Tallipaikkahakua ja orin majoitus mahdollisuudet

Olen törmännyt niinkin suureen ongelmaan tässä tallipaikkahaussani, kuin tarhat, jotka eivät ole orin kestävät. Todella monille talleille, jotka sanovat nettisivuillaan majoittavansa yksityisiä, olen laittanut sähköpostia, valitettavasti vain kovin moni vastaa, etteivät voi majoittaa oreja, koska heillä ei ole orin pitäviä tarhoja.

Koska minulle oriin pitävä tarha tarkoittaa tarhaa, jossa kulkee sähköt (myös talvella), ihmetyttää suuresti, etteikö ihan tosissaan pääkaupunkiseudun talleilla ole SÄHKÖTARHOJA? Jos niitä tallipaikkoja tarjoaa, tulisi sivuilla jo mainita, jos ei ole resursseja orin majoittamiseen (eli niitä tarhoja, joissa kulkee sähkö). Toki on niitäkin talleja, joilla orin majoittaminen on mahdollista, valitettavasti vain niillä talleilla on joko täyttä tai tallivuokra ylittää budjettini. Tällä hetkellä kun joudun kuitenkin tallipaikan valitsemaan pitkälti sijainnin ja hinnan perusteella, kiitos huonojen  työnteko mahdollisuuksien (teen siis 2 työvuoroa viikossa, koska isot pomot ovat päättäneet, ettei enempää työntekijöitä tarvita ja siten myöskään minä en saa enempää työvuoroja). Lisätöitäkin kun on vaikea saada, on tyydyttävä vähempään myös tallipaikan suhteen. Tokikaan en ole missään vaiheessa edes uskaltanut haaveilla maneesitallista, sellaisen tallivuokriin kun ei ikinä olisi varaa.

Tosiaan, omaan budjettiin mahtuvien tallien sivuja kun katselee, niin todella moni mainostaa ottavansa yksityisiä, hyvin harva kuitenkaan mainitsee sivuilla, ettei oreja majoiteta. Niinpä olen ottanut yhteyttä, kysynyt vapaita paikkoja ja kysynyt vielä orin majoituksen mahdollisuutta. Viimeisin paikka, josta kysyin, oli Punametsän ratsastuskoulu, se olisi ollut sopivan matkan päässä kotoanikin, mutta vastaus oli tyly: Ei oreja, koska ei ole orin pitävää tarhaa. Täyttäkin on.

Siispä täytyy jatkaa etsimistä, onhan minulla tässä vielä kuukausi ja vähän reilu viikko aikaa löytää paikka. Toivottavasti sen paikan nyt vain löytäisi, tässä meinaa ruveta usko loppumaan, kun ei mistään löydy tallia, joka majoittaa oreja.

Esitän kuitenkin loppuun vielä kysymyksen: Mikä on tallin pitäjien mielestä orin pitävä tarha? Tarvitseeko muka kaikki orit erityiskohtelua, kuten tarhat, joissa on niin sähköt kuin lankut ja putketkin? Ei mielestäni. Aapo ainakin pysyy ihan pelkkien sähköjen sisällä, kunhan sähkö kulkee. Myös pelkkien lankkujen takana Aapo on tarhannut, eikä sekään ollut ongelma. Ja tiedänpä myös muita oreja, jotka pysyvät ihan pelkkien sähkölankojen takana. Aapon kanssa ainoa ongelma tarhauksen suhteen on siinä, että ponin pitäisi saada tarhata kaverin kanssa. Sen vuoksi se nytkin asustaa pihatossa, että saa olla kaverien kanssa. Valitettavasti vain kovin monella tallilla tosiaan ei ole oriin pitäviä tarhoja, tai jos on, niin kaverin kanssa tarhaus on mahdototonta.

Missä on ne tallit, joissa on toimivat sähkötarhat ja voidaan tarhata myös se ori kaverin kanssa?

Aapo käänsi takamuksen kameralle, mutta kaverit poseerasi hienosti talvella 2011

Aapo ja tarhakavereita talvella 2011

Nosta orhi jalkaa, rekiretki alkaa...

Tunnen itseni kamalan huonoksi hevosenomistajaksi ja on hirveän huono omatunto, ihan vain sen vuoksi, etten käynyt Aapoa katsomassa jouluaattona! Ja nyt tällä kuluvalla viikolla ei ole mitään mahdollisuutta päästä tallille, kun Janne on autolla kotikulmillaan, eikä tuonne tietääkseni oikein busseja mene ja jos menee, niin ovat pirun kalliita. Päätin kuitenkin korjata tilanteen jollain tapaa, joten tilasin Aapolle Hööksin alennusmyynnistä joululahjoja.

Tilaukseen lähti pari huopaa ja kolme varariimua. Lisäksi linkittelin Jannelle facebookissa tuon itsekin tilaamani riimun (se on se tylsä musta turvan päältä avattava), yhden huovan, yhdet suitset ja parit apuohjat. Tosin suitsien kanssa linkitin yhdet ohjat, Aapon tämän hetkiset ohjat kun ovat typerät kangasohjat, vihaan sellaisia! Toivon suuresti, että Janne tahtoisi tilata myös Aapolle joululahjan, tai vaikka käydä Hööksin myymälässä tuon listani kanssa (tai voinhan tietty lähteä mukaankin). Ja siis tosiaan, Aapo tahtoo, en minä. Niin se aina menee.

Ne suitset olisi kyllä niiiiiin ihanat, niissä on niin hirmu kiva otsapanta, pullback turpis ja muutenkin tosi kivan näköiset. Ja itse olen ollut tyytyväinen Hööksin suitsiin, ne mitkä Aapolla nyt on, ovat aivan huiput olleet, kestäneet todella hyvin, vaikka itse olenkin todella huono pesemään ja rasvaamaan varusteita... Sen pari kertaa mitä ne on kunnolla puunattu, on ollut ihan riittävän oloisesti, hyvässä kunnossa ne ovat, ja siistitkin vielä. Sen verran vähän käytetty tosin nyt muutenkin, ettei ole viitsinyt hirmu usein niitä pestä senkään vuoksi.

Apuohjat puolestaan linkkasin Jannen listaan siksi, että unohdin itse laittaa ne tilaukseen mukaan. Ei niiden hankkimiselle varsinaisesti muuta syytä ole, kuin että saisi ponin juoksuttaessa kulkemaan rennommin. Ei ole tarkoitus pakottaa ponia kulkemaan väkisin pää alhaalla, vaan saada se myötäämään helpommin. Nyt kun Aapolla on tapana juoksuttaessa kiskoa pää pilviin ja lähteä lapamyyryä ulos (etenkin siis oikeassa kierroksessa, vasempaan ei ongelmaa ole). Eräs tuttu antoi vinkin kokeilla apuohjia, ja kokeiltiinkin samana päivänä virittämällä normiohjat apuohjiksi. Poni hiffasi idean nopeasti, joten apuohjat päätin tosiaan sitten sen vuoksi laittaa hankintalistalle, ihan vain juoksutukseen apuvälineeksi, ei kuitenkaan liian tiukalle vedettynä! Muutoin vierastan yleisestikin kaikkia apuohjia, mutta mielestäni juurikin kun halutaan ponin tajuavan joku asia kunnolla, on ne hyvänä apuna, oikein käytettynä. Siksi ne tuleekin vain juoksutuskäyttöön.

Nyt vain odottelen sitten pakettia saapuvaksi, ja kunhan se tulee, niin pakko päästä tallille näyttämään Aapolle sen joululahjoja. Ehkä sitä jopa voisi vaihtaa sitten satulaan toisen uusista huovista ja vähän juoksutella ponia taas satulan kanssa, ja ehkä mahdollisesti käydä selässä vähän opettelemassa taas liikkeellelähtöä ja pysähtymistä. Ehkä sitä voisi kokeilla jo kääntymistäkin! Ja sitten jos sulakelit jatkuu, niin joku viikonloppu voisi ehkä uskaltaa kokeilla raviakin. Jaiks!

Hmm, tulipa tässä vielä mieleeni, että pitäisiköhän sitä tehdä varustepostaus ponin tämän hetken varusteista. Osasta vermeistä on itseasiassa kuvatkin otettuna jo vuosi sitten, tosin niistä vermeistä osa katosi sinä aikana, kun asuttiin Kirkkonummella. Esimerkiksi yksi ihana (ja aivan uusi!) vihreä riimunnaru, sen katoamisesta olen hyvin harmistunut...

Savipohja ja hukkuneet kengät

Voisin taas sanoa, ettei ihan mennyt tallireissu putkeen. Aapo ei suostunut antamaan pihatosta kiinni, ja kaiken huippuna savipohjainen pihatto oli melkoista velliä. Niinpä sitten jouduin lenkkareissa lähteä noutamaan ponia katoksesta, mistä sen sai suoraan sanottuna kiskoa perässä, niin paljon ponia kiinnosti tulla sateeseen. Siinä taluttaessani Aapoa portille, onnistuin jättämään molemmat lenkkarini pihaton pohjamutiin kiinni, sinne jäivät. Sen vuoksi harjasinkin vain Aapon hyvin kevyesti, ja Janne sai ponin viedä takaisin ulkoilemaan. Varpaat palellen lähdettiin sitten hyvin lyhyeksi jääneen tallireissun jälkeen ajamaan kotia kohti.

Tarkoitus oli alunperin vähän ottaa kuvia ja videota ponista, mutta se homma tosiaan kusi tuohon kenkien katoamiseen ja ponin erittäin märkään karvaan. Ja eipä tuota kyllä olisi paljoa kehdannut kuvata muutenkaan, sen verran poni näytti kiukkuista naamaa, kun mamma tuli toisen leppoisia päiviä häiritsemään. Ei tainnut poni ihan tykätä, kun mamma pitkän tauon jälkeen pääsi vihdoin taas tallille. Toivottavasti ensi viikolla saisi auton joku ilta niin, että voisi käydä vähän touhuamassa ponin kanssa, ettei se ihan vieraannu ihmisistä!

Valaisua tulevaisuuteen

Aapon tulevaisuus varmistuu päivä päivältä paremmin. Tänään juttelin yhden bloggaavan hevosihmisen kanssa, jonka olen tavannut jo vuosia sitten. Pyysin häneltä apua Aapon ratsutukseen, korvausta vastaan, ja hän suostui. Sovimme palaavamme asiaan tarkemmin, kun ponille on tallipaikka löydetty lähempää ja poni muutettu. Tällä hetkellä vaihtoehtoina on yksi talli Vihdistä ja toinen Kirkkonummelta. Lisäksi olen pariin Vihdissä olevaan talliin laitellut viestiä, onko vapaita paikkoja. Sain kuulla, että Korpisilta on mahdollisesti myös vapautumassa paikka, joten sinnekin laittelin postia.

Aika laajalta alueelta olen katsonut tallipaikkoja, mutta ensisijaisesti toivon, että tuonne Korpiselle päästäisiin. Se on kuitenkin kohtuullisen matkan päässä ja sinne pääsisi julkisillakin. Toki se on myös kallein vaihtoehdoistani. Sijainniltaan Korpinen on kuitenkin paras, ja sinne tuo aiemmin mainitsemani henkilökin pääsisi parhaiten. En kuitenkaan tahdo tämän kyseisen henkilön nimeä mainita, sillä tiedän, että moni hevospiireissä pyörivä hänet tunnistaisi, jos paljastaisin hänestä juuri mitään.

Keskustelimme tänään siitä, mitä aion Aapon kanssa tulevaisuudessa tehdä. Kerroin rehellisesti tahtovani harrastaa pääasiassa, mutta myös kisata seuratasolla, niin koulua kuin esteitäkin. Hän lupasi auttaa parhaansa mukaan, sanoen kuitenkin olevansa itse pääasiassa estepuolen ratsastaja. Kerroin kuitenkin mieluiten antavani Aapon esteratsastajalle kuin kouluratsastajalle opetettavaksi, koska mielestäni kouluratsastajat jäävät turhan herkästi nylpyttämään paikoilleen, tappaen hevosen eteenpäin pyrkimyksen. Kysyttäessä kerroin myös mitä Aapon kanssa on tehty, ja miten se on toiminut. Harmittelin kuitenkin juoksutus-/ohjasajovyömme katoamista, sillä en ole päässyt ponin kanssa ohjasajamaan ollenkaan.

Lähempään tulevaisuuteen kuuluu toivottavasti tallikäynti joko huomenna tai sunnuntaina. Tarkoitus olisi ottaa ponin varusteet mukaan ja napsia jotain kuvia. Ensin juoksutellen ja sitten toivottavasti myös käväisen selässä, kokeilemassa miten poni on sisäistänyt liikkeellelähdön ja pysähdyksen, joita viimeksi, kun ponin kanssa ehdin touhuta, opeteltiin. Ehkä mahdollisesti kokeillaan sitä kääntymistäkin, ja jos oikein hurjia ollaan ja poni on hyvillä mielin, saattaisin ehkä uskaltaa raviakin, mutta se on suuri ehkä.

Aapo talvella 2011

Aapon talvinen nenu ja ihana nahkariimu!