Käääk?!

Tänään meinasi selkään noustessa iskeä shokki. Mari tuntui sen verran oudolta. Tamma oli haluton liikkumaan, käveli vähän tavallista haluttomammin ja oli muutenkin ihan sellainen, kuin se on ollut joskus yli kaksi vuotta sitten. Ja silloin Mari on sentäs ollut läski! Noh, ei muuta kuin alas selästä vaan ja kokeilemaan jalkoja. Vasemmasta takasesta löytyi nestettä, ja kun siihen koski, nousi jalka siihen malliin, että sai jo pelätä potkua. Ei muuta kuin tamma talliin, linimenttiä jalkaan ja pinteli päälle.

Aiemmin viikollahan Maria on liikutettu suhteellisen aktiivisesti. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina on ratsastettu, ja varsin mukava neiti oli kaikkina päivinä. 20-30min menty kerralla ja hieman lisätty vauhtia kerta kerran jälkeen. Torstaina varsinkin Mari oli hieno, Miisan piti mennä sillä, ja alkuun Miisa menikin. Varsin kivan näköisesti jopa, mutta sen verran löytyi energiaa, että Miisa tuli alas ja jouduin itse kiipeämään selkään. Farkuissa ja kuomissa. Noh, eipä siinä, otettiin ravia reilusti molempiin suuntiin ja parit laukatkin. Mari oli TODELLA hyvä. Liikkui tosin ehkä vähän turhan reippaastikin, mutta kävipä Marin toinen omistaja kurkkaamassa ikkunastaan hieman, ja totesi, että "ohhoh, sehän menee hyvässä muodossa ja reippaasti!" Ratsastuksen jälkeen, kun sitten menin sisälle, sain kuulla, että olipas tammalla virtaa. Ja olihan sillä. Ihan kiva toisaalta. Perjantaina jäi liikuttaminen välistä, mikä on sinällään sääli. Olisi tehnyt hyvää, jos olisi edes saanut kävelytettyä tammaa vähän. Siitäkin voi tämän päiväinen haluttomuus johtua...

Ensi viikolla ajattelin aloittaa Marille hieman säännöllisemmän kunto-ohjelman. Tosin en tiedä vielä sen onnistumisesta, tai sitten joudun supistamaan tosissaan hieman tuosta kotilöhöilystä. Eiköhän Janne ymmärrä, tai jos ei, niin minkäs sille mahtaa, voisin kerrankin repäistä ja pitää pääni. Tähän mennessä kun en ole oikein osannut päätöksissäni aina pysyä...

Tuups tuups tuupataan

Ihanan aurinkoisen kelin vuoksi houkuttelin kaverini Sannan kuvaamaan tallille, kun ratsastin Marin. Perus koulutuuppausta taas ilman satulaa, vähän reilu puolentunnin ajan. Jos ihan totta puhutaan, niin Mari oli hyvä, suorastaan törkeän hyvä. Tamma liikkui energisesti, oli menohaluinen ja vastasi apuihin kivasti. Alkukäynnitkin meinasi lyhyiksi jäädä, kun neiti meinasi, että nyt mennään eikä meinata. Saatiin ne alkukäynnitkin tehtyä kuitenkin.

Miksi, oi miksi se ei taivu taikka asetu?

Vasen kierros on Marin kanssa se vaikeampi, sen kyllä näki taas. Asettuminen, saati sitten taipuminen, ei meinannut millään onnistua. Oikealle onnistui kyllä oikein hienosti, mutta vasen, se on niin pirskatin vaikea aina! Toisaalta, onhan Aapokin selkeästi oikealle vaikeampi, niin juoksuttaessa kuin ohjasajaessakin. Todennäköisesti siis myös ratsastaessa Aapo tulee olemaan vaikeampi oikealle. Emä ja poika aikalailla vastakohtia selvästi, vaikka luonteeltaan ovat kyllä aikalailla yhtenäisiä.

Lönkyti lönkyti

Kuvaajallehan pitää kertoa miksi poni on millainen on...

Mä voisin oman istuntani haukkua vaikka miten pahasti lyttyyn. Jalat on aivan liian edessä, selkä köyryssä ja kädet harjassa. Mä en vaan osaa kantaa kättä, avata lonkkaa ja näin talvella, pitää ryhtiä. Tosin toi toppatakki vielä korostaa, jos on selkä vähänkään köyryssä...

Marin perusilme

Poni oli kuitenkin hyvä, ei se tuntunut ihan niin hyvältä, kuin miltä se näissä kuvissa näyttää, mutta mä olen tyytyväinen, Mari oli niin reipas ja menohaluinen. Avutkin meni hyvin läpi, se on yleensä Marin kanssa aikamoinen ongelma, mutta varsomisten myötä Mari on kyllä tullut jossain määrin fiksummaksi, ja ratsastettavuudeltaan paremmaksi, toivottavasti se myös säilyy yhtä hyvänä ratsastaa... Mutta ei siitä kyllä olisi ihan heti uskonut, että on vasta nyt talvella alettu säännöllisemmin ratsastamaan ja palauttamaan kuntoa. Niin hyvin se menee, kantaakin itseään suhteellisen hyvin, eikä kulje takajalat Porvoossa sekä turpa Pohjantähteä kurkotellen.

Oli sillä ainakin energiaa mennä

Ja liikkui se ihan nätistikin

Aina ei uskois, että vasta alettu palailemaan mammalomalta

Hyvältä tuntuneiden ravipätkien jälkeen uskalsin vähän repäistä, ja kokeilla Marin kanssa ensimmäistä kertaa laukkaa näin mammalomailun jälkeen. Epäilin suuresti, että näinköhän se nousee, mutta hyvin nousi. Yllättävän nätisti Mari nosti laukan, ja laukkasikin varsin nätisti. Vähän kyllä alkuun pohdin, että onko se normi laukkaa, vai onko meillä perä turhan kevyt, mutta kuvaajana ollut Sanna totesi sitten, että kyllä se ihan puhdasta laukkaa oli. Tosin facebookissa sain Marin toiselta omistajalta Minniltä kommenttia toiseen laukkakuvaan, että "Vastalaukka", tekiköhän se laukanvaihdon siinä, kun tuntui askel omituiselta... Voisikohan se olla...

Ekat laukat mammaloman jälkeen

Ja se oli yllättävän hyvä

Siirtyminen takaisin raviin mua eniten huvitti kyllä koko ratsastuksessa, Mari nimittäin tiputti pään aivan alas, ja tuntui, että kohta lentää peräpää. Näin siis tapahtui, kun otti laukassa pidätteen tai pyysi takaisin raviin. Ja mehän siis otettiin huimat neljä laukkapätkää, kaksi molempiin suuntiin. 

Taas ravissa

Kuvaamisesta suuri kiitos Sannalle, onneksi aina on joku sellainen, johon voi kuvaamisen suhteen luottaa. Niitä henkilöitä ei meinaan montaa ole, keille uskallan kamerani antaa kuvaustarkoituksessa.

Muiden hepoilla on takapää Porvoossa (osalla jopa Loviisassa) ja pääkoppa kohdillaan, MUTTA mun ponillani on takapää alla ja pää pilvissä!

Tulevaisuuden suunnitelmia

Marin kanssa tulevaisuuden suunnitelmat ovat helpompia ajatella, kuin Aapon kanssa. Ja kaiken lisäksi, Marin kanssa on helpompi luoda sellaisia tulevaisuuden suunnitelmia, jotka voi saada nopeammin toteutumaan. Esimerkiksi tällä hetkellä on ensimmäinen tavoite kunnon kohottaminen ja mahan pitäminen kurissa. Sen lisänä tavoitteena on liikuttaa Maria säännöllisesti ja mahdollisimman monipuolisesti. Toistaiseksi nyt ei vielä paljon voida tehdä, lähinnä maastakäsin liikuttelua tai kevyttä koulutuuppausta. Pääpyrkimys on kuitenkin koulutuuppailla sillä tavalla, että Marin mielenkiinto säilyy ja se olisi mahdollisimman hyödyllistä. Aktiivisuutta ja tasaisesta haasteen lisäämistä siis.

Nyt alkuunhan Marin kanssa tuuppaillaan suunnilleen 20-30 minuuttia kerrallaan, lähinnä käyntiä ja ravia. Käynnissä kuitenkin uskaltaa aika paljon pyytää ja vaatiakin, ravissakin hiljalleen. Kivahan se on, että intoa ainakin tällä hetkellä Marilta liikkumiseen löytyy, energiaakin tuntuu reilumman puoleisesti olevan. Ravityöskentely onkin tällä hetkellä melkoista menoa, Mari mennä posottaa reippaasti, ja heti kun yrittää rauhoittaa ja/tai koota, niin pää painuu alas, korvat menevät luimuun ja takaosa alkaa elää omaa elämäänsä. Ei Marin perä onneksi juurikaan kevene, eikä etuosakaan, vaikka toisinaan jotkut tallilla puhuvatkin tamman olevan hullu pystyyn hyppijä. Itse olen moista saanut kokea vain yhdellä ratsastuskerralla, toukokuussa  2009. Siis yli puolitoista vuotta sitten. Ja silloinkin Mari ei paljoa hyppinyt, useita kertoja kyllä, mutta nousut olivat varsin pieniä.

Ratsastaessa käytetään tällä hetkellä joko kumipelhamia tai hackamorea. Molemmilla toimii todella kivasti. Itse pääasiassa menen ilman satulaa, toinen omistaja jos selkään ehtii, niin satulalla tai ilman. Kivahan Marilla on satulankin kanssa mennä, mutta itse menen ihan mielellään ilmankin, sen verran kiva selkä ja askeleet Marilla on istua, ainakin omasta mielestäni. Ja selkä lämmittää kivasti itseäkin, ei tarvitse palella selässä, kun menee ilman satulaa.

Tästä se lähtee, pyllyyn ja selkään lihakset takaisin ja mahamakkarat kuriin, sitten ollaankin valmiita tuuppailemaan kunnolla ja näyttämään tallilla pikkutytöille, että kyllä me kaksi hulluakin osaamme!

ei ihan perusilmeellä!

Valokuvamalli

Aaposta saisi hienon valokuvamallin, siitä ei ole epäilystäkään. Sunnuntaina viettelin muutaman tunnin tallilla Mariian kanssa kuvaillen Aapoa. Poni oli oikein hieno, ja poseerasi kauniisti. Ja kerrankin saatoin myöntää, että vaikka Aapo onkin vähän heinämaha-kunnossa nyt, niin siitä huolimatta Aapo on kaunis ja hyvännäköinen varsa. Sen karva on hyvässä kunnossa ja muutenkin se on hyvän näköinen, vaikkakin saisi olla lihaksistoa enempi. Mutta onhan se vasta varsa.

Hienolta poni kyllä näytti eilen auringonpaisteessa. Harmi vain, että eilisiä kuvia ei ole koneella, vaan ulkoisella kovalevyllä. Siitä huolimatta aion ponista tehdä talvisen kuvapostauksen tässä lähiaikoina, kunhan taas jaksan laittaa ulkoisen kovalevyn tähän läppäriin kiinni.

Pari kuvaa voin teille kuitenkin tähän jo laittaa näytille, nämä samat löytyy itseltäni facebookistakin.

2v talvirakenne

lumituwpa<3

Lisää seisomista, perusilmeellä

Aapo rakastaa alakaulasta rapsuttamista :D

Puolikas rakas

Puolikas, mitä sillä tarkoitan? No tietenkin sitä, että tämä blogi kertoo tammanpuolikkaasta, jonka omistan! Mari, joka tunnetaan myös nimillä Helmiisa tai Miss Mary Moonlight, on punaruunikko eestinhevostamma, vuonna 1999 syntynyt, Virosta Suomeen tuotu neiti, joka on toisen omistajansa Minnin ensimmäinen hevonen. Minniltä Mari muutti aluksi Koulutuskeskus Salpaukseen, josta Minni sen osti itselleen takaisin, silloin toisena omistajana oli Tanja -niminen nainen. Nyt, helmikuussa 2011 olen itse ostanut puolet Marista.

Mari on vinkeä tamma, toisinaan sillä on todellisia tammapäiviä, jolloin se on oikea ämmä. Oikeastaan, jos ihan rehellisiä ollaan, niin enimmäkseen Marilla on tammapäiviä, hyvin harvoin sillä on hyviä päiviä, jolloin se jaksaisi olla oikein ihana ja herttainen. Mamma on vähän semmoinen.

Marsulla on myös kaksi pientä varsaa, toinen on oma Aaponi, toinen Aapon pikkuveli Alejandro. Vaikka Mari ei muiden hevosten kanssa tulekaan toimeen, on se ollut molemmille oripojille aivan loistava emä, tosin pakko myöntää, Aapo on oppinut emältään joitain kurjia tapoja, mutta ei se ole hevonen eikä mikään, jossa ei ole haastetta!

Tällä hetkellä Marin kanssa palaudutaan mammalomalta ja kohotetaan kuntoa. Tarkoitus olisi saada pidettyä mamma hyvässä lihaskunnossa ja estää liiallista lihomista, jotta voitaisi kesällä näyttää tallilla muille, että mitä kaikkea mamma oikein osaakaan. Marihan taitaa ratsain ainakin helpon B:n asiat, ja hyvässä kunnossa ollessaan tamma kykenee myös liikkumaan oikeinpäin. Marin tiedetään osaavan olla myös erittäin laiska, mutta kyllä Marista se virkeäkin puoli löytyy. Muutamia kertoja itsekin olen todistanut pukittelu ja pystyynhyppimis yrityksiä sekä reippaita siirtymisiä niin ylös kuin alaskin päin askellajien välillä. Mari on hevonen, jota pitää ymmärtää, jotta se toimii parhaiten.

talvi 2011