Muodonmuutosta

Blogi koki pienoisen muodonmuutoksen, kun ihanaakin ihanampi funfunHey teki meille hienon bannerin! Suuret kiitokset siitä, nyt on ponilla TODELLA hieno blogi, ainakin omasta mielestäni!

Nuori ori vai vanha ruuna?

Taas tuli todettua, että mulla on todellakin erittäin fiksu poni, vaikka onkin vasta 3v ja ori. Todella monilta saa kuulla aina kommenttia tyylillä "miks ihmeessä se on ori, kun se on VAAN tilasto?" "eikö kannattaisi ruunata, kun ei sillä ole mitään jalostusarvoa ja on vaan hirveen stressaavaa sille olla ori". Vastaan näihin kommentteihin aina sanomalla, etten näe mitään syytä ruunata, sillä poni käyttäytyy erittäin hyvin, ei ole varmaan ikinä osoittanut kunnolla mielenkiintoa tammoja kohtaan ja on ihan oikeasti kaikkien käsiteltävissä. Aapoa on nimittäin eräs tuttu 9v tyttökin käsitellyt, ilman ongelmia. Tänään tosiaan taas sai huomata kuinka fiksu poni on. Käytävällä oltiin tamman karsinan vieressä (tamma oli karsinassaan) ja poni seisoi vain nätisti aloillaan, kentällä mentiin aivan tammapihaton päätyyn ja poni vain kerran halusi pysähtyä katsomaan tammoja, kerran haisteli "irvistellen" kun äitini talutti. Ja tosiaan, äitini, joka ei ole hevosia käsitellyt juuri lainkaan, talutti Aapoa täysin ongelmitta ja vei sen jopa tarhaan.

Tänään kävin siis tosiaan äitini kanssa tallilla katsomassa ja liikuttamassa Aapoa maastakäsin. Laiskana nappasin kotoa mukaan vain Aapon pitkän ketjunarun sekä tietysti harjakassin. Mitään muuta en jaksanut ottaa mukaan, vaikka olisinkin halunnut kyllä napata enempikin varusteita, jotta olisin voinut juoksuttaa. Päätin kuitenkin tyytyä ihan yksinkertaisten talutusasioiden kertaamiseen, joten matkasin äitini luokse vain muutamien hevosvarusteiden kanssa.

Tallille lähdettiin joskus 12 pintaan ajelemaan ja tuossa kello 13 paikkeilla oltiin perillä. Matkaa kertyy tosiaan äitinikin luota reilut 60km, joten sen vuoksi matka-aika noin pitkä. Vietiin ensin harjakassi käytävälle odottamaan ja sitten lähdettiin hakemaan Aapoa pihatosta. Millään ei olisi poika taas tahtonut tulla, mutta kun vähän komensi, niin muistui taas mieleen, että mamman mukaan lähdetään kiltisti. Toki jo kiinniottaessa piti ponin saada pusutella, ja sekin hidasti pihatosta poistumista. Tallissa harjailtiin äidin kanssa yhdessä poni ja opastin äidille kameran käytön. Aapo nosti myös jalat ensimmäistä kertaa muutamaan kuukauteen aivan nätisti, ja ilman ongelmia. Hieno poni!

Kentälle ei päästy ihan heti, sillä eräs hevonen oli ilmeisesti muuttamassa pois ja olivat traikun kanssa aivan kentän vieressä. En siis viitsinyt mennä ohitse ennen kuin olivat lähteneet, joten seisoskeltiin tallin toisessa päässä, lähellä tarhoja. Aapo säikähti siinä kertaalleen, kun tallityöntekijä tuli tallista ulos työntäen kottikärryjä, joissa vinkui rengas. Poni vain hypähti ohitseni ja kääntyi niin, että näki ovelle. Ei siis yrittänyt hypätä ylitse tai mitään, vaan ihan vierellä teki pienen säikähdysloikan ja rauhoittui sitten siihen eteeni. Äitini kuvaili ponin reaktiota "turvanhakureaktioksi", sillä siltä se tosiaan vaikutti, että poni haki takaatani turvaa. Muutoin poni seisoi erittäin hienosti paikoillaan, vaikka välillä tuntuukin malttamisessa olevan ongelmia. Kun sitten päästiin kentälle käveli poni hienosti vierellä ja toimi kuin ajatus. Pysähtyi kun pyysi "halt" ja seisahtui itsekin. Otti tosin kyllä "hiipimisaskeleen", sillä käveli hieman takanani ja seisahtui vasta kun oli vierelläni niin, että seisoin lavan kohdalla. Käveltiin muutama kierros siinä kenttää ympäri ja pyysin ponilta myös vähän ravia. Noin puoli kierrosta ravuutin ja poni meni hienosti, vaikka rikkoikin laukalle, kun pyysin ravaamaan reippaammin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Aapolla on sen verran hidas laukka, että vierellä pystyy juoksemaan hyvin.

Vähän poni meinasi olla turhan täpinöissään tuon yhden ravipätkän jälkeen, joten annoin sitten ponille koko narun pituudelta tilaa ja pyysin siltä hieman ravia ympärilläni. Kävelin itse noin 2-3m halkaisijalla olevaa ympyrää, joten poni ei mitään ihan pientä ympyrää joutunut menemään kuitenkaan. Vähän meinasi liikaa innostua poni siinä ympyrälläkin, sillä ajoittain pyrki laukalle ja meinasi saada sillä kiskottua minut kumoon. Tätä "juoksutusta" otettiin ihan vain ehkä korkeintaan 5min ajan yhteensä, jos sitäkään.

Taluttelin sitten ponia vielä parin kierroksen ajan, minkä jälkeen äitini sai taluttaa Aapoa myös. Äitini ei siis ole koskaan varsinaisesti harrastanut hevosia, mutta on kuitenkin tukenut minua harrastuksessa ja ymmärsi hyvin syyni Aapon ostoonkin, ja sitäpaitsi, ostin ponin omilla rahoillani, joten ei hänellä ollut senkään suhteen valittamista. Äiti on muutenkin ollut nyt viimeisen puolen vuoden aikana todella paljon mukana hevosjutuissa, käynyt tallilla kanssani ja ollut suurena tukena, kun on näitä vastoinkäymisiä hevosasioissa ollut vähän turhankin paljon tässä viimeisen puolen vuoden aikana.

Tässä vielä muutama kuva tältä päivältä, osa kuvista äitini kuvaamia, osa minun kuvaamiani. Halutessasi voit klikata kuvat (kuten kaikki muutkin blogin kuvat) suuremmiksi.

Ori? Enemmänkin laama...

Aapon perusilme, mutta on se vaan hieno!

Saatiin korvat pystyyn, mutta pää kääntyi. 

Pusutuokio

Aapo ja äiti <3

Poni sai kehuja

Jep, se on 3v ori, mutta osaa käyttäytyä.

Takaisin pihatossa kavereiden kanssa.

Ponin ilme

Tallipaikka murheet ohitse...toivottavasti

Viikonloppu pelastui, kun eilen sain sähköpostia yhdeltä tallinpitäjältä, jonka kanssa oli aiemminkin oltu yhteyksissä tallipaikka-asioiden merkeissä. Kävin tänään sitten katsomassa paikkaa, ja päätettiin, että poni muuttaa nyt sitten sinne, kun kerran ei tuonne aiempaan paikkaan päästäkään. Viikon päästä muutto, ja vähän kyllä kieltämättä jännittää jo nyt, että miten poni menee traileriin ja matkustaa siellä, nyt kun on ensimmäistä kertaa edessä matkustus ilman kaveria!

Tallipaikka on samalla suunnalla kuin tuo minne alunperin piti ponin muuttaa, isompi paikka vain. Kenttää ei ole, mutta piha-alue on iso, ja siinä on mahdollista ratsastaa. Lisäksi tallilla on kilometrin mittainen "rata", jossa on vähän mäkeäkin. Siispä ponille tulee peppulihastreeniä. Peltoja, joilla saa ratsastaa loppusyksystä pitkälle kevääseen löytyy myös, toki kelien mukaan. Lähin vuokrattavissa oleva maneesi on 3km päässä, linnuntietä ehkä puolentoista.

Nyt sitten vain täytyy käydä ponin varusteita läpi ja laittaa ne siihen kuntoon, että kehtaa ponin kamppeet sen kanssa muuttaa uudelle tallille. Onneksi meillä on kuitenkin suurin osa varusteista todella hyvässä kunnossa, mitä nyt yksi loimi on todella likainen (mutta sekin on suurin osa irtolikaa, joka lähtee sormilla irti, fleeceä kun ei viitsi harjalla käydä läpi).

Huomenna äidin kanssa  tallille, toivottavasti saisin äidin ottamaan kuvia ja ehkä jopa vähän videoimaankin (täytyy Jannelta lainata videokamera, tai sitten pikkusiskolta pokkari, omani kun kuvaa jollain ihme formaatilla ja en saa tuolla editointiohjelmallani niitä editoitua). Valoisaan aikaan kun ollaan menossa, niin toivottavasti olisi hyvä ilma ja ponista saisi jotain hienoja kuvia. Täytyy myös viedä kiitokset tallinpitäjälle näistä kuukausista  ja kertoa ponin tarkka poismuuttopäivä. Aapo kun muuttaa jo ennen, kuin varsinaisesti pitäisi muuttaa pois. Jos vain saan huomenna jotain kelpomateriaalia joko kuvien tai videon muodossa, niin sitten saatte huomenna taas tuoreita kuvia, muutoin jää taas tekstipitoiseksi päivitykseksi huomenna.

Tallipaikkaongelmia

Tämä on jo kolmas postaus, joka alkaa "tallipaikka"... No mutta, jälleen kerran on ongelmia tallipaikan suhteen, sillä tuo Nurmijärven paikka, minne Aapon piti helmikuun alusta muuttaa, on näillä näkymin peruuntunut. Tallinpitäjän kaverilla oli ollut jotan broblemiikkia hevosen tallipaikan kanssa ja se asustaa nyt siellä, eikä minulla ole mitään tietoa siitä, koska paikka on vapautumassa. Sähköpostissa minulle sanottiin vain, että paikka vapautuukin vasta myöhemmin. Olisi näemmä pitänyt heti silloin muuttaa poni, kun paikan päätin ottaa, olisipahan edes tallipaikka.

Nyt meillä onkin kiirus saada uusi tallipaikka, sillä nykyinen paikkamme on vain helmikuun 10. päivään asti käytettävissämme, silloin viimeistään pitäisi muuttaa sieltä pois. Tosin en edes tiedä, että kenet saan muuttoavuksi, sillä tuo 10. helmikuuta on perjantaipäivä, ja ihmiset käyvät kuitenkin töissä, enkä itsekään siis voi hirveän myöhään tehdä ponin muuttoa. Ihanteellisinta olisikin saada poni muutettua tuolloin 5. helmikuuta, jolloin minulla on sovittuna muuttoapu (vetoauto+traikku+kuski).

Nyt jos joku tietää kohtuuhintaisia paikkoja, niin kertokaa toki, tässä alkaa vähän omat tiedot olemaan lopussa!

Aapon varusteet

Olen jo pitkän aikaa ajatellut, että olisi kiva tehdä ponin varusteisiin liittyvä postaus, koskaan vain en ole saanut aikaiseksi. Nyt Aapo on ollut minulla reilun vuoden ja tavaraa on kertynyt jonkin verran, mutta on sitä myös myyty pois, kun ei olekaan ollut tarvetta tai onkin ollut liian pientä. Esimerkiksi Aapolle ostetut kaikki kolme ulkoloimea on myyty pois (300g toppa, 200g toppa, sadeloimi), mutta sen sijaan kaikki muut loimet ovat tallessa (vohveli, kaksi pileevuorellista fleeceä ja yksi normi fleece, joka on liian iso tällä hetkellä). Kaikista varusteista ei löydy valitettavasti kuvia (en nyt loimia ruvennut sen kummemmin kuvaamaan), mutta eiköhän niistäkin joskus täällä blogissa kuvia näy, ihan käytössä.

Tarkempi info kuvien kuvateksteissä, joten tässä nyt sitten kuvallinen kooste meidän varusteista:

Uudet suitset, pullback-turpahihnalla
Ostin, kun vanhoista jäi turpahihna lyhyeksi...

Sivuohjat juoksutusta varten

Vihreä huopa, ostettu fb-kirppikseltä. Alkuperä: Hööks.

Riimut vasemmalta oikealle:
Musta Hööksistä ja kaksi eurohunteria. Mustia löytyy 3kpl.
Kuvassa myös kaksi uutta harjaa. Riimuissa säätö turvalla ja niskassa.

Satulan mallinen lila huopa. Tämän ostin vihreän huovan kanssa.

Huopa Hööksistä, olisin halunnut viininpunaisen, muttei ollut jäljellä.

Showmasterin huopa, jonka ostin värin vuoksi.

Equiguardin hivutussuojat, Hööksin alesta.

Aapon 2v synttärilahja: fleece-setti Hööksistä.
Sis. fleece-loimi (135cm - iso Aapolle), pintelit, riimu ja naru.
Tulee kilpailukäyttöön sitten tulevaisuudessa!

Homosteluriimu + kärpäsotsis. Kesälaidunta ajatellen, kaverilta saatu.

Pintelit

Vanhemmat suojat, 2x Horzen tummansiniset suojat ja mustat kaverilta saadut hivutussuojat, joissa huonot tarrat.

Jalkaheijastimia 4kpl ja äidin roskakatoksen kierrätyshyllyltä löytämä harja

Satula on merkitön, 16" penkillä. Tällä hetkellä satulassa on punainen Wintecin kaari.
Satula saatu kaverilta erään ponin maksuna, samoin huopa. Jalustimet Hööksistä samoin jalustinhihnat.

Satulavyöt:
Nahkainen joustoilla (sain kaverilta satulan mukana)
Hööksistä ostettu perusvyö, 110cm (lyhyempikin riittäisi)

Käytössä oleva ketjunaru sekä kaksi varanarua, ilman ketjua.

Juoksutusliina, homoväreissä tietty!

Jacsonin harjakassi, joka korvaa aiemman Showmasterin harjapussin (harmaa-pinkki). Showmaster tulee olemaan
tulevaisuudessa kilpailuissa mukana.

Harjakassin sisältöä (osa harjoista puuttuu)

Varastolaatikko, joka sisältää kaikkea enemmän ja vähemmän olennaista/tarpeellista, kuten varusteiden puhdistukseen
tarvittavat välineet sekä ensiapulaatikon.

Tällaisia varusteita meiltä siis löytyy. Pahoittelen kuvien suurta määrää, ei ollut mahdollisuutta kuvata esimerkiksi noita satulahuopia vain yhteen kuvaan. Joskus myöhemmin mahdollisesti voin tehdä vähän selkeämpää varustepostausta, keskittyen vain joihinkin tiettyihin varusteisiin (esim. harjapussi + sisältö, ratsastuksessa käytettävät, loimet yms). Aika paljon on tavaraa loppujen lopuksi jo nyt, vaikka poni on vasta 3v ja ollut minulla vähän päälle vuoden. Kaikki on kuitenkin tarpeellista tavaraa, joten eiköhän tässä ole ihan sopivasti  tavaraa. Tulevaisuudessa tulee kuitenkin olemaan enempikin, kun huopia tulee varmasti enemmän, samoin loimia tarvitaan aivan varmasti jossain vaiheessa lisää (Aapo kun tullaan todennäköisesti klippaamaan ainakin osittain kunhan se vähän vanhenee ja sen kanssa tullaan treenaamaan ahkerammin). Nyt tämä tavaramäärä on kuitenkin ihan hyvä. Olisihan meillä enemmänkin, ellei osa varusteistamme olisi kadonnut parinkin tallipaikan vaihdoksen myötä.

Tallipaikka, jossa ei oreja vierasteta

Vihdoin ja viimein on Aapolle löytynyt uusi koti. Sain viime viikolla sähköpostiini tarjouksen Nurmijärven Perttulassa sijaitsevalta pikkutallilta, jossa asustaa omistajan 3 omaa oria ja olisi yksi tyhjä karsina  tallissa. Soitin paikasta ja jo puhelun jälkeen olin aivan täysin sitä mieltä, että kyseinen paikka otetaan. Tänään kävin puolilta päivin katsomassa paikkaa ja toteamassa, että kyllä tämä taitaa olla meidän uusi koti.

Siinä kun omistaja esitteli paikkoja, juttelimme samalla hevosista, ja hän sanoi, että vaikka Aapo onkin tilasto, ei se tarkoita että se pitäisi ruunata. Jos kerran poni on hyvä käsitellä ja muutenkin asiallinen, niin ei se rotu määritä ruunaustarvetta. Niinpä Aapo saa asustella siellä sitten kahden lämpöisen ja yhden shetlanninponin kanssa orina. Shetlanninponista tulee sille tarhakaverikin sitten, ja Aapo tulee olemaan tämän vuoden ainoa, jota tallilla ei loimiteta. Ensi talvena sitten voidaan liittyä loimitettaviin, kun silloin ponia aletaan mahdollisesti klippailemaan, kun treenataan enempi.

Nyt ei tarvitsekaan sitten enää kuin muuttaa poni helmikuun alussa uuteen kotiin, siinäkin tulee sitten olemaan kyllä jännitystä, kun Aapo tulee matkustamaan elämänsä ensimmäistä kertaa yksin. Ja saahan sitä nähdä, että miten poni kotiutuu noin pieneen paikkaan ja tuleeko se varmasti toimeen uusien kavereiden kanssa. Omistaja kyllä lupaili, että shettis tulee kaikkien kanssa toimeen, ja todennäköisesti myös Aapon kanssa samaa ikäluokkaa oleva nuorempi lämppäri. Ehkä niillä on joskus kolmen kimppa!

Postauksen piristykseksi vielä kuva viime talvelta...

2011 talven lumimäärä<3

2. ratsastuskerta

Tänään taas pääsin viimein pyörähtämään tallilla, mukana oli Janne, joka toimitti kuskin virkaa ja kaverini Minna, joka on Aapon nähnyt viimeksi lähestulkoon vuosi sitten. Minna myös kuvasi ja videoi tänään, hänelle siitä suuri kiitos.

Aapolla ratsastettiin tänään toista kertaa sen lyhyen elämän aikana. Edellisellä kerralla opeteltiin liikkeellelähtöjä ja pysähtymistä, joten tänään keskityttiin käyntiin ja otettiin pari ravipätkääkin, kun poni niin kovasti yritti pariin otteeseen ravia tarjota.

Tallille lähdettiin jo heti aamupäivällä ja kun päästiin tallille, lähti Aapo tapansa mukaan mahdollisimman kauas portista. Jouduin sitten noutamaan ponin heinäkasalta, josta se tuli vastentahtoisesti pois. Vähän jouduttiin keskustelemaan siitä, että kumpi päättää suunnan, mutta nopeasti Aapo antoi minun päättää. Tallissa yritettiin saada Aapo puhtaammaksi, mutta eihän siitä mitään meinannut tulla, ponin kintut ja mahan alunen on niin kurapaakkujen peitossa, että helppoa ei sen peseminen todellakaan ollut. Aapo vielä kaiken lisäksi vihaa vesiletkua ja yritti jatkuvasti väistellä, onnistui se jopa pariin otteeseen sammuttamaan veden tulonkin.

Kun vihdoin Aapon mahanalus oli sen verran puhdas, että uskalsi harkita satuloimista, sutaisin ponin karvoja suoremmiksi ja laitoin sen valmiiksi ratsastusta varten. Aapo ei ollut missään määrin moksiskaan satuloinnista, mutta kuolaimia se ei olisi millään tahtonut ottaa. Suitsiessani sain jopa todeta niiden olevan ponille aavistuksen liian pienet. Tai lähinnä turpahihnan. Nyt ei auta, kuin etsiä ponille jotkut kivat suitset, koossa full. Kuolaimetkin joutaa vaihtoon, onneksi on jo uudet kolmipalat odottelemassa, seuraavaksi saakin poni aivan normaalit kolmipalat, ei sweet iron-kolmipaloja, millaiset meillä on tähän asti ollut.

Kentälle Aapo käveli nätisti ja seisoi hienosti aloillaan, kun kiipesin selkään. Minna roikkui toisella puolella, kun poni on niin onnettoman säätön, että saa pelätä satulan pyörivän. Liikkeelle Aapo ei meinannut millään lähteä eteenpäin, vaan se tarjosi peruuttamista. Kun Janne sitten otti selkäännousu jakkaran sivummalle, suostui Aapo liikkumaan eteenkin. Käveltiin muutama kierros ja keskityttiin suoraan kävelemiseen. Minna kehui, kuinka nätisti vauva oikein kulkikaan, ja ei meinannut tuntuvan uskoa sitä, että kyseessä tosiaankin oli vasta toinen ratsastuskerta.

Pari kertaa Aapo meinasi ratsastuksen aikana hidastella ja jos ei totellut maiskutusta sekä pohjetta, koskin kevyesti raipalla pyllylle (en siis edes napauttanut, koskin vain, sillä Aapo on maastakäsinkin TODELLA herkkä raipalle). Raipan käytöstä se riemu sitten repesikin, kun poni tarjosi ravia. Kevyestä pidätteestä se kuitenkin hidasti takaisin käyntiin ja toisessa päädyssä poni yritti uudelleen. Puolen kierroksen jälkeen päätin kokeilla pyytää itse ravia, ja mentiin noin puolet pitkästä sivusta. Seuraavalla kierroksella otettiinkin sitten alla olevan videon videopätkä, jossa myös vähän ravia.

Kun sitten lopettelin Aapon kanssa, se seisahtui hienosti, ja antoi minun tulla hyvin alas, mutta kun piti alkaa nostamaan jalustimia ja löysäämään vyötä, ei Aapo enää ollutkaan samaa mieltä. Ponille tuli hirmuinen kiire melkein heti, kun pääsin alas selästä, ja sai kyllä olla nopea omissa liikkeissä, jotta ponille sai samantien pysähtymiskäskyn annettua. Minna ehti onneksi vieressä ollessaan nappaamaan toisesta ohjasta kiinni ja poni pysähtyi nopeasti. Yhdessä nostettiin sitten jalustimet ja vietiin poni pois.

Yhteensä ratsastukselle tuli pituutta noin 15-20min, mikä on mielestäni varsin hyvä aloitus kun Aapoa opetetaan. Maksimissaan 30min kerralla sen kanssa uskaltaa työskennellä, mutta pyrin pitämään ajan alle 30 minuutissa ainakin vielä toistaiseksi. Mieluummin opetan vähän kerralla ja ponille helposti, kuin paljon kerralla ja niin, että ponille ei asiat jää päähän.

Tässä video päivän ratsastuksesta:

Mutatarhat

Hevostalli.netissä on tässä viimeaikoina ollut kovaa pohdintaa siitä, kärsiikö hevonen mutatarhassa olemisesta ja mitä haittoja mutatarhasta on hevoselle. Itse olen sitä mieltä, että muta itsessään ei aiheuta ongelmia, ellei sitä yhdistetä haavoihin ja vastaaviin. Aapohan asustaa pihatossa, jossa erittäin savinen pohja. Aapo onkin siis ollut lokakuusta asti suoraan sanottuna 24/7 mutaisen pohjan armoilla. Varsinkin nyt, kun syksy ja alkutalvi on ollut erittäin sateinen, saan olla onnellinen, ettei ponille ole mitään tullut, tai ainakaan itse en ole mitään havainnut tallilla käydessäni. Jalkoja ei Aapolta ole pesty kuin kaksi kertaa sinä aikana, kun se on pihatossa asunut, ensimmäisellä kerralla siistin samalla hännän ja huuhtelin jalat, jotta näin onko haavereita, toisella kerralla oli tallinpitäjämme pessyt jalat vuolua varten. Seuraavan kerran jalat tullaan todennäköisesti pesemään vasta kun muutetaan, tai jos nyt tuo päivällä satanut lumi kestää maassa ja lämpötila pysyy pakkasen puolella, niin saatan jo tällä viikolla tallilla käydessäni Aapon kinttuja pesaista.

Syy siihen, miksi en ajattele itse mudan olevan haitaksi muutoin, kuin kavioiden pehmenemisen kannalta, on niinkin yksinkertainen, että mielestäni muta itsessään ei hankaa hevosen jalkoja rikki. Sen sijaan jos jaloissa on  hankaumia tai haavoja, pääsee mudassa olevat bakteerit rikkoutuneen ihon alle, joka sitten aiheuttaa niitä ongelmia. Alkuperäinen syy siis ei ole muta vaan ylihysteeriset ratsujen omistajat, jotka ovat jatkuvasti pesemässä ja hinkkaamassa kuivaksi hevostensa jalkoja, ettei niille vain tule riviä tai muuta vastaavaa. Rivikin on kuitenkin ihosairaus, joka aiheutuu juurikin liiasta hankaamisesta ja pesusta, itse muta ei sitä aiheuta. En tokikaan väitä, etteikö mudassa seisoskelu päivät pitkät olisi hevosista inhottavaa, sillä en todellakaan usko, että ne siitä nauttivat. Kelit kuitenkin ovat mitä ovat, emmekä me ihmiset mahda niille mitään, on vain hyväksyttävä olosuhteet ja pyrittävä harrastamaan niiden puitteissa. Suurin osa kuitenkin tahtoo hevostensa ulkoilevan mahdollisimman paljon, joten toinen vaihtoehto, että hevoset seisoisivat sisällä ja omistajat joutuisivat huolehtimaan itse riittävästä ulkoilusta ja liikunnasta, ei varmastikaan monia miellyttäisi. Tallinpitäjillä kun ei nimittäin sitä aikaa kaikkien hevosten liikuttamiseen riitä mitenkään, jos tallissa on hevosia vaikkapa 20 ja kaikki täysihoitoasiakkaita. Suurin osa hevosenomistajista kun tuntuu tahtovan hevosensa mieluiten täysihoitotallille, jotta voi luottaa siihen, että hevonen saa ruokansa ajallaan, pääsee ulos sovitusti ja riittää kun itse huolehtii liikuttamisesta ja hoitamisesta. Tosin, senkin voi järjestää tapahtuvan hoitajien ja vuokraajien toimesta, jos itse tahtoo vain omistaa, eikä osallistua hoitamiseen.