Hönötiainen pomppii persjalkaisen pygmin kanssa

Tosiaan, otsikko kertoo hyvinkin sen, mitä tänään on Aapon kanssa tehty. Kaktu oli tänään moikkailemassa Aapoa ja pakko kyllä todeta, että hauskaa oli taas kerran. Kaktun kanssa on niin hirmu mukavaa aina talleilla, kun juttu lentää ja hänellä riittää aika hyvin huumoria Aapon satunnaisille tempuillekin.

Haettiin Aapo ihan ensin tarhasta ja bongattiinpa sitten tallin kaksi uutta asukkiakin siinä, voi että kun se toinen oli söpö! Kaktu talutti ponin ja nätisti Aapo käveli, vaikkei meillä ollut kuonokoppaa mukana. Aapo on aika hyvin vähentänyt puremisyrityksiään. Kaktu myös varusti ponin itse ja sitten lähdettiin kentälle. Aapo olisi halunnut vain katsoa uusia heppoja, mutta kun pidin ponista kiinni Kaktun noustessa selkään, malttoi se seistä edes jotenkuten.

Alkuun Kaktu touhusi ihan vain käynnissä ja ravissa ponia kuulolle, mikä ei tänään vaikuttanut mitenkään helpolta hommalta kovan tuulen vuoksi. Aikansa touhuiltuaan Kaktu päättikin, että voi olla paras ottaa laukat ja purkaa energiaa niin. Tämä oli oikein toimiva ratkaisu, sillä Aapo laukkasi tänään oikein mielellään ja pyöritti laukkaa molempiin suuntiin hyvin. Kaktu sai myös hyvin tehtyä ympyröitä ja ratsastettua kulmatkin. Laukkojen jälkeen poni rentoutuikin ja meni astetta rauhallisemmin.

Kysyin Kaktulta haluaisiko hän kokeilla Aapolla hyppäämistä ja kyllähän se sopi. Tein ensin pienen ristikon uran lähelle ja sitä Kaktu tuli niin ravissa kuin laukassakin. Aapo oli aivan innoissaan ja hyppäsi todella nätisti. Keskemmällä kenttää oli jo valmiiksi yksi pysty, joka oli noin 50cm korkea. Kaktu tuli sitä myös ravissa ja laukassa, ja hienosti Aapo hyppäsi. Vaihdettiin vielä suuntaa ja Kaktu tuli tuota pystyä muutaman kerran toiseenkin suuntaan. Nostin myös pikkuristikon pystyksi, sen korkeus oli noin 40cm. Aapo hyppäsi pääsääntöisesti todella hienosti. Mitä nyt kerran Aapo sai ihme innostuskohtauksen heti isomman esteen jälkeen ja veti varmaan kolme tai neljä pukkia muutaman metrin matkalla. Poni ei myöskään tahtonut pysähtyä, vaan Kaktu joutui pysäyttämään sen aitaa päin. Tämän jälkeen saatiin vielä pari oikein onnistunutta ja hyvää hyppyä, joten Kaktu otti loppuravit. Aapo ajoittain myötäsi aika kivasti, mutta tuulisen sään vuoksi kyttäily vei tänään voiton aika pitkälti. Loppukäynnit käytiin kävelemässä tiellä.

"Este!"

"Täältä tullaan!!"

"Ai höh, se olikin ihan pieni"

Aapo hikosi tänään aika hyvin, joten tallissa se pääsi pesulle ja sitten takaisin tarhailemaan. Aapo on kuitenkin sen verran sottapytty, että piti käydä piehtaroimassa heti tallin pihassa. 

Hiiiieno Aapo!

Tänään käytiin tallilla yhdessä Astan ja pikkusiskoni Jennin kanssa. Tallireissu alkoi sillä, että haettiin poni tarhasta talliin harjattavaksi. Jenni ja Asta harjasivat ponin, kun itse touhusin kaikkea muuta. Kun poni oli harjattu, lähdettiin kentälle ja Asta kapusi selkään. Asta meni Aapon kanssa ihan rennosti kaikki askellajit läpi ja poni vaikutti todella kivalta. Pari kertaa Asta hyppäsi pienen ristikonkin, ihan kokeilumielessä. Hienosti meni ja Aapokin tykkäsi. Lopuksi Asta vielä näytti vähän mallia siihen, miten Aapon selässä pystyy temppuilemaan.

Kun Asta oli jonkin aikaa mennyt oli minun vuoroni kavuta selkään. Aapo tuntui aika kivalta ja touhusin sen kanssa aika pitkään ihan vain käynnissä aluksi. Aapo toimi hyvin ja kun itse lopetin höseltämisen sekä jännittämisen, alkoi poni rentoutumaan ja menemään ajoittain todella hienosti. Ravissakin työskenneltiin ja Aapo oli todella kiva. Kerran vähän säikähdettiin trampoliinilla hyppiviä lapsia, mutta loppujen lopuksi ennakoin itse ja en väkisin yrittänyt sitten siinä säikkyilykulmassa työskennellä, kun itseäni vähän jännitti. Keskiympyrällä saatiin lopuksi hienoja ravipätkiä, kunhan Aapo ensin lopetti väistön tarjoamisen. Tiedä mitä sitten sähelsin selässä, kun poni vain tarjosi väistöä.

Askelvaihe vähän huono, mut poni on silti hieno.

Mamman kouluponi<3

Minun jälkeeni pääsi vielä pikkusisko selkään, hän ei ole koskaan ennen Aapolla mennyt ja vähän tietysti jännitti. Asta kuitenkin talutti häntä ja niin vain sisko kokeili käynnin lisäksi ravaamista. Ja hyvin meni! Jenni tuntui tykkäävän kovasti ja taputtelikin Aapoa kovasti lopettaessaan. Aapoakaan ei Jennin jännitys haitannut, vaan se kantoi yhdestä säikähtämisestä huolimatta Jenniä hienosti ja rauhallisesti. Ennen kaikkea kuitenkin rakas pikkusiskoni ylitti itsensä ja uskaltautui Aapon selkään, vieläpä ilman satulaa! Uusiakin kertoja varmasti vielä tulee, sen verran tyytyväinen ja onnellinen teini lähti tallilta kotiinpäin.

Voiko onnellisempaa ilmettä olla?

Ratsastuksen jälkeen Aino sai käydä Aapon selässä tallin puolella ja sitten mentiin vielä Aapon tarhan edustalle syöttelemään ponia ja Jenni sai sitten taluttaa Aapon tarhaan. Hienosti sujui. 

huomaa Aapon huuli

Opetusponiko?

Aapo on päässyt aloittamaan eilen virkansa eräänlaisena opetusponina, sillä kaverini Amanda alkaa käymään kerran viikossa Aapolla ratsastamassa. Amanda ei osaa kummempia, mutta avopuolisonsa opastuksella hän opettelee ratsastuksen saloihin vielä syvemmin. Aapo on tietyllä tapaa kyllä hyvä opetusratsu, sillä se ei anna mitään ilmaiseksi, vaan reagoi hyvin pieniinkin apuihin. Sen kanssa ei voi vain matkustella, vaan pitää oikeasti ratsastaa, jos haluaa ponin menevän edes suoraan.

Amandahan rakastui Aapoon reilu viikko sitten, kun sai käydä loppuverkkaamassa ponin. Eilen sitten Amanda meni ponin kokonaan alusta asti itse ja näppärästihän tuo sujui. Aapo käyttäytyi ratsastaessa nätisti, vaikka olikin vähän laiskan oloinen. Toki poni myös hoksasi varsin vikkelästi, ettei selässä oleva osaa aivan niin paljoa vaatia, joten pitihän sitä sitten hyödyntää ja alkuun ei ravaaminen sen vuoksi aivan sujunut. Muutamilla ohjeilla Amanda sai Aapon menemään kuitenkin aika kivasti ja ponikin tuntui olevan aika tyytyväinen.

Ratsastuksen lopuksi otettiin ponilta satula pois ja päästettiin se vähän piehtaroimaan. Aapo nautti suuresti ja sen jälkeen vain seistä möllötti nautiskellen. Vähän Ainon kanssa taputeltiin ja rapsuteltiin ponia myös ja Aapo malttoi todella hienosti olla paikoillaan. Edes hampaita ei tarjonnut, vaikka Aino taputteli ja nipisteli turvasta. Hieno poni! Alla olevien kuvien (c) Amanda J.

Päiväkävelyllä

Hölläilyä ja hauskanpitoa

En ole saanut kirjoitettua aiemmin kunnolla, koska kotonani ei netti toimi ja sen mitä olen äitini luona ollut, en ole aina jaksanut kirjoittaa. Koska tällä viikolla on otettu rennosti ja Aapo on saanut paljon vain tarhailla, ei kirjoitettavaa toisaalta ole paljoa.

Maanantaina kävin Astan kanssa tallilla. Päätin, että Asta saa ratsastaa ja koska keli oli aika kiva, lähdimme maastoon. Itse työnsin Ainoa rattaissa ja talutin Astan koiraa Viliä. Aapo oli pihalla, kun tultiin tallille, joten lähdettiin heti hakemaan ponia sisälle. Asta otti pelkän narun mukaan, ja nätistihän Aapo tuli pelkkä ketju suussa, ilman kuonokoppaa. Asta varusteli ponin siinä sitten ja kun poni sekä ratsastaja saatiin valmiiksi, lähdettiin pihalle.

Asta kapusi jo pihassa selkään, mikä vähän tuntui ihmetyttävän Aapoa kun nyt on pitkään noustu vasta kentällä selkään. Aapo vaikutti vähän jännittyneeltä ja ihmettyneeltä myös, kun lähdettiin pihasta pois, mutta nätisti poni käveli vaikka oli rattaat mukana. Yhtään ei tuijotellut tai säikkynyt! Matkalla kohdattiin muutama auto, joista yhtä piti vähän säikkyä, kun tuli takaa ja Aapo ei sitä kunnolla nähnyt. Myöhemmin säikähdettiin ensin narun päässä ollutta koiraa, joka rähisi Vilille ja heti sen perään myös metsässä vapaana ollutta lapinkoiraa, joka lähti haukkuen paimentamaan Aapoa. Onneksi ei tullut lähemmäs, vaan juoksi metsässä. Aapokin rauhoittui nopeasti.

Vili-Vilpuri

Pellolla Asta otti ensin ponia kuulolle, jonka jälkeen oli sitten oikein kunnon päästelyt vuorossa. Valitettavasti kamerasta loppui ennen päästelyitä akku, joten niitä ei saatu ikuistettua. Aapo oli kuitenkin todella reippaan oloinen, mutta pysyi hyvin Astalla hanskassa siitä huolimatta. Molemmat kyllä selvästi nauttivat, kun saivat laukata isolla pellolla lähestulkoon niin kovaa, kuin jaloista lähti. Koska kyseessä oli kevään ensimmäinen peltoreissu, ei Asta antanut ponin mennä aivan täyttä vauhtia, mutta paljoa ei kyllä puuttunut, etteikö poni olisi täysillä mennyt. Hieno Aapo ja hieno Asta!

"Joko mennään?"

Kotimatkalla Aapo käveli todella nätisti ja oli oikein mallikelpoinen, vaikka autojakin kohdattiin. Tallissa riisuttiin poni ja otettiin se pesulle. Aapo antoi hienosti huuhdella hiet pois ja sen jälkeen sitten mentiin vähän tarhan edustalle syömään tuoretta. Heti tallin pihalle tosin piti käydä pötkölleen ja piehtaroida siinä oikein antaumuksella. Tuorekin maistui sitten Aapolle aivan loistavasti ja kun oltiin jonkin aikaa syötelty ponia, laitettiin se vielä tarhaan.

Tiistaista lauantaihin Aapo saikin sitten vain tarhailla, sillä en apukäsien puutteen, kelien ja omien menojen vuoksi tallille päässyt.

Tänään äitini katsoi Ainoa, kun lähdin tallille ja ilokseni sain Jannan ja Erpan tulemaan kentälle kuvaamaan ratsastustani. Loppupostauksen kuvat ovat siis Erpan kuvaamia.

Aapo oli ulkona, kun pääsin tallille ja hainkin sen heti sisälle. Poni katseli tarhan toisessa päässä pellolle, mutta kun vähän huuteli niin poni tuli ravilla portille. Ihana mussukkaponi! Aapo käveli nätisti sisälle, vaikka vähän tuijottelikin Pikkistä, joka laidunsi kuusiaidan takana. Tallissa piti tietysti vähän huutaa - tyhjälle tallille. Varustin Aapon nopeasti, jonka jälkeen suunnattiin kentälle. Aapo ei meinannut malttaa seistä aloillaan kun kapusin selkään, mutta malttoi sitten kuitenkin sen verran, että pääsin selkään. Käveltiin lyhyet alkukäynnit, jonka jälkeen alettiin ravaamaan löysällä ohjalla. Hain Aapoa ihan vain kuulolle ja kehuin pienestäkin myötäyksestä. Otettiin ravia molempiin suuntiin ja sitten laukat.

Laukkojen jälkeen otettiin välikäynnit, joiden jälkeen nostin jalustimet kaulalle ja ravailin vähän ilman jalustimia. Mitäänhän siitä ei meinannut tulla, kun ratsastaja sössi selässä koko ajan ja poni kaahotti. Oli kuitenkin kivaa ja se oli pääasia. Ravailtuani hetken otin taas jalustimet jalkaan ja sanoin sitten tytöille ottavani pari hyppyä, jos Aapo vaikka vähän rauhoittuisi. Hypättiin ensin pari kertaa ristikkoa ja sitten tytöt nostivat ristikon pystyksi. Saatiin siihenkin pari hyvää hyppyä, kun ensin oltiin mokattu lähestyminen kertaalleen. Lähestymisvirhe oli ihan omaa syytäni, ei ollut pohkeet kunnolla kiinni kyljissä ja päästin ponin kiemurtelemaan liiaksi. Myöhemmin kuitenkin tosiaan lähestymiset sujui ja muistin itse ratsastaa Aapon kunnolla esteelle. Aapo hyppäsi innoissaan ja todella nätisti. Nyt kun vain vielä saataisiin vauhti jatkumaan esteen jälkeenkin. Tällä hetkellä kun Aapolla on vähän turhan suuri taipumus tiputtaa käyntiin melkein heti esteen jälkeen. Treeniä treeniä...

Kun kaikki ei vaan suju...

Muutamien onnistuneiden hyppyjen jälkeen otettiin loppuravit löysällä ohjalla ja sitten päädyttiin kävelemään loppukäynnit tyttöjen ympärillä kulmassa. Aapo oli tänään todella kiva ja ratsastuksen jälkeen poni pääsikin sadetakki päällä pihalle "nautiskelemaan" sateesta.

Suurkiitokset molemmille tytöille kuvailuista ja muuten tänään saamastani avusta!