Mari pääsi tänään pitkästä aikaa maastoon. Ei toisen omistajan, Minnin, kanssa muisteta ollenkaan, että milloin tamma on viimeksi maastossa ollut. Aapo oli mukana Miisan taluttamana, ja orin maastonäkökulman voi lukea Aapon omasta blogista. Mari oli yllättävän nätisti. Alkuun mentiin Aapon perässä, ja vähän turhan paljon joutui mammaa pidellä. Pari kertaa säpsyiltiinkin ohitse meneviä autoja ja rekkoja. Mari oli kuitenkin suhteellisen nätisti, vaikka vähän itseäkin jännitti, että miten poni käyttäytyy.
Tarkoituksemme oli mennä ihan kunnon lenkki, mutta valitettavasti reitti, joka piti mennä, ei ollut siinä kunnossa, että olisi voinut mennä. Käännyimme sitten takaisin, ja Mari meni tällä kertaa edellä. Käytiin vähän lumihangessakin tarpomassa niin, että Marilla oli suunnilleen polviin asti lunta. Hienosti jaksoi mamma lyhyen matkan mennä hangessa. Marin kanssa mentiin kentälle, kun päästiin takaisin tallille, ja kun Aapoa juoksutettiin, niin itse mentiin ulkoreunalla vähän kevennellen. Pyysin tyttöjä jättämään meille saman esteen matalampana, kuin mitä Aapoa olivat hypyttäneet ja hypättiin se sitten Marin kanssa pari kertaa molempiin suuntiin. Mamma hyppäsi nätisti, vaikka viimeisimmästä hyppykerrastakin on varmaan vuosi aikaa. Ihan vain tosiaan kaksi pientä noin 40cm hyppyä per suunta, ensin ravissa ja sitten laukassa. Hyppyjen jälkeen kevenneltiin muutama kierros kevyesti eteen alas ja sitten tallikaverini Milla kapusi selkään kävelemään loppukäynnit. Mari oli kyllä niin hieno. Täytyy alkaa hiljalleen katsomaan sen kanssa pieniä esteitäkin, tai edes maapuomi-tehtäviä. Edes kerran kahteen viikkoon voisi se tehdä hyvää, ja samaten edes kerran kahteen viikkoon on pakko päästä ponin kanssa maastoon köpsöttelemään niin, että Aapo on mukana. Ehkäpä Mariia tai Annika voisi ensi viikolla, tai sitä seuraavalla lähteä mukaan :).
