Laumatarhauksen iloja ja suruja

Aikaisin aamusta tallille ja ponin kanssa kentälle tekemään kääntämisharjoituksia. Poni oli ihan tosi kiva ja toimi hienosti. Tehtiin eilisen tapaan pujottelua ja peruutuksia. Saatiin todella hyviä pätkiä pujottelussa ja peruutukset sujuivat äärettömän kivasti, kun otin kaulanarustakin kiinni ja pyysin silläkin kevyesti ponia taaksepäin. Kokeilin myös vähän väistöjä käynnissä ja voi vitsit sitä fiilistä, kun poni väisti molempia pohkeita todella nätisti ja rennosti. Kertaakaan ei vastustellut edestä. Tuli niin hyvä fiilis tästä meidän satulattomasta kaudesta, kun poni on sen aikana tullut ihan todella hyväksi ratsastaa. Oikein harmittaa, kun tänään ei ollut kuvaajaa ja kameran muistikorttikin oli unohtunut kotiin. Poni oli niin kiva!

Ainokin pääsi taas ponin selkään ja innoissaan tyttö piteli ohjia kädessä, kun talutin häntä hieman Aapolla. Aino saikin ratsastaa ponin kentältä pois ja oikein iloinen ilme oli pienen kasvoilla, kun sai ratsastaa niin kovin paljon.

Juteltiin siinä liikutuksen jälkeen meidän tallinpitäjän kanssa, ja hän tiesi kertoa meidän sadeloimien olevan vähän riekaleina. Sinällään mua ei haittaa loimien rikkoutuminen, mutta kun toinen on edestä ihan riekaleina ja toisessakin iso vekki, niin kyllähän se vähän harmittaa. Tärkeintä mulle kuitenkin on, että poni saa tarhata kaverin kanssa ja leikkiä, joten se loimien rikkoutuminen on nyt vaan kestettävä. Tänäänkin Aapo alkoi heti leikkimään tarhakaverinsa Ilen kanssa, kun vein sen ulos liikutuksen jälkeen, joten kyllä siinä hymy nousi huulille, vaikka mielessä nuo rikkoutuneet loimet kummittelivatkin.

Poni reilu viikko sitten

Apsu ja Iltsu :)

Toimintatunti

Verna tuli taas tänään pitämään tuntia ja tänään olikin oikein toiminnan täyteinen tunti. Alkuverkkailin ponia taas maastakäsin, ensin käveltiin vapaana reippaasti alkukäynnit ja sitten otettiin alkuravit ja laukat irtona. Poni oli oikein reipas, mutta sitten se tekikin kepposen ja puski kentän toisessa päädyssä olevasta käytössä olemattomasta portista läpi. Pirulainen hoksasi, ettei kentän langoissa mene sähköä ja eikö siitä pitänyt sitten ottaa hatkat. Eipä tuo mennyt kuin kurkkimaan yhtä hepparuunaa ja antoi ihan nätisti kiinni. Taluttelin sitten ponia, kun Verna korjasi aidan kuvausapuna olleen Ilen vuokraajan kanssa. Aita saatiin korjattua ja aloitettiin tunti.

Karkuriponia noutamassa...

Verna laitteli meille alkuun pujottelutehtävän, missä oli ajatuksena katsoa miten hyvin käytän omaa katsetta ja painoa ponin ohjaamiseen. Todella kiva harjoitus ja kun sinne lisättiin pariin kohtaan vähän raviakin, tuli hommaan haastetta oikein kunnolla! 

Huono piirros, mutta tässä grafiikkapiirros tuosta tötterötehtävästä, alempana kuvamateriaalia pujottelusta!

Kun kääntäminen sujui hyvin, alettiin treenaamaan kääntämistä takaosakäännöksen avulla, eli ajatuksena oli kiertää osa tötsistä niin, että pyysin ulkojalalla ponia kääntämään etuosaa. Poni toimi todella kivasti ja Vernaltakin saatiin kehuja siitä miten hienosti sujui.

Kääntyy kääntyy!

Toinen kauemmista tötsistä

Ja tässä toinen

Ponikin keskittyy hienosti!

Poni ois halunnut peruuttaa puomin päälle ja nosteli sit koipeaan, kun ei saanut jalkaa laitettua puomin päälle. Pösilö...

Tehtiin myös peruutusharjoitusta, kun Aapon kanssa tuo peruutus ei oikein tahdo ilman satulaa sujua. Tultiin niin, että ravista seis ja siitä sitten muutaman askeleen peruutus. Jokaisesta askeleesta todella isot kehut äänellä. Vernan avustuksella saatiinkin ihan tosi onnistuneita peruutuksia ja mikä parasta, poni ei katsellut yläkautta silmiin peruutuksessa! Hienoin ponimies<3. Peruutuksen lisäksi tehtiin hetken aikaa kolmion muotoista tehtävää, missä keskityttiin taas mun omaan katseeseen ja siihen, että valmistelen jokaisen käännöksen hyvin. Kolmiota tehtiin ravissa, joten töitä sai tehdä, jotta tehtävä onnistui!

Peruutuksien jälkeen tehtiin vielä jo alkutunnista aloitettua kääntämistä takaosakäännöksen avulla, tällä kertaa laitettiin puomit avuksi ja kunhan muistin pitää sisäkäden paikallaan ja sen avulla ponin etuosan suorassa, tuli ihan todella hyviä käännöksiä. Tehtiin tätä niin, että välillä pysäyteltiinkin ja jouduin tosissaan itsekin töihin. Todella hyvin onnistuneeseen tehtävään sitten lopeteltiin ja taluttelin ponia loppukäynnit.

Puomitehtävän grafiikkapiirros. Enkö olekin taitava piirtäjä!

Toki tänään oli ärsyttävyyksiäkin, kun poni tuijotteli ihan kamalasti ympäriinsä koko tunnin ajan ja itselläni oli vähän niskat ja toinen jalka jumissa eilisen putoamisen jäljiltä. Siitä huolimatta tunnista jäi todella hyvä fiilis ja odotan jo suurella innolla meidän seuraavaa tuntia! 

Vuoden eka tippuminen, CHECK!

Tänään oli äärettömän ihana ilma ja sain houkuteltua vanhan työkaverini Sadun mukaan kuvailemaan. Oli ihanaa saada kaveri mukaan tallille, vaikka Aapo olikin jo harjaillessa ihan sikapossu kaikkine seilailuineen ja höpeltämisineen. Poni tuli kuitenkin valmiiksi ja lähdettiin meidän pienten heppatyttöjen kanssa kentälle. Nappasin Sadusta ja hänen pienestä tytöstään yhteiskuvan Aapon kanssa ja sen jälkeen sitten kapusin ponin selkään ja aloitin ratsastamisen.

Alkukäynneissä jo poni tuntui vähän epämääräiseltä, sillä se oli kovin kyttäileväinen, mutta ei kuitenkaan kamalan herkkä. Ravissa kuitenkin ponista löytyi sitten herkkyyttäkin, mutta kaikki energia oli vain eteenpäin suuntautuvaa eikä ponia pystynyt ratsastamaan kunnolla, kun se vain kaahotti menemään. Kertaalleen säikähti jotain omiaankin ja pääsin kokemaan pieniä pukkeja. Nauratti vain, kun poni sekoili jotain omiaan. Otin sitten melko pian laukatkin ja sain sitä kautta ponin kuuntelemaan paremmin.

Poni pöllöilee osa 1.

Poni pöllöilee osa 1.

Poni pöllöilee osa 1.

Laukkojen jälkeen poni toimi pitkään todella hyvin, mutta kun sitten tallikaveri tuli omaa heppansa kanssa kulman takaa tarhoilta, pelästyi Aapo heitä ihan kamalasti ja pomppasi siinä ravissa sitten varmaan metrin verran sisälle niin, että oma painopisteeni valahti ulos ja roikuin jokusen metrin siinä ponin kyljellä. Lopulta siitä kuitenkin muksahdin alas, mutta sinnittelin ohjissa kiinni. Kurassa ei ollut kovin mukava raahautua, joten päädyin päästämään ohjista irti, kun poni oli niin sekaisin säikähdyksestä ja laukkasi vain menemään. Poni rallittikin sitten sinne kulmaan, missä kaveri hevosensa kanssa seisoi, kun olivat jääneet sinne odottelemaan. Aapokin rauhoittui ja Satu sai sen otettua sitten itselleen. Hetkisen istuin maassa, kun jalkaan särki ja vähän huimasikin, mutta huimauksen laannuttua ja tippumiskuvat katsottuani kapusin takaisin ponin selkään. Otin vähän ravia ja vaadin ponilta asiallisen käytöksen päädyssä. Sen jälkeen vähän kävelyä ja alas selästä.

Tänään oli taas kauheita asettumisongelmia laukassa oikealle...

Vanha tallikaveri Anskukin kävi pikaisesti pyörähtämässä tallilla, kun hän haki meillä testissä olleen satulan pois ja houkuttelin hänet käymään Aapon selässä. Ansku otti ihan vähän ravia ja käveli muuten. Naureskeli kovasti, kun ei muistanut Aapon olevan niin pieni! Mitäs omistaa itse sellaisen jättiläisen kuin Brego...

"Apua, mitä tuol on, mä lähen haneen!!!!"

"Jummi, toi roikkuu vieläki kyydissä"

"Voi prkl, mä kastun! Samperin poni!"

LÄTS! "Päästä nyt mamma irti, et pääsen haneen!"

"Se on morjens! Meikäpoika lähtee nyt haneen!"

Ai miten niin kyttäilijäponi?

Satulansovittelua

Nea kävi eilen hevosensa "Tintin" satulan kanssa pikavisiitillä, kun kokeiltiin olisiko Thorowgood T4 yleissatula Aapolle sopiva. Nea sai satulan ponin selkään, kokeili toppauksien istuvuuden ja näytti peukkua. Ei muuta kuin koeratsastamaan siis.

Ratsastaessa satula valui aavistuksen eteen, mutta Nean kanssa tultiin siihen tulokseen, että valuminen johtui todennäköisimmin vyöstä ja siitä, että satulassa oli Aapolle yhtä kokoa liian leveä kaari. Aapo kun on edestä kapea ja pallomahainen, joten S-vyö olisi parempi kuin normaali anatomisesti muotoiltu vyö. Lisäksi Aapolla olisi vastinhihnojen parempi olla eri kohdassa kuin mitä ne Nealla on Tintin kanssa.

Satula oli äärettömän hyvä istua ja nyt olenkin siis laittanut ostoslistalle tuon samaisen satulan. Lisäksi ostoslistalla on 90cm pitkä S-vyö ja uudet jalustinhihnat.

HALUTAAN OSTAA!!

Halutaan ostaa Thorowgood T4 yleissatula, koko 17" matala säkätila. Lisäksi haluaisin ostaa S-vyön, pituutta 90cm ja jalustinhihnat, joiden pitäisi olla notkeat ja mieluiten venymättömät.

Jos tiedät jonkun, jolla on kaipaamiani varusteita myynnissä tai olet itse vastaavista varusteista luopumassa, vinkkaathan siitä kommentilla tai sähköpostilla lottasvard1@gmail.com, KIITOS!

Unohtuneita poneiluita

Unohdin viime viikolla laitella postausta Vernan läpiratsastuksesta, joten kerron vain lyhyesti, että Verna tosiaan viikko sitten tiistaina läpiratsasti ponin. Työsti sitä ensin pitkin ohjin ja vaati sen, että poni kuuntelee istuntaa. Verna vaati ponilta vuoroin asettumista ja taipumista tahdin kustannuksella ja vuoroin sitten tahtia asetuksen ja taipumisen kustannuksella. Aapolla kun ei ihan vielä riitä voima kulkea hyvässä tahdissa ja samalla taipua hyvin. Verna teki verrytellessään paljon avoja, sulkuja ja väistöjäkin, poni meni hienosti. Vernan ratsastuksen jälkeen Ainokin pääsi ponin selkään, pitihän tytön päästä esittelemään uutta hienoa kypäräänsä!

Komea poni ja meidän maailman ihanin valkku!

Jäin sitten Vernan käynnin jälkeen pyörimään tallille ja päädyin sitten ratsastamaan Rooma-ponilla. Rooma olikin ihana tuttavuus, olen sitä tallissa jo ihastellut ja lopullisesti rakastuin kun pääsin käymään selässä. Rooman omistaja pyysi, että ratsastaisin Roomaa, koska hänellä itsellään on vähän ratsastukseen vaikuttavia vaivoja erään tippumisen jäljiltä. Kävin sitten ponin selässä ottamassa kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin, ihan vain rennosti ponia tunnustellen. Rakastuin täysin Rooman herkkyyteen ja liikkeisiin. Roomakin on eestiläinen ja niillä on paljon samankaltaisuuksia liikkeissä Aapon kanssa, mutta Rooma on huomattavasti herkempi. Rakastuin täysin!

Tarttiskohan Aino ehkä vähän sopivamman kokoisen ratsun?

Aino kattelee Vernaa, josko sais jotain opetusta

Perjantaina käytiin äidin kanssa Puuilossa ostamassa Aapolle rehuja ja niitä viedessä sitten huomasin, ettei Vivian ollut ratsastanut, vaan tyytynyt talutteluun. Koska olin suunnitellut Aapon koko viikon sen perusteella, että hän ratsastaa (kuten joka viikko), päätin sitten liikuttaa Aapon ratsain. Ponille oli kuitenkin viikonlopulle suunniteltu kevyt päivä, koska itse en päässyt lauantaina ja olin sopinut Erpan liikuttavan ponin oman kuntonsa mukaan (eli joko maastakäsin tai ratsain), joten äitini lähti sitten Ainon kanssa kotiin ja itse jäin ratsastamaan ponin. Menin ihan lyhyesti kaikki askellajit läpi, sen verran, että poni liikkuu muutenkin kuin kävellen. Aapo oli aika tahmea, vaikka olikin melko kova tuuli ja kentällä oli muitakin. Kerran poni pelästyi, kun Jonia haettiin tarhasta ja se pärskähti kentän vierellä, poni loikkasi varmaan puoli metriä eteenpäin, mutta ei tehnyt muuta. Itse en voinut kuin nauraa ja Rooman omistajakin kysyi, että mitä Aapo oikein teki. Naureskeltiin sitten, että on meidän eestiläiset vähän pösilöitä. Varsinkin, kun molemmilla on taipumusta tuijotella tallilla asustavaa ihanaa russiponia, joka osaa vaikka mitä temppuja, perjantainakin se näytti (käskystä) hienoja maahanmenoja ja maassa makoiluita, omistajansa pyöriessä ympärillä ja tehdessä vaikka ja mitä - ja Aapo tietysti tuijotti aina ohi mennessään ihan kauhistuneena.

Laukka ei perjantaina oikein pyörinyt vasemmalle, oikealle oli hyvä. Sain kuitenkin ihan kivoja nostoja ja poni oli todella kuuliainen. Ratsastin ehkä puoli tuntia kokonaisuudessaan ja pääsin sitten Jonin omistajan kyydissä pois tallilta.

Lauantaina Erppa oli sitten touhuillut ponin kanssa oikein kunnolla ja sunnuntaina menin itse. Koska Erppa oli kyennyt ratsastamaan ponilla, lähdin käyntimaastoon tallikaverin ja hänen heppansa Finessen kanssa. Kelin vuoksi mentiin ihan käyntimaastoon ja oli meillä kyllä seuraa maastakäsinkin, joten senkin vuoksi sitten mentiin käynnissä. Aapo sai olla johtohevosena ja alkuun poni oli vähän haluton etenemään. Hienosti meni koko lenkki ja vain parissa kohtaa Aapo keskittyi maisemien katselemiseen liikaa ja meinasi sen takia vähän luistaa takajalka. Poni ei kuitenkaan liukastellut kengättömyydestä huolimatta juuri lainkaan, joten ihan hirmuisen liukasta ei ollut. Loppumatkasta Aapo keksi kytätä ihan minimaalista vesilätäkköä, joka pilkotti lumihangesta ja jouduin komentamaan sitä raipalla, jotta se suostui menemään siitä yli (poni siis pystyi hyvin astumaan siitä yli). Tämän lisäksi poni kyttäsi tosissaan vain kerran, silloinkin isoa kiveä, jonka ohitse on menty monta kertaa ennenkin. Ihan pösilö poni.

Huippisponi !!

Sain tänään vihdoin suoritettua uudelleen Kaktulta saamani haasteen, laitetaan sen video nyt heti ensialkuun teille tähän. Haasteessa ideana on tehdä jotain uutta (oman) hevosen kanssa ja me Aapon kanssa sitten mentiin riimulla hetken aikaa. Kentälle oli tulossa muitakin, joten pidettiin suitset alla ja mentiin ihan vain pienen pieni ympyrä. Haasteen suorittamisen jälkeen jatkettiin ratsastelua normaalisti.

Muuten ratsastettiin Astan kanssa poni puoliksi. Menin itse ensin hetken, otin pari pientä hyppyä ja suoritin haasteen. Aapo oli alusta alkaen todella innokas ja se selvästi otti vähän kierroksia kentällä olleista esteistä. Tultiin muutaman kerran ravilla ja laukalla noita miniesteitä ja ponihan oli ihan liekeissä. Haasteen suorittamisen jälkeen ravailin vielä hetken ja päästin Astan selkään. Asta hetken meni normaalisti ja otti sitten Ainon eteensä istumaan. Hän käveli ja ravaili Ainon kanssa ja hetki mentiin seuraa johtajaakin, kun Aapo seurasi minua käynnissä ja ravissa (ja kertaalleen vähän omiin luvin muutaman metrin laukassakin, kun oli pakko kiihdyttää omaa vauhtia, jotta ehdin ennen Aapoa esteiden välistä). Kun jäimme taas kentälle yksin otti Astakin muutaman pienen hypyn Aapon kanssa.

Ponilla on hurrrrrjan kivaa!

Ai miten niin lähti kaukaa?

Wihiiii!!!

A-tiimi ja Ainon uusi kypärä!

Huomaa Astan kauhistunut ilme :D

Rakkaus<3

Ystävykset Aapo 5v ja Iltsu 9v

Tässä jossain vaiheessa saadaan Nealta yksi satula testiin, toivottavasti se olisi ponille hyvä, sillä Nea lupasi voivansa satulan ehkä minulle myydä, jos se on Aapolle sopiva. Nyt vain peukut pystyyn, että satula olisi ponille passeli ja Nea sen tosiaan voisi minulle myydä. Olisi kiva päästä kunnolla maastoilemaan ja tekemään, kun olen vähän arka ratsastamaan ilman satulaa nykyään, vaikka aikoinaan olen mennyt paljonkin ilman satulaa.

Satulatonta menoa

Lauantaina ennen tuntia Verna katseli vähän tarkemmin meidän satuloita ja huomasi, että yleispenkki on ihan roskistavaraa (paneelit ihan eriparia ja muutenkin ihan vino koko satula) ja koulupenkki on sen verran liian leveä, ettei edes romaanin kanssa saa tällä hetkellä sopivaksi. Niinpä sitten lähdettiin kentälle ilman satulaa. Ensin taluttelin jonkin aikaa ja Verna havaitsi ponin kävelevän kaksitahtisesti, reippaammin kun sai kävelemään, meni puhtaasti, mutta löntystellen kaksitahtisesti. Verna vähän väistätteli ja taivutteli ponia taas maastakäsin ennen kuin pääsin selkään. Poni liikkui kivasti ja itsekin osasin ihan hyvin ilman satulaakin ratsastaa, vaikka kunto olikin koetuksella. Oma kunto kun loppui, kiipesi Verna selkään ja ratsasti ponin vielä läpi. Hienoin poni oli Vernan kanssa! Aluksi meinattiin laittaa poni talutuskuurille pariksi viikoksi, mutta kun se ilman satulaa liikkui hyvin ja tyytyväisenä, todettiin ettei tarvitse laittaa talutuskuurille. Kuitenkin ponia täytyy liikuttaa nyt paljon käynnissä ja maastakäsin myös. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Asta saa vihkoon yhä useammin ohjeen ohjasajaa tai käydä pitkillä rennoilla maastoköpöttelyillä taluttaen tai ilman satulaa. Astahan oli ihan fiiliksissä jo, kun soitin hänelle, ettei nyt satulaa ponin selkään ennen kuin saan ostettua sopivan.

Sunnuntaina raahauduin tallille jo aamulla ennen kahdeksaa, kun mentiin Amandan ja Nennan kanssa tallille ennen Horse Fairiin lähtöä. Liikutettiin poni pellolla ja yritin suorittaa Kaktulta saamani haasteenkin, mutta onnistuin unohtamaan puolet niistä asioista, mitä videolle piti sanoa ja siksi teen haasteen uudestaan myöhemmin tällä viikolla. Onneksi Kaktu lupasi armonaikaa, naureskeli vain, kun kerroin kämmänneeni haasteen totaalisesti!

Oltiin aika sateenkaaren väreissä, ja ilmeellä tietysti!

Komein ponimiäs<3

Aapo oli aika fiiliksissä pellolla ja tultiin siellä pientä kavalettia muutaman kerran (siis parin ehkä 10cm korkean parrun päälle laitettiin puomi). Annoin tyttöjenkin käydä ponin selässä ja kyllä molemmat tykkäsivät, kun pääsivät käymään Aapon kyydissä. Amandalle yritin kovasti ehdotella, että voisi ottaa Aapon ensi kesänä leiriponiksi, mutta ei tuo tainnut ihan uskoa, että olin tosissani...

Maanantaina Joakim liikutteli Aapon, kun kysyin viime perjantaina haluaisiko hän liikuttaa Aapon joku päivä. Tänään puolestaan Verna läpiratsastaa ponin, siitä lisää illemmalla!

Popot pois ja matkaan!

Sain sovittua tälle päivälle Aapolle vuoluajan ja Vainikan Aitasta saapuikin sitten Jiri ponin vuolemaan iltapäivästä. Puunasin ponin jalat mahdollisimman puhtaiksi kaikesta kurasta ja Jirin saapuessa poni seisoikin käytävällä odottelemassa.

Jiri vuoli ponin äärettömän kärsivällisesti, eikä ponin innokas tutustuminenkaan miestä häirinnyt. Aapo oli kuitenkin asiallisesti, muutaman kerran kysyi onko pakko pitää jalkaa tai nostaa se ylös, mutta ei ruvennut kiskomaan tai muuten pelleilemään.

Vajaan tunnin aikana ponin jalat tuli vuoltua ja siinä tuli rupateltuakin niitä näitä. Jiri kehui ponia oikein asialliseksi ja miellyttäväksi asiakkaaksi.

Olin Vivianille pitänyt vähän "tuntia" ennen Jirin tuloa, mutta koska ehdimme molemmat tallille vasta niin, ettei kovin pitkään ehtinyt ratsastamaan jäi ponin liikutus todella kevyeksi. Lähdin sitten Anskun ja Violan kanssa vielä kävelemään pikkulenkin maastoon. Ponit vähän irvisteli toisilleen, kun Violaa ei huvittanut kaverin seurassa maastoilu ja Aapo sitten vastasi irvistelyyn irvistelyllä. Loppumatkasta Aapo hermostui humisevasta tuulesta ja teki sitten omia pomppujaan ja poikittikin välillä. Naureskeltiin siinä Anskun kanssa sitten, että on meilläkin vaarallinen kombo, kun Aapo hyppii ja pomppii kaikki varusteet päällä ja Viola vaan talsii tyytyväisenä - kaulanarulla. Meillä nimittäin ehdottomasti Aapon kanssa kulkeminen oli vaarallisempaa kuin Violan, sillä Viola ei tosiaan reagoinut millään tavoin tuuleen taikka Aapon hyppimiseen.

Mentiin vielä kentälle pyörähtämään ja otin Aapolla muutamat laukat. Poni lähti kuin tykin suusta, enkä itse voinut kuin nauraa. Poni oli niin fiiliksissä. Ansku sanoi ponin liikkeiden näyttävän jo nyt paljon paremmilta, kuin kenkien kanssa ja itsekin totesin ponin tuntuvan paljon varmemmalta. Sain loppuun kivaa ravipätkää ja onnistuinpa vielä kaivamaan sieltä sen rauhallisen laukan oikeaan kierrokseen, joten lopetettiin siihen. Loppukäynnit taluttelin ja sitten suoraan boksiin.

Huomenna meillä on tunti ja sunnuntaina menen heti aamusta tallille, sillä suuntaan sitten loppupäiväksi Horse Fair messuille. Ehkäpä löydän messuilta Aapolle jotain kivaa!

Rautakankiponi ja A-tiimi fiilistelyä

Maanantaina menin kauhealla kiireellä tallille, jotta ehtisin liikuttaa ponin ennen kuin Nea saapui sitä kranio-hoitamaan. Poni oli tallissa taas äärettömän ihana ja sain sen reippaasti varustettua. Lähdettiin kentälle ja jo verkkaillessa huomasin, ettei oikealle kulkeminen suju taas yhtään, poni vain puski takapään ulos ja lavan sisälle ja oli ihan todella hankala - jo pitkin ohjin kävellessä siis.

Alkuravien jälkeen aloin taivuttelemaan Aapoa, mutta eihän siitä mitään meinannut tulla, kun poni oli täysin ohjaa ja pohjetta vastaan. Se oli kyllä herkkä eteenpäin vievien apujen suhteen, mutta sivulle vievät ja taivuttavat avut olivat oikealle ihan täyttä hepreaa, vasemmalle todella hyvät. Lauantaisen tunnin jälkeen vallinnut hyvä fiilis oli hetkessä tipotiessään, kun sain oikean käden kipeäksi ponia taivutellessani.

Puolen tunnin ratsastuksen jälkeen poni oli ihan ok ja sain vasemmalle todella kivan pätkän. Kello näytti sen verran, että oli pakko lopetella, joten lähdettiin loppukävelemään peltolenkki. Aapeli käveli hienosti koko lenkin ajan, annoin sen valita itse kulkureittinsä, sillä paikoitellen oli typerää loskasohjoa. Poni hienosti valitsi kuivat reitit ja käveli ohjat kaulalla todella tyynen rauhallisesti.

Tallissa ehdin juuri sopivasti riisua Aapolta varusteet, kun Nea saapui. Pikainen harjaus ja sitten päästin Nean tekemään taikojaan. Aapo nautti hoidosta täysin siemauksin ja meinasi ihan nukahtaa. Silmät lurpsuivat ja koko poni huojui ajoittain. Kun katseli ponin nautiskelua, sitä ihan unohti ratsastuksen vaikeudet. Nea löysikin ponista jumeja, ainakin kaulan alaosassa, lanteessa/lannerangassa, takapäässä, sään kohdalla ja hieman lavoillakin oli jumeja. Osa pahempia ja osa lievempiä. Entistä tarkempi täytyy siis ponin liikkumisen kanssa olla, ettei menisi jännittyneenä pää pystyssä. Ja liikkuu tasaisesti molempiin suuntiin, taivutukset täytyy myös muistaa vaatia kunnolla (myös oikealle).

Kiskottiin vielä lopuksi ponilta takakengät pois ja nyt se on sitten paljasjaloin. Oli muuten aikamoinen operaatio tuo kenkien irroitus, sen verran järeillä nauloilla oli popot lyöty kiinni, että jouduttiin yhdessä niitä ähertämään irti.

Eilen Asta kävikin ponin kanssa talutuslenkillä ja oli kuulemma ollut oikein antoisa kävelyretki, vaikka poni olikin tarhasta hakiessa jotain säikähtänyt ja sännännyt pellolle. Oli kuitenkin palannut ihan kutsumatta luokse, on se niin hieno poni!

Tänään käytiin Astan kanssa yhdessä, alunperin oli suunniteltu hyppäämistä, mutta kun poni kranioitiin maanantaina, päädyttiin menemään rennosti ilman satulaa. Asta harjaili Ainon kanssa ponin ja kentällä sitten alkukäveltiin taluttaen, Aino sai ratsastaa. Asta kun nousi selkään käveltiin vielä melko kauan ja höpöteltiin niitä näitä. Sitten passitin Astan touhuilemaan, että pääsisin räpsimään kuvia. Poni oli alusta alkaen todella hyvän näköinen ja se ihan löysälläkin ohjalla haki pyöreäksi. Kehuin kamalasti sekä Astaa että ponia ja olin ihan yhtä hymyä kuvaillessani. Yhden raviympyrän videoin jopa, kun poni meni niin kivan näköisesti.

Valitettavasti en onnistunut saamaan yhtäkään hyvässä askelvaiheessa olevaa ravikuvaa

Nostettiin vielä Aino Astan eteen istumaan ja he sitten kävelivät jonkin verran. Aino oli ihan fiiliksissä ja vielä enemmän intoa tuli esille, kun Asta pyysi ponin raviin. Tyttö huuteli vain innoissaan "jee" ja "jibii". Itse kapusin vielä kyytiin, kun oli pakko päästä kokeilemaan onko poni yhtä kivan tuntuinen kuin miltä näyttää ja olihan se. Asta kehui kovasti sitä, miten hienosti poni ravasi ja laukatkin pyöri kivasti. Alkuun oli vähän ongelmia kyllä, kun oikeassa kierroksessa poni laukkasi ensin puoli kierrosta nätisti, mutta sitten tallikaveri meni hevosellaan ohi (oltiin ympyrällä ja he menivät uralla), poni sitten suoristuksen jälkeen sinkosi Jonin (joka on muuten ihan yyber ihana lämppäriori, luulee Aapoa toisinaan tammaksi, höntti oriponi siis) perään ja heitti pukkejakin mennessään. Nauroin vain ja sinnittelin kyydissä kuin Tarzan konsanaan. Kun sain ponin pysäytettyä Asta kysyi "Mikä toi oikein oli?" ja itse vain naureskelin, etten tiedä. Vaihdoin suunnan ja poni tarjosi koko ajan oikeaa laukkaa, parin noston jälkeen sain todella hyvän noston vasemmalle ja laukattiin pari ympyrää. Sitten vielä ravia ja voi vitsit kun poni oli kiva! Meni ihan todella hyvin ja haki pyöreäksi. Monta kertaa hihkuin, kuinka poni tuntui kasvavan korkeutta! Ihan mahtava fiilis tuli.

Aino taitaa pohtia, että pitäiskö pitää kiinni...

MUN A-tiimi! Eli yks parhaimmista ystävistä, parhain poni ja tietenkin maailman parhain tytär.

Loistopätkän jälkeen kiireesti alas ja lähdettiin loppukävelemään peltolenkki taluttaen. Poni oli niin hienoin kaikista!