Erikoispostaus: Ponisennu

Välillä saa netin keskustelupalstoilta lukea, kuinka joku ei ymmärrä yli-ikäisiä poniratsastajia. Vähän samaiseen aiheeseen liittyen, luin eräästä blogista, kuinka blogin pitäjältä on kyselty mitä hän aikoo tehdä, kun ponivuodet loppuvat. Koska itse kuulun myös näihin yli-ikäisiin poneilijoihin, päätin kirjoittaa aiheeseen liittyen postauksen.

Ponivuodethan päättyvät virallisesti sen vuoden lopussa, kun täyttää 16 vuotta. Itsehän olen ostanut Aapon vasta kun täytin 19. Siis ostin ponin 3 vuotta ponivuosieni päättymisen jälkeen. Minä en siis ole koskaan joutunut kuuntelemaan kyselyitä siitä, että mitä aion tehdä ponivuosien päättyessä. Sen sijaan sain Aapoa ostaessani paljon ihmettelyjä siitä, että miksi ostan ponin, kun olen ylittänyt poni-iän. En kuitenkaan koskaan ole ollut mitenkään kovin halukas suuntaamaan kilpailuihin, joten miksi minun pitäisi hommata hevosen mitoissa oleva ratsu, kun pituuteni ja painoni puolesta pystyn varsin hyvin poneilla menemään. Suoraan sanottuna, voisin mennä jopa isoimmilla pikkuponeilla. Pienin poni, jonka selässä olen sopusuhtaiselta näyttänyt, on ollut 115cm korkea shetlanninponin ja russin risteytys, mutta kyllä itse laittaisin tuohon vähintään 10cm lisää korkeutta, jotta tunnen oloni ponin selässä mukavaksi. Hevosissakin pienemmät hevoset ovat enemmän mieleeni, sellaiset 155cm korkeat hevoset ovat mielestäni vielä sopivia, mutta jos säkäkorkeus menee paljon yli 160cm, niin tunnen itseni kovin pieneksi siellä korkealla.

Eräs tallinpitäjä yritti jopa ehdottaa minulle erästä nuorta, mutta pienikokoista, puoliveritammaa ostettavaksi, mutta en tuosta kyseisestä tammasta innostunut. Olisihan Claire ollut tosiaan oikein näppärä ja Aapoa vanhempikin, mutta hintaluokka oli aivan eri luokkaa. Jos minulla olisi tuolloin ollut riittävästi rahaa, olisin saattanut Clairen ostamisesta innostuakin, mutta toisaalta, mitä tekisin Clairen kaltaisella arvokkaammalla hevosella, kun minulle riittää harrasteluun arvottomampikin menopeli. Tunnearvo on kuitenkin Aapollakin suuri, vaikka se halpa hevonen olikin.

Suurin syy siihen, että ostin mieluummin ponin kuin hevosen, on kuitenkin omassa pituudessani. Olen sen verran lyhyt, että voin mennä poneilla varsin hyvin ja ison ponin selässä oloni on huomattavasti kotoisampikin, kuin hevosen selässä. En ole ajatellut kilpailla mitenkään hirmuisen tavoitteellisesti enkä muutenkaan ole mitenkään huippu tavoitteellinen harrastaja. Toki toivon, että pääsisin Aapon kanssa joskus kilpailemaan, mutta tavoitteissa onkin lähinnä vain seuratason kilpailut, kohtuullisella tasolla. Ei siis mitään kovin vaativia koululuokkia tai isoja estekorkeuksia. Arvioisin meidän pääsevän ehkä korkeintaan helppo B ja 90cm tasolle. Kaikki toki riippuu siitä miten pitkälle Aapon kapasiteetti ja oma rohkeuteni riittävät. Tulevaisuudessa Aapo saa toivottavasti toimia myös pikku-Ainolle opetusmestarina, sikäli mikäli pikkuneiti hevostelusta innostuu.

Olen siis tyytyväinen (ja ponistaan ylpeä) ponisennu, joka elättelee toiveita siitä, että ponista olisi omalle jälkikasvullekin iloa. Pääasia kuitenkin on se, että poni on perheenjäsen, jota ei vaihdeta isompaan ratsuun vain sen vuoksi, että se on poni.

Toukokuu 2012, kun vielä uskalsi käydä itse selässä.

Pitkästä aikaa...

Pääsin eilen vihdoin pitkästä aikaa taas tallille, ja tottakai pikkuinen Aino oli myös mukana. Tyttö nukkui nätisti suurimman osan tallilla oloajasta ja sain jutella Astan kanssa siitä, miten heillä on mennyt.

Asta ratsasti ensin Aapolla, ja nätisti tuo poni vaikutti menevän. Ylimääräistä pakkasenergiaa oli kyllä melkoisesti havaittavissa, mikä ilmeni ajoittaisena tottelemattomuutena ja pukitteluna. Asta kuitenkin sinnitteli hyvin Aapon selässä ja sai sen liikkumaan todella kivasti ajoittain. Oikealle ei meinannut laukka onnistua millään, mutta pienen taistelun ja muutamien todella hurjien pukkien jälkeen Asta sai Aapon nostamaan laukan  todella kivasti. Naureskeltiin yhdessä, että ei Aapon kanssa kyllä aina huomaa, että on kolmevuotiaan kanssa tekemisissä, niin hyvin Aapo toimii ratsastaessa, ainakin noin päällisin puolin. Puhuimme Astan kanssa myös siitä, että Aapon kanssa olisi hyvä päästä tekemään hankitreeniä ja näillä näkymin Aapo pääseekin hankeen treenaamaan jossain vaiheessa.

Asta kun lopetteli ratsastusta, pääsin itsekin kapuamaan Aapon selkään. Ensin en meinannut edes päästä selkään, sen verran tässä pääsi kangistumaan raskausaikana. Kun kuitenkin selkään pääsi, oli aivan mahtava tunne istua siellä ja huomata miten hienosti poni toimii. Kävelin kierroksen verran, jonka jälkeen kokeilin yhden pitkän sivun verran raviakin ja sitten käveltiin vielä pari kierrosta. Aapo oli aivan mahtavan ihana! Nyt täytyy hiljalleen palailla ratsaille, mutta ainakin vielä toistaiseksi itsellä pysyy vauhti hitaana ja kesto lyhyenä. Sen verran pitkä aika on siitä, kun on kunnolla ratsastanut, joten täytyy totutella rauhallisesti.

Kuvia ei valitettavasti saatu eilen otettua, sen verran kamala keli oli ja toisaalta oli niin pimeääkin, ettei senkään vuoksi olisi oikein kuvat onnistuneet. Mahdollisuuksien mukaan pyritään jonain päivänä pääsemään valoisaan aikaan tallille, jotta saataisiin kuviakin taas.

Onnea Suomi 95v!

Asta lähetteli taas kuulumisia näin itsenäisyyspäivän illan päätteeksi vielä, joten nyt myös teille nämä kuulumiset päätin tulla jakamaan.

4.12.2012 Tiistai

Aapo oli sisällä kun tultiin tallille, joten harjasin ja laitoin ponin kuntoon karsinassa. Vähän häslääjä se oli, mutta periaatteessa ihan kivasti käyttäyty :) Vaihtelu virkistää, joten laitoin suojat jalkoihin. 

Sitten kentälle ! Pohja oli jo paljon parempi, joissain kohdissa vähän liukas. Aloteltiin käynnissä tutuilla pysähdyksillä, volteilla, sekä omalaatuista kahdeksikkoa (ei vaihdettu suuntaa joka kerta, vaan pyörittiin hetki aina oikealle ja hetki vasemmalle) tekemällä. Aapo toimi oikein kivasti ! Oli reipas, keskittyi ja liikkui pienillä avuilla. 

Ravissa mentiin ympyröitä, siirtymisiä, sekä treenattiin myös peruutuksia, mitkä alkaa jo menemään aikalailla suoraan, hyvä ! Välistä Aapo tuntui menevän melkein paremmin oikealle kun vasemmalle, ehkä sillä oli väärinpäin-päivä ? Tosi kivalta tuntui anyway (: 

Välikäyntien aikana huomasi hyvin, että ei olla päästy hetkeen treenailemaan, kun poni alkoi vähän jo väsähtää. Tiesin kuitenki, että aina on energiaa laukata ;) Tein lyhyitä laukkapätkiä, ja keskityin pitämään Aapon rauhallisena nostoissa (ts. ei pukkeja ? :D). Oltiin erilaisia ja alotettiin tällä kertaa oikeasta kierroksesta ! Aapo yllätti ja teki TODELLA nätteja nostoja, ja ihan parin noston jälkeen tuli jo oikea laukka ! Lisäksi saatiin useampi ihan peräjälkeen, wau ! Vaihdettiin suuntaa, ja hyvin meni tähänkin kierrokseen, loistavaa ! 

Lopuks ravailtiin rennosti isoja ympyröitä, ja mukavasti Aapo vähän jopa venytteli kaulaa :) Taluttelin loppukäynnit kentällä. Harjattiin, herkutettiin & venyttelin Aapon vielä tallissa ja sanoin hyvää yötä ! 

Ylisöpö Aapo<3

6.12.2012 Torstai

Tarhasta hakiessa ja karsinassa kuntoon laitettaessa Aapo oli taas ihan oma itsensä: ''syön kaiken'' ketkuilija, eli ihana :D Mentiin tänäänkin kentälle reenailemaan. 

Käynnissä tehtiin kulmiin voltit, pitkille sivuille ravisiirtymiset ja lyhyitten sivujen keskelle pysähdykset tai peruutukset. Paljon tehtäviä yhdelle kierrokselle, mutta Aapon alun huono keskittyminen muuttui nopeasti paljon paremmaksi ihan parin kierroksen jälkeen ! Kivan energinen ja yritteliäs oli poni tänäänkin. 

Ravissa tehtiin samaa muuten, mutta vaihdettiin ravisiirtymiset käyntisiirtymisiin. Todella kivasti taipui Aapo ravissakin, ja ravista saatiin ihan parin käynti askeleen kautta pysähdyskin ! Hienoa :) 

Selkeesti laukka oli kuitenkin tänään se meidän juttu, Aapo nosti pariin kertaan ite jo laukkoja kulmista ja ajattelin sitten toteuttaa ponin toiveen. Laukattiin pitkät sivut ja rauhallisesti ravattiin lyhyet sivut. Nostot on selkeesti vahvistunu, tänäänkin tuli tosi kivoja, rauhallisia nostoja, eikä poni räjähtäny laukkaamaan. Jopa ihan suoralta uralta saatiin pari nostoa oikealla laukalla (vasen kierros menossa siis). Vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin oikeassa kierroksessa. Myös vaikeampaan kierrokseen meni tosi hyvin ! Ja mikä parasta, ei YHTÄKÄÄN pukkia ! Tämä oli siis ENSIMMÄINEN kerta, kun Aapo ei pukitellu kertaakaan kun laukattiin, kyllä muuten hurrasin ! :D Tehtiin useampia nostoja ja useimmista saatiin oikea laukka, hienoa.

Ravattiin vielä hetki ja käynnissä sitten loppuun taivuttelin vielä, tosi hienosti Aapo jakso vielä ahertaa :) Käytiin vielä maastossa kävelemässä lopuks. 

Tallissa harjattiin poni, tehtiin iltamössö ja annettiin kiitos-porkkanat, hieno Aapo ! 

Pikkumainos

Vaikka täällä omassa blogissa ei arvontoja järjestetä, niin nyt mainostan teille erästä arvontaa, jossa on mielestäni kivat palkintovaihtoehdot. Tähän arvontaan uskaltauduin itsekin osallistua!

Tästä pääset arvontaan

Pakkaskelejä

Ihan alkuun on todettava, että vaikka tykkäänkin talvesta erittäin paljon ja en pistä pakkaskelejä sekä lumentuloa mitenkään pahakseni, mutta tänätalvena olisi pakkaset saaneet odottaa vähän pidempään ennen kuin tulivat kunnolla. Aino on kohta 3 viikon ikäinen, mutta talleilemaan ei olla vielä päästy näiden pakkasten vuoksi. Pientä vauvaa kun ei saa yli -10 asteen pakkasilla viedä ulos, varsinkaan pitkäksi aikaa, joten viime viikonlopuksi suunniteltu tallireissu jäi pitämättä. Tällä hetkellä toivon suuresti, että pakkanen lauhtuisi lähemmäs nollaa loppuviikkoa kohden, jotta pääsisin silloin sitten tallilla käymään. Tällä hetkellä tuntuu jopa siltä, että voisin kiivetä Aapon selkäänkin, mutta eiköhän eka talleilukerta tauon jälkeen mene ihan ponia harjatessa ja mahdollisesti vähän talutellessa/juoksuttaessa.

Asta on kuitenkin talleillut ja pitänyt Aaposta hyvää huolta. Sain häneltä taas kuulumisiakin, joten nauttikaa nyt vielä näistä;

30.11.2012 Perjantai

Järkyttävä sää ! HUH. Suosiolla jäätiin ihan vaan talliin, ja pidettiin Aapon puunaus-päivä ! Tämä sisälsi siis todella perusteellisen, ehkä jopa liioitellun harjauksen :D Selvitin myös hännän, ja sain kuin sainkin kaikki muta- ja kakkapaakut pois pesemättä häntää ! :D Olen ylpeä itsestäni. Aapo oli kokoajan karsinassa ja käyttäyty oikein mallikkaasti, veikkaan, että sekin oli ihan samaa mieltä kanssani, ettei ulos ollut menemistä.. 

Lopuksi putsattiin vielä kaikki harjatkin, ja ihan vaan seurusteltiin ja rapsuteltiin ponia :) Koitin myös muistella eri letityksiä, onneksi kamera jäi kotiin, ei ollu kovin nättiä jälkeä, haha ! 

Tälläistä tällä kertaa ! 

2.12.2012 Sunnuntai 

Iltapäivästä tallille, joten Aapo oli ulkona. Tarhasta hakiessa poni oli taas erittäin vilkkaalla päällä, pariin otteeseen piti ihan pysähtyä ja muistuttaa, ettei mua oo tarkotus vetää perässä.. kokeillaan sitä hiihtoratsastusta joskus myöhemmin ;D 

Laitoin karsinassa kuntoon, ja Aapo oli heti jo rauhallisempi. Lähettiin siitä sitten talven ensimmäiselle maastoreissulle ! Aapon mielestä _kaikki_ oli ihan erinäköstä lumisena, joten jopa katuvalojen pylväille piti korskua.... lapsi mikä lapsi :D Pilkettä silmäkulmaan, ni retki meni ihan hyvin. Käytiin tallinomistajan pellolla katsomassa miltä siellä näyttää, hetken aikaa siinä pyörittiinkin käynnissä, mutta edes ravia en viitsinyt kokeilla, kun poni tosiaan jo käynnissäkin singahteli pienimmistäkin ''möröistä'' (mitkä oli siis aapon päässä ainoastaan). 

Ympyrällä vähäsen taivuttelin ja siinä Aapo kyllä kivasti keskitty ! Lähettiin siitä sitten takasin tallille ja matkalla meinattiin pariinkin kertaan peruutella ojaan, on ne typeriä ne möröt ;D 

Tallissa hoidin ponin pois, ja sinne se jäi tyytyväisenä heiniä mutustelemaan. Hölmö lapsi, ei voi muuta sanoa :D 

Muutaman kerran kuulumiset

24.11.2012 Lauantai

Päästiin ajoissa (=valosaan aikaan !) tallille, joten samantien päätin, että tänään maastoillaan ! 

Haettiin Aapo tarhasta, harjattiin ja varustettiin käytävällä, ja eikun menoksi ! Poni tuntu kovin tykkäävään, kun ei mentykkään kentälle, oli reipaan ja iloisen olonen :) Suurimmaks osaks mentiin käyntiä, mutta otettiin me sinne ravipätkiäkin mukaan. Aapo kuunteli tosi kivasti, eikä edes yrittänyt kaahailla. Yhtäkkiä mutkan takaa ilmestyi ISO KIVI, ja se oli niin pelottava, että piti heittää ympäri ja lähteä pukkilaukkaa takasinpäin, mutta tosi nopeasti sain Aapon takasin käyntiin ja ohitettiin kivi ihanku sitä ei ois ollukkaan...hölmö poni ! :D 

Tuolla lenkillä on semmonen peltojen välissä oleva pitkä ja hyvä suora, mitä ollaan ennenki laukattu, ni päätin kokeilla sitä tälläkin kertaa. Aapo nosti OIKEAN laukan (yleensä siis automaattisesti tulee vasen laukka) ja oikein nättiä pikkulaukkaa meni korvat hörössä ja innosta pärskien ! IHANA ! (: 

Takasin raville hiljensi heti kun pyysin, loistavaa ! Lähettiin sitte takasin päin ja otettiin pieniä ravipätkiä mukaan sinne tänne, koska kotiin päinhän pitää myös pystyä ravaamaan ongelmitta ;) Meillä tämä meni oikein hyvin, vaikka välillä Aapon mielestä ois ollu taas kivempi laukata hitaasti, kun ravata :D 

Tallilla hoidettiin poni pois ja herkutettiin porkkanoilla, erittäin hienosti meni ! (:

Kurakoipi

Traktori on tuttu juttu

25.11.2012 Sunnuntai

Tänään jotain erilaista ! Hain Aapon tarhasta ja vein sen suoraan kentälle. Päästin irti ja annoin juosta vapaana ! Ensin Aapo vaan seisoskeli tai yritti syödä kentän viereltä ruohoa, mutta pariin kertaan kun kävi maiskuttelemassa, niin tajusihan poni mikä oli ideana ! Sitte mentiinki hullua pukkilaukkaa ympäri kenttää korvat pystyssä, tehtiin hienoja laukkapiruetteja, taka-, ja etuosakäännöksiä, pysähdyksestä laukkaan-siirtymisiä ymsyms :D Poni nautti ihan täysillä ! 

Sitte otin Aapon kiinni, ja juoksutin liinan kanssa vielä loppuun rauhallista ravia. Aapo kivasti venytteli kaulaa ja pärskähteli tyytyväisenä :) Loppukävelyt tallusteltiin kentällä. 

Tallissa sitte puunattiin Aapo kunnolla ja vähäsen tutustutin ponia venytyksiin. Hain Aapolle pari porkkanaa ja tein iltamössön valmiiksi, siinä oli tämän päivän talleilu !

28.11.2012 Keskiviikko

Tarhasta hakiessa Aapo oli kovinkin rasittava, yritti tunkea päälle ja näykkiä takkia kokoajan. Laitoin karsinassa taas tällä kertaa kuntoon, ja siinä alko kyllä jo rauhottumaan hyvin. 

Mentiin kentälle samaan aikaan kolmen tuntilaisen kanssa, mutta eipä Aapo muista mitenkään erityisemmin välittäny :) Kenttä oli ikävästi jäässä, ja tuntilaisetki meni vaan käyntiä, joten niin myös mekin. Tein paljon siirtymisiä, halusin saada Aapon kulkemaan pienillä avuilla, ja kuitenkin kokoajan keskittymään itse asiaan. Ihan siis pysähdyksiä, peruutuksia, reippaampaa käyntiä, ravi-käynti-seis-siirtymisiä ja vastaavia. 

Tosi hyvin Aapo keskitty, melkein tuntu siltä, että paremminkin nyt kun kaveritki oli töissä, eikä vaan syöpötelly tarhassa kentän laidalla ! Taivutuksia saatiin tekemällä kulmat oikein kunnolla, ja toki voltteja myös sinne tänne. Nämäkin sujuivat tosi kivasti ! 

Melkeinpä tunti hurahti ihan yhtäkkiä, tosi mahtava fiilis oli ratsastuksen jälkeen, hyvä Aapo ! Sitten poni talliin, harjaus ja herkutus ja hyvää yötä !

Edistystä rekisteröintiasioissa

Tulin tuossa ihan sattumalta katsoneeksi Hippoksen Heppa-järjestelmää, ja ilokseni huomasin Aapon löytyvän vihdoin ja viimein myös sieltä! Rekisterinumerokin ponilla on jo, ja nimen perässä lukee "rekisteröinti kesken". Odottelen siis tällä hetkellä laskua tuosta Aapon rekisteröinnistä, ja kunhan sen saan (ja maksan sen), niin ruvetaan odottelemaan passia. Toivottavasti passi tulisi sitten mahdollisimman pian, jotta pääsen varaamaan Aapolle klinikka-ajan ja saadaan poni ruunattua.

Sukupostinkin vilkaisin, ja sinne oli lisätty pari lähettämääni kuvaa Aaposta. Toinen on laidunkuva ja toinen rakennekuva, molemmat tältä kesältä. Kuvien lisäksi sukupostiin oli päivitetty Aapon rekisterinumero.

Mitään tämän ihmeempää ei nyt ollut, yhdeltä käyntikerralta on Astan kuulumisia sähköpostissa, mutta odottelen nyt vielä, jos sattuisin saamaan vähän lisää ponin kuulumisia ennen kuin teille niitä jaan. Asta laittoi myös pari kuvaa taas, joten pääsette näkemään Aaposta kohtuullisen tuoreita kuviakin sitten, kun taas teille Aapon kuulumisia jaan.

Ääripäästä toiseen

19.11.2012 Maanantai

Menin tallille kaverini & poikaystäväni kanssa. Haettiin Aapo tarhasta ja se yritti matkalla syödä mua, mutta usko kun komensin lopettamaan. Harjattiin Aapo käytävällä kaverini kanssa, poni yritti kokoajan jotain pientä napostella, mutta oli suhteellisen nätisti kuitenkin. 

Mentiin kentälle, satulan kanssa tällä kertaa :D Selkäännousu oli ihan kamalan tylsää puuhaa Aapon mielestä, joten se päätti sitten pyöriä ku mikäkin väkkärä. En kuitenkaan antanut periksi, ja niinpä hetken päästä Aapo malttoikin olla paikallaan ja näin ollen päästiin alottamaan liikutus. 

Mentiin ihan perusjuttuja, kenttä oli tosi märkä, ja tuntu tosi liukkaalta, joten otettiin ihan iisisti. Energiaa oli ponilla todella paljon, mutta ihan kivasti kuunteli ja jaksoi keskittyä (: Laitettiin kentälle puomeja ja kokeiltiin niitä mennä, tällä kertaa tosi hyvillä tuloksilla. Käynnissä ei kopsutellu ollenkaan ja ravissa Aapo sitten keksi, että meneehän ne puomit laukallakin ! Naureskelin selässä kun Aapo tosiaan ylitti puomit täydellisellä laukalla, täydellisillä askelilla ! Tylsää toi ravaaminen ;) Otettiin me sitten kuitenki ihan oikeesti ravillakin niitä puomeja, eikä Aapo vastustellut yhtään, tuntui tykkäävän niistä tällä kertaa. 

Otin parit laukannostot molempiin suuntiin, oikeaan kierrokseen parin pukkisarjan jälkeen saatiin hyviä nostoja, vasemmalle meni heti taas loistavasti :) 

Rennot loppuravit ja -käynnit kentällä hömpytellen, siitä sitten talliin. Harjattiin ja kaverini nosti Aapon jalat, koska halusin nähdä, miten se antaa muiden koskea jalkoihin, ei ollut mitään ongelmia, hienoa ! Aapo sai porkkanoita ja jäi talliin nukkumaan.

23.11.2012 perjantai

Aapolle tulikin pari extra vaparia, kun tuli muutoksia suunnitelmiin, jotenka vasta tänään pääsin uudestaan tallille..

Hain Aapon tarhasta, missä se ilosesti hörisi tervehdykseksi ! Harjasin ja laitoin ponin kuntoon käytävällä, ja sitten kentälle ->

Heti käynnissä huomasin, että ponilla on energiaa liikaakin, ja niinpä kun yritettiin jotain tehdä, niin sieltä tuli pukkirodeota vastalauseeksi..... Välillä yksi pukki, välillä kymmenen. Mutta sinnikkäästi jatkoin pukeista välittämättä, ja saatiinhan me väliin ihan onnistuneitakin tehtäviä ! Ihan vaan perus ympyröitä ja siirtymisiä koitettiin siis tehdä, mutta tosiaan nekin voivat olla hankalia ponin niin päättäessä. 

Ravissa sitten pukittelun lisäksi Aapo keksi, että joko matelee tai juoksee alta pois, ei kiva. Sain pariin kertaan ihan kunnolla ottaa kiinni ja näyttää, että kuka määrää, ja että minähän EN sieltä selästä tipu, vaikka kuinka pomppii ! Onnistuttiin kuitenkin ajoittain löytämään yhteinen sävel ja näin ollen myös todella kivoja pätkiä saatiin esiin, jes ! 

Välikäyntien aikana huomas hyvin, kuinka Aapo oli jo kuluttanut suurimman osan energiastaan ihan pelkkään riehumiseen, mutta päätin kuitenkin ottaa edes parit laukannostot, ettei ihan unohdu. 

Alotin taas vasemmasta kierroksesta, ravin kautta nostin laukan, laukkasin pienen pätkän ja pyysin takasin raville. Vaihtelin nostokohtaa, jottei Aapo alkais ennakoimaan. Ei ollut väsymyksestä enään mitään tietoa ensimmäisen noston jälkeen, kyllä laukata aina jaksaa ! :D Nostot ei ollu ihan niin hyviä, mitä ne on ollut, useimmat taas parin pukin kautta, mutta tämän jo arvasinkin.. Oikealle oli aikalailla sama, mutta loppua kohden ne parani kyllä huimasti ! Johtuko sitten energian loppumisesta, vai tyytykö poni osaansa johdettavana, eikä johtajana, sitä en osaa sanoa. Kuitenkin viimiset nostot oikeaan kierrokseen oli tosi upeita, ja kun annoin Aapon sitten laukata loppuun kierroksen omaa tahtia, niin näytti poni nauttivan menosta, eikä edes kaahottanu :D 

Loppuun hölköteltiin kentällä molempiin suuntiin vielä hetki kevyesti taivutellen. Käytiin vaihtamassa satula fleeceen, ja lähettiin kävellen loppukäynneille maastoon. Ainakin omasta mielestä on paljon rennompaan lömpsytellä maastossa kuin kentällä, ja vaikuttaa Aapo olevan samaa mieltä kanssani :) 

Putsasin satulan & suitset, ja sillä aikaa poikaystäväni harjasi ja putsasi Aapon jalat, poni oli hyvin nätisti ! Kiitokseksi parit porkkanat ja siitä sitten sai jäädä sisälle kuivattelemaan :)

Erikoispostaus: Yhteinen matkamme

22.11.2010 maksoin Aaposta viimeisenkin maksuerän ja sitä myötä sitten minusta tuli aivan virallisesti hevosenomistaja. Aaponhan ostin osamaksulla, siitä syystä, ettei alunperin suunnitelmissa ollut hevosta tuolloin ostaa, eikä siten rahaa säästössä hevosta varten. Olin kuitenkin työssäkäyvä ja tulot olivat siten säännölliset, vaikkakin pienet. Monet tutut kovasti arvostelivat sitä, että olin ostamassa ensimmäiseksi omaksi nuorta, etenkin kun kyseessä oli ori. Uskoin kuitenkin itse siihen, että pärjäisin ja päivääkään en kyllä ole katunut tältä yhteiseltä matkaltamme. Toki on paljon asioita, joita olisin voinut tehdä toisin, ja jos ne päivät saisin elää uudelleen, niin tekisin kyseiset asiat toisella tavalla.

pahoittelut, tämä kuva on alunperinkin näin pieni

Tuona syksynä, kun Aapon ostin, oli se vain vähän reilu 130cm korkea poni, jolla oli takkuiset jouhet, todella huono karva ja se oli laiha. Tallille en päässyt kuin pari - kolme kertaa viikossa, mutta siitä huolimatta en kokenut olevani huono hevosenomistaja. Hoidin ponia parhaani mukaan ja osoitin sille rakkauttani. Aina käydessäni harjasin sen huolella, ja alkuun olikin lähes jokaisella käyntikerralla jotain uutta tavaraa ponille mukana. Alkuun harjailin Aapoa pääasiassa tarhassa, koska se vaihtoi karvaansa. Sillä oli paikoitellen talvikarvaa, mutta se tiputti karvojaan pois samaa tahtia, kun sitä kasvoi. Ostin siis Aapolle toppaloimiakin talveksi. Niitä ehdittiin käyttää alkutalven pakkaskeleillä pari kertaa, kunnes poni kasvatti talviturkin, jolla tarkeni.

Aapo sai myös hoitajan. Jo silloin meillä alkoi hoitajissa A-perinne, sillä ensimmäisen hoitajamme nimi alkoi A:lla ja sen jälkeen onkin kaikkien hoitajien nimet olleet A:lla alkavia. Aapo ja hoitaja on siis muodostanut aina AA-parivaljakon. Valitettavasti tämä hoitaja ei kovin kauaa Aapoa hoitanut, mutta hoitajan lopettaminen ei kuitenkaan loppupeleissä ollut katastrofaalista, vaan pärjäsimme hienosti ilman hoitajaakin, vaikka toki hoitaja olisi ollut aivan loistavaksi avuksi.

Tammikuussa 2011 ostin auton itselleni ja pääsin tallille useammin. Nyt kävin jo käytännössä päivittäin tallilla ja touhuilimme Aapon kanssa paljon kaikenlaista. Käytiin kävelyillä, touhuttiin kentällä maastakäsin ja juoksutin myös jonkin verran. Aapo oppi tuon talven aikana väistämään, seuraamaan perässä ja tulipa myös ruotsinkieliset äänikäskyt tutuiksi. Kevään tullessa pääsi Aapo myös irtojuoksutettavaksi tarhakaverinsa kanssa, ponissa riitti virtaa oikein todella paljon ja se selvästi nautti juoksemisesta.

Maaliskuussa 2011 Aapolla oli virallisesti syntymäpäivät. Poni täytti 2 vuotta ja oli tuohon mennessä ollut minun jo 6 kuukauden ajan, jos lasketaan siitä päivästä, kun sovin kaupat Aaposta. Jos lasketaan tuosta viimeisestä maksuerän maksamisesta, niin siinä tapauksessa oli yhteistä matkaa kertynyt jo 4kk ajan. Huhtikuussa vaihdettiin tallia ja muutettiin Kirkkonummelle. Tällä tallilla Aapoa käsitteli myös eräs naishenkilö, jonka kanssa Aapo pääsi opettelemaan uudelleen ohjasajon ja olipa ponilla myös aisat perässä jokusia kertoja. Kirkkonummella asusteltiin heinäkuun puoleen väliin asti, jolloin palattiin väliaikaisesti takaisin Tuusulaan. Kovin kauaa ei Tuusulassa kuitenkaan oltu, vaan muutto oli jälleen edessä, tällä kertaa syyskuussa. Silloin muutimme Askolaan, ja Aapo pääsi asustamaan pihattoon. Aapo tuntui viihtyvän uudessa paikassa todella hyvin ja edelleenkin harmittaa todella paljon, että matka tuonne Askolaan oli aivan liian pitkä, sillä muutoin Aapo olisi puolestani saanut siellä asustaa. Pihatossa Aapolla oli selkeästi myös yksi paras kaveri, vuoden verran Aapoa nuorempi pv-ori Karre.

Aapo, Karre ja muita pihattohevosia

Pihattopaikalla asuessamme oli Aapo vielä aivan todella helppo käsitellä ja äitinikin kävi tammi-helmikuussa  2012 pari kertaa Aapoa kanssani katsomassa. Uskalsin antaa äidin taluttaa Aapoa ja touhuta muutenkin sen kanssa. Tammikuussa 2012 aloitettiin myös ratsuopetus, jota oli jo syksyllä aloiteltu varovaisesti selkäännousuharjoituksilla. Tammikuussa opeteltiin kuitenkin liikkeellelähtö, kääntyminen ja pysähtyminen. Aapo oppi nämä asiat nopeasti ja helposti. Hieno poni!

Pihatosta muutimme Nurmijärvelle ja valitettavasti kyseinen tallipaikka oli pettymys. Puitteiltaan se oli sillä hetkellä meille ihan passeli kyllä, mutta muuten ei paikassa valitettavasti toteutunut mikään mitä oli luvattu. Nurmijärvellä meillä oli myös pitkästä aikaa hoitaja, nuori Amanda, joka hoiti Aapoa vain kuukauden verran, koska Aaposta tuli kevään myötä melkoinen hormonihirviö ja se hyppi jopa ihmisten niskaan. Koska rekisteröinti oli kuitenkin vielä kesken, ei ponia saanut ruunattua vielä(kään). Nurmijärvellä aloitti myös Kaktu käymään Aapoa opettamassa ja olin todella tyytyväinen siihen, että Kaktu alkoi Aapoa opettemaan. Aapo oppi Kaktun opissa todella paljon asioita ja Kaktu kehui Aapoa monet kerrat todella yritteliääksi ja hyvin työmotivoituneeksi poniksi. Liikutus koostui pääasiassa talutteluista, juoksuttamisesta ja Kaktun ratsastuskerroista. Maaliskuun alussa huomasin myös olevani raskaana ja pari päivää sen jälkeen koin ensimmäiset kauhun hetkeni Aapon kanssa, kun se lenkille lähtiessä hyppäsi niskaani ja näinollen jyräsi minut totaalisesti. Alkukevät menikin todella sekavissa tunnelmissa ja ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin käsitellä hevosta. Hiljalleen kuitenkin uskallus palasi ja loppukeväästä uskalsin jo taas taluttaa Aapon itse tarhaan ja sieltä pois. Toukokuussa kävin myös Aapon selässä!

Kesäkuun alussa lähdettiin laitumelle Mäntsälään. Laidunpaikka oli todella kiva ja Aapo pääsi pitkästä aikaa laumaan. Se kuitenkin otti selkeästi pomon aseman, koska oli vanhin ori ja kesän aikana Aapo erotettiin laumasta. Yksin ei kuitenkaan tarvinnut olla, sillä Aapo sai laiduntaa samassa laumassa olleen vanhan ruunan kanssa, jonka kanssa se tuli toimeen kivasti. Laitumelta oli tarkoitus lähteä elokuun lopussa, mutta valitettavasti emme saaneet tallipaikkaa, vaikka olinkin jo keväällä aloittanut etsimisen. Sain kuitenkin onneksi puhuttua kuukauden verran jatkoaikaa ja tallipaikan etsintä jatkui. Jatkokuukautemme aikana laidunpaikkamme pitäjä liikutti Aapoa ja poni pääsi ensimmäistä kertaa myös irtohyppäämään. Tuntui poni tykkäävän esteiden ylittämisestä ja harmittaakin kovasti, ettei ole ollut sen enempää mahdollisuuksia hypyttää ponia. Aivan viimetipassa, vain muutamaa päivää ennen syyskuun loppua löysin tallipaikan ja tiemme vei jälleen Nurmijärvelle.

Nyt olemme asuneet Nurmijärvellä syys-lokakuun vaihteesta asti. Meillä on aivan ihana hoitaja, joka käy Aapoa 2-3 kertaa viikossa hoitelemassa. Tallinpitäjämme on myös todella mukava, hän on todella kannustava Aapon kanssa toimimisen suhteen ja hänen kanssaan on ilo keskustella asioista. Olen myös vihdoin ja viimein saanut kasaan kaikki ne puuttuvat paperit, jotka ovat estäneet Aapon rekisteröinnin etenemisen. Nyt odotellaan vain passia Hippoksesta, ja heti kun se saapuu, on käsillä se hetki, kun Aapolle varataan ruunausaika joko Viikistä tai Hyvinkäältä.

Näiden kahden vuoden aikana on Aapo muuttunut pienestä takkuiset jouhet ja huonon karvan omaavasta ruipelosta komeaksi pyöreärunkoiseksi poniksi. Se on saanut huomattavan paljon lihaksia (ja läskiä), kehittynyt motoriikaltaan sekä fysiikaltaan ja ennen kaikkea se on opettanut minulle todella paljon uusia asioita hevosiin liittyen. Se on ikäisekseen hyvällä mallilla ratsun urallaan ja se tulee toivottavasti oppimaan vielä paljon uusia asioita ja kehittymään hyväksi ja kuuliaiseksi ratsuksi. Toivottavasti Aapo tulee myös pysymään mahdollisimman terveenä, jotta sen kanssa pääsee harrastamaan niin pitkään kuin mahdollista ja siitä olisi iloa myös pienelle vauvalleni, kunhan vauva kasvaa pienestä vauvasta lapseksi ja nuoreksi.

Aaposta on tullut minulle erittäin tärkeä osa elämääni ja ilman sitä, en olisi nyt tässä. Niin monista vaikeuksista Aapo on minut auttanut yli, ja niin monia vaikeuksia on yhdessäkin koettu, että enää en voisi kuvitellakaan elämää ilman Aapoa. Siinä vaiheessa, kun omat rahkeet ei riitä enää ponia pitämään, on sen aika päästä vihreämmille niityille, vaikka se miten olisikin terve. Eteenpäin en voi Aapoa missään tapauksessa laittaa, sillä se on niin rakas minulle, että haluan varmistaa minun olevan sen viimeinen omistaja. Tämä johtuen ihan siitä, että haluan varmistaa sen, ettei Aapo joudu enää sellaisiin oloihin mistä sen ostin.

Mitä sinulle kuuluu?

14.11.2012 Keskiviikko

Hoidin Aapon taas käytävällä, kivasti jaksoi poni seistä taas paikoillaan. Ihan hassu se tosin oli, hörisi ihan innoissaan mun koiralle :D Jätettiin satula talliin ja mentiin kentälle. 

Aapo seiso tosi kivasti paikoillaan kun kipusin jakkaran kautta selkään, hyvä ! (Usein se meinaan pyöriskelee selkäännousussa..) Mentiin ihan rauhassa, kuitenkin tosiaan vasta toinen kerta ilman satulaa. Muisteltiin kyllä myöskin Emmyn oppeja ja käynnissä Aapo menikin tosi kivasti :) Otettiin myöskin pysähdyksiä peruutuksineen, mitkä meni myöskin kivasti :) 

Tällä kertaa ravailtiin vähän enemmän, ja Aapo kummaksu kun vähän heiluin selässä, josta sainkin sitten idean.. Otin takasin käyntiin ja aloin ihan tarkotuksellisesti heilua puolelta toiselle, jotta poni tottuisin kaikenlaiseen touhuiluun selässä. Eikä siinä montaa kierrosta menny kun Aapo olikin jo ihan sujut sen kanssa, että joku heilui sen selässä ku heinämies :D

Vaikeutin (ja hauskuutin) tilannetta ja istuskelin selässä sivuttain ! Aapon ilme oli näkemisen arvonen ku se katteli mua, että miten päin siellä oikeen oon :D mutta rohkeesti se silti käppäili eteenpäin ! Hieno mies ! (:

Takasin talliin, harjasin ponin ja sinne se jäi karsinaan iltaruokia odottelemaan :) 

Asta pelleilee Aapon selässä

17.11.2012 Lauantai

Tultiin tallille vasta illalla, joten Aapo oli jo haettu sisälle. Päätin kokeilla uutta, ja hoidin Aapon karsinassa. En laittanut sitä edes riimusta kiinni, vaan halusin nähdä, miten se käyttäytyy karsinassa hoidettaessa.. Iloisesti yllätyin, kun poni oli todella nätisti ! Ei yrittänyt nappailla takista, muuta kun pariin otteeseen, eikä pyöriny pahemmin, loistavaa :) 

Mentiin kentälle juoksuttamaan pitkästä aikaa. Aapo meni kivasti rauhassa ja kuunteli tosi hyvin ääniapuja. Ravailtiin ensin sivuohjilla molempiin suuntiin, hyvin meni. 

Otin sivuohjat pois ja annoin ponin hetken kävellä. Ravin kautta pyysin Aapolta laukkaa, ja nosto oli tosi hyvä ! Annoin laukata kierroksen, pyysin takasin raville, ja hetken päästä uudelleen laukkaa. Aapo kulki tosi hyvin ! Pariin kertaan sama, sitten suunnanvaihdos ja sama homma uusiksi. Myös tähän kierrokseen nostot oli tosi kivoja ja vaan muutama väärä laukka tuli ! Hyvä hyvä ! :) 

Yhtäkkiä kesken ravailun Aapo päättikin repästä ittensä irti, hyppäs pienen (n.40cm korkeen) esteen, laukkas kierroksen täysiä kentän ympäri, pysähty sitten toiselle puolelle kenttää ja katto mua sen näkösenä, että mitä mä siellä toisessa päässä tein :D Ei edes yrittäny lähteä karkuun ku menin sen ottamaan kiinni, hölmö poni :D Ravailtiin sitten vielä hetki molempiin suuntiin, ilman ongelmia. 

Lopuks talsittiin yhessä ympäri kenttää loppukäynnit ja naureskelin sen tempaukselle :D Eihän se oikein ole, mutta oli se jotenki niin hassu tilanne :D Vein Aapon takasin karsinaan, harjasin ja nostin jalat, tosi hyvin käyttäyty poni tälläkin kertaa (: 

Kaksi ihanaa A:ta

A-klubi kasvaa

Aapon ympärille kehittynyt A-klubi on saanut nyt kolmannen jäsenensä. Pieni tyttövauva syntyi 14.11.2012 kello 18:07. OIkein ihana ja sievä pieni neiti on kyseessä ja mikä parasta, synnytys meni hyvin ja olen toipunut siitä mielestäni erittäinkin hyvin. Nyt vietellään rauhaisaa arkea vauvan kanssa ja totutellaan uuteen rooliin vanhempana. 

Toivottavasti toipuminen jatkuu hyvänä, ja pääsisin suunnitelmieni mukaisesti viimeistään tammikuussa itsekin kiipeämään Aapon selkään! En malttaisi muutenkaan odottaa, että pääsisin Aapoa taas tallille katsomaan, valitettavasti vain vielä on liian aikaista lähteä tallille. Onneksi meillä on niin ihana hoitaja, että tiedän ponin olevan hyvissä käsissä. Asta olikin ollut juuri Aapoilemassa silloin, kun A-klubin kolmas jäsen syntyi.

Hurjapäitä liikenteessä?

Sain taas Astalta parin päivän talleilukuulumiset, ja kun tuosta edellisestä Astan kuulumisten kertomisesta tykättiin kerran, niin päätin nyt sitten, että laittelen teillekin näitä kuulumisia tänne blogiin aina sitä mukaa kun niitä Astalta saan. Tässä on nyt siis parin päivän talleilut, kuvia ei valitettavasti Asta ole saanut otatettua, mutta ehkäpä niitäkin jossain vaiheessa Asta saa, ja toivottavasti saisin Astalta luvan jonkun kuvan tänne laittamiseenkin.

Sunnuntai

"Sunnuntaina menin tallille sen verran myöhään, että Aapo oli jo tuotu sisälle. Kentälle meni juuri joitain ratsukoita, joten puunasin ponia oikein huolella ja hyvin jaksoi seistä paikoillaan :)  Laitoin myös suojat jalkoihin, ihan vaan vaihteen vuoksi eikä vastustellut poni niitäkään, hyvä ! 

Kentälle päästessä huomasin heti, että energiaa oli enemmän kuin tarpeeksi, joten aloteltiin heti alkuun tekemällä paljon pysähdyksiä, sekä samalla harjoiteltiin peruuttamista. Pysähdykset sujui ihan hyvin, kuin myös peruutukset. Tehtiin käynnissä myös taas ihan perus ympyröitä ja näiden avulla taivuteltiin. 

Kokeiltiin myös puomien ylitystä. 4 puomia lyhyin välein, ensin käynnissä meni ihan ongelmitta. Kokeilin sitten ravissa ja tässä kohtaa Aapo päätti, että ei puomeja tänään, teki meinaan aina tokan puomin jälkeen pukkirodeo sarjan ja ihan vain protestiksi.... Noh, parin kerran jälkeen päästiin puomit ilman pukkeja, ja jätettiin puomityöskentely siihen tällä erää. 

Ravissa mentiin isoa kaheksikkoa, ja koska Aapo leikki taas raviponia, niin tehtiin ympyröiden päätyihin ja kaheksikon keskelle käynnin kautta pysähdykset. Pariin kertaan sai ihan kunnolla ottaa kiinni ja muistuttaa, että kuka määrää tahdin, loppua kohden parani huomattavasti. 

Halusin vielä ottaa muutamat nostot loppuun, ja alotin vasemmasta kierroksesta. Nostot oli onnistuneita, eikä Aapo kovasti edes kaahottanut, mitä olin odottanut sen energiamäärän takia ! Oikealle se ei sitten mennytkään ihan niin helposti.. Aapo ei keskittynyt, ja vasenta laukkaa tuli moneen otteeseen ja nyt se kaahottaminenkin tuli mukaan.. Mutta monen yrityksen jälkeen saatiin se oikea laukka, ja kivalla nostolla. Halusin vielä toisen kivan noston loppuun ja tulihan se, annoin sitte laukata pari kierrosta ja poni oli innoissaan, mutta meni nätisti :) 

Lopuks ravailtiin pitkin ohjin isoja ympyröitä, ja loppukäynnit sitten loimen kanssa maastossa :) 

Aapo jäi taas sisälle, hieno poni ! "

Maanantai

"Ajattelin pitää ihan helpon päivän tänään ponin kanssa :) Aapo oli taas jo tuotu sisälle, kun tulin, joten olin ilkeä ja vein sen herkullisen heinäkasan luota käytävälle. Poni seisoi TODELLA rauhallisesti paikoillaan, antoi laittaa heijastimet jalkoihin ilman mitään sanomisia ja ajattelin jo sen olevan kipeä, kun niin nätisti seisoskeli siinä, mutta siinä samassa se yritti ottaa palasen takamuksestani.. terve se on :D 

Lähettiin siis ratsain maastokävelylle, seurana meillä olivat poikaystäväni & koirani, joten ihan yksin ei tarttenut olla (: Mentiin pidemmälle, mitä ollaan ennen menty, eli uusia paikkoja, mutta eipä se hätkähdyttänyt ponia millänsäkkään. Otettiin parit ravipätkät myös ja tosi nätisti ja rennosti Aapo meni. Yks pieni laukkapätkäki tuli matkaan mukaan, ei mitään kaahottamista, tai muutakaan temppuiluja :) jos ei oteta laskuihin paria pukkia, mitkä tuntu enempi ilopukeilta, kuin protesteilta :D 

Takasin ku tultiin tallille, ni keksin mennä käymään vielä kentällä.. Hyppäsin selästä, otin satulan pois ja kiipesin jakkaran kautta uudestaan selkään. Aapolla siis EI ole koskaan menty ilman satulaa (eikö niin Lotta ? ), mutta siihen tahdotaan se myös opettaa. Aapo ei ollut millänsäkkään, korvat heilu uteliaisuudesta kyllä puolelta toiselle, mutta erittäin nätisti meni ! Ite hihkuin innosta selässä ja kehuin ponia maasta taivaisiin, niin ihanan pikkuselta se tuntu ilman satulaa ! Otettiin myös ihan pienen pieni ravipätkä, ihana poni meni ihanan rennosti lötkötellen :) JEEEE ! Tätä aletaan meinaan harrastamaan, kohta ei edes muisteta mikä satula on.... hahaa ;)  

Sitten talliin takasin herkullisen heinäkasan ääreen, sekä tietysti mahtavalle ponille porkkanoita kiitokseksi ! 

Huomenna sitten taas jotain ihan muuta !"

Tosiaan, Aapolla ei ole koskaan ennen menty ilman satulaa. Selässä on kyllä ilman satulaa istuttu pari kertaa niin, että poni on ollut käytävällä ja toki selkään on nojailtu ilman mitään varustusta. Myös mahallani olen Aapon selässä käynyt useitakin kertoja. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa oli ratsastettu ilman satulaa. Ylpeä saan pienestä ponistani olla, kun se on niin fiksusti ja asiallisesti ollut, vaikka oli ihan uusi juttu tämä ilman satulaa meneminen. Hieno Aapo!

Maailman paras Aapo!

Asta Aapoilee

Sain sähköpostiini tänään illalla Astalta kuulumissähköpostin, jossa hän kertoilee perjantaisesta tallireissustaan. Sen suuremmitta puheitta päästänkin teidät lukemaan nämä Astan minulle laittamani kuulumiset:

"Perjantaina menin tallille ystäväni Emmyn kanssa, joka oli ihanasti luvannut tulla huutelemaan meille ohjeita kentän keskelle. Haettiin Aapo tarhasta, laitettiin käytävällä kuntoon ja sitten menoksi.

Kentällä oli kolme muutakin ratsukkoa, joten mentiin vaan toisessa päädyssä. Otettiin ensin käynnissä ympyrällä taivutteluja, sekä pysähdyksiä, jotta sain ponin keskittymään tehtäviin, eikä muihin heppoihin. Aapo muisti nopeasti viime kerralla opitut asiat, ja alkoikin mukavasti myötäilemään ja taipumaan. Ulkopohje, ulkopohje, ulkopohje huutoja kuului ympyrän keskeltä vähän väliä, eiköhän se kohta syövy takaraivoon.. :D

Ravissa tehtiin aikalailla samaa, Aapolla oli tosin ravissa vain kaksi vaihdetta; raviponin kipitys, tai hölkkäily. Kun kultainen keskitie löytyi, alettiin myös pienentelemään ympyrää ja  mukavasti poni taipui, hyvä! Laukoissa keskityttiin lähinnä nostoihin (ja mun etukönötykseen..). Ravasin isolla ympyrällä ja sopivissa kohdissa nostin laukan. Ensin mentiin ponille helpompaan kierrokseen, eli vasempaan. Aapo yritti ensin pariin kertaan juosta alta pois, ja ennakoida nostoja, mutta rauhottelujen jälkeen meni mukavasti, jolloin saatiin kivoja nostoja. Laukattiin kierroksen verran, siirryttiin raviin ja hetken päästä uus nosto. Tälläisiä pariin kertaan. Tulihan sieltä pukkisarjojakin, Aapon mielestä kävely ois ollu kivempaa :D Oikeaan kierrokseen saatiin parempia nostoja, mutta väärällä laukalla tai ristilaukalla.. Ristilaukka oli siinä mielessä hassu, että takajalat meni oikeaa laukkaa, ja etujalat väärää, yleensähän se menee toistepäin?

Loppupeleissä nopeasti saatiin oikea laukka löytymään ja päästiin lopettamaan melkein täydelliseen nostoon. Juuri ajallaan, oikea laukka, ei ryntäystä, perfect ! Loppuravit ja käynnit rennosti loppuun, Aapo näytti tyytyväiseltä ja pärskähteli kuin myötäillekseen kehuja, joita sille sateli tuon viimeisen noston kunniaksi :) 

Hyvän hien pintaan saanut poni sai rapsutuksia ja porkkanoita kiitokseksi, ja jäi sisälle talliin iltaruokia syömään :) "

kuva otettu torstaina

Asta lupaili sähköpostissaan laitella lisääkin näitä Aapon kuulumisia, sen verran minkä ehtisi. Hän myös lupasi, että saan niitä tänne blogiin laitella, joten pääsette toivottavasti useammankin kerran nyt marraskuun aikana lukemaan Aapon kuulumisia Astan kirjoittamana! Toivoisinkin, että kertoisitte mitä tykkäsitte tästä Astan kirjoittamana tapahtuneesta Aapon kuulumisten kertomisesta. Kannattaako siis laittaa näitä Astalta saamiani kuulumisia tänne vaiko ei?

Tallireissu rehutoimittajan roolissa

Talleilun piti tosiaan tuon puolentoista viikon takaisen tallireissun myötä jäädä pois, mutta koska Asta infosi ystävällisesti eilen illalla, että Aapolla on suolakivi aivan finito, niin päätin lähteä tänään sitten toimittamaan ponille hieman rehuja. Koska Aapo oli tuon 2kg suolakiven syönyt puolessatoista viikossa, päätin alkaa säännöstelemään sen suolan saantia. Suuntailin siis iltapäivällä Horzeen ostamaan vehnälesettä Aapolle, kun olin ensin käynyt tuhlaamassa rahojani työpaikan henkilökuntamyymälään, sillä kävin sieltä hakemassa merisuolaa Aapolle. Horzelta ajelin tallille ja olin siellä jo vähän ennen kolmea. Astan kanssa oli sovittu, että nähdään puoli viiden ja viiden välillä tallilla, joten olin todella paljon etuajassa.

Kävin moikkaamassa Aapoa tarhalla, ja poni oli aivan ihana, kun hörisi nähdessään minut. Juttelin siinä sitten Aapolle ja vähän rapsuttelin nenästä. Tottakai kamerakin oli matkassa, joten otin Aaposta hieman pääkuvia, mutta nuo kuvat ovat tällä hetkellä vielä kamerassani, joka on talon eri kerroksessa tällä hetkellä. Laittelen noita pääkuvia myöhemmin sitten.

Aapon moikkailun jälkeen keräsin autostani osan Aapon rehutarpeista. Suolapaketteihin kirjoitin Aapon nimen ja lisäksi otin Aapon rehuämpärin, jonka kanteen kirjoitin siinä jo olevan "Aapo" -tekstin lisäksi "Iltapala". Näin tallinpitäjämme tietää, että se on Aapon iltapalaämpäri. Ostin Horzesta myös pesusienen Aapoa varten, joten avasin sienen muoveistaan ja kirjoitin siihenkin Aapon nimen. Sen jälkeen tein vielä oranssille kartongin palaselle Aapon ruokintaohjeet.

Tällä hetkellä Aapon ruokinta näyttää tältä:

Aamuisin kauraa 0,5 litraa

Iltaisin kauraa 0,5 litraa, vehnälesettä noin 2dl ja suolaa 1 mitta (vehnälese + suola turvotettuna).

Näiden lisäksi poni syö tietysti heinää ja muistaakseni myös kivennäistä, joka kuuluu tallivuokraan. Ainakin Aapon pitäisi syödä kivennäistäkin siis, mutta en nyt ole aivan varma mitä sovimme sen määrästä tallinpitäjän kanssa (kiitos surkean muistini, en ikinä muista tällaisia asioita). Olettaisin kuitenkin, että Aapo saa kivennäistä noin desin verran päivässä.

Rehuohjeiden kirjoittelun jälkeen aloin ratkomaan sudokuita, joita ratkoin Astan tuloon asti. Haimme Aapon yhdessä ja Astan poikaystävä ihanana ihmisenä nosti vehnälesesäkin autoni takakontista talliin ennen kuin lähdimme Aapoa tarhasta hakemaan. Aapo antoi nätisti kiinni ja tuli melko hyvin tarhasta talliin. Vähän se pelleili ja olisi taas halunnut syödä kaiken. Aapo myös uhitteli hieman Astan koiralle, jonka on nähnyt ennenkin ja jota kohtaan on käyttäytynyt aiemmin todella asiallisesti. Vähän veikkaan, että Aapolla oli paljon virtaa tänään.

Päästiin kuin päästiinkin käytävälle hoitamaan Aapoa, kun tuntilaiset lähtivät kentälle. Alunperin oltiin ajateltu hoitaa Aapo pihalla puomissa, mutta kun kerran tallista vapautui tilaa, niin tottakai menimme mieluummin valoisaan ja lämpimään talliin. Aapo käyttäytyi harjaamisen ja heijastimien laiton aikana todella asiallisesti. Suitset meni myös hyvin päähän ja päästiin lähtemään kävelylle. Nappasin itselleni matkaevääksi autostani päärynän, josta annoin pienen maistiaispalan Aapollekin, tämä olisi pitänyt jättää tekemättä, sillä sen jälkeen Aapo alkoi riehumaan aina kun otin haukun päärynästäni. Niin paljon se siitä tykkäsi. Asta joutui siis oikein todenteolla komentamaan Aapoa kävelyllä ja sanoinkin Astan nähneen Aaposta tänään sen huonoimmankin puolen nyt sitten.

Lenkillä oltiin reilun puolen tunnin verran ja Aapo tosiaan käyttäytyi kohtuullisesti. Ajoittain oli todella hyvin ja asiallisesti, mutta ajoittain tosiaan erittäin huonokäytöksinen. Tallissa Asta riisui Aapolta kamppeet pois karsinassa, ja sinne se sai jäädäkin sitten odottelemaan iltaruokiaan.

Asta menee taas huomenna ja hänen kaverinsa on kuulemma lähdössä mukaan tallille, joten hän saa kentän keskelle ohjeiden huutelijan. Olivat kuulemma suunnitelleet laukkatyöskentelyä huomiselle. Astan kanssa puhuin myös siitä, josko hän kirjoittelisi jossain vaiheessa blogitekstin, ja hän tosiaan on sen lupautunut tekemään. Jossain vaiheessa siis saatte tänne blogiin Aapon kuulumisia Astan kertomana.

Laittelen varmaan viikonlopun aikana noita tänään räpsimiäni kuvia Aaposta tänne, tai ainakin tähän tämän päivän blogitekstiin lisään kuvan tai pari huomenissa.

Erikoispostaus: "Elämäni hevoset"

Olen nyt viikon ollut talleilematta, joten ajattelin toteuttaa ensimmäisen erikoispostauksen nyt sitten. Ajatuksenani oli alunperin kirjoitella jo viikolla Aapon kuulumisia pienimuotoisesti, kun olen niitä Astan facebookista vakoillut hänen tilapäivitystensä muodossa. Päätin kuitenkin jättää sen ajatuksen sikseen ja tyytyä kirjoittamaan nyt viikon päätteeksi erikoispostauksen teille. Ensimmäinen erikoispostaus jonka saatte, kertoo elämässäni vaikuttaneista hevosista. Pyrinkin siis kertomaan tässä postauksessa parhaani mukaan niistä hevosista ja poneista, jotka ovat vaikuttaneet omaan harrastamiseeni ja jotka ovat omalla tavallaan tärkeitä ja rakkaita hevosia.

Borina kesällä 2004

Ensimmäinen suosikkihevoseni on ollut vuonna 2003 leirihoidokkinani ollut shetlanninponiruuna Borina. Nykyään en voi sanoa, että Borina kuuluisi suosikkeihini, mutta koska Borina on ensimmäinen poni, jolta olen koskaan tippunut, on se tärkeä minulle. Borina myös opetti, että miten jukuripäinen voi pieni shetlanninponi oikeasti olla!

Manu kesällä 2011

Borinan edelle tässä elämäni hevosten listassa pääsee ehdottomasti pieni Hollannista tullut tuontiponi Manu, joka oli minulla valitettavan lyhyen aikaa kesällä 2011. Manu on poni, jota kaipaan suuresti ja olenkin itselleni erittäin vihainen siitä, että myin sen yhdelle luotettavana pitämälleni kaverille. Onnekseni Manu kuitenkin on tietojeni mukaan tällä hetkellä hyvissä käsissä ja voi hyvin. Jos kuitenkin voisin palata ajassa taaksepäin ja tehdä asioita toisin, en olisi Manua koskaan käsistäni luovuttanut pois, vaan olisin ponin pitänyt itselläni. Tietyllä tapaa toivon, että vielä joskus löytäisin Manun kaltaisen ponin, jonka voisin ostaa Aapolle kaveriksi.

Capu ja minä, muistaakseni kesä 2007 tai 2008

Tärkeitä hevosia ei voi missään nimessä listata ilman, että listalle pääsee ensimmäinen hoitohevonen. Capu-nimeä totteleva ruuna oli hoitohevoseni kesän 2006 ajan. Capun kanssa opin käsittelemään nuorta ja kaikkea mahdollista pelkäävää hevosta. Sain myös ratsastaa elämäni ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja todella nautin harrastuksestani. Capun hoitamisen myötä sain pakkomielteen siitä, että hevosella tulee olla isot merkit - vähintään korkeat sukat.

Tintti ja minä, kesällä 2010

Myöskään ensimmäistä vuokrahevosta ei voi listasta unohtaa. Tai itseasiassa voi, sillä suomenhevostamma Tintti ei todellakaan ollut ensimmäinen vuokrahevoseni. Olin jo aiemmin, keväällä 2007, vuokrannut erästä lämminveriruunaa, mutta valitettavasti kyseisestä hevosesta ei tullut itselleni koskaan millään tapaa tärkeä, sillä kävin sitä ratsastamassa vain muutaman kerran. Tintti on kuitenkin hevonen, joka on opettanut ehkä eniten ratsastamisesta minulle. Sen kanssa olen oppinut tuntemaan sen, miltä tuntuu kun hevonen oikeasti käyttää selkäänsä ja ottaa takaosan alleen. Tintin kanssa olen päässyt myös tekemään ensimmäiset laukanvaihdot ja ihan tosissaan kokeilemaan omia taitojani. Myös kisahoitajana olen tälle tammalle ollut ja omistajakin on minulle oikein mukava kaveri.

Gibben ja minä, talvi 2010 tai 2011

Yksi ehdottomasti tärkeimmäksi muodostunut hevosystävä on ollut vanhaherra Gibben. Tätä ihastuttavaa ruunaa sain hoitaa syksystä 2009 aina syksyyn 2011, jolloin lopetin sen hoitamisen eräiden henkilöiden kanssa olleiden riitojen vuoksi. Gibbenin kanssa pääsin oppimaan paljon maastakäsittelyyn liittyviä asioita ja sain nähdä, kuinka paljon hevonen voi ihmiseen luottaa ja kuinka hyvin se voi olla opetettu. Gibben on omanlaisensa inspiraation lähde sille, mitä kaikkea haluan Aapolle opettaa.

Aapo ja minä, talvella 2012

Tärkein kaikista on tietysti oma pieni Aapo. Aaposta on tullut tärkeä jo silloin, kun se ei vielä ollut omani, vaan sain siitä multimediaviestinä kuvia, kun se oli vasta syntynyt. Silloin päätin, että tämän ponin tahdon itselleni ja niinhän sen sitten sainkin - puolitoista vuotta myöhemmin. Aapo on ollut omani nyt noin kahden vuoden ajan ja se on tullut kyllä ehdottomasti päivä päivältä tärkeämmäksi elukaksi. Tunnen monesti itseni huonoksi ihmiseksi ja omistajaksi, kun en sitä päivittäin käy katsomassa ja hoitamassa, mutta tällä hetkellä oma elämäntilanne ei moista salli. Kovin paljoa tarkemmin ei varmaan tarvitse selittää, että miksi Aapo tällä listalla on, eiköhän jokainen hevosenomistaja sen omansa listalle laita. Tälläkin hetkellä on kova ikävä pientä ponipalleroa, mutta eiköhän tämä hevoseton kuukausi mene ihan kivasti ja pääsen taas pian Aapoa katsomaan ja hoitamaan. Onnekseni meillä on sellainen hoitaja, jonka voin luottaa huolehtivan Aaposta hyvin ja ilmoittavan, jos jotain ihmeellistä ilmenee.

Tällaiset hevoset ovat ehkä eniten tähän harrastukseeni vaikuttaneet. Toki muitakin hevosia on elämään mahtunut, mutta nämä tosiaan ovat ne, jotka ovat olleet omalla tavallaan tärkeitä tämän hevosharrastukseni kehittymisen kannalta.

Kertokaahan muuten, että mitä erikoispostauksia tahtoisitte tämän hevosettoman kuukauteni aikana saada? Aapon kuulumisia kerron tottakai jossain vaiheessa, tai mahdollisesti saatte niitä Astan kertomana, vähän olemme siitäkin nimittäin keskustelleet.

Sen verran osaan Aapon kuulumisia tähänkin postaukseen kertoa, että Aapolle kuuluu ilmeisimmin oikein hyvää. Astalla oli ollut kertaalleen viikolla kaverinsa mukana tallilla vähän huutelemassa ohjeita kentän keskeltä, ja ainakin kuulemani perusteella meni oikein hyvin ja Aapo kulki asiallisesti. Maastossakin Aapo on  taas päässyt käymään, sitä en tiedä, onko reissu tehty ratsain vai taluttaen. Olemme sopineet, että Asta käy ehtimisensä mukaan vähintään 2 kertaa viikossa hoitamassa ja liikuttamassa Aapon nyt marraskuun ajan, ja jos vain ehtii ja on haluja, niin saa käydä useamminkin. Toki toivon, että satunnaisesti hän ehtisi käydä useamminkin, mutta en sitä vaadi, sillä olemme vain kahdesta hoitokerrasta viikossa sopineet alunperinkin, kun Astan kanssa hoitamisesta sovittiin ja hän alkoi Aapoa hoitamaan.

Sää suosii viimeisenä tallipäivänä

Nyt on raskausajan viimeinen tallireissu tehty ja pakko kyllä sanoa, että sää suosi tällä tallireissulla todellakin. Aurinko paistoi ja ei ollut kylmä keli muutenkaan. Äitini tuli mukaan tallille ja matkalla puhuimme siitä, kuinka ihanan kelin saimme tälle minun tämän syksyn viimeiselle tallireissulle.

Aapo oli sisällä jo, kun tallille tultiin ja Astakin oli jo paikalla. Äiti auttoi Astaa harjaamaan Aapoa ja itse ihmettelin Aapon toisessa etujalassa olevaa paksumpaa karvalaikkua. Aluksi katsoin, että Aapolla olisi vuohisessa jonkin sortin nestepatti, mutta tarkemmalla tutkinnalla selvisi tosiaan, että sillä on siinä kohden erittäin paksu karvalaikku. Tätä laikkua tutkiessani päätti Aapo napata pipostani kiinni ja onnistuikin sen nappaamaan. Julmuri pikku poni! Saatiin Aapo melko nopeasti varustettua ja päästiin tyhjälle kentälle. Aapo ei millään malttanut seistä aloillaan, kun Asta kiipesi selkään joten vähän joutui heti alkuunsa jo komentamaan. Muutenkin poni vaikutti todella reippaalta ja se jopa vähän tuntui näkevän kaikkia omia mörköjäänkin.

Asta teki alkuun muutamia pysähdyksiä käynnistä ja parit peruutuksetkin. Aapo peruutti todella nätisti, aikalailla suoraan jopa ja mikä parasta, se vastasi Astan peruutuspyyntöön todella nätisti. Vähän ponia toki tuntui jännittävän, kun kentänvierustarhoissa ei ollutkaan tuttuun tapaan kavereita, mutta ihan kohtuullisesti malttoi Aapo keskittyä. Käynnissä Aapo alkaakin jo hiljalleen myötäämään edestä Astan kanssa ja huomaa kyllä, että käyntityöskentely heillä sujuu hienosti. Ravissa ei keskittymiskykyä kyllä sitten ollutkaan, vaan kentän toinen tarhakulma oli oikeassa kierroksessa sellainen, että Aapo yritti kovasti tarhan porttilankojen toiselle puolelle. Useammankin kerran todettiin Astan kanssa, että poni taitaa kaivata kauempana tarhoissa olevien kavereiden luokse. Asta mainitsi myös, että välillä tuntui siltä, kuin Aapo aikoisi mennä tavalla tai toisella aidan toiselle puolen. Kertaalleen Asta joutui myös komentamaan Aapoa oikein kunnolla, kun Aapo ei meinannut oikein pohkeita kuunnella - lopputuloksena oikea laukka pukin kautta. Asta ottikin sitten pari laukkapätkää molempiin suuntiin ja sain otettua videotakin.

Laukassa Aapo vaikutti todella reippaalta ja se eteni hienosti. Virtaa riitti ja poni tuntui nauttivan menostaan. Laukat myös nousivat molempiin suuntiin todella hienosti ja vain kahdesti tuli väärä laukka, kerran molempiin suuntiin. Tosin nekin vaikuttivat tulevan enemmän siitä syystä, että Aapo oli niin innoissaan ja laukka-apujen ajoitus ei ehkä ollut aivan täysin oikea. Laukkapätkien jälkeen jouduimme äitini kanssa lähtemään kotiin, sillä meillä oli kotona ruoka odottamassa.

Se lentää!

Astan kanssa vaihdoimme vielä siinä lähtömme yhteydessä muutaman sanan ja sovimme, että Asta ilmoittelee aina välillä miten heillä on Aapon kanssa mennyt ja mitä he ovat tehneet. Nyt onkin sitten Aapo jonkin aikaa Astan hellässä huomassa ja itse ainakin odotan suurella innolla näitä Astan lupaamia kuulumisia. Sovimme myös, että Asta ilmoittelee heti, kun päätyvät Aapon kanssa tunnille. Ainakin omasta mielestäni on todella kiva, että Asta haluaa Aapon kanssa tunneille päästä, ja tottakai haluan saada tietää, kun he ovat tunnilla olleet ja kuinka tunnilla on mennyt. Tämän juttutuokion jälkeen jätimme Astan ja Aapon jatkamaan kentällä pyörimistä ja lähdimme itse kotiin.

Kotimatkalla keskustelimme äidin kanssa siitä, miten ikävä Aapoa tulee talleilutauon kanssa ja ylistimme Astaa ja hänen asennettaan kovasti. Äiti oli kovin vakuuttunut siitä, että Asta on todellinen löytö hoitajana ja oli todella mukava äidin kanssa Aapoon liittyvistä asioista muutenkin keskustella. Vaikka äitini ei olekaan hevosihminen, niin saan olla kiitollinen siitä, että hän on Aaposta ja Aapoon liittyvistä asioista kiinnostunut.

Tallille pyrin itse pääsemään mahdollisimman pian vauvan syntymän jälkeen kyllä, mutta todennäköisesti tuo tallille pääseminen menee ainakin marraskuun lopulle. Siispä tässä on ainakin kuukauden verran talleilutaukoa, mutta haluaisin blogia kuitenkin tauon aikana kirjoittaa ja sen vuoksi esitänkin teille lukijoille kysymyksen: Millaisia postauksia toivoisitte tämän talleilutauon aikana?

Tätä tulee ikävä.

Äidin pieni.