Ralliponi

Yskäpotilas ilmoittautuu! Päätin pitää Nemolle kevyen päivän ja sain houkuteltua jopa entisen tallikaverini Pihlan mukaan tallille kuvailemaan. Oli hauska vaihtaa kuulumisia ja nauttia touhuilusta, kun tiesi, että kuvat ovat varmasti suurimmaksi osaksi onnistuneita ja mieluisia. Koska kärsin ikävästä yskästä ajattelin touhuilla Nemon kanssa tänään maastakäsin. Siispä harjailin melko pikaisesti jonka jälkeen suuntailtiin vain liinan ja riimun kera kentälle.

Meillä kenttä routii tällä hetkellä yhdestä kohden ja siihen onkin pistetty esteitä pystyyn, ettei siinä ratsasteta. Routimakohta on onneksi melkolailla yhdensuuntainen, joten uskalsin päästää Nemon irti, se kun seuraa ihmistä todella kivasti vapaanakin. Tehtiin alkuun parit pysähdykset ja liikkeellelähdöt jonka jälkeen pyysin Nemoa kulkemaan ympärilläni. Aika pieneksi ympyrä jäi, kun Nemo ei suostunut sitä suurentamaan, mutta hei, mä juoksutin sitä käynnissä ja ravissa vapaana ympyrällä! 

Kevyet alkuhölkät liinan päässä

Hän on niin kaunis! <3

Näytettiin Pihlalle porkkanakumarruskin

"Joko saa namin?"

Nemon mielipide asioihin

Tässä ei ois ollu kiva olla selässä, harmi kun tarkennus jäänyt tolppiin...

Hetken touhuilun jälkeen kehoitin Nemoa reippaampaan menoon ja sehän innostui ihan todenteolla. Monta kierrosta mentiin kenttää ympäri niin kovaa kuin kintuista lähtee, riemukkaita pukkejakin lensi ja näytti se muuten pirun nättiä raviakin. Vielä kun saisi ratsain saman lennokkaan ja irtonaisen ravin esiin, niin kyllä olisi hieno juttu. Annoin Nemon nauttia liikkumavapaudesta jonkin aikaa ennen kuin pyysin sitä hidastamaan. Sen jälkeen katsottiin vielä, että edelleen kuunnellaan ihmisen kehonkieltä ja tehdään kuinka ihminen pyytää. Homma sujui kivasti ja kun Nemo itsekseen hyppeli routimakohtaa merkkaavien puomien ylitse, päätin laittaa parin autonrenkaan päälle yhden puomin ja tuoda Nemon liinan päässä siitä pari kertaa yli. Koska näitä hyppyhommia on sen verran vähän tehty, oli Nemo alkuun eri mieltä kanssani ylittämisestä. Saatiin kuitenkin muutama loikkaus miniesteen ylitse ja kokeiltiin kertaalleen irtaalleenkin. Nemo kuitenkin vain innostui mamman hölkästä, joten se päätti vetää vielä loppuun mojovat rallipukit. Nemo saikin sitten rauhoittua itsekseen sillä aikaa kun siirsin ottamani puomin ja autonrenkaan takaisin routimakohtaa merkkaamaan. Fiksu elikko tuo kyllä on pääpiirteittäin, niin hienosti seurasi kun laitoin tavarat takaisin ja kentältä tallille palatessakin käveli todella nätisti, vaikka pihan vahtikoirat taas pelottivatkin ja saivat pienen hevoslapsen säikähtämään.

Kaikista postauksen kuvista suurkiitokset Pihlalle, nyt saittekin oikein kuvapainotteisen postauksen ja vähäisenlaisesti tekstiä!

Hän levitoi

"Mä oon nopeempi kun toi auto!"

Tää oli niin kauheen jännää!

"Mentäiskö yhdessä Nemo?"

"Mee sä täti yksinäs!"

Hitaasti kohti kevättä

Instagramiamme seuraavat ovat varmaankin jo huomanneet, kuinka olen yrittänyt vähän vauhdittaa meidän kentän sulamista. Tällä hetkellä kentän tilanne on se, että toisessa päässä pystyy menemään, vaikka siinäkin vielä parissa kohtaa hieman on jäätikköä. Toinen pää on enemmän varjossa, joten luonnollisestikin sulaa hitaammin. Sieltä olen käynyt petkeleellä hakkaamassa jäätä rikki ja nyt olisi vielä vähän lapiolla nosteltava jäälaattoja aidan toiselle puolen. Pääsääntöisesti jää kuitenkin hajoaa hevosen kavion alla, joten olen uskaltautunut viikolla kertaalleen juoksuttamaan kentällä ja tänään kävin ratsastamassakin kevyesti. Tuota jäätikköisempää puolta luonnollisestikin välttelen, kunnes saan sieltä lapioitua jäälaattoja pois.

Juoksutuksesta on instan puolella parit videopätkät, meidäthän tosiaan löytää instasta nimimerkillä aapo_nemo. Sinne tulee hieman paremmin päiviteltyä, kun puhelinkuvia olen laiska blogin puolelle laittamaan. Sitäkin kannattaa siis seurailla. Blogiin tulee lähinnä silloin päiviteltyä, kun saan kuvaajaa mukaan tallille, valon lisääntyessä siis toivottavasti blogikin tulee aktivoitumaan taas, mutta insta tulee varmaan olemaan meillä siltikin huomattavasti aktiivisempi kanava.

Jep, meidän piti ottaa ravia, Nemo halusi laukata.

Tänään sain taas houkuteltua tuon kaksilahkeisen matkaani ja ottamaan muutamia kuvia. Todellinen syy hänen mukaan houkuttelulle oli se, että jos Nemo pistää ranttaliksi, niin olisi joku tsempparina. Kuitenkin lapsihevoinen oli tänään hurjan kivasti ja käyttäytyi asiallisesti. Juoksutin Nemoa pohjalle ihan pari kierrosta ravia (sekä Nemon itse tarjoamaa laukkaa) ja sen jälkeen ratsastin todella kevyesti, sillä yöpakkasten jäljiltä pohja oli hieman kovan puoleinen. Mentiinkin sen vuoksi ihan vain pääty-ympyrällä käyntiä ja ravia ajatuksena saada hevonen liikkumaan rauhassa ja pysymään kuulolla.

Tein tietoisesti sen valinnan, etten lähde vaatimaan Nemolta nyt mitään erikoisempaa, sillä en halunnut hermostuttaa itseäni tai hevosta. Siksi olen nyt ottanut vähän sen asenteen, että kunnes päästään valvovan silmän alle, menen vain mukavuusalueemme sisällä ja teen meille helppoja asioita. Kun saan niistä taas oman luoton kuntoon ja huomaan, ettei Nemo ole mikään sikapossu voin alkaa nostaa vaatimustasoa valvovan silmän alla. Tällä hetkellä meille on yksi mahdollinen opettaja tiedossa ja kunhan kenttä on kunnolla sula, pyydän häntä pitämään meille tuntia.

Ratsastin kaikkinensa ehkä puolisen tuntia ja lopussa ylitettiin muutaman kerran maapuomiakin. Nemo suorastaan imi puomille, kun oltiin ensin päästy hieman jännittyneesti siitä ylitse. Liekö tuolla elikolla naksahtanut päässä jokin katkaisija jonka myötä se on keksinyt esteiden olevan siisti juttu. Noh, kunhan kenttä tuosta lopullisesti sulaa ja päästään tunneille, niin täytyy ottaa puomeja ja pikkuesteitäkin taas mukaan treeniin.

Tänään oli selkeästi parempi ratsastuskerta kuin muutamat aiemmat ovat olleet, sillä vaikka Nemo olikin pohjasta johtuen hieman jännittynyt ja ei liikkunut ihan niin lennokkaasti kuin yleensä, oli se kuitenkin rauhallinen ja ei ahdistunut yksinolosta.

Kuvat on siitä hyvä, että oikeasti huomaa omat virheensä selkeästi...

Apukäsiparikin meille on löytynyt ja Nemolla käykin suunnilleen ikäiseni nainen kerran viikossa hoitelemassa ja ratsastamassa. Toki aika näyttää miten hänellä alkaa Nemon kanssa sujumaan, mutta ilmoituksiini vastanneista ja Nemoa kokeilemassa käyneistä henkilöistä hänellä oli mielestäni paras asenne ja ote Nemon kanssa touhuamiseen. Ja Nemokin oli hänen kanssaan kivan tyytyväinen.

Nyt iltapäivästä olen lähdössä vielä vanhan tallikaverin kanssa maastoon hänen ponillaan. On kyllä kivaa olla vielä joidenkin vanhojen tallikavereiden kanssa aina välillä tekemisissä ja päästä myös noiden vähän rauhallisempien otuksien selkään. Siitä reissusta saattaa tulla joku korvakuva kaverin ponista instaan, saa nähdä. Nyt poistun kuitenkin syömään ja valmistautumaan toisenlaiseen ratsastusreissuun. Postauksen kaikki kuvat ovat tosiaan miesystäväni kuvaamia, niistä suuri kiitos hänelle.

Horse fair ja kuulumisia

Ehdin jo tosissaan innostua kun alkoi tulla aurinkoisia päiviä ja tuntui, että pohjat sulavat ihan silmissä. Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaankin ihan kunnolla ajatuksen kanssa. Fionakin kävi vähän Nemoa ratsastelemassa ja siitä on todistusaineistoa parin kuvan verran instagramin puolella.

Tuossa viikolla meillä kävi apukäsiehdokkaita muutamakin ja löydettiin meille sopiva apukäsipari käymään 1-2 kertaa viikossa. Nyt meillä on kuitenkin taas harmaiden ja osin sateistenkin päivien myötä esimerkiksi pelto mennyt täysin ratsastuskelvottomaksi. Kenttää en ole käynyt edes katsomassa, mutta tänään todennäköisesti käyn tallille mennessä kurkkaamassa missä kunnossa kenttä on. 

Ollaan siis liikuttu melko aktiivisesti, mutta aika kevyesti vielä kuitenkin. Kunhan kenttä alkaa olemaan siinä kunnossa, että siinä pystyy kunnolla ratsastamaan, alan ottamaan itse Nemon kanssa tunteja alustavasti kerran viikossa.

Blogin puolelle on jäänyt muuten päivittämättä myös eräs ostos, jonka totesin aika hyväksi jopa. Löysin nimittäin Nemolle hackamoren käytettynä ja olen sillä nyt pari kertaa ratsastanut. Nemo toimii hackamorella aika kivasti, tukeutuu ohjaan paremmin kuin normikuolaimella, mutta painuu valitettavan herkästi etupainoiseksi. Ja jos yrittää jalan lisäksi hieman kädellä nostaa, Nemo vetää herneet nenään ja tekee stopin. Hackamore toimii kuitenkin ihan kivasti Nemon kanssa niin kauan, kuin moottori pysyy käynnissä ja hevonen liikkuu kunnolla eteen. Jos vahingossa pääsee käymään niin, että Nemo painuu etupainoiseksi, tulee helposti hermostus kun yrittää korjata. Treeniä siis vielä tarvitaan hackamoren osalta, mutta en nyt kuitenkaan sanoisi, että se olisi meille huono vaihtoehto kuolaimen rinnalle.

Tänään pääsin käväisemään Horse Fairissa, saatuani kaverilta lipun. Lähinnä lähdin katsomaan jos löytäisin hyviä messutarjouksia ja kyllähän sieltä muutamia varusteita mukaan tarttui.

Parkanon ratsutarvikkeelta bongasin ihanan vihreän QHP:n Step-up jakkaran ja Nemolle uuden riimun (kun noita turvan päältä aukeavia on toisinaan vähän turhan hankala löytää, ainakin kivan värisinä). Hevarilta puolestaan tarttui matkaan fleeceloimi ja pintelit. Tähän asti on käytetty ponin jäämistöstä pinteleitä, mutta silkka faktahan on, että ponimittaiset ovat Nemolle liian lyhyet.

Äidin innokkaalle heppatytöllekin yritin jotain kivaa messuilta löytää, mutta valikoima pikkuratsastajalle oli hieman huono. Pientä harjapakkia yritin löytää, mutta Hevarilla myynnissä olleessa harjapakissa oli harjat mukana. Me kun tarvittais pikkupakki ilman harjoja, niitä kun tuolle pikkuneidille on ihan riittämiin kertynyt. Onneksi tuo jakkara on pikkuneidin mielestä ihan huippujuttu, ylettyypähän itsekin harjaamaan Nemoa muualtakin kuin jaloista!