LUUKKU 17: Haaste - laita hyvä kiertämään

Ohjeet: Kiitä sitä jolta sait haasteen. Sano vähintään viisi kehua ja 5 kiitosta tutuille tai tuntemattomille, ja laita haaste eteenpäin just niin monelle kuin haluat.  Ja jottei menisi ihan liian helpoksi, kehu itseäsikin, koska suomalaiset harvoin sitä taitoa osaa.

Suurkiitokset Kaktulle tästä haasteesta, jonka hän minulle antoi.

Ihan ensimmäisenä haluan kiittää Aapon kasvattajaa siitä hyvästä, että hän ponin minulle kauppasi, vaikka Aapon syntyessä sanoikin ettei sitä aio myydä. Kiitokset hänelle hienosta ponista, jonka olen saanut omakseni! Paljon hyvää on koettu yhdessä, vaikka eri teille onkin päädytty muiden ihmisten toimesta.

Äitiäni haluan kiittää siitä, että hän ymmärtää tämän harrastuksen merkityksen ja antaa minulle mahdollisuuden harrastaa vaikka äiti olen itsekin nykyisin. Äitini on paras lapsenvahti, mitä voisin kuvitella ja sen vuoksi olen hänelle erityisen kiitollinen. Äiti myös avustaa monesti kyyditsemällä tallille tai ostamalla Aapolle jotain tarpeellista. Hän on tuntuu olevan kovin innostunut Aaposta itsekin!

Ex-poikaystävääni haluan kiittää myös, sillä hän mahdollisti minulle myös harrastusta ja antoi minun elää siipeilijänä ajoittain. Hän toimi myös suurena henkisenä ja fyysisenä tukena, kun sitä on harrastuksen ylä- ja alamäkien vuoksi tarjottu. Edelleenkin, hän on yksi parhaista keskustelukumppaneista, mitä voin kuvitella!

Haluan myös kiittää kaikkia niitä tallinpitäjiä, joiden talleilla olemme olleet Aapon kanssa. Monesta paikasta ei olisi halunnut lähteä, mutta toisinaan on pakko vaihtaa syystä tai toisesta. Kiitokset kaikille siitä ajasta, jonka olen saanut olla asiakkaana Aapon kanssa.

Kiitoksia lähetän myös nykyiselle tallinpitäjällemme, kun on ottanut meidät talliin asumaan ja on niin ihanan joustava monien asioiden suhteen. Homma toimii ja saadaan olla tyytyväisiä niin poni kuin tiiminsäkin! Kiitokset ja kehut sinnekin siis :).

Kehuja ja kiitoksia haluan antaa erityisesti myös Astalle, joka on tiimimme tärkeimpiä jäseniä. Ilman Astaa en olisi pystynyt Aapoa pitämään lähelläni loppuraskaudesta, vaan olisin todennäköisesti joutunut etsimään ponille ylläpitäjän. Asta on paras mahdollinen hoitaja, mitä voin kuvitella. Hän hoitaa ponin juuri niin kuin on sovittu, paremminkin. Hän on luotettava ja aina niin innoissaan poneilusta. Ilman Astaa ei tiimimme olisi A-tiimi!

Ihanaa talliporukkaamme haluan kiittää ja kehua siitä hyvästä, että meillä on aivan mahtava tallihenki ja tallilla tosissaan viihtyy. On miellyttävä tulla tallille, kun siellä on mukavia ihmisiä ja juttuseuraakin saa miltei jokaisesta! Toivottavasti meillä pysyy porukka hyvänä vielä pitkään! Jatketaan kaverit samaan malliin, muistetaan moikata ja olla ystävällisiä toisille. Ihania olette kaikki! :)

Kiitokset ja kehut myös muille Aapon tiimissä mukana oleville tai siinä aiemmin mukana ollelle. Molemmat Amandat, Annika, Erppa... Ilman teitä kaikkia, olisin voinut olla ajoittain suuressakin pulassa. Kiitos kaikille, sillä olette olleet suureksi avuksi omalta osaltanne.

Maailman paras poni<3

Erityiskiitokset ystävilleni Nealle ja Kaktulle, jotka ovat olleet suureksti avuksi. Etenkin Kaktu on ollut äärettömän suurena apuna opettaessaan Aapoa ratsuksi ja sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollinen hänelle olen. Kaktu on ystävä, joka piristää päivää pelkällä tallille ilmestymisellään, hän on ihanin ja avuliain ihminen mitä tiedän. Olen äärettömän onnellinen siitä, että olen saanut tutustua häneen. 

Nealle kiitokset lukuisista muuttokuskaamisista ja siitä, että olen saanut häneltä paljon oppia myös muuten, kuin Aapon kanssa, vuokratessani hänen hevostaan. Nea on ollut meille muutenkin apuna, käydessään välillä läpiratsastamassa Aapoa. Nean avulla olen saanut paljon uusia näkökulmia ja hänen kanssaan toivon saavani olla tekemisissä vielä pitkään. Nea on suuri psyykkaajani, joka naureskelee kun itse stressaan. Lopulta aina huomaankin stressaamisen olleen turhaa...

Itseäni olen huono kehumaan tai kiittämään, mutta voisin kehua itseäni siitä, että pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ja ystävällinen kaikille. Kuuntelen myös mielelläni tallikavereiden juttuja, niinkin mielelläni, että olen valmis myöhästymään bussista sen vuoksi! Haluan olla kaikkien kaveri, ja pyrin tulemaan siksi kaikkien kanssa juttuun.

Kiitos myös kaikille blogin lukijoille, jotka olette päättäneet meidän matkaamme seurata. Vaikka en blogia aloittaessani odottanutkaan saavani juurikaan lukijoita, on ilo huomata, että teitä on jo yli 100 (tätä postausta kirjoittaessa lukijamäärä 101 lukijaa)! Tämän lukijamäärän kunniaksi täytyy ehdottomasti suunnitella jotain.

Suurimmat kiitokset kuuluu maailman ihanimmalle ponille, joka ottaa paljon, mutta antaa paljon enemmän. Aapo<3

Olipas vaikeata... Ainakin näin väsyneenä :D. 

Haluan haastaa seuraavat bloggaajat:

Ansku

Milla

Ansku

SUURET PAHOITTELUT KUN VÄLISTÄ PUUTTUU POSTAUKSIA. MINULLA ON PUOLIKSI VALMIITA POSTAUKSIA VINO PINO, JOTKA JULKAISEN SITÄ MUKAA KUN SAAN NE VALMIIKSI.

LUUKKU 11: Aapon kehitys - puskaponista helppo C-tasoiseksi

Aapon kanssa on lähdetty ihan puskista liikkeelle, sillä sen olen Kaktun avulla saanut perusasiat osaavaksi ja siitä on sitten Astan kanssa jatkettu itse. Muutamia kertoja on eräs entinen tallikaverini (ja entisen vuokraponini omistaja) Nea käynyt ponin selässä läpiratsastusmielessä, mutta muuten ollaan tosiaan itsekseen pärjäilty. Tunneillakaan ei ole käyty kuin muutamia kertoja, itseasiassa alle 10 kertaa!

Kaktu aloitti Aapon kanssa työskentelyn lopputalvesta 2012. Tällöin hän alkoi opettaa Aapolle perusasioita, jotka poni oppi nopeasti. Toki olin itse tehnyt jo pohjatyön, sillä poni oli totutettu ratsastajaan ja selkäännousuun. Muutamat kerrat oli harjoiteltu liikkeellelähtöä, kääntymistä ja pysähtymistä joten Aapo ei ollut ihan alusta asti opetettava. Se osasi jo vähän, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että sillä olisi voinut kehuskella. Aapo oli todella nopea oppimaan ja jo neljännellä kerrallaan Kaktu kokeili ponin kanssa ravia. Aapo meni hienosti ja hakeutui pyöreäksi helposti. Kaktu kehuikin paljon sitä, miten helppo ja miellyttävä Aapo on. Nykyään se ei ole enää ihan niin helppo...

Aapon ekoja raveja

Kaktu työskenteli Aapon kanssa kevään aikana vähän reilun kymmenen kertaa. Sinä aikana poni oppi kulkemaan kaikissa askellajeissa, kääntyi hyvin ja sillä oli toimiva kaasu ja jarru. Aapo oppi myös kulkemaan vesilätäköistä, joita se muuten inhosi yli kaiken! Kesäksi lähdettiin laitumelle ja parin kuukauden tauon jälkeen Kaktu kävi pari kertaa ponia ratsastamassa laidunpaikalla. Myöhemmin sitä ratsasti laidunpaikan pitäjä, joka jatkoi samalla perusasioiden kertaamislinjalla.

Laitumelta lähtiessämme tuli tiimiin mukaan Asta. Hän sai varsin vapaat kädet ponin kanssa työskentelyyn, sillä itse olin viimeisilläni raskaana. Asta treenasikin ponin kanssa perusasioita ja toisinaan kokeili ihan mielenkiinnosta uusiakin juttuja, kuten pohkeenväistöä. Asta myös maastoili ponin kanssa aivan sujuvasti ja ongelmitta.

Asta ja Aapo, kun yhdessä on taivallettu vasta 10 päivää!

Ainon synnyttyä pääsin itsekin taas heppailemaan ja ponin selkään. Talvi treenattiin paljon laukannostoja, sillä Aapo oli aina laukkaamisesta niin innoissaan, että pukitteli vallattomasti. Saatiin tämä pukittelu kitkettyä talven aikana pois ja ruunauksen myötä poni rauhoittui muutenkin, vaikka alkuun olikin vielä todella vallaton.

Lopputalvesta otettiin harjoituksiin mukaan maapuomit ja pienet esteetkin, eikä mitään ongelmia ollut. Aapo otti kaiken innolla vastaan ja oli motivoitunut työskentelemään. Kevään edetessä treenailtiin entistä ahkerammin sitä, että poni olisi rento ja kulkisi oikeinpäin. Kaktukin kävi muistaakseni kerran keväällä ja kerran kesällä ponin selässä. Hän otti hyppyjäkin ja totesi Aapon olevan todella vahva esteen jälkeen. Se kuitenkin hyppäsi mielellään ja suurella sydämellä.

Aapon selässä, päivää vajaa 2kk Ainon syntymän jälkeen, ei tyydytty hissuttelemaan!

Käytiin vanhalla tallilla muutamia kertoja tunnillakin ja Aapon kanssa tuntui kehitys menevän eteenpäin. Poni alkoi olemaan koko ajan vain parempi ja parempi, kunnes koettiin takapakkia Aapon keksiessä eräiden tynnyreiden olevan pelottavia. Työskenneltiin enimmäkseen loppuaika silloisella tallilla vain toisessa päässä kenttää. Hypätessä kokeiltiin myös meidän isointa estettä, kun Asta hyppäsi ponin kanssa noin 90cm korkean trippelin.

Uudelle tallille muuton myötä aloin keskittymään vielä enempi ponin kulkemiseen hyvin, sillä parin tallikaverin ansiosta minua puraisi kisakärpänen ja aloin janoamaan kisoihin pääsyä. Erppa menikin ponilla yhdet estekisat ja seuraavat starttasin itse. Luokkina oli 40cm (ekat kisat) ja 60cm (tokat kisat), joissa molemmissa tuli yksi pudotus, ratsastajan mokan vuoksi.

Nea läpiratsastaa nykyisellä tallilla, ponilta tosissaan vaadittiin oikeinpäin liikkumista!

Marraskuun alussa pääsin vihdoin koulukisoihin ponin kanssa ja tavoitteena oli hyväksytty suoritus. Ratsastin ennen kisoja Aapon vain kerran itse, ja sekin juuri kisoja edeltävänä iltana. Treenattiin rataa ja olin varma, että kisat menisivät huonosti. Aapo kun ei tahtonut millään nostaa oikeaa laukkaa. Kisapaikalla Aapo käyttäytyi asiallisesti ja päästiin verkkaamaan. Poni oli verkassa todella tahmea ja valitinkin mukana olleelle Nealle, ettei se liiku kunnolla eteen. Ei kuuntele raippaa eikä kannusta. Radalle päästessä huomasin pohjan olevan tosi huono, eikä Aapo meinannut päästä eteenpäin. Olin varma huonosta suorituksesta ja jännitin radan muistamista. Unohdikin viimeisen käyntisiirtymisen, mutta kappasvain, siitä huolimatta saatiin 50,83%, ja saatiin hyväksytty tulos. Ilman tuota unohdustani, oltaisiin saatu yli 51%, mutta olen tyytyväinen. Vain alle kahdessa vuodessa olin saanut pienestä ponistani mitään osaamattomasta vasta 3-vuotiaaksi kääntyneestä ponistani asiallisesti käyttäytyvän ja virallisesti helppo C -tasoisen 4-vuotiaan, joka pian kääntyisi 5-vuotiaaksi. Kaikki tämä ilman ammattiratsuttajia, ihan vain itse harrastaen ja satunnaisesti osaavampien kavereiden läpiratsastuksen avulla.

Haluankin tällä postauksella kiittää sekä Kaktua että Neaa, jotka ovat molemmat meitä auttaneet omalla tavallaan. Nyt meillä puhaltaa uudet tuulet ja tarkoituksena on alkaa käymään tunneilla vähintään kerran viikossa tai kahdessa. Mahdollisesti myös vuokraajamme on kiinnostunut tunneilla käymisestä, joten voi olla, että poni pääsee valvovan silmän alle useamminkin. Toiveissa olisi, että kaudella 2014 saataisiin puhdas rata 60cm luokasta ja päästäisiin ehkä starttaamaan helppoa B:tä.

LUUKKU 10: Aapon tiimi - eli niinkutsuttu "A-team"

Aapon tiimi on muokkautunut vuosien varrella ja nyt meillä on mielestäni hyvän oloinen tiimi kasassa. Toivon, että tämä tiimi meillä pysyisi, sillä jatkuva uuden tiimiläisen etsivä on aika väsyttävää puuhaa. Nyt olen viimeisen puolen vuoden aikana kahteen tiimiläiseen pettynyt ja siksi toivon, että tiimimme on nyt kasassa.

Tiimiin kuulun tietenkin minä itse ihanan pienen tyttäreni Ainon kanssa. Itse käyn tallilla 3-4 kertaa viikossa liikuttamassa ponin, joko ratsain tai maastakäsin. Aika paljon pyrin ratsastamaan itse, mutta koska meillä on tiimissä myös Asta ja Vively, teen paljon maastakäsin juttuja myös. Tavoitteenani on kuitenkin kilpailla Aapon kanssa jonkin verran ensi vuonna, joten pyrin treenaamaan jonkin verran ja olen nyt etsinyt meille opettajaa. Aino on puolestaan tuleva innokas heppatytön alku, joka viihtyy tallilla hyvin. Aino tykkää kovasti taputella Aapoa ja onpa hän istunut ponin selässäkin monet kerrat. Erityisesti Ainoa huvittaa hepat, jotka työntävät pään syliin ja antavat hänen taputtaa naamasta.

Heppatyttö-Aino, ikää alle vuosi ja kovasti on aina ratsastamassa Aapolla

Toinen, ja varmaan tärkein tiimimme jäsenistä on Asta. Hän on ollut tiimissämme nyt reilun vuoden ja hän on ollut oikea pelastus minulle. Ilman Astaa en tiedä mistä olisin sopivan hoitajan vuosi sitten syksyllä löytänyt ja saattaisinkin olla aikamoisessa pulassa nyt. Asta on pitänyt Aapoa kuin omaansa ja kun itse pystyin taas aloittamaan talleilun, siirtyi hän aktiivisen hoitaja-vuokraajan rooliin. Muutaman kuukauden mittaisesta tauosta huolimatta, Asta on säilynyt tiimimme jäsenenä, enkä hänestä halua missään tapauksessa luopua. Nykyisin Asta käy noin kaksi kertaa viikossa Aapoilemassa, toisella kerralla hoitajana ja toisella vuokraajana. Asta tuntuu keskittyvän rentoon touhuamiseen ponin kanssa. Monesti hän käykin maastossa tai menee kentällä rennosti ilman satulaa. Hyvin harvoin hän on kirjoittanut päiväkirjaan työskennelleensä oikein tosissaan. Asta on meidän tiimin rentoutuja ja hauskanpitäjä!

Hurjapää-Asta, mahtava Aapo ja about 90cm korkea omalaatuinen trippeli.

Tiimimme nuorin aktiivijäsen on Vivian Hän on 14-vuotias tyttö, joka käy vuokraamassa Aapoa kahdesti viikossa. Vivian on aloittanut Aapon vuokraamisen vasta marraskuun lopussa, joten hän on varsin uusi tiimiläinen. Vivianista olen saanut varsin asiallisen ja luotettavan kuvan. Hän tuntuu olevan kovin rauhallinen ja määrätietoinen hevosten kanssa ja Aapostakin hän tuntuu pitävän. Käsittelee ja ratsastaa siististi, tai ainakin näin on ollut silloin kun itse olen paikalla. Vivian kuuntelee myös hyvin annettuja ohjeita ja noudattaa niitä hienosti. Ei luule liikoja omista taidoistaan vaan on varsin nöyrä tyttö. Vivianin suosikkipuuhista Aapon kanssa en osaa vielä kertoa, sillä ratsukon yhteistyö on vasta alussa, eikä tämän vuoksi yhteiskuvaakaan ole.

Vähemmän aktiivinen tiimiläisemme Erppa käy aina silloin tällöin hoitelemassa ja liikuttelemassa Aapoa. Nykyisin Erppa tosin käy eniten minun mukanani ja mennään puoliksi poni. Erppa tuli hoitajaksi, kun Astalle tuli tauko hoitamiseen keväällä. Erppa on käynyt Aapon kanssa ponin elämän ensimmäiset kilpailut ja olen luvannut Erpalle, että hän saa joskus tulevaisuudessa mennä Aapolla uudestaan kisoihin. Erppa on touhuillut Aapon kanssa niin maastakäsin kuin ratsainkin, lainasinpa Erpalle Aapoa rippikuviinkin kaveriksi.

Aapo ja Erppa EVR:llä, ponin ekoissa kisoissa.

Heidän lisäkseen meillä käy satunnaisesti kavereita kuvailemassa tai moikkailemassa Aapoa. Tällaisina satunnaisina talliapureina on toiminut entinen hoitajamme Amanda, entinen työkaverini Amanda, kuorokaverini Oona, entinen tallikaverini Johis ja pikkusiskoni Jenni.

LUUKKU 9: Minä hevosenomistajana - tiimimme kertoo

Pyysin Astaa ja Erppaa kertomaan blogin joulukalenteria varten siitä, millainen hevosenomistaja heidän mielestään olen. Tässä postauksessa on kerrottu, millaisena hevosenomistajana he minut näkevät.

Asta, ollut tiimissämme reilun vuoden. Aapon luottohoitaja ja nykyisin myös kertaviikkoon vuokraaja. "Heti jo ensitapaamisesta jäi hyvä fiilis, eikä se oo vielä vuodenkaan jälkeen muuttunut, huonommaksi ainakaan (; 

Mulle tärkeetä hoito/vuokrahevosen valinnassa on myös tottakai omistaja ! Lotan kanssa oltiin samalla aaltopituudella aikalailla samantein kun alotin Aapoa hoitamaan. Meillä oli samanlaiset ajatukset siitä millä tavalla ponia liikutetaan/koulutetaan/ruokitaan jne. Arvostan suuresti sitä, että jokaikistä hoitopäivää ei oo ennakoon pilkulleen päätetty, vaan mulla on ollu tosi vapaat kädet sen suhteen mitä teen. Tiedän, että Lotta luottaa muhun ja siihen, että en tee mitään, mikä olis haitaks ponille.

Mun mielestä, Lotta on fiksu, asiallinen ja maalaisjärjen omaava omistaja, joka osaa asettaa rajat, mutta myös antaa vastuuta ja vapaampaa käyttöä, kun tietää, että voi luottaa ihmiseen ja jos tälläiseen on mahdollisuus (: 

Oon kamalan huono kyllä kertomaan näitä, mutta pääasia mun mielestä on se, että me tullaan tosi hyvin toimeen keskenämme, jolloin kynnys kysyä asioista on todella matala ja samoin pystyn helposti ehdottamaan omia ideoita. On myös erittäin kiva tietää, että ponin omistaja kysyy munkin mielipiteitä ja näkökulmia asioihin (:"

Mun kaikki kolme A:ta, vasemmalta alkaen: Aapo, Aino, Asta <3

Erppa, ollut tiimissämme alkukesästä. Aapon hoitaja, joka käy silloin tällöin ponia hoitelemassa ja liikuttelemassa.

"Lotta pyysi minua kuvailemaan häntä ponin omistajana hoitajan näkökulmasta. Täältä siis tulee.

Lotta on ponin omistajana tarkka, mutta kuitenkin hyvin rento. Lotta tietää mitä tekee, mutta kysyy usein myös muiden mielipiteitä, joka on tietenkin hyvä asia. 

Jos Lotta aloittaa jotain tai haluaa saada tahtonsa läpi niin tämä myös tapahtuu vaikka siinä sitten kestäisi kauemminkin. Hän on myöskin taitava käsittelemään Aapoa silloinkin, kun se vähän pönttöilee. 

Lotta ei yleensä jännitä mitään Aapon kanssa, ja silloinkin jos jännittää pyytää rohkeasti auttamaan. Lotta tuntee Aapon hyvin joten pystyy antamaan hyviä neuvoja ponin kanssa touhutessa. 

Plussaa on myös se että Lotta luottaa minuun, että hoidan ponin huolella, eikä kokoaikaa soittele minulle ja kysele että kai teit niin ja etkai näin. 

Lotan ponia on oikein mukava hoitaa, kun on mukava poni ja mukava ponin omistaja!"

Erppa ja Aapo estekisoissa, ponin ekat kisat!!

LUUKKU 8: Aapon luonne - miten se on kehittynyt

Koska en pysty nyt toteuttamaan alunperin tähän luukkuun suunnittelemaani postausta, päätin vaihtaa aiheen toiseen. Tässä postauksessa aion nyt siis puhua hieman tarkemmin Aapon luonteesta.

Kuten olen varmaan monet kerrat blogissakin mainittu, on Aapo perusluonteeltaan todella miellyttävä, rauhallinen ja helppo. Tämän havaitsin jo ponin ostaessani, sillä Aapon saattoi taluttaa vaikka otsatukasta kiinni pitäen tarhaan tai talliin. Tallissa se ei piitannut vaikka olisi ollut kiimaisia tammoja vieressä ja muutenkin käsittely oli helppoa.

Aapo alkoi kuitenkin talvella testailemaan ja sen kanssa talutuslenkkien tekeminen oli välillä kurjaa. Testailuvaiheesta päästiin kuitenkin yli ja elo oli taas helppoa ja mukavaa. Aapon kanssa pystyi käymään talutuslenkeillä ihan tavallisella riimu+naru yhdistelmällä, paitsi testausvaiheessa, jolloin käytin suitsia. Poni pääsi myös kavereiden kanssa ulos ja sen myötä tosiaan käytös taas tasoittui ja ponista tuli taas oma laama itsensä.

Tallinvaihdon myötä Aapossa alkoi ilmetä orimaisempia piirteitä yksintarhauksen seurauksena. Se alkoi käymään kierroksilla nähdessään toisia hevosia ja se riekkui herkemmin. Aapo tuntui myös stressaavan puolipäivätarhauksen vuoksi. Käsissä se kuitenkin pysyi ja oli pääsääntöisesti aina todella asiallinen, vaikka jämäkkyyttä se vaatikin todella paljon käsittelijältä.

Toisen tallinvaihdon myötä Aaposta tuli paljon rauhallisempi taas, mutta se ei pysynyt tarhassa sähköjen toimimattomuuden vuoksi. Se joutui siis olemaan sisällä todella paljon, mutta pääsi ulos aina pienissä pätkissä. Valitettavaa, mutta silloin se oli pakkotilanne. Vaihdoimme taas tallia ja ponista tuli tosi kiva. Se sai olla pihatossa ja käsiteltävyys oli todella hyvä. Aapo oli juuri se poni, jonka olin ostanut vuotta aiemmin ja olin todella onnellinen.

Jälleen kerran pääsin toteamaan yksintarhauksen olevan Aapolle huono juttu, kun muutimme ja se joutui tarhaamaan yksin. Oli Aapon 3-v kevättalvi, ja se alkoi oreilemaan oikein toden teolla. Kaikki tapahtui ihan hetkessä, sillä vain kuukaudessa ponin luonne muuttui kiltistä ja lempeästä ponista ihmisten päälle hyppiväksi hurjaksi oriponiksi. En itsekään tuntunut ponille pärjäävän ja toisinaan pelkäsinkin sitä. Muistan kerrankin hakeneeni Aapon itkien tarhasta, kun se vain riehui ja uhmasi. Laitumelle lähdön ajattelin auttavan, mutta poni juoksutti nuorempiaan ja joutui tarhaamaan vanhan ruunan kanssa kaksin. Taluttaessa ja tallissa se oli aivan kamala, ratsastaessa parempi.

Vaihdettiin tallia ja saatiin Asta tiimiin. Poni oli syksyn ja melko ison osan talvestakin todella kiva, vaikkakin orimainen. Se oli kuitenkin käsiteltävissä ja itsekin uskoin taas poniin. Ruunauksen myötä kaikki palaset sitten loksahtelivat hiljalleen paikoilleen ja poni alkoi palautua entiselleen.

Nyt on taas uusi koti ponilla mutta olosuhteet ovat Aapolle mitä ihanteellisimmat. Se saa tarhata laumassa, se pääsee tallissakin haistelemaan kavereita ja sitä hoidetaan päivittäin. Aaposta on tullut taas oma itsensä ja se on todellinen luottoponi.

Kaikenkaikkiaan siis jos pitäisi Aapon luonnetta kuvailla, voisin sitä kuvailla näin: "Aapo on todellinen luottoponi, kun sen kanssa saa luotua hyvän suhteen ja siihen tutustuu. Toki sillä on nuoren ponin kujeita, mutta perusluonne on hyvä ja rauhallinen, sellainen vähän ratsastuskouluponin tyyppinen kaiken nähneen oloinen. Aapo viihtyy parhaiten omissa oloissaan tai heppakavereiden seurassa, mutta kyllä sille ihmisseurakin kelpaa."

Mamman hienoin luottoponi<3

LUUKKU 7: Hoitohevoseni vuosien varrelta

Koska haluan joulukalenterissa tosiaan avata vähän itseänikin, niin haluan jakaa teille tiedon kaikista niistä hevosista, joita olen hevosharrastukseni aikana hoitanut. Hevoshistoriani olen melko hyvin kertonut jo esittelysivullani, mutta tässä postauksessa keskityn nyt vain entisiin hoitohevosiini.

Ensimmäisen oikean hoitohevoseni sain kesällä 2006, jolloin tutustuin Aapon kasvattajaan. Hänellä oli silloin puoliveriruuna Carnival Captain, tutummin Capu. Capu asusteli tuolloin Stall Labbackassa, eli tutummin Vikkullassa. Capun kanssa touhuilin pääasiassa ihan vain hoitajan juttuja, taluttelin maastossa, juoksutin ja autoin ennen ja jälkeen ratsastuksen. Muutamia kertoja pääsin menemään selästäkin ja tulipa ruunalta kerran tiputtuakin maastokävelyllä. Capua hoidin vain kesän ajan, sillä elokuussa ruuna muutti Nevakseen, enkä enää päässyt käymään ruunaa hoitamassa.

Luonteeltaan Capu oli oikein kiva, nuori ja sen vuoksi ei mikään helpoin mahdollinen, mutta silti todella mukava. Capu ei luottanut uuteen ihmiseen ihan hetkessä, mutta rauhallisella toiminnalla ruuna oli miellyttävä hoitaa ja käsitellä. Capun hoitaminen opetti minulle paljon.

Minä ja Capu v. 2008, kun pääsin ruunaa taas näkemään ja ratsastamaankin, omistaja piti tunnin minulle

Capun jälkeen olin vuoden verran ilman hoitohevosta, kunnes syksyllä 2007 löysin hoidettavakseni puoliveriruuna Mr. Unon, eli Uunon, joka asusteli Ruskeasuolla kilpatallilla. Uunoa hoidin vain muutaman kuukauden, sillä Uunolle tuli hyvin lyhyen ajan sisään lisää hoitajia, ja en kokenut hoitamista enää miellyttäväksi. Unon kanssa kävin talutuslenkeillä keskuspuistossa ja harjailin ruunaa hoitopäivinäni. Uuno oli luonteeltaan myös vähän säpäkkä ja juuri sellainen mitä nuoren voi olettaa olevankin. Uunon laskisin itse kuitenkin vähän tusinahevoseksi hoidettavuudeltaan, sillä en siihen ehtinyt kovin hyvin tutustua.

Unosta ei valitettavasti ole parempaa kuvaa

Uunoa hoitaessani löysin Ruskeasuolta myös toisen hoidokin, Poliisitallin puolella asustaneen ratsuponitamma Sarlotan, eli Lotan. Lotta oli oikein miellyttävä hoitoponi, jo ihan pelkästään nimensäkin vuoksi. Lotan kanssa käytiin kävelemässä keskuspuistossa niin ratsain kuin talutellenkin. Lottaa hoidin kahden vuoden ajan ja se olikin ensimmäinen pitkäaikainen hoidokkini. Lotasta tykkäsin kovasti ja on ilo tietää tamman porskuttavan edelleen menemään. Ikää Lotalla on täutustumaan myös sellaisiin hevosihmisiin, joista osan kanssa olen edelleenkin tekemisissä.llä hetkellä jo 21 vuotta!

Luonteeltaan tämä teräsmummo on säpäkkä ja vähän tammamainen, mutta varsin hellyyttävä ja mukava. Lotalla on sopivassa määrin temperamenttia, mutta se ei kuitenkaan ole mikään rasittava tapaus. Niitä harvoja tammoja, joista pidän.

Lotta-poni!

Lotan hoitamisen lopetettuani en joutunut kauaa olemaan ilman hoitohevosta, sillä löysin samana syksynä hoidettavakseni täysiveriruuna Gibdarchasin, eli Gibbenin. Gibben asusti Karlvikin yksityistallilla Itä-Helsingissä ja kävin sitä hoitelemassa kerran viikossa. Gibbenin kanssa kävin talutusmaastoissa, tein kapsonityöskentelyä ja ihan vain nautin heppailusta. Gibben oli vanha ja vähän äkäinenkin, sillä se ei voinut sietää joitakin asioita. Ruuna oli kuitenkin älyttömän mukava ja luotettava tapaus, sen saattoi päästää tulemaan tarhasta vapaana ja se käveli perässä. Gibbeniä hoitaessani pääsin touhuamaan myös muiden hevosten kanssa ja osallistumaan tallitöihin, vaikka ruuna täysihoitotallissa asuikin. Gibbeniä hoidin syksyyn 2011 asti, jolloin tiemme erosivat, kun en halunnut enää erään silloisen kaverini paskanpuhumisen takia tallille mennä. Tuolloin minulla oli muutenkin jo Aapo, joten lopettaminen ei tuntunut niin pahalta. Keväällä 2012 sain kuulla Gibbenin tulleen tiensä päähän ja nykyisin tuo valloittava ruunavanhus laukkailee vihreämmilla laitumilla. Gibben jäi viimeiseksi hoitohevosekseni.

Gibben talvi 2010 tai 2011

 

Gibben elokuu 2010

Tällainen historia minulla siis on hevosenhoitajana. Jos en olisi Aapoa ostanut, olisin varmaan edelleenkin hoitajan roolissa, sillä en viihdy pelkästään tuntiratsastajana. Vaikka minulla nämä hoidokit ovatkin vaihtuneet melko monesti, niin jokainen on opettanut minulle paljon asioita niin hoitamisesta kuin hevosten käsittelystäkin. Ilman näitä jokaista, en olisi voinut edes kuvitella ostavani omaa. Suuri kiitos siis näistä jokaisen omistajalle siitä, että olen saanut olla mukana tiimissä hoitajan roolissa!

LUUKKU 6: Unelmieni hevonen

Vaikka moni voisi niin luullakin, ei Aapo ole minun unelmieni hevonen. Itseasiassa, en tykkää rautiaista hevosista noin yleisesti. Sama kuin en pidä punaisista autoista. Väri on liian yleinen. Siitä huolimatta, Aapo on rautias ja autonikin on itseasiassa punainen.

Koska Aapo ei tosiaan ole unelmieni hevonen, ajattelin kertoa teille jotain asioita, mitä unelmieni hevosessa olisi. Näitä kaikkia voi olla vaikea löytää samasta hevosesta, joten siksi Aapo kelpaa minulle vallan mainiosti. Sitäpaitsi, Aapossa on paljon niitä piirteitä, mitä unelmieni hevosessa olisi!

Väri on tärkeä seikka, vaikkei sitä aina edes ajattele. Itse en pidä kimosta ja rautiaasta värinä, joten ne eivät myöskään suosikkihevoseni väritykseen kuulu. Tummanruunikko, punaruunikko ja musta ovat suosikkejani. Lisäksi tykkään vähän erikoisemmista väreistä, kuten voikoista ja hallakoista. Ruunivoikko on aivan yli-ihana väri mielestäni!

Merkit ovat myös tärkeät. En voisi kuvitellakaan omistavani hevosta, jolla ei ole merkkejä. Mitä isommat merkit, sen parempi. Aapolla on jo aika hyvän kokoiset merkit, plus että sillä on valkoista mitä ihmeellisimmissä paikoissa (kuten mahan karvapyörteessä, ja ylähuulen luona).

Luonne on tietysti ratkaisevin tekijä hevosessa. Itse tykkään, että hevosessa pitää olla luonnetta, mutta se ei saa olla kuitenkaan liian haastava. Perusasiallinen siis, mutta vähän pilkettä silmäkulmassa. Aapo on pitkälti sellainen, mitä tykkään, mutta vähän turhan ailahtelevainen sekin kyllä on. Aapoon ei kaikenlisäksi voi luottaa ihan niin paljoa, kuin mitä tykkäisin hevoseen luottaa. Kahdella entisistä hoitohepoistani on ollut sellainen luonne, josta tykkäsin todella paljon.

Ratsastettavuus merkitsee myös paljon. Tykkään itse erityisen paljon hevosista, jotka kuuntelevat hyvin istuntaa. Mielestäni sellaiset hevoset opettavat parhaiten ratsastamaan. Oma haaveni on, että saisin vielä alleni sellaisen hevosen, mitä entinen vuokrahevoseni Tintti on. Siinä on hevonen, jonka ratsastettavuus on minun mieleeni. Reipas, mutta silti luotettava. Aapo on kuitenkin silti oikein kiva ratsastaa, vaikka se saisikin olla keveämpi edestä ja herkempi.

apo siis mahtuu tähän kastiin oikein hyvin!

Liikkeet ja hyppytyylin voisi laskea ratsastettavuuteenkin, mutta mieluummin erittelen ne. Unelmieni hevosella olisi ihan hyvän kokoiset liikkeet, ei mitkään huippuisot kouluratsun liikkeet, vaan sellaiset, joissa olisi mukava istua, mutta jotka kuitenkin olisivat vähän näyttävämmän puoleiset. Hyppytyyliltään hevonen saisi olla sellainen, joka hyppää mielellään ja suurella sydämellä. Kaikkea ei saisi pelätä, mutta toki uusia esteitä saisi ihmetellä, rohkea. Ei siis automaattia kiitos!

>> Aapolle voisin ottaa lisää näyttävyyttä liikkeisiin, ja enemmän rohkeutta esteille. Muuten se on täydellinen!

Koko on varmasti monelle muullekin hyvin tärkeä seikka. Itse olen erittäin tarkka hevosen koosta, sillä en pidä isoista ratsuista. Koen oloni paljon paremmaksi ponien tai pienten hevosten kanssa. Unelmieni hevonen olisikin 140-155cm korkea. Muuten hevonen olisi mieluummin vähän pyöreähkö kuin ihan sporttimallinen rungoltaan. Tykkään kylmäverityyppisistä hevosista, koska yleensä niillä tuntuu olevan kiva leveä selkä. Aapo täyttää siis kokovaatimukseni aika hyvin.

Kokonaisuutena voisi siis ajatella, että Aapo on täydellinen muuten, mutta sen väri on väärä, liikettä on vähän turhan vähän, se on vähän liian epäluuloinen uusia esteitä kohtaan (kävelee vierestä ongelmitta, mutta kun pitäisi ylittää niin kieltää herkästi) ja se on hieman turhan jääräpäinen luonteeltaan. Kaikista näistä pikkuvioista huolimatta, Aapo on minulle erityisen tärkeä ja rakas enkä siitä halua luopua. Vaikkei Aapo unelmien ratsuni olekaan, on se minulle täydellinen.

LUUKKU 5: Mitä löytyykään lukulistaltani?

En ole koskaan tainnut puhua blogissa siitä, mitä blogeja luen. Osa näistä blogeista on sellaisia, joiden lukemisen myötä olen itsekin innostunut bloggaamaan. Näin joulukalenterissa voisin kuitenkin asiaa hieman avata, joten tässä nyt listaa blogeista, joita luen:

Kaktun ja Fubsterin blogi

Kaktun blogia aloin seuraamaan, kun tajusin Kaktun käyneen tallilla missä kaverini ratsasti. Olin siis nähnyt Kaktua joskus pienempänä ja innostuin sitten blogiakin lukemaan. Tämä on ehdottomasti suosikkiblogini ja osasyy siihen miksi itse bloggaan !

The best of (f)all

Millan blogia tulee luettua myös paljon, sillä hänkin on minulle hieman tuttu isoveljensä kautta. Millalla on ihanat ponit ja muutenkin tykkään Millan tyylistä. On kiva seurata sivusta miten Millalla menee poniensa kanssa. Ehkä me joskus törmätään kisoissa, mutta eipä Milla mua varmaan kyllä tunnista! Tämä blogi kuuluu niihin, joiden vuoksi olen itsekin innostunut bloggaamaan.

Velingtons

Kata on minulle jo aiemmin tullut tutuksi ja luin hänen blogiaan jo ennen Tomppaa, siis Paavon aikaista blogia. Katalla on mielestäni todella hyvä asenne heppailuun ja hänen kehitystään on ilo seurata. Lisäksi Kata on ihan IRL todella mukava tyyppi ja hänen kanssaan on kiva jutella. Katan edellinen blogi on myös toiminut omana innoittajanaan minun bloggaamisen aloittamiseen.

Elämä on laiffii

Amandan blogia päädyin alunperin lukemaan hoitosuhteemme kautta. Amanda hoiti Aapoa jonkin aikaa talvella 2012 ja aloin seuraamaan hänen bloginsa kautta, että mitä hän on touhunnut Aapon kanssa. Edelleenkin ollaan Amandan kanssa tekemisissä ja luen hänen blogiaan ahkerasti. Amanda on kehittynyt ratsastajana huimasti ja lisäksi hän on vielä ahkerakin tallilla!

Astan blogi

Astan blogia luen siksi, että sinne Asta purkaa enempi sydäntään kuin jutellessa. Lisäksi hän monesti laittaa postauksiin ponijuttuja Aapoiltuaan. Astan blogia en linkitä, sillä en tiedä haluaako Asta blogiinsa kamalaa kävijäryntäystä.

Arjen ninjailua

Lauran blogia päädyin lukemaan alunperin siksi, että minua kiinnosti kovin hänen hevosjutut. Olin lisäksi lukenut ht.netistä vaikka mitä ja halusin luoda oman mielikuvani hänestä. Jäin koukkuun ja luen blogia edelleen.

Doing Steel

Tallinpitäjämme lifestyle blogi jota tykkään todella paljon lukea. On niin tallinpitäjän arkea, omien heppojen kanssa touhuilua kuin kaikkea muutakin. Veeralla on todella kiva tyyli kirjoittaa ja on aina kiva lueskella hänen blogiaan.

Erppa ja kauramoottorit, Jannan hevosblogi, Kultaiset ponit

Erpan, Jannan ja Nekun blogeja aloin seuraamaan, koska asuimme Aapon kanssa tallilla missä tytöt käyvät. Erppa tosin nykyään harvemmin, mutta Janna ja Nekku edelleenkin. Kaikkien kolmen blogeja on kiva seurata, paljon heppailua ja tutut kirjoittajat.

Kuningas Brego

Entisen tallikaverini Anskun blogi, josta seurailen hänen ja heppansa Bregon kuulumisia. Kun ei enää törmäillä tallilla, niin blogin kautta on kiva seurailla. Toiveissa olisi, että joskus päästäisi menemään yhdessä kisoihin vielä.

Oikotie onneen

Uuden vuokraajamme Vivianin blogi. Tarkoitus olisi seurailla vähän blogin kautta Vivianin heppailuja vaikka meillä päiväkirja onkin. Tykkään kuitenkin lukea myös muualta kuin päiväkirjasta ja blogista voi nähdä kuviakin, jos hyvin käy!

Näiden lisäksi luen paria teiniäti-blogia sekä tätini blogeja. Näitä en kuitenkaan linkitä, sillä halusin laittaa nyt vain hevosteluun liittyvät blogit. Tällaisia siis seuraan aktiivisesti, lukulistalla on pari jo lopettanuttakin blogia, joita ei vain ole tullut poistettua sieltä.

LUUKKU 4: Aapo ihmisenä

Tässäpä teille kertomus siitä, millainen Aapo olisi, jos se olisi ihminen.

Ihmisenä Aapo olisi todennäköisesti teini-ikäinen pojankloppi, jota ei paljoa mikään kiinnostaisi. Toki uusille tyypeille pitäisi vähän machoilla ja tyttöjä katsella, mutta siihen se pitkälti jäisi. Aapo olisi myös vähän laiska tekemään mitään, samoista asioista pitäisi huomauttaa jatkuvasti, mutta kun Aapon saisi hoitamaan homman, tekisi se sen huolella. Aapon pitäisi kuitenkin saada vähän sanoa vastalauseita, vaikka homman hoitaisikin.

Aapo ei missään nimessä olisi se kaikkein urheilullisin kaveri, toki peruskunto olisi kohdallaan, mutta Aapolla ei olisi huimaa sikspäkkiä ja suuria muskeleita. Liikkumaan patistaminen olisikin Aapon läheisille tuttua puuhaa, mutta kyllähän se liikkuakin osaisi – kunhan vain sille päälle sattuu. Sen sijaan Aapo harrastaisi pienten kepposten tekemistä ja omaisi pilkettä silmäkulmassa.

Mahdollisesti Aapon voisi tavata ostarin nurkalta polttamasta tupakkaa ja juoksemasta poliiseja pakoon. Kotona poika olisi kuitenkin melko kiltti, vaikka toki nuoruuden oikkuja olisikin. Aapo kuitenkin rakastaisi ruokaa, joten kokisi parhaaksi olla enimmäkseen oikein kiltisti kotosalla – ettei jää ruokaa saamatta!

LUUKKU 3: Kuvitteellinen myynti-ilmoitus Aaposta

Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että millaisen myynti-ilmoituksen tekisin, jos aikoisin myydä Aapon. Tätä ei kuitenkaan ole tapahtumassa ihan lähiaikoina ainakaan, joten tämä ilmoitus on täysin kuvitteellinen. Älkää siis turhaan ruvetko laittelemaan kyselyitä ponista, sillä Aapo ei ole myynnissä!

Näppärä isoponi junnulle

Myynnissä 4-vuotias poniruuna Sunrise Aragon. Poni on vähän reilu 140cm korkea kylmäverityyppinen risteytysponi. Voi kasvaa vielä jokusen sentin, tulee kuitenkin pysymään ponimitoissa. Isä eestinhevonen, emä tilasto.

Poni on helppo C tasoinen harrasteratsu. Maastoiltu niin yksin kuin porukassakin ongelmitta. Kotona hypätty 80cm (kisoissa menty 60cm yhdellä jännityksestä johtuneella pudotuksella). On perusvarma ratsu, selässä käynyt kokemattomampiakin. Ei kuitenkaan sovellu aralle ratsastajalle, sillä osaa käyttää ratsastajan heikkoudet hyväkseen. Ei anna mitään ilmaiseksi, mutta kun osaa vaatia, toimii poni hyvin. Esteillä voi alkuun ihmetellä, mutta syttyessään on todella innokas. Hyppää mielellään, vaikka erikoisesteitä (muuri, vesimatto, yms) alkuun kyttääkin. Tavallisilla esteillä on varma menijä, yksittäisenä hypätty enimmillään 90cm.

Asiallinen käsitellä, kuljettaa, kengittää... Raspaukseen on aina rauhoitettu varmuuden vuoksi. Perusluonteeltaan erittäin lupsakka ja kiva nuori poniherra, mutta ei ole siltikään ihan lasten poni. On erittäin perso ruoalle, ja vaatii etenkin taluttaessa määrätietoisen taluttajan. Toisinaan hieman orimaisiakin piirteitä on havaittavissa, ei kuitenkaan ole raju (lähinnä tutustuessaan uusiin hevoskavereihin voi olla orimainen ja nostella etusia sekä vinkua). Tarhattu niin yksin kuin porukassakin, viihtyy parhaiten laumassa.

Kisapaikoilla käyttäytyy todella asiallisesti. Ei aina uskoisi olevansa tämän ikäisen kanssa liikenteessä, niin nätisti poni on kisapaikoilla ollut. Osaa odottaa myös trailerissa nätisti. On matkustanut niin yksin kuin kaverinkin kanssa, aina ilman ongelmia.

Tästä näppärä kaveri topakalle poniratsastajalle niin kotiin kuin kisoihinkin!

(c) Hanna P.

Myydään varusteineen.

Muistakaa, ettei tämä ole mikään virallinen myynti-ilmoitus! Tämä on vain visio siitä, millainen myynti-ilmoitus voisi olla, jos Aapoa olisin myymässä!

LUUKKU 2: Aapon asuinpaikat

Aapon kanssa on asuttu todella monessa eri tallissa. Poni on vasta 4-vuotias ja tähän mennessä se on muuttanut 7 kertaa, kun lasketaan laidunpaikalla käyminen mukaan. Minua harmittaa suuresti, että on näin monesti jouduttu muuttamaan, mutta nyt pyrinkin välttämään tallinvahtoa parhaani mukaan. Tämän hetkiseen asuinpaikkaamme olenkin todella tyytyväinen ja ollaan Aapon kanssa viihdytty hyvin. Tässä kuitenkin pieni kertomus siitä, millaisilla talleilla olemme asuneet. En ole kertonut talleista kovinkaan tarkasti, sillä en halua aiheuttaa tallinpitäjille mitään pahaa tällä tekstillä. Kaikki tekstissä ilmi tulevat mielipiteet ovat täysin omiani ja seison niiden takana. Kaikissa talleissa on ollut hyvät ja huonot puolensa, ja muutot ovat johtuneet kukin milloin mistäkin syystä. Osassa tapauksista en ole kertonut muuton syistäkään kovin tarkasti, sillä en koe sitä kovinkaan miellyttäväksi ajatukseksi.

Aapon ostin kasvattajaltaan Tuusulasta. Kasvattaja oli tuolloin aika hyvä kaverini, mutta enää emme ole olleet tekemisissä. Aapon kasvattajan luona oli paljon asioita, joiden vuoksi viihdyin tallilla, mutta puutteitakin oli. Asuimme kasvattajan tallissa noin puoli vuotta, mutta sitten muutimme Kirkkonummelle pienehkölle yksityistallille.

Kirkkonummella minulla oli myös Aapon emä Mari, josta Aapon kasvattaja omisti puolet. Kirkkonummella olimme muutaman kuukauden, mutta erinäisistä syistä palasimme väliaikaisesti kasvattajalle. Siellä oli tarkoitus pysytellä, mutta riitaannuimme pahasti kolmannen osapuolen vuoksi ja näin ollen meillä oli muutto jälleen edessä ja samalla luovuin omasta puolikkaastani Aapon emästä.

Tällä kertaa muutettiinkin pitkälle. Sain toisen kaverin kautta Aapolle tallipaikan Askolasta, erään ratsuttajan tallista. Askolassa Aapo asusti syksystä 2011 helmikuuhun 2012. Askolassa Aapo asusti ensin tallissa, mutta muutti nopeasti pihattoon, jotta sai kavereita. Pihatossa Aapo viihtyi todella hyvin. Se oli todella miellyttävä käsitellä ja tuli laumassa hyvin toimeen muiden kanssa. Aapo olikin lauman alimmainen, kun nykyisin on pomona laumassa. Pihatossa Aapolla oli parhaana kaverina vuotta nuorempi pv-ori Karre. Omasta mielestäni pihattopaikka oli todella hyvä Aapolle, mutta matka oli pitkä ja sen vuoksi talleilu oli hankalaa autottomalle (kolaroin oman autoni edeltävänä kesänä erään tallireissun päätteeksi Kirkkonummelta kotiin ajaessani).

Pihatosta muutimme Nurmijärvelle, sillä matka kävi minulle tosiaan todella pitkäksi omankin muuton vuoksi ja Aapoa oli tarkoitus alkaa opettamaan hiljalleen ratsuksi. Löysin ensin pienen paikan Nurmijärveltä, mutta se peruuntui, kun oli aika sopia muuttopäivästä. Hyvin lyhyellä varoitusajalla sain sitten kuitenkin samalta suunnalta, mutta muutamia kilometrejä lähempää, paikan mihin pääsi julkisillakin ja sinne sitten muutettiin helmikuun alussa. Tuolla tallilla Kaktu alkoi käymään opettamassa Aapolle ratsun alkeita ja siitä alkoi hiljalleen tulla esiin orimaisiakin piirteitä, osittain varmaan yksintarhauksen vuoksi. Poni kun oli aiemmin lähestulkoon aina laumassa. Tuolla kyseisellä tallilla asusteltiin kesäkuun alkuun asti, kunnes lähdettiin Mäntsälään orilaitumelle. Myöhemmin kuulin, että talli tyhjennettiin hoitoasukeista, ja sinne jäi vain tilan omistajien hevoset.

Mäntsälässä oltiin laitumella kesäkuun alusta syyskuun loppuun asti. Laitumella kävin muutaman kerran Aapoa katsomassa ja elokuussa käytiin Kaktun kanssa liikuttamassakin ponia pari kertaa. Silloin Aapo oli aivan mahdoton, ja se olikin huomattavasti helpompi selästä kuin maastakäsin. Tuolloin näin myös ensimmäistä kertaa, kun Aapo nousi tosissaan pystyyn. Laidunpaikalla ollessa viimeisen kuukauden aikana myös paikan pitäjä ratsasti Aapolla jonkin verran. Alunperin olikin tarkoitus Aapo jättää tuolle tallille asumaan ja vähän opettelemaan ratsuna olemisen saloja, mutta päätin sitten kuitenkin ottaa ponin mieluummin lähemmäs, jotta pääsen paremmin itsekin sen luona käymään.

Laitumelta muutettiinkin takaisin Nurmijärvelle, talli vain vaihtui. Tällä kertaa asuinpaikaksi valikoitui pieni talli, jossa on myös pienimuotoista tuntitoimintaa. Siellä Aapolle saatiin hoitajaksi Asta, joka huolehti ponista pitkään ihan yksin. Poni oli Astan aloittaessa hoitamisen aika kiva hoitaa, käsitellä ja ratsastaa, mutta kun koitti kevättalvi muuttui ääni kellossa. Silloin sitten ruunattiin poni, lähinnä sen vaarallisuuden vuoksi, ja hiljalleen se alkoi rauhoittumaan. Astakin joutui lopettamaan hoitamisen henkilökohtaisista syistä, mutta tallilta onneksi löytyi Erppa hoitamaan ponia. Tällä tallilla oli muuten kiva olla ja puitteetkin olivat aika kivat, mutta harmikseni Aapo ei saanut tarhakaveria missään vaiheessa, ja tallinpitäjä ilmeisesti pelkäsikin Aapoa jonkin verran (näin olen jälkeenpäin kuullut). Tällä tallilla viihdyimme kuitenkin peräti 11 kuukauden ajan kaikista puutteista huolimatta, kunnes muutettiin nykyiselle tallille.

Aapo ja tarhakaveri Fred irtojuoksemassa

Aapo ja tarhakaveri Morris irtojuoksemassa

Nykyisellä tallilla olemme asuneet elokuun lopusta asti. Molemmat ollaan viihdytty todella hyvin ja mikä parasta, ponia käsitellään asiallisesti eikä sitä kukaan pelkää. Aapo onkin rauhoittunut entisestään ja siitä on tullut samanlainen laama, kuin se oli ostaessani sen. On ihanaa, kun poni saa tarhailla laumassa ja sekin on selvästi tyytyväinen elämäänsä. Nykyisellä tallilla on myös omistajalle ihanteelliset oltavat, sillä vaikka mitään kummoisia mukavuuksia ei löydy (kuten pesupaikkaa sisältä tai vesivessaa), niin ilmapiiri on todella mukava ja kaikki muut tallilla kävijät ovat aivan ihania ihmisiä. Lisäksi talli on todella lähellä ja sain Astankin takaisin tiimin aktiivijäseneksi muuton myötä. Erppa käy nykyisin harvemmin, mutta satunnaisesti hänkin edelleen käy ponia hoitelemassa. Tai ainakin kuvailemassa.

Nyt olenkin siis päässyt todella mukavaan talliin ponin kanssa ja pyrkimyksenä olisikin, ettei muutettaisi ihan vähään aikaan, mieluusti useampaan vuoteen. Haluaisin pysytellä tällä tallilla nyt mahdollisimman pitkään, jotta poni saisi elämäänsä kunnolliset rutiinit eikä se joutuisi jatkuvasti stressaamaan muutoista. Vaikka Aapo vaikuttaakin sopeutuvan uusiin paikkoihin aina hyvin, niin en silti haluaisi sen hermoja enää rassata muutoilla. Aina on kuitenkin uusissa paikoissa mietittävä mahdollisuutta tarhakavereihin yms. Ja haluan ehdottomasti Aapon tarhaavan kavereiden kanssa, sillä se on huomattavasti tyytyväisempi laumassa kuin yksin.

Pahoittelut, postaus on kuvitettu tuoreilla kuvilla, kun en vanhempia tähän hätään löytänyt. Osa vanhemmista kuvista kun on kadonnutkin...

LUUKKU 1; Tuleva kimo?

On aika avata Aapon blogin joulukalenterin ensimmäinen luukku. Joulukalenterissa pyrin julkaisemaan erikoispostauksia, joten nyt on niiden ystäville paljon kivaa tiedossa. Vielä en tiedä itsekään mitä kaikkea joulukalenteriin tulee, sen näkee luukkujen kehittelemisen myötä!

Paras ystävä<3

Tässä näiden vuosien aikana, mitä Aapo on ehtinyt minulla olla, olen alkanut epäilemään ponin väritystä. Poni on tunnistettu punarautiaaksi, jolla sekakarvoja kupeilla. Tämä sekakarvoitus on kuitenkin lisääntynyt vuosien varrella ja itselleni on herännyt epäilys mahdollisesta kimoutumisesta. Muutenkin Aapon väritys on jotenkin kovin epälooginen. Aapon isähän on ruunivoikko ja emä tummanpunaruunikko. Millä logiikalla siis varsasta tulee rautias? Sitä Aapo nimittäin on.

Vuosien varrella Aapo on tosiaan saanut ruskeiden karvojen sekaan enenevissä määrin valkoisia karvoja. Valkoisia alueitahan sillä on läsin ja sukkien lisäksi muitakin. Talvikarvassa tulee oikealle puolelle ylähuuleen valkoinen viiva ja mahan alla on ympäri vuoden valkoinen raita karvapyörteessä. Kesäkarvassa tuota ylähuulen valkoista raitaa ei näy juurikaan, muuten sekakarvaa löytyy kyllä ja mahan valkoinen raita on tosiaan myös kesäkarvan aikaan hyvin selkeästi nähtävissä.

Täksi talveksi klippasin Aapon, joten tuota sekakarvaa ei ole niin hyvin havaittavissa. Puhelimella otetut kuvatkaan sekakarvasta ei ole tallessa, joten lähikuvaa sekakarvasta ei ole näyttää. Klippauksesta huolimatta, jos oikein tarkasti katsoo, niin ponista pystyy sekakarvat havaitsemaan. Kuvista tätä ei kuitenkaan havaitse.

Mahan ja pepun välinen karvapyörre ja osa kyljestä on täynnä sekakarvaa (kuva lokakuulta ennen klippausta)

Olen lukenut, että kimoutumisen näkee parhaiten silmien luota. Ensin ajattelin, ettei Aapolla silmien lähellä ole muuten valkoista, kuin tuossa läsissä. Katsoin sitten kuvia ponista hieman tarkemmin ja kas kummaa, sillähän on silmien lähellä myös valkoista sekakarvaa! Tosin mitenkään huippulähellä tuo sekakarva ei ole, ja se saattaa hyvinkin olla vain tuosta läsistä peräisin olevaa karvaa. Silmän alla sitä kuitenkin on, vaikka sitä väliä silmän ja sekakarvan välissä vähän onkin.

Pään sekakarvoitusta nähtävissä kuvan oikeassa alakulmassa.

Näinköhän Aaposta siis tulee kimo jossain vaiheessa? Mitä mahtaa lukijat arvella?