Onneks ei olla sokerista...

Tänään sitä kyllä oli tyytyväinen taas siihen, että poni on niin peruskiva kelistä huolimatta. Toki sen pirun sateen piti alkaa juuri kun olin ponia varustamassa, tauota kun talutin kentälle ja alkaa sitten uudestaan kun pääsi selkään. Sillä hetkellä ehkä hieman kaipailin maneesia. Ei kuitenkaan olla Aapon kanssa sokerista tehtyjä, vaan tuuppailtiin noin puolen tunnin ajan. Kaikki askellajit läpi, laukassa ympyröitä, ravissa samaten. Käynnissä väistöjä ja pysähdyksiä. Peruutukset ei oikein ollu meidän juttu tänään.

Tallissa poni boksiin, Ainon viihdyttämistä ja sitten sain tätini hakemaan meidät, kun rattaisiin tuli rengasrikko.

Huomenna meillä olisi puoliltapäivin kenkäys ja kahden maissa tulee vuokraajakokelas. Tulee taas oltua siis tallilla valoisaan aikaan, kerrankin!

Oletko sinä tiimimme uusi jäsen?

Tätä kysymystä olen pyöritellyt mielessäni joka kerta, kun olen avannut uuden saapuneen sähköpostiviestin. Tähän mennessä siis jo 28 kertaa. Itse olen lähettänyt yhden sähköpostin tarjotessani ponia vuokralle, mutta selvisi, että hän etsi erilaista diiliä kuin mitä minulla oli tarjolla.

Ilmoituksen laitoin viime viikon tiistaina, nyt siis on viikon verran ehtinyt ilmoitus olla markkinoilla. Pelkästään tuolloin ilmoituksen laittamispäivänä tuli lukuisia sähköposteja ihan lyhyen ajan sisällä. Samalla viikolla kävikin sitten jo pari kokelasta ja nyt on muutama sovittuna tälle viikolle.

Ei ole kyllä helppoa tämä etsiminen, sillä todella paljon varteenotettavia ehdokkaita ainakin sähköpostien perusteella on. Vain muutamalle olen joutunut sanomaan, ettei vaikuta meille sopivalta vuokraajalta, tai ettei minulla ole tarjota sellaista vuokraussuhdetta, jota kyselijä toivoisi. Siltikin näitä ehdokkaita on paljon ja valinta tulee olemaan varmaan melko vaikea. Vieläkin on paljon sähköposteja odottamassa vastauksia, sillä en ole halunnut vastata mahdollista "ei oota", jos ei näistä sovituista kokelaista sitä meille sopivaa vuokraajaa löydykään. Siis katsastan ensin tämän viikon kokelaat ja alan sitten purkamaan odottelevia posteja - vastauksina joko vuokraajan löytyminen jo, tai kutsu kokeilemaan ponia. Se selviää loppuviikosta.

Aapsulin ihqupihqu simmu<3

Astan kanssa olen keskustellut myös ehdokkaista, sillä vaikka poni onkin minun, haluan kysyä hieman myös Astan mielipidettä. Hän kuitenkin tuntee ponin niin hyvin, että pystyy muistuttamaan minua huomioon otettavista seikoista, joita itse en välttämättä muistaisi. Muutenkin meillä on Astan kanssa varsin samanlaiset mielipiteet siitä, millainen henkilö tiimiimme sopii, joten Astan kanssa on senkin vuoksi hyvä keskustella asiaan liittyen.

Osasyy suureen sähköpostimäärään on varmastikin siinä, että en ilmoituksessani lynkannut alaikäisiä vuokraajia. Meille kun kelpaa alaikäinenkin, kunhan vanhemmat ovat harrastuksessa jollakin tapaa mukana ja ymmärtävät vastuunsa. Lisäksi julkisilla kulkemisen mahdollisuus vaikuttaa paljon, sekin siis varmasti on vaikuttanut ehdokkaiden määrään, että tallille pääsee julkisilla. Minua kuitenkin ihmetyttää se, että kiinnostuneiden määrä on suuri, vaikka ponin taso ei päätä huimaa. Ehkä kuitenkin se mahdollisuus maastoiluun ja rentoon harrastamiseen merkitsee enemmän kuin ponin taso.

Ansku komensi mut Bregon selkään eilen, on se hiano heppa!

Tämän tekstin tarkoituksena ei ole etsiä meille vuokraajaa, vaan pohdiskella vuokraajan haun hankaluutta. Mikäli kuitenkin lukijakunnasta löytyy joku vuokraponia etsivä, niin sähköpostilla saa yhteyden.

Höntsäillään

Tänään Aapo sai rennon päivän, kun ensin kuvailin vähän Anskua ja Bregoa (ja päädyin sitten itsekin Bregon selkään hetkeksi) ja sen jälkeen hain ponin juoksemaan kentälle yhdessä Bregon kanssa. Pojat selvästi tykkäsivät mennä yhdessä kentällä eikä niitä tarvinnut paljoa patistaa alkuhitauden jälkeen.

Vietiin ponit sitten talliin jonkin aikaa juoksutettuamme ja vähän maastakäsin juttuja tehtyämme. Ansku lähti kotiin ja itse päätin laittaa Aapolle suitset ja käydä selästä ottamassa vielä kaikki askellajit läpi. Menin siis ehkä noin 20min ilman satulaa ja otettiin vähän jokaista askellajia molempiin suuntiin. Kokeiltiin myös vähän pohkeenväistöä ympyrällä ja ihan tosi kivasti meni. Oikealle vähän huonommin, mutta vasemmalle saatiin oikein pitkä pätkä väistöä. Hienoin poni!

Kotosalla sain vielä tallikaverilta viestiä, josko haluaisin alkaa käymään hänen kanssaan samassa estevalmennuksessa. Toki olin kiinnostunut moisesta ja näinollen aletaan käymään ihan säännöllisesti estevalmennuksessa Aapon kanssa. Omasta mielestäni aivan mahtava juttu!

Junnu ja pappa maastoilee

Käytiin tänään aamulla Marin ja Fred-ponin kanssa maastoilemassa. Sade alkoi juuri, kun oltiin tekemässä lähtöä ja tietysti sadevarusteet unohdettiin pukea päälle.

Käytiin kaikenkaikkiaan reilun tunnin mittainen maastolenkki, paljon ravia ja laukkaa. Ponit tykkäsi ihan hirmuisesti! Ihan rennosti otettiin koko lenkin ajan ja Aapon kanssa pidinkin suurimmaksi osaksi ohjan aika löysällä. Kivasti kyllä poni innostui muutamaan otteeseen, mutta hyvin kuunteli ja hidasti hienosti.

Muutenkin oli hurjan hyvä lenkki, sillä meidän molempien ponit menevät paremmin viimeisenä, mutta nyt meni kumpikin vuorollaan oikein nätisti edellä. Vain kerran molemmat ponit jäkittivät suostumatta etenemään.

Tallille palattiin aivan märkinä, mutta tyytyväisinä. Kuivateltiinkin sitten ponit karsinoissaan ja ne saivat syödä samalla päiväheinät. Kotiin saatiin kyydit, joten vietiin ponit kuivattelun jälkeen takaisin pihalle ja lähdettiin kotiin.

Rento alkuviikko

Aapon kanssa on nyt tämä viikko pyritty pitämään mahdollisimman rentona ja kenttävapaana. Sen vuoksi ollaankin otettu ihan rennosti koko ajan ja pidetty vain hauskaa. Maanantaina Asta kävi hoitelemassa ponin, maastoilun merkeissä. Tiistaina käytiin yhdessä ja käytiin ihan vain talutusmaastossa noin 30-40min.

Eilen kävin itse ja mentiinkin kentälle. Ei kuitenkaan ratsastamaan vaan juoksutin ponin kevyesti kaikissa askellajeissa ensin ilman sivuohjia ja sitten vielä sivareiden kanssa. Loppuun tehtiin vielä maastakäsintyöskentelyä, kun olin laittanut ponille kapsonin juoksutusta varten. Todella hienosti Aapo muisti vielä asettumisen, taipumisen ja väistämisen. Oikealle tosin oli asettuminen ja etuosan käyttö hankalampaa, kun Aapo olisi vain halunnut puskea lapa edellä syliini. Vasemmalle meni kuitenkin hienosti. Täytyy nyt yrittää saada tehtyä viikottain tätä kapsonityöskentelyäkin, jotta poni vähän vetreytyisi sitä kautta ja lopettaisi sitä lapa edellä puskemista.

Tänään onkin sitten ratsastuspäivä kentällä, kun tulee vuokraajakokeilija. Muutoin jatketaan rennolla linjalla, sillä Asta menee sitten huomenna poneilemaan ja itse olen lähdössä Marin ja Fredin kanssa lauantaiaamuna maastoon.

Nakupelle

Hihiii. Eilen oli jännä päivä, kun ponilta lähti turkki! Saatiin Nealta klipperi lainaan ja Janette sitten klippaili ponin, kun itse en ole koskaan klipannut. Aapo oli niin hianosti, ettei olisi uskonut olleen ekan klippauskerran kyseessä! Ylpeä olen pikkumiähestä.

Noin tunnin verran meni, kun ajeltiin ponilta turkki pois. Satulan kohdalle jätettiin vähän karvoja, samoin pää ja jalat jätettiin ajelematta. Peppuun tehtiin tähti, kun olin jääräpäinen ja halusin vähän IHQ-pikkutyttö meininkiä poniin. Janette kyllä oli sitä mieltä, että tähdestä tuli kamala, mutta suostui jättämään sen poniin, kun vaadin. Astakin oli tänään ihastellut sitä ja sanoi puhelimessa sen olevan juuri mainio.

Tällä viikolla Aapolla on tiedossa kevyt viikko. Pidetään kenttälomaa ja pyritään maastoilemaan mahdollisimman paljon. Toki kentälläkin varmaan liikutellaan, mutta ei ratsain. Haluan antaa ponille vähän hermolomaa aktiivisesta työskentelystä ja siksi tämä kenttäloma. Tekee hyvää sekä ponin kropalle että päälle, kun saa vähän vain maastoilla ja luoda parempaa luottamussuhdetta minuun ja Astaan.

Pokkarin kakkanen linssi pilas kuvan...

Tähtiponi<3

"Lunta tulvillaan..." - ainakin melkein!

Postauksen otsikko tulee siitä, kun tänään tallilla ollessa tuli räntää ja ajoittain ihan pelkkää luntakin, kun lähdin liikuttelemaan Aapoa. Lauleskelin mennessäni tuota joululaulua, tosin Aapon värityksen vuoksi lauloin raudikosta, enkä liinakosta, reen eteen valjastettavasta. Tänään aamulla oli vuorossa koulutunti, jolta meinasin lahjakkaasti myöhästyä nukuttuani pommiin. Ihanan äitini ansiosta ehdin kuitenkin ajoissa ja olin juuri alkukävellyt ponin, kun Janette asteli kentälle. Otin lyhyen ravipätkän vielä ja sitten aloitettiin tunti.

Koska (räntä)sateen vuoksi kentällä oli melko lätäkköistä, pysyteltiin kuivimmalla alueella tekemällä neliötä. Otettiin alkuun aina sivujen keskelle pysähdykset, ja kun sujui niin vaihdettiin kulmiin. Keskityttiin siis siihen, että sain ponin asettumaan ja taipumaan hyvin kulmissa. Tehtiin tätä samaa sekä käynnissä että ravissa ja hiljalleen poni alkoi olemaan aika kivan oloinen. Vähän joutui jalustimia kyllä säätelemään, kun jostain syystä ei vain osunut kerralla hyvät.

Tehtiin myös pohkeenväistöä ympyrällä, jota en koskaan aiemmin ole Aapon kanssa tehnyt. Vähän hakemista siinä olikin, mutta saatiin muutamia askeleita aina onnistumaan kyllä. Aiemmin on väistetty vain pituushalkaisijalta uralle, joten tämä oli nyt ihan kiva harjoitus. Täytyy treenailla enempi, jotta alkaa sujumaan!

Laukassa tehtiin alkuun ympyrää ja hiljalleen alettiin ottamaan parin askeleen suoristuksia ja hyvin pyöreitä kulmia. Muutamat ravirikot tuli ja oma kroppa vähän vastusteli, kun lonkat alkoivat kipuilemaan. Siitä huolimatta laukattiin paljon ja poni oli aika näppärä kunhan itse osasin rentouttaa sisäkäden ja käyttää jalkojani oikein. Laukat nousivat aika kivasti, mutta Janette sanoi, että nostoja täytyy treenailla, sillä muutamia virheitä tein itse nostojen aikana.

Loppuun otettiin rentoa ravia keventäen ja käytiin kävelemässä loppukäynnit peltolenkillä. Tallissa poni sai kuivatella noin tunnin verran ennen kuin vein sen avaruuspukuunsa (lue: fullneck sadeloimi, jonka kaulakappale on tappikaulaiselle ponille liian pitkä) puettuna takaisin pihalle.

Sateisen sään ja kuvaajan puutteen vuoksi kuvia ei ole. Toivottavasti seuraavalla kerralla, kun päästään tunnille, olisi parempi keli!

Hyppelyitä Ampun kanssa

Sain Amandan kaverikseni tallille seuraksi ja kuvailemaan. Lupasinpa Amandalle, että hän saa ponin selkäänkin kavuta, kun ei ole pitkään aikaan päässyt Aapolla menemään.

Tallille mennessä ihmeteltiin, että mitä ihmettä Bregolla oli oikein päässään, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että poitsulla oli vain kaulakappale kääntynyt naamalle. Kävin sen irroittamassa ihan ensimmäisenä, ja vähän aikaa se otti, kun toista pelotti niin kamalasti. Brego-parka kun ei nähnyt yhtikäs mitään kaulakappaleensa alta.

(c) Amanda

Tallissa annoin Amandalle Aapon narun ja hän sai lähteä hakemaan ponia, kun itse keräsin kamoja karsinan luokse ja vaihdoin vaatteita. Amanda sai hoidella ja laitella Aapon kuntoon karsinassa, missä se sai syödä päiväheiniään vähän etukäteen.

Kentällä hyppäsin itse ponin selkään ja verkkailin kevyesti. Aapo oli vähän tahma, mutta toimi kuitenkin aika kivasti. Laukat nousi tosi hienosti molempiin suuntiin ja ihan pienillä avuilla. Tein jonkin verran siirtymisiä ja yritin saada ponin vähän säpäkämmäksi.

Hyppelyt aloitettiin pienellä ristikolla ravissa. Aapo tuli kivasti ja hyppäsi nätisti. Saatiin jopa jatkettua hypyn jälkeen ravissa, kun yleensä Aapo nostaa aina laukan esteen jälkeen. Otin muutaman hypyn ristikolla molempiin suuntiin ja sitten nostettiin pystyksi. Pystylle otettiin myös ponnistuspuomi mukaan, kun Aapo tuli jostain ihmeen syystä melko lähelle ja hyppäsi ihan ihmeellisiä hyppyjä. Ponnistuspuomin kanssa hypyt lähtivät paremmin ja Aapo alkoi olemaan vähän innostuneempi.

Nostettiin pystystä okseri ja otettiin toinenkin pysty mukaan harjoituksiin. Tulin vasemmassa kierroksessa ensin lävistäjällä olevan pystyn ja siitä päädyn kautta okserille. Aapo meni kivasti ja vaihtoi jopa pari kertaa laukan suoraan. Hienoin poni! Lävistäjän pystylle laitettiin myös autonrengas pariin hyppyyn alle, jotta poni joutui hyppäämään vähän erikoisempaa estettä. Hienosti meni yli, vaikka ensimmäisellä yrittämällä tulikin kielto kun itse unohduin tuijottamaan estettä.

Jotain se sekoili!

Jättiloikka ponnistuspuomin kanssa

Vaihdettiin ratsastajaa ja Amanda sai tulla Aapolla myös muutaman hypyn. Hienosti meni poni Amandankin kanssa ja se alkoi jo hieman innostuakin, vaikka ihan samanlaista paloa ei ponissa ollut kuin yleensä esteillä. Loppukäynnit Amanda sai käydä ponin kanssa peltolenkillä ja hienosti oli poni käyttäytynyt koko lenkin.

Loppuhoidettiin Aapo ja jätettiin se karsinaansa kuivattelemaan hieman nihkeätä karvaansa. Liikuteltiin myös Fred-poni, kun omistajansa pyysi minua liikuttamaan sen. Päätettiin irtojuoksuttaa Fred, koska aikataulumme vähän kusaisi ja Fred oli niin kamalan likainen, että harjaamiseen olisi mennyt puoli päivää. Fred oli reipas ja pirtsakka irtojuoksuttaessa, saatiin myös kivoja kuvia ponskista.

Vietiin pojat vielä tarhaan ennen kotiinlähtöä ja sinne ne jäivät molemmat tyytyväisinä kavereiden kanssa.

Kieli :p

Kevyt tuuppaus

Tyydyin taas tuuppailemaan ihan vain kevyesti ponin, kun se oli aika hyvä kokoajan. Asta on nyt kahtena päivänä hoitanut ponin liikutukset ja päiväkirjan mukaan tiistaina oli ollut vähän tahmaiset laukannostot. Tänään päätin sitten keskittyä siihen, että otetaan vain muutama nosto ja ponin on nostettava heti asiallisesti.

Ensin piti kuitenkin metsästää poni tarhasta, kun sitä ei olisi huvittanut yhtään lähteä töihin. Houkuttelin sitä pitkän aikaa ja vihdoin pääsin sen luokse ruohotukon kanssa ja sain otettua sen kiinni. Jouduttiin kävelemään talliin poikkeusreittiä, kun rekka oli tukkinut normaalin tarhausreitin. Hienosti Aapo tuli aivan toisen tarhan aidan vierustaa perässäni. Laittelin ponin pihassa kuntoon ja sitten kentälle. Alkuun poni tuntui ihan kamalalta ratsastaa, mutta hiljalleen se alkoi toimia. Sain Rooma-ponin omistajan Kristan kuvailemaankin.

Tein käynnissä ympyröitä, voltteja sekä avotaivutuksia. Lisäksi asettelin ponia ulospäin suoralla uralla ja hienosti se alkoi kuuntelemaan hiljalleen. Ravissa tehtiin myös voltteja ja ympyröitä, joiden ansiosta poni oli ihan kiva ravissakin. Vähän toisessa päässä kyttäsi jotain puskissa olleita ihmisiä, mutta muuten oli tosiaan kiva. Laukat nousi tosi kivasti käynnistä, ravista ei niinkään. Otettiin molempiin suuntiin yhdet nostot sekä ravista että käynnistä ja poni oli tosiaan käyntinostoissa todella hyvä. Yhtäkään väärää laukkaa ei tullut!

Kokeiltiin myös vähän askeleenpidennystä ravissa, mutta ei Aapo oikein innostunut. Vähän sain ponia ehkä enempikin lisäämään tempoa, mutta ihan ok sekin, kun ekaa kertaa kokeiltiin.

Lopettelin melko lyhyeen, koska laukkojen jälkeen poni oli todella kiva ja rentoutui hyvin. Juteltiin sitten vielä kentällä Kristan kanssa poneista ja hän ihasteli kovasti Aapoa, joka oli niin kovin hienosti siinä ja antoi hipelöidä itseään. Hienoin poni<3

KERRA, 60cm; 6/8 - 4vp

Tänään oltiin KERRAlla estekisoissa. Oli mun ja Aapon ekat yhteiset estekisat, Aapolle toiset, mutta mulle ekat Aapon kanssa. Ainolle en saanut hoitajaa, joten Anskun kaveri Nenna tuli huolehtimaan ponin ratsastamisesta kilpailupaikalle ja sieltä pois.

Aamulla oli aikainen herätys ja tallilla oltiin jo vähän ennen yhdeksää. Ponit harjattavaksi ja varustettavaksi. Nenna teki Aapolle häntään letinkin. Aapo oli ihan iisisti hoitaessa ja varustaessa, vähän ehkä kummissaan, kun piti niin aikaisin lähteä lenkille. Matka oli mennyt kuulemma hyvin, kävelivät koko matkan ilman ongelmia. Itse olin jo kisapaikalla odottelemassa ja kun ratsukot saapuivat lähdettiin Anskun kanssa kävelemään rataa. Radalla oli linjoja linjojen perään, kolme lankkuestettä ja yksi laine. Aavistelin ponin kyttäävän niitä, ja jännitin kovasti sitä, miten muistaisin radan.

Verkassa poni oli vähän tahma alkuun, mutta kun tajusi, että hypätään niin alkoi löytyä vauhtia. Tein aika lyhyen verkan, vain muutaman hypyn ja vähän ravia sekä laukkaa. Maneesiin pääsyä odotellessa poni ihmetteli ympäristöä ja oli niin hieno ja asiallinen! Maneesiin mennessä ponia pelotti hurjasti portti, mutta nätisti käveli sisään. Sisällä sitten pelotti kamalasti radalla olleen ratsukon kavioiden töminä hiekalla ja poni olisi halunnut paeta paikalta. Rehellisesti sanottuna itseäkin se kaikuminen hirvitti ja pelkäsin ponin alkavan keulia ja muutenkin riehumaan. Siltä se nimittäin tuntui. Meitä edeltäneen ratsukon saamat aplodit pelottivat myös hirmuisesti ja poni ei meinannut pysyä housuissaan.

Kysyin porttivahdilta, jos hän ei päästäisi seuraavaa valmistautumaan maneesiin, koska poni oli niin peloissaan meidän valmistautuessa radalla olleesta ratsukosta ja tämä onnistui. Suurkiitokset hänelle. Rata aloitettiinkin sitten Aapon kanssa ravilla ja suurin osa radastakin taidettiin mennä ravissa, kun ponia pelotti niin paljon, ettei uskaltanut laukata. Hassu poni.

Stoppi meinasi tulla jo heti ekalle esteelle, toiselta otettiin puomi mukaan, kolmannelle vähän huono tie mutta hienosti yli, neloselle taas vähän kytättiin, viitonen hyvin, kutoselle taas melkein stoppi. Seiskasta yli huonolla tiellä ja kasille taas melkein stoppi, mutta yli kuitenkin. Perusradalta siis 4 virhepistettä.

Poni hyppäs paikaltaan, kun pelotti.

Tyytyväinen olen kuitenkin, sillä nämä olivat ponin ensimmäiset maneesikisat ja ihan kivasti meni. Jännitys oli itselläni ennen rataa todella suuri ja ponia jännitti radalla. Suorituksen jälkeen jalat tärisivät ja Nenna saikin loppukävellä ponilla, kun itse kiiruhdin maneesiin videoimaan Erpan ja Anskun radat.

Poni ja Nenna. Suurkiitokset Nennalle avusta tänään!

Radan videoinnista ja muusta kilpailuavusta Nennalle jättimäiset kiitokset! Anskulle ja Janetelle kiitokset kun houkuttelitte mukaan + tsemppasitte reilusti ja Jamille jättimäiset kiitokset kuvista. Kaikki postauksen kuvat (c) Jami Pursiainen.

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?

Otsikko kuvastaa hyvin tämän päivän fiilistä ratsastuksen osalta. Astan kanssa käytiin yhdessä tallilla ja olin ajatellut tuupata ponilla. Mitään siitä ei kuitenkaan meinannut tulla, kun poni vain ei yksinkertaisesti tahtonut toimia sitten millään.

Pelkästään eteenpäin kävelemisestä joutui tappelemaan, kun poni hyytyi. Raipasta nousi takajalka ja ilme meni happamaksi. Hän on niin neiti. Ravissa oli alkuun hyvä, mutta ajoittain olisi halunnut juosta alta pois. Ajattelin, että poni paranisi laukan myötä, niinkuin yleensä on, mutta ei. Tänään ei tahtonut laukkakaan sujua. Poni kyllä nosti kivasti, mutta väärän laukan. Vasen tuli kivasti, mutta oikea ei taas noussut sitten millään.

Laukkojen jälkeen päästin Astan kummipojan kävelemään hetkeksi talutettuna, sillä heidän piti vielä ehtiä kauppaan. Itse jatkoin sen jälkeen vielä ratsastusta tekemällä pysähdyksiä, peruutuksia ja taivutuksia. Laukkaakin työstin vielä vähän lisää, kun halusin saada yhden hyvän laukkapätkän oikealle. Tuli sekin sieltä lopulta ja loppuraveissa poni oli sitten ihan super.

Ainon kanssa talutettiin yhdessä poni talliin ja siellä riisuin ponin Ainon seisoessa karsinan oviaukossa ja katsellessa. Aapo hienosti pysytteli aloillaan ja Ainoa kiinnosti kovasti poni. Tavarat kun saatiin paikoilleen käytiin vielä antamassa porkkana ponille ja Aapo otti sen todella nätisti Ainon kädestä. Aino sulki vielä oven (itse laitoin toki salvan kiinni, Aino vain työnsi oven kiinni) ja sitten lähdettiin kotia kohti.

En kyllä yhtään keksi, että mistä tämän päivän alkukankeus johtui, mutta huomenna todennäköisesti Nea käy taas ponin selässä joten ehkäpä hän on fiksumpi. Huomenna poni joutuu myös parturiin, sillä se hikoaa melko voimakkaasti rankemmasta treenistä ja omat resurssit eivät valitettavasti usean tunnin kuivatusta salli. Helpompaa on siis parturoida poni ja loimittaa enempi.

Kuvia ei valitettavasti ole julkaisukelpoisia, sillä oli jo turhan hämärää ja julkaisukelpoisia kuvia ei saatu.

Arvontamainos

Päädyin nyt osallistumaan pariin arvontaan, joissa oli mielestäni aika kivat palkinnot. Tässä vielä lukijoille mainos näistä kahdesta arvonnasta:

http://kohtiesteratoja.blogspot.fi/2013/10/arvonta-voita-fleecesetti-pintelit-ja.html

http://usvaailmassa.blogspot.fi/2013/10/arvonta.html

Rennosti palautellen

Eilisen estetunnin jälkeen oli tänään rento palauttelupäivä. Menin tallille jo aamusta ja sain ratsastusseuraksi Anskun. Hän jopa haki ponin sisälle, kun Aino vaati juuri samalla hetkellä maitoa.

Ratsastin kaikenkaikkiaan noin 20-25 minuuttia ja poni oli todella hyvä. Aloitin taas alkukäyntien jälkeen tekemään käynnissä avoja, joka osoittautui taas hyväksi ratkaisuksi. Poni kuunteli todella kivasti ja alkoi kantaa itseään paremmin, kuin mitä yleensä saan sen kantamaan.

Ravissa tein ympyröitä ja ihan vain asettelin ja taivuttelin ponia sekä sisälle että ulos. Aapo kuunteli hienosti ja olin todella tyytyväinen siihen. Laukat otin pääty-ympyrällä, josta jatkoin parin ympyrän jälkeen suoraa uraa pitkin toiseen päähän uudelle ympyrälle. Poni oli hieno ja kun kokeiltiin sitten lopussa vähän lisätä laukkaa suoralla, oli se aivan mahtava. Sanoinkin Anskulle sitten lopettaessani, että "wau mitkä lisäykset". Tuli niin mahtava fiilis niistä parista lisäyksestä.

Loppuun talutin ponia, kun keräilin kakkoja kentältä ja käytiin sitten vielä kävelemässä peltolenkki. Kuvia ei valitettavasti tullut, kun ei ollut ketään kuvaamassa. Hienosti poni kuitenkin meni, ja itselläni oli aika wau-fiilis ratsastuksen jälkeen, kun poni tuntui niin hyvältä.

Seuraavat kaksi päivää ovat Astan hoitopäiviä ja perjantaina sitten mennään yhdessä tallille. Asta tulee kuvaamaan ja hänen kummipoikansa tulee myös tallille mukaan. Saa nähdä, mitä silloin keksitään tehdä!

Maailman monin poni!

Sunnuntaina oltiin Astan kanssa yhdessä tallilla. Päätettiin ottaa rennosti ja tuuppailla ilman satulaa vähän ja sitten Asta saisi vielä käydä vähän pitämässä hauskaa ponin selässä. Laiteltiin poni ulkona valmiiksi ja rupateltiin siinä samalla niitä näitä. Aapo oli hienosti varustaessa ja päästiin sitten lähtemään kentälle.

Hyppäsin ponin selkään ja aloin käppäilemään. Poni vähän ihmetteli kentällä samaan aikaan ollutta Roomaa, kun ei koskaan olla samaan aikaan oltu kentällä, mutta muuten oli hieno. Kävellessäni juttelin myös Astan kanssa vielä ja aloin sitten hiljalleen työstämään ponia.

Tein käynnissä avoja molempiin suuntiin ja niiden seurauksena sain sen todella nopeasti hyväksi. Saatiin hyvää pätkää sekä käynnissä että ravissa ja olin todella tyytyväinen poniin. Laukka oli vasemmalle super, kokeiltiin vähän pidentääkin laukkaa suoralla uralla, mutta ensimmäisellä yrityksellä päädyttiin säikkymään kentältä jo poistunutta Roomaa ja otettiin sivuloikka. Uudella yrityksellä meni hienosti ja poni pidensi askelta hyvin, mutta antoi myös hienosti kiinni sitten kun pyysin. Oikeaan kierrokseen laukka nousi hyvin, mutta poni kävi niin kuumana, että meinasi vain kaahottaa. Pariin otteeseen jouduinkin ottamaan sen aika rajusti seis, kun ei pidätteet vain menneet läpi.

Sain kuitenkin ponin lopulta myös oikeaan kierrokseen ihan kivasti ravaamaan lopulta ja lopetettiin varsinainen työskentely siihen. Asta hyppäsi kyytiin mukaan ja kokeiltiin mennä pari pientä ympyrää tandemina, poni ei sanonut mitään! Hyppäsin sitten itse alas ja käskin Astan pitää hauskaa. Hän ottikin muutamat ravi ja laukkapätkät ponilla kädet sivuille ojennettuna. Hienosti Aapo kuunteli Astaa ja selvästi molemmilla oli hauskaa! Maailman hienoimmat poni ja sen hoitaja!

Käytiin loppukävelemässä peltolenkki ja tallissa loppuhoidettiin poni yhdessä. Huomattiin päiväkirjaa kirjoittaessamme, että Asta on hoitanut ponia reilun vuoden! Tarkalleen ottaen 2.10. on tullut vuosi täyteen. Täytyisi varmaan kehitellä Astalle jotain kivaa pientä kiitoslahjaa, niin suuri apu hän on meille ollut ja hyvin jaksanut tiimissä mukana, vaikka tähän vuoteen on mahtunutkin paljon vaaratilanteita, huolta, murhetta, mustelmia/kolhuja, verta, hikeä ja kyyneleitä.

Pahoittelut, kun postaukset päivistä tulee nyt vähän sekaisin, tämä oli tuolla luonnoksissa odottamassa, mutta päätin sittenkin jättää kuvat laittamatta, jotta saan tämän julkaistuakin!

Estetunnilla

Tänään oltiin Janeten estetunnilla Aapon kanssa. Syy tunnin pitämiselle tänään, oli ihan siinä, ettei Janetelle muut päivät niin hyvin sopineet ja saatamme ehkä lähteä tulevana sunnuntaina pyörähtämään Keravalla ponin kanssa. Varmuutta ei ole sunnuntain reissusta vielä, mutta se jää nähtäväksi.

Autoin Janettea keräämään estetarpeita kentälle ja lähdin sitten laittamaan ponin valmiiksi, kun Janette alkoi rakentamaan esteitä meille. Verkkailtiin kaikissa askellajeissa rennosti, laukassa pyörittiin lähinnä pääty-ympyrällä. Janette joutui monet kerrat huomauttamaan sisäpohkeesta ja käden rentouttamisesta. Jään herkästi varsinkin oikeassa kierroksessa jännittämään kättä, jonka vuoksi poni alkaa kaahottaa. Tästä syystä koen oikean laukan ongelmallisemmaksi, vaikka todellisuudessa vasen on ponille vaikeampi! Näin ainakin tänään tuli kommenttia. Oikealle poni nimittäin pyöritti laukkaa paremmin ja oli reippaampi, vasemmalle laukka oli koko ajan vähän turhan löysää ja ei niin hyvin pyörivää.

Alkuun mentiin pääty-ympyrällä laukassa yhtä puomia, poni meni kivasti, vaikka omaa ohjaus oli aina vähän liikaa sisälle. En siis osannut pitää ympyrää isona! Tämän jälkeen tultiin yksittäistä estettä molempiin suuntiin. Aapo hyppäsi kivasti, itse en meinannut osata tulla kunnolla keskelle ja se pohje ei vaan tahdo pysyä lähellä ponin kylkeä. Ensin pari kertaa ravissa maapuomin kanssa ja sitten laukassa ilman maapuomia. Lisättiin hiljalleen lisää pystyjä linjalle niin, että väliin tuli 3 sujuvaa tai 4 lyhyttä askelta. Oikeassa kierroksessa saatiin siis 3 sujuvaa laukkaa väleihin ja vasemmassa tuli tuo 4, kun poni ei vain mennyt riittävästi eteen ja joutui sitten ottamaan pikkuaskeleen vielä ennen estettä. Meillä oli linjalla siis yhteensä kolme estettä ja molemmat välit yhtä pitkiä. Välillä otettiin puomejakin mukaan, kun jotain itse sekoilin selässä ja poni yritti pelastella. Omia mokia siis tyystin, kun käsi ei rentoutunut kunnolla ja jalka oli irti...

Kun oltiin saatu oikealle hyvät hypyt otettiin välikäynnit ja poni sai vähän hengähtää. Aapolle erikoisesteet ovat vähän ongelmallisia, joten Janette oli yhden sellaisenkin kentälle tehnyt. Sitä tultiin tässä välissä ja meinasihan se poni siihen pysähtyä. Este oli noin 70cm korkea portti lävistäjällä, mutta kerrankin osasin noudattaa ohjeita oikein, ja sain ponin esteestä yli, vaikka se meinasikin tehdä stopin. Tultiin vielä kerran uudestaan ja sen jälkeen taas vähän välikäyntejä ja ravailuja.

Loppuun tultiin vielä linjaa vasemmalle, poni oli vähän intona tuon portin jäljiltä ja vauhtia meinasi olla liikaa. Otettiin yksi kielto keskimmäiselle esteelle sen vuoksi, että luotin liikaa ponin menevän ja se sittne kielsi, kun ei askeleet osuneetkaan. Meinattiin muuten törmätä tolppaan siinä rytäkässä! Uusi yritys rauhallisemmassa laukassa ja meni jo paremmin. Vielä jouduttiin kuitenkin tulemaan uusiksi, kun poni oli edelleen vähän turhan menossa. Viimeisellä yrittämällä poni oli superhieno ja osasin itsekin ratsastaa. Mahtava fiilis!

Loppuun tehtiin palauttavaa loppuverkkaa ravissa. Sain paljon uusia vinkkejä siihen, miten ratsastaa poni lopussa eteen-alas. Aivan tosi kiva fiilis jäi, vaikka vähän mokailtiinkin. Poni on kuitenkin nuori, mutta siitä huolimatta todella kiva ja rehti. Hikinen se kyllä oli taas - onneksi viikonloppuna tulee meidän nallekarhu-lookkiin muutos. Reilun tunnin poni sai kuivatella karsinassaan (juurikaan kuivumatta) ja sitten heitin sen takki päällä pihalle, ettei joutunut jäämään yksin talliin seisomaan koko loppupäiväksi.

Kuvia ei valitettavasti nyt saatu, joskus toiste sitten!

Kilpaponi

Nyt se on viety - Aapon kilpailuneitsyys nimittäin. Lähdettiin melko pitkällisen harkinnan ja houkuttelun jälkeen Anskun ja Bregon kanssa samoihin kisoihin, tosin pienempään luokkaan. Koska meistä ei Astan kanssa kumpikaan kuulu mihinkään seuraan, nakitettiin Erppa ratsastajaksi. Hän sai vain yhden hyppykerran Aapolla ennen kisoja, mutta se oli ihan riittävä treenimäärä, kun estekorkeus oli vaivaiset 40cm.

Hain Erpan junalta, ja tallissa sitten Erppa sai puunailla ponin sillä välin, kun pakkailin itse Aapon kamoja autoon. Käytiin myös Anskun kanssa peruuttamassa autoni valmiiksi traikun eteen ja katsomassa, että vilkut ja jarruvalot toimivat. Laiteltiin pojat valmiiksi kuljetusta ja kisapäivää varten, ja kuskin saavuttua siirrettiin auto tallipihaan ja ruvettiin lastaamaan poneja. Ansku laittoi Bregon ensin koppiin, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Aapo ei meinannut tulla sisään, koska ei ole aikoihin kaverin kanssa matkustanut, ja nyt "väärälle" puolelle väliseinää meneminen oli jännä juttu. Leipäpalan perässä poni kuitenkin käveli ihan suorilta sisälle - kunhan oli siis ensimmäisellä kerralla venkoillut ja jännittänyt.

Matka kisapaikalle meni hyvin, Aapo tuli tosi nätisti traikusta pois ja sain sen meidän autokuskin avustuksella varustettua sillä välin, kun Erppa kävi ilmoittautumassa ja opettelemassa rataa. Taluttelin ponia siinä traikun läheisyydessä, jotta Brego pysyi tyytyväisenä ja Aapo sai alkukävelyt. Hienosti poni käyttäytyi koko ajan, ei mitään ongelmia.

Erppa selkään ja maneesille. Tämä meitä jännitti eniten, mutta ponihan meni sisään ihan nätisti eikä ihmetellyt maneesissa olemista lainkaan. Super! Erppa otti melko lyhyen verkan, sillä oltiin vähän omasta aikataulusta jäljessä ja Erppa pääsi verkkaamaan vasta ihan viimetipassa, kun starttasikin ihan alkupäässä (viidentenä). Verkassa poni oli hyvä, käyttäytyi hienosti ja hyppäsi kivasti, vähän tahmea ehkä oli, mutta se voi johtua siitäkin, että oltiin ekaa kertaa maneesissa. Ulos päästyään poni virkistyi ja oli ihan menossa jo siinä odotellessamme Erpan ja Aapon vuoroa.

(c) Tiia Aarnio

(c) Tiia Aarnio

Radalla poni oli tosi asiallinen. Kuunteli hyvin Erppaa ja eteni hienosti. Ei mitään epäröintejä yhdellekään esteelle. Vähän Erppa itse sekoili, kun unohti radan, mutta hienosti hän ratkaisi tilanteen ihmeellisellä kiemuralla. Aina viimeiselle esteelle asti meni hyvin, kunnes sitten poni keskittyi varmaankin yleisöön enempi kuin Erppaan ja takaset ottivat puomin mukaan. Harmillinen pudotus, mutta silti olen todella tyytyväinen. Poni oli asiallinen, hyppäsi hienosti ja vaikka puhdasta rataa lähdettiinkin hakemaan, niin ei tuo pudotuskaan mikään maailmanloppu ole. Nämä olivat kuitenkin ponin elämän ensimmäiset kilpailut, joten ei voi olla kuin tyytyväinen ja ylpeä ponista.

Tarkennus päin metsiä, mutta poni on hiano<3

Käveltiin Erpan radan jälkeen jonkin aikaa, ja kun Anskun oli aika ottaa Brego kopista pois, laitettiin Aapo sinne odottelemaan. Hienosti poni meni ihan suoraan sisään, ilman herkkuja tai mitään. Jäi myös nätisti seisomaan traileriin ihan yksin. Kävin välillä ponia katsomassa, mutta siellä se nökötti nätisti ja oli vain utelias, kun joku kävi moikkailemassa. Hienoin Aapo!

"Mä nyt vaan oon tämmönen ja syön leipää"

"Mums mums mums"

Rento(ko?) maasto

Päätettiin Anskun kanssa keskiviikkona, että tehdään tänään taas maastolenkki meidän poikien kanssa ja lähdettiinkin oikein seikkailumaastoon. Käytiin pyörimässä pitkin metsiä ja kokeiltiin laittaa Aapo veteen Bregon perässä. Eihän se sinne tahtonut mennä, mutta peruuttamalla saatiin takajalat kastumaan. Ajatuksena olikin, että saisi edes yhden jalan veteen, mutta ilmeisesti ponia häiritsi veden pinnasta heijastuva auringonvalo.

Otettiin lenkillä aika paljon ravia ja muutama laukkapätkäkin, oli ihan älyttömän kivaa. Poni oli ihan fiiliksissä, muttei kuitenkaan ollut liian innokas. Tallille palasikin yksi kuiva ja yksi hikinen ratsu sekä kaksi iloista ratsastajaa. Anskun kanssa on ihan tosi kiva maastoilla ja harmittaa kun on niin vaikea järjestää yhteisiä maastoreissuja.

Reissun jälkeen Aapo sai fleeceloimen niskaansa kuivattelua varten, kun itse soitin Nealle ja kysyin koska hän voi tulla klippaamaan ponin. Mieluummin lähden loimirumbaan kuin kuivattelen ponia tuntitolkulla. Nytkään ei mitenkään rankasti menty, mutta poni hikosi kuitenkin paksun karvansa takia. Saa nähdä koska ponilta lähtee paksu karva pois, onneksi meillä on loimia jo olemassa talven varalle!

Harvinaisen vähän vikaa

Nea kävi taas eilen läpiratsastamassa ponin ja sen jälkeen hän antoi ponille vielä kranio-sakraalihoidon. Laittelin itse ponin Nealle valmiiksi ja kentällä jeesasin jalustimien säätämisessä. Nea verkkaili ponia ja itse seurailin ratsastusta. Samalla kuvailin kun Brego ja Morris treenailivat hyppyjä.

Aapo meni Nean kanssa taas kivan oloisesti, vähän otti herneitä nenään, kun Nea komensi eikä antanut ponin keskittyä kavereihin. Nea kuitenkin sai ponin menemään pikkuhiljaa paremmin ja paremmin eikä ponikaan enää lopulta ollut herneet syvällä nenukissa.

Nea teki ponin kanssa ihan perusjuttuja, paljon käynti- ja ravityöskentelyä ja jonkin verran väistöjä/taivutuksia. Pari hyppyäkin Nea otti, kun pyysin häntä kokeilemaan muuria, sillä Aapo ei ole koskaan sellaista hypännyt, eikä koskaan tiedä milloin sellaista täytyy hypätä. Poni kielsi molempiin suuntiin kerran, mutta sitten meni yli iiisolla loikalla. Normaalisti Aapolle ei tule tällaisia ekstrahyppyjä ratsastuskerroilla, mutta nyt tuo muuri oli kentällä Bregon ja Morriksen hyppelyiden vuoksi ja tosiaan sellaisen ylitys voi olla ihan lähiaikoina oikein ajankohtainenkin, joten koin parhaaksi että poni sellaisen nyt hyppää pariin otteeseen.

Hyppyjen jälkeen Nea otti vielä loppuraveja, kun itse keräilin esteet ja kakat kentältä pois. Siinä ravaillessaan hän totesi, että poni alkaa olemaan ihan kouluponin tuntuinenkin ajoittain. Siinä on siis piileviä kykyjä!

Loppukäynnit käytiin kävelemässä tallin ja pellon ympäri vievällä lenkillä ennen kuin mentiin talliin riisumaan poni ja Nea pääsi hipelöimään ponia kranio-hoihon merkeissä. Kranio-sakraalihoidon tehtyään Nea sanoi ponissa olleen harvinaisen vähän vikaa, ainoa asia, mistä hän mainitsi, oli kintereiden heijastaminen. Sen vuoksi ponille ei kannata antaa totaalisia seisomavapaita, vaan vapaapäivinä käydä vähintään kävelyttämässä. 

Erppa hyppää

Maanantaina saatiin vihdoin Erpan kanssa onnistumaan meidän hyppysuunnitelmat. Olin siis luvannut Erpalle jo ennen tallinvaihtoa, että hän saa hypätä ponilla ja kun ei Erpan viimeisellä hoitokerralla vanhalla tallilla onnistunut, niin venyi tuo hyppykerta peräti kuukaudella eteenpäin.

Kävin ensin Aapon ja Ainon kanssa kävelemässä Erppaa bussille vastaan, Aapo oli todella asiallisesti ja nätisti, eikä edes ihmetellyt sitä kun seisoskeltiin autotien vieressä. Ohiajavista autoista kyllä tuli paljon kummastelevia katseita, mutta niistähän me ei piitattu. Tallissa hoidettiin ja varustettiin poni yhdessä, karsinan ovi oli auki ja poni oli niin nätisti karsinassa, että sain olla oikein ylpeä siitä! Kentällä Erppa sitten alkoi verkkailemaan ponia omaan tahtiin ja itse rakentelin esteitä.

Tein pienen 4 esteen radan, jonka esteitä Erppa sai ensin tulla yksitellen. Vähän turhan paljon Erppa meinasi saada ponin päätä ylös, jonka vuoksi poni meinasi jäädä vähän pohkeen taakse ja siten hypyistä ei tullut ihan niin hyviä, kuin mitä yleensä.

Pahoittelut, mä en ole mitenkään piirrustustaitoinen koneella, yrittäkää saada selvää :D

Erppa sai hypätä tehtävän kuitenkin jokusen kerran ja yritin parhaani mukaan häntä ohjeistaa. Lopulta päätin kuitenkin, että kapuan itse selkään ja näytän Erpalle, että miten Aapo menee esteillä parhaiten. Sitten Erppa vielä tuli tehtävän uudelleen ja poni meni paljon paremmin.

Tää kuva ei jostain syystä tallennu bloggeriin tarkkana, vaikka on ihan tarkka koneella... hmph...

Loppuverkkojen aikana keräilin itse esteitä ja loppukäynnit käytiin kävelemässä pellon ympäri. Aapo oli todella asiallinen koko ajan ja tallissa saatiin taas loppuhoitaa poni karsinassa ovi auki. Tein vielä venytykset leipäpalojen kanssa ja sitten olikin jo aika lähteä.

Tänään maailman hienoin poni saa taas Nean selkäänsä ja sen jälkeen kranio-sakraalihoidon. Huomenna ponilla on sitten kävely/vapaa, kun Asta käy sitä harjailemassa ainakin.