä lapsen joulujuhlan vuoksi ja huomenna ajattelin juoksuttaa Nemon.

Viikonloppuna ajatuksenani on ratsastaa uudemman kerran ja toivottavasti Nemo malttaisi keskittyä paremmin kuin eilen. Kun päästään taas liikuttelemaan, yritän saada sovittua taas tunteja ja lisäksi meillä on suunnitteilla lähteä käymään traikulla yhden entisen tallikaverin hepan nykyisellä tallilla. Siinä vaiheessa, kun sinne päästään, on tarkoitus ottaa pientä hyppytreeniä isossa maneesissa hyvällä pohjalla.

Hummani hei, hummani hei...

Ensi viikolle on luvattu ikävästi taas kovia pakkasia, joten meillä on jatkettu rentoa liikkumista. Eilen juoksutin vain kevyesti liinassa 2vk loman jäljiltä ja Nemppa oli niin hienosti! Kerran tarjosi laukan ristilaukkana ja kerran vastalaukkana, mutta muuten meni paremmin kuin koskaan aiemmin liinan päässä on mennyt. Saan olla kyllä niin ylpeä aina välillä tästä heppalapsesta.

Tänään vuorostaan sain siskoni mukaan kuvailemaan tallille ja päätin kiivetä taas lomailun jälkeen Nemon selkään. Kunhan se oli ensin työn ja tuskan kautta (lue: juoksuttamalla) saatu tarhasta kiinni. Tallissakin oli hieman haasteita saada hoidettua Nemo kunnolla, kun meillä oli iso ovi auki ja herra herkkäsielua ahdisti suuresti se. Kuitenkin pitää oppia olemaan fiksusti vaikka olisi iso ovi auki, niin en sitten lähtenyt kaivamaan kaukosäädintä ja sulkemaan ovea.

Päätin ratsastaa Nemon aivan kevyesti, koska on tosiaan lomailtu ja eilen vain juoksutettu kevyesti liinassa kaikki askellajit läpi. Siispä tänäänkin oli ideana mennä vain selästä käsin kaikki askellajit kevyesti läpi. Nemo oli tosi kiva ratsastaa, käynnissä jäi köpöksi, mutta ravissa liikkui kivasti. Laukkaakin otettiin ja vasemmalle meni tosi kivasti, oikealle ei meinannut ensin laukka nousta (tarjosi väärää), mutta se johtunee todennäköisesti siitä, että itsellenikin oikea kierros on vaikeampi ratsastaa. Samaa ongelmaa mulla oli poninkin kanssa aikoinaan, että vasen sujui, mutta oikea takkusi.

En viitsi nyt sen tarkemmin selostaa, sillä siskoni sai meistä ihan superkivoja kuvia, jotka tahdon teille jakaa. Enemmän kuvia on nyt vasempaan kierrokseen, kun se sujui muutenkin paremmin ja loppua kohden alkoi jo siskoa paleltaa ja siksikään ei kuvia oikealle niin paljoa tullut. Valitettavasti en osannut valita kivoimpia kuvia, joten saatte siksi oikein kunnollisen kuvapläjäyksen!

En voinut olla nauramatta tälle etujalan ojennukselle!

Herra "haluan vain rullata"

Tuupataan, eteen ja taa...

Mulla on jostain syystä soinut pari päivää päässäni Tuiskun "Keinutaan", ja pitihän siitä soveltamalla nyt sitten vääntää otsikkokin. Hupaisaa olevinaan...

Poikkeuksellisesti Aapolla oli ollut maanantaina vapaa, kun meidän tallinpitäjä oli unohtanut maanantain olevan Aapon tuntipäivä. Eilen se sitten olikin melko virtavalla päällä kun Fiona ratsasti ja alkuun Fiona saikin tehdä ihan tosissaan töitä, että poni alkoi edes vähän kuuntelemaan. Olin itse mukana kuvailemassa ja toimittamassa Fionalle avainta meidän kaapin lukkoon. Fiona otti muutaman hypynkin, jos poni vaikka olisi rauhoittunut sillä, mutta eipä siitä mainittavaa rauhoitusta ollut, vaikka selvästi osa Aapon virtavuudesta johtui kentällä olleista pikkuesteistä.

Hyvin sujuu miniesteet koulupenkillä!

Kun kentälle alkoi tulla tuntilaisia siirryttiin toiseen päähän ja siellä Aapo rauhoittui vähän. Ei kuitenkaan merkittävästi, mutta oli paremmin kuulolla kuitenkin. Lähdettiin siitä huolimatta pyörähtämään vielä pellolla ja siellä poni olikin sitten ihan lungi. Fiona meinasi ensin, ettei voi edes rallittaa yhtään, kun ei poni pysyisi hanskassa, mutta oikein näppärästi se antoi pienestä pidätteestä kiinni pelkällä kolmipalalla. On se vaan niin pirusti järkevöitynyt.

Pakko todeta, että saatiin ihan pirun nättiä raviakin irti ponista, Fionakin totesi, ettei siellä melkein voinut istua. Niin hyvin nousi jalat. Harmi vaan, että kamerasta loppui jo kentällä akku, niin ei saatu kuvia peltoravista.

Tänään menin itse ja tuuppailin kentällä. Alunperin ajattelin mennä pellolle, mutta tyydyin sitten menemään kentällä, kun poni oli siinäkin jo niin kiva. Vähän se meinasi ensin olla turhan innokkaalla päällä, mutta kun sinnikkäästi ratsasti ja teki ponille selväksi raamit missä työskennellään, ei se niin häslä sitten ollutkaan. Yllättäen sain jopa tehtyä muutamat laukannostot pyöreän ponin kanssa, vaikka yleensä ryssin ne itse niin, että pää nousee ylös. Tänään kuvailemassa oli Viveca, joka otti ihan muutamia kuvia vain sormien jäätymisen vuoksi.

Jostain syystä mun kädet on taas alkaneet painumaan alas, mutta poni on hieno!

Aapo oli kyllä yllättävän kiva tänään, mä odotin semmoista rasittavaa häsläponia eilisen perusteella, mutta ei. Poni yllätti positiivisesti ja osoitti taas olevansa oikea mamman mussukkaponi. Ratsastuksen jälkeenkin halittiin ja hellittiin karsinassa pitkän aikaa, mikä on aika harvinaista herkkua Aapon kanssa. Hän kun on niin teinipoikaa, että nolostuu kun mamma lässyttää ja hellii. Oikeasti Aapo tykkää kyllä, vähän pitää vaan esittää kovista.

Aina välillä mulla tulee ihan sellainen fiilis, etten kestä sitä kuinka ihana ja söpö poni Aapo on. Toki siinä on paljon rasittaviakin piirteitä, mutta nekin unohtuvat kyllä siinä vaiheessa, kun poni osoittaa parhaita puoliaan. 

Voisko se liikkua useamminkin mun kanssani ravissa näin vastustelematta?

Kuvasin eilen videotakin Fionan ja Aapon menosta sen verran, mitä kamerassa akku riitti ja päätinpä pitkästä aikaa editoida tänne bloginkin puolelle videota. En jaksanut etsiä videoon mitään musiikkia, joten ilman ääniä mennään. Harmillisesti en ponin hienoja peltoravipätkiä saanut videolle, kun en niitä jostain syystä saa siirrettyä puhelimestani koneelle. Niitä kun ei valitettavasti enää kameralla saanut kuvattua, niin oli sitten puhelin käytössä. Ehkä jonain päivänä keksin miten saan nuo videot myös koneelle ja sitten voin nekin jakaa tänne blogin puolelle!