Kolmen Koon Koni!

Alustettakoon otsikkoa sen verran, että Aapohan on tosiaan kengätön poni, pääsääntöisesti mennään myös kannuksetta ja satunnaisesti kuolaimettakin. Nyt meillä ei ole omia kuolaimettomia, mutta olen hieman kokeillut miten poni toimii riimulla ja tänäänkin oltiin sitten KKK-ratsukko, satulakin jätettiin itseasiassa pois.

Harjailin kuitenkin ponin ennen liikutusta oikein kunnolla, vaikka meillä on vuokraaja käynyt eilen, oli ponilla harjan seassa paljon irtokarvoja! Kyhnyttelinkin oikein antaumuksella kumisuan kanssa ponista talvikarvaa irti ja voi että miten pieni nautti. Etenkin etujalkojen välistä hangatessani, poni oli kuin taivaassa. Niin kovasti se nautti venytellen ylähuultaan!

Tarkennus hukassa, mutta ponin ilme!

Etujaloista hinkuttaminenkin oli jees!

Ratsastaessa Aapo toimi aika kivasti. Käytiin alkuun lyhyt pätkä köpsyttelemässä tiellä, kun äitini meni Ainon kanssa katselemaan valkovuokkoja ja käytiin heidät sieltä hakemassa. Aino saikin ratsastaa takaisin tallipihaan missä hyppäsin itse takaisin selkään ja suunnattiin kentälle. Aapo meni aika kivasti, vaikka äitini joutuikin lyhyen pätkän taluttamaan, kun ponia jännitti ohittaa kyljelleen kaatunutta katsomomökkiä.

Käveltiin ja ravailtiin jonkin verran, lähinnä fiilistelin sitä miten poni kuuntelee. Oikea ohja oli ihan kuin hepreaa, vaikka esimerkiksi cross undereiden kanssa poni toimii todella kivasti. Jalkaa ja istuntaa kuunteli kuitenkin kivasti. Laukkaa kun yritin nostaa veti poni pään alas ja heilutteli sitä tyytymättömänä, pikkuisia pukkejakin sain. Jossain vaiheessa poni sitten kuitenkin tarjosi ravisiirtymisessä laukkaa ja laukattiin useampi ympyrä todella kivasti. Superkiva fiilis tuli.

Ehkä paras ravisiirtyminen aikoihin, harmillisesti tarkennus taustassa

Aino halusi laittaa meille puomin, joten mentiin sitten ravipuomiakin ja pyysinpä äitiä tekemään meille ihan minikokoisen pystynkin - kahden autonrenkaan päälle asetetun puomin, eli lähinnä kavalettihan se oli. Aapo oli ihan fiiliksissä, tultiin ravissa ja ensimmäisellä kerralla poni vähän ihmetteli. Kerran kielsikin, kun nosti ihan töpölaukan ja ei sitten muka uskaltanut hypätä "estettä".

Lähinnä ajatus kuitenkin oli pitää hauskaa, ja sitä meillä kyllä oli. Vähän kyllä harmittaa, kun kuvat taas ovat pitkälti mitä ovat, äitini ei tosiaan ole mikään loistokuvaaja ja kaikki hauskat kuvat on sellaisia, mitkä äiti on ottanut kaukaa ymmärtämättä zoomata yhtään... Ehkä te kuitenkin kestätte, kun yritin valikoida tähän vain ne parhaiten onnistuneet kuvat!

Tässä oli jo vähän yritystä hypyksi!

Nyt kuitenkin täytyy alkaa metsästämään tosissaan meille kuolaimettomia. Sain vähän vihiä, että Puuilosta voisi kukkahackamoret löytää, sellaisista haaveilen. Cross-underitkin olisi ihan jees, sellaiset meillä on ollut, mutta saa nyt nähdä kumpiin sitten päädytään. Jommat kummat aion kuitenkin hankkia, sillä haluaisin enemmänkin mennä kuolaimettomasti. Riimu kuitenkin on vähän hankala, joten ihan oikeat kuolaimettomat tarvitaan tähän hommaan.

Ratsastuksen jälkeen syöttelin ponia taas hieman, olin kuitenkin laiska ja istuin selässä ponin syödessä. Niin helppoa riimun kanssa tällainen toiminta. Aapo oli todella fiksusi nurmellakin ja nosti päänsä todella nätisti kun olin sitä mieltä, että syöminen riittää. Siinä varusteita paikoilleen viedessä soitti meidän vuokraajakin ja kertoi todella ikävän uutisen. Hän jo eilen soitteli tippuneensa maastossa ja tänään oli sitten käynyt lääkärissä. Tuloksena peräti kuusi murtumaa lannerangan alueella. Onneksi murtumat eivät ole rangassa, vaan sen poikittaisluissa, joten leikkaus tuli vältettyä. Valitettavasti tämä tapaturma toi hänelle peräti 12 viikkoa kestävän sairausloman ja sen seurauksena sitten hän päätti lopettaa vuokrauksen, kun ei tokikaan ole mitään varmuutta siitä koska hän on ratsastuskunnossa taas. Tämä on todella harmillista, sillä hän tuntui tosiaan pitävän ponista ja jo tämän lyhyenkin vuokraussuhteen aikana huomasin hänen olevan todella järkevä ja rehellinen. Hän avoimesti kertoi tapahtumista ja jos oli jotain poikkeavaa, sain hyvin nopeasti puhelun tai tekstiviestin aiheeseen liittyen.

Ainokin ylitti estettä, käynnissä tosin!

Rakkaus

"Minä paijjaan minun Aapoa!"

Vuokrausjuttuja sekä tuuppailua

Tallinvaihdon myötä muuttui vähän meidän vuokraajanhaku -ilmoituskin. Olin jo jonkin aikaa etsinyt vanhalle tallille toista vuokraajaa Erpan oheen, mutta toki muuton myötä ilmoitusta piti uusia ainakin paikkakunnan, puitteiden ja kulkuyhteyksien osalta. Mehän vaihdettiin tietyllä tapaa vaatimattomampiin puitteisiin, sillä poni muutti karsinatallista pihattoon, kenttä on aiemmasta huomattavasti pienempi ja varsinainen hoitopaikka on ulkona (toki tallissa sisälläkin voi hoitaa, mutta samanlaista selkeää hoitopaikkaa ei ole, kuin vanhalla tallilla). Tosin sitten esimerkiksi tarhanpohja ei ole niin kurainen kuin vanhassa paikassa ja muutenkin kulkuväylät ovat huomattavasti kuivemmat. Julkiset toki huomattavasti huonommat, mutta ei me ollakaan enää Vantaalla vaan Sipoossa, joten onko tuo ihmekään.

"Mun poni ei ikinä pyöri mudassa!" - ei pyörikään mutavellissä, mutta kura kelpaa kuitenkin!

Pikkuratsastaja valmiina tositoimiin

Aino tahtoi ravata, ni äidin piti kiivetä kaveriks kyytiin

Kaiken tämän lisäksi Erppa onnistui saamaan koulun oheen työpaikan ja ilmoitti joutuvansa vähentämään ainakin alustavasti vuokrauskertoja yhteen viikossa, aiemman kahden sijaan. Etsinkin siis vuokraajaa, joka pystyy tekemään sopimuksen kahdelle viikkokäynnille. Osasyy tuohon Erpan vuokrauskertojen vähenemiseen on toki myös siinä, että hän ei pääse uudelle tallille bussilla kovin hyvin, eikä kyytejäkään aina ole - hän siis on aivan moponsa varassa, ja takatalvikeleillä ei esimerkiksi pääse lainkaan tallille. Kuitenkin meillä on selvästi onnea matkassa, sillä sain kaksi varsin varteenotettavaa vastausta ilmoitukseeni, molemmat pyysin kokeilemaan ja lopulta päätös tuli sen perusteella, että toinen pystyi lupautumaan kahteen päivään viikossa, toinen etsi nimenomaan kerta viikkoon vuokrattavaa, vaikka satunnaisesti olisi voinut useamminkin käydä.

Nyt meillä onkin sitten tiimi toivottavasti hyvällä mallilla, mutta tokikaan ei voi mitään koskaan varmaksi sanoa. Ollaan kuitenkin jonossa yhdelle huomattavasti lähempänä olevalle tallille, mutta sinne todennäköisesti voi vasta syksyllä päästä muuttamaan. Silloin saattaa taas mennä kuviot kokonaan uusiksi.

Omaa asentoa piti fiilistellä ja ponihan kiemurteli oman asennonkorjauksen myötä alla kuin mato!

Normaalia pidempi jalustin, oli muuten helppo istua!

Itsekin olen kovin huonosti viimeaikoina tallille päässyt, tällä viikolla olen käynyt vain kerran - eilen, kun ei ole laina-autoa tai kyytejä vaan löytynyt. Kurjaa, mutta minkäs teet - toivottavasti kaverin mies pääsisi piakkoin laittelemaan tuon autonrohjakkeeni kuntoon. Vuokraaja on onneksi kuitenkin käynyt keskiviikkona ja perjantaina, itse kävin eilen. Poni oli kyllä todella kiva, laitoin ihan mielenkiinnosta kannukset pitkästä aikaa ja pidensin jalustintakin normaalista vielä yhdellä. Tuntui, että sain jalan parempaan kohtaan ja vaikutettua pohkeella paremmin, kun jalustin oli pidempi. Vähän toki tuntui ajoittain myös siltä, että lähtee jalka valumaan eteen ja oma yläkroppa nojaamaan taakse, kun ei ole ihan kunnolla tottunut tuommoisiin pitkiin jalustimiin. Silti, oma olo oli parempi, vaikka jouduin sitten lopulta lyhentämään normaaliin mittaan, jolloin se jalka vasta tuntuikin seikkailevan eteen ja polvi puristavan.

Tein paljon siirtymisiä, vähän väistöjä ja ihan vain vaadin ponia käyttämään itseään. Ei se täydellisesti kulje ja tahti hiipuu aina kun alkaa pyöreys löytymään, mutta kiva se oli silti. Mulla oli kauhean hyvä fiilis, vaikka poni vähän sekoilikin jossain vaiheessa, kun pihattokaverin kärrit jännittivät ja mamma vaan käski työskentelemään. Sisko ei saanut niitä ensimmäisiä, melko isoja, pukkeja edes kuvattua tai videoitua, kun hieman jäätyi katsomaan ponin sekoilua. Myöhemmät sitten saatiin ikuistettuakin, mutta nehän nyt on niitä Aapon tavallisia yhden jalan potkupukkeja.

Vähän on yritystä laukatessa ;)

Aapo oli ihan todella kiva kuitenkin kokoajan. Selkäänkin tunsi oikein kunnolla, kuinka poni yritti parhaansa mukaan kantaa itseään ja antaa edestä myöden. Itse vain en ole ihan riittävän tasainen ja luotettava kädellä ponin mielestä selvästi, sillä se antaa vain hyvin pieniä pätkiä myödäten. Siksi niitä harvoin kuviinkaan tallentuu. Eilenkin tallilta kotiin matkatessa katselin kamerasta kuvia sekä videoita ja analysoin niistä virheitäni. Ainakin käsi pitäisi kantaa hieman paremmin, nyrkit saada pystympään (pois pianonsoittaja-moodista!), istunta paremmin jalkojen päälle, lonkat kunnolla auki ja peppu keskelle satulaa, kun lähden helposti seikkailemaan takakaarelle (ihan vain siksi, että kuvittelen istuvani liian edessä!). Lonkat kun saisi kunnolla auki, ei polvikaan puristaisi ja jalka pääsisi olemaan oikeassa asennossa, samalla helpottuisi istuminen muutenkin.

Loppupeleissä siis pieniä vikoja, mutta jotka voivat vaikuttaa suurestikin. Näihin pitäisi päästä kuitenkin puuttumaan huomattavasti useammin ja tehokkaammin, kuin mitä tähän mennessä on päästy. Toivottavasti saisinkin tuon auton nyt mahdollisimman pian käyttökuntoon, jotta voisin kysellä Aapon pihattokaverin omistajalta, josko heidän kanssaan voisi osallistua samoille tunneille. Olisi kuitenkin sinällään kiva olla jonkun toisen kanssa, vaikka on yksinkin tunneilla oleminen ihan mukavaa.

Oikeassa laukassa lähden usein könöttämään ja peppu ei pysy penkissä, ponikin menee vinoksi, kun en vaan ite osaa!

Ainesta länkkäponiksi?

Loppuun vielä otettiin vähän KKK-fiilistelyä, kun ponilta lähti suitset ja satula, mamma otti saappaat kannuksineen pois. Oltiin siis molemmat kengättömiä, lisäksi kuolaimetta ja kannuksetta. Ratsastin ihan vain riimulla ja poni toimi tosi kivasti. Otin ihan vain käynnissä ja ravissa kevyesti kääntymisiä, siirtymisiä ja vähän väistöjä. Kerrottakoon, että riimulla ja satulatta onnistui raviväistökin paremmin kuin ikinä.

Loppukäyntejä sai Aino kävellä kentällä ja käytiinpä siskon kanssa kävelemässä vähän tielläkin niin, että sisko istui kyydissä ja itse talutin - ponilla pelkkä riimu päässä.

Nyt olenkin sitten yrittänyt löytää käytettynä kukkahackamorea, sillä sellaisesta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Ehkä lähden kuitenkin rautakauppaan etsimään sellaista vesihanan venttiiliä, joka on saman mallinen - voisi saada halvemmalla tällä tavoin. Tosin siinä on sitten riskinä liian pienet renkaat, mutta katsotaan ja testaillaan. Huomenna on edessä rautakauppakierrosta.

Videota päivän ratsastuksista lisäilen tänne myöhemmin, kun pääsen kotikoneelle sen tekemään, nyt on vain kuvia, kun siirsin suoraan kamerasta tänne näitä ja kirjoitin postauksen vanhempieni luona. Kuvista (ja myöhemmin ilmestyvästä videomateriaalista) kiitos ihanalle pikkusiskolle!

Huippisponi !!

Sain tänään vihdoin suoritettua uudelleen Kaktulta saamani haasteen, laitetaan sen video nyt heti ensialkuun teille tähän. Haasteessa ideana on tehdä jotain uutta (oman) hevosen kanssa ja me Aapon kanssa sitten mentiin riimulla hetken aikaa. Kentälle oli tulossa muitakin, joten pidettiin suitset alla ja mentiin ihan vain pienen pieni ympyrä. Haasteen suorittamisen jälkeen jatkettiin ratsastelua normaalisti.

Muuten ratsastettiin Astan kanssa poni puoliksi. Menin itse ensin hetken, otin pari pientä hyppyä ja suoritin haasteen. Aapo oli alusta alkaen todella innokas ja se selvästi otti vähän kierroksia kentällä olleista esteistä. Tultiin muutaman kerran ravilla ja laukalla noita miniesteitä ja ponihan oli ihan liekeissä. Haasteen suorittamisen jälkeen ravailin vielä hetken ja päästin Astan selkään. Asta hetken meni normaalisti ja otti sitten Ainon eteensä istumaan. Hän käveli ja ravaili Ainon kanssa ja hetki mentiin seuraa johtajaakin, kun Aapo seurasi minua käynnissä ja ravissa (ja kertaalleen vähän omiin luvin muutaman metrin laukassakin, kun oli pakko kiihdyttää omaa vauhtia, jotta ehdin ennen Aapoa esteiden välistä). Kun jäimme taas kentälle yksin otti Astakin muutaman pienen hypyn Aapon kanssa.

Ponilla on hurrrrrjan kivaa!

Ai miten niin lähti kaukaa?

Wihiiii!!!

A-tiimi ja Ainon uusi kypärä!

Huomaa Astan kauhistunut ilme :D

Rakkaus<3

Ystävykset Aapo 5v ja Iltsu 9v

Tässä jossain vaiheessa saadaan Nealta yksi satula testiin, toivottavasti se olisi ponille hyvä, sillä Nea lupasi voivansa satulan ehkä minulle myydä, jos se on Aapolle sopiva. Nyt vain peukut pystyyn, että satula olisi ponille passeli ja Nea sen tosiaan voisi minulle myydä. Olisi kiva päästä kunnolla maastoilemaan ja tekemään, kun olen vähän arka ratsastamaan ilman satulaa nykyään, vaikka aikoinaan olen mennyt paljonkin ilman satulaa.