Työt häiritsevät harrastamista

Ei ole kuulkaas ihan helppoa olla töissä liki toisella puolen pk-seutua, hoitaa yksin koti ja lapsi, sekä vielä hevonen ja kissat siihen päälle. Tai no, nuo meidän kissat ovat kyllä ehkä maailman helpoimpia. Niille riittää, kun saavat  ruokaa monta kertaa päivässä. Nyt on hetki aikaa hengähtää, kun sain huomisen heppojen siirron vuoksi lapsivapaata. Siirtotallimme piti siirtyä jo tänään edeltä, mutta sade pilasi suunnitelmat. Viedään kuitenkin hepat huomenna, saavat olla ulkona 24/7, kuten tähänkin asti ovat olleet. Talli siirretään sitten perästä toivottavasti ensi viikolla, siirron onnistuminen riippuu täysin keleistä.

Ahkerasti olen kuitenkin lähes joka päivä tallilla käynyt, vain eilen en päässyt menemään, kun oli muuta hommaa tehtävänä. Liikutus meillä on ollut aika kevyttä edelleen. Muistaakseni maanantaina taisin ratsastaa ihan kunnolla ja Nemo oli ihan mielettömän hyvä. Sain ratsutusapurimme neuvoja noudattamalla herkistettyä Nemon kivasti, jonka jälkeen se olisi halunnut vain laukata. Olen siihen todella tyytyväinen, sillä nyt eteen liikkuminen on kaikkein tärkeintä. Sitten kun saadaan heppa herkäksi ja nopeaksi jalalle, voidaan alkaa hakemaan hitaampaakin tempoa ja kokoamaan. Valitettavasti en muistanut ottaa kameraa mukaani tuolloin, olisi tullut kivoja kuvia...

Se vissii nukahti, ku harjoteltii seisomista

Hevoseni on älykäs

Keskiviikkona pidin kävelypäivän, mutta päätin hoitaa kävelytyksen ilman satulaa. Ilman mitään käsitystä siitä, onko Nemolla koskaan menty ilman satulaa uhmasin kohtaloani ja varustin sille vain suitset ja satulahuovan. Suureksi positiiviseksi yllätyksekseni Nemo oli todella fiksu. Kävelytin Nemoa ehkä puolisen tuntia ja kokeiltiin ihan pikkuisen raviakin. Lihasta Nemo tarvitsee kyllä selän tienoille vielä paljon, ennen kuin suostun uudestaan ilman satulaa menemään. Niin ilkeältä sen selkä tuntui.

Eilen Nemo sai tosiaan täydellisen vapaan, mutta tänään Fiona on menossa poikaa ratsastamaan. Annoin Fionalle ohjeeksi ratsastaa ihan kunnolla, mutta saa nähdä missä kunnossa meidän peltopohja on. Onneksi kohta saadaan kenttä! Ei se vielä ole valmis, mutta uskoisin meidän kentän valmistuvan aika reippaasti siinä vaiheessa, kun aletaan kunnolla tekemään.

Huomenna sitten tosiaan muutto uudelle tontille, taluttaen mennään. Matkaa ei ole kuin muutama kilometri, joten sovittiin talliporukalla taluttavamme hepat uuteen paikkaan. Vähän Nemon jaksamisesta riippuen lähdetään vielä ehkä selästä käsin sitten maastoilemaan käynnissä siihen omalle tontille ja tutkimaan mitä kaikkea sieltä löytyy.

Pienesti väistöä

Uskalsin, ja pysyin kyydissäkin!

Pahoittelut vielä kuvanlaadusta, mun tämänhetken kuvausassistenttini ei ole juurikaan kuvaillut, ja ei oikein vielä osaa tuota mun järkkäriäni käyttää. Siksi osa kuvista voi olla tarkentunut taustaan, kuten nuo ylläolevat väistökuvat. Ovat vain niitä harvoja onnistuneita väistökuvia, niin oli pakko laittaa. Kyllä mä tuon miekkosen vielä kameran varteen koulutan, aivan varmasti.

Onneksi nyt on viikonloppu, niin saan taas hetkeksi hengähtää. Pitäisi jotain töitä löytää lähempää kotia, niin ei tarvitsisi kuluttaa työmatkoihin niin paljoa aikaa ja energiaa.

Laiheliini hoikkeliini

Lapsen sairastelun ja Nemon torstaisen hammashoidon vuoksi meillä oli viime viikko aika kevyellä liikutuksella. Lauantaina kuitenkin saatiin valmentajani kautta meille ratsutusapuri, joten menin kaverini Katin kanssa jo hyvissä ajoin tallille. Otettiin vähän kuvia Nemosta ja kun ratsutusapurimme saapui hän pääsi kokeilemaan Nemoa ratsain. Kati kuvaili heidän menoaan hieman, vaikka apurimme kokeilikin lähinnä millaista apua tarvitsen Nemon kanssa ja mihin sen kanssa täytyy kiinnittää huomiota. Ensimmäiseksi tuomioksi tuli Nemon olevan jalalle turhan hidas, siispä nyt keskitytään oikein ekstrapaljon siihen, että Nemo liikkuu eteen, eteen ja vielä kerran eteen. Ei siis kiinnitetä huomiota pään asentoon muuten, kuin ettei anneta Nemon hakea edestä alas ennen kuin se liikkuu oikeasti eteen kunnolla ja vastaa pohkeeseen välittömästi. Saatiin kyllä kehuja Nemon istuntaherkkyydestä ja siitä kuinka näppärän oloinen se on.

Valmentajani kanssa juttelin vielä illalla puhelimessa ja hän sanoi, että minulle täytyy opettaa laukannosto kevyessä istunnassa. Täytyy ehkä kysyä kaverin Nesso-vuonoa lainaan yhtä tai kahta tuntia varten, jotta olisi alla osaavampi ratsu tämän asian opettelussa...

Eläinlääkärin käynnistä kerrottakoon, että Nemolla on hampaat hyvin kehittyneet, sen purenta on hyvä ja hampaissa oli vain hieman piikkejä. Raspausvälinkin saa pidentää nyt vuoteen, kun tähän asti Nemolla on ollut puolen vuoden raspausväli.

Kertokaapas mitkä näistä kuvista on teidän suosikkejanne?

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

Iso kiitos kuvista ja seurasta Kati Helena photography!

Myötä- ja vastamäkeä

Alunperin mun oli tarkoitus kirjoittaa nämä jutut omina postauksinaan, mutta koska tää kirjoittelu on venynyt ja venynyt, niin tulkoon nyt samaan. Viime viikolla Nemolla oli vähän aiempaa enemmän liikutusta ratsain, kun taisin peräti kolme tai neljä kertaa liikuttaa selästä Nemoa.

Ensimmäisiä vastoinkäymisiäkin koettiin, kun Nemo alkoi nyt ensimmäistä kertaa kunnolla kokeilemaan kuinka paljon töitä täytyy tehdä ratsastajan kanssa. Torstaina siis Nemo oli käynnissä tosi kiva, ravissakin liikkui ihan kivasti eteen, mutta se kääntyminen. Nemolle on toki kokoajan ollut melko hankalaa tuossa meidän pellolla kääntyminen, mutta kun on saatu tehtyä yllättävän pientä ympyrääkin aiemmin, niin kyllähän se yllätti kun heppa vaan puskee lapa edellä ulos.

(c) Amilda

(c) Amilda

Nemo on nyt laukkaakin tarjonnut ihan itse ja olemme muutamana päivänä laukanneetkin. Aiemmin vähän jännitin, että miten Nemo pysyy hanskassa laukassa, kun en tiedä onko sillä koskaan pellolla menty. Ilo oli suuri, kun havaitsin Nemon kuuntelevan laukassakin todella hyvin. Kuitenkin tuolloin viime torstaina Nemon ollessa todella rasittava ratsastaa tuon punkemisen vuoksi, tulin lopulta alas selästä ja laitoin hepan töihin liinassa. Tämä auttoi ja saatiin tehtyä sen jälkeen selästä käsin ravissa yksi todella hyvä kulma, mihin lopetettiinkin työskentely sitten. Osasyy Nemon torstaiseen punkemiseen voi olla siinä, että se yhdistää tallinpitäjämme ruokaan ja hän oli juuri niittämässä hepoille lisää tuoretta tarhaan. Häntä kohti Nemo nimittäin kokoajan punki, joten on hyvin mahdollista ettei mielessä ollut työnteko vaan syöminen. 

Kaikenkaikkiaan torstain ratsastuksista ei siis jäänyt kovin hyvää fiilistä ja pohdin jo vakavasti sitä, etten kiipeäisi Nemon selkään ennen kuin saan valmentajaani paikalle. Se ajatus nyt ei luonnollisestikaan ollut mikään fiksu, joten luovuin siitä ajatuksesta melkeinpä heti sen keksittyäni. Onneksi on tsemppaavat tallikaverit, joiden kanssa voi keskustella ja pohtia asioita yhdessä. Ei tule turhaan yksin murehdittua.

(c) Amilda

(c) Amilda

Perjantaina annoin Nemolle vapaan, mutta lauantaina sain jopa seuraa tallille ja siten kuvia. Nemo oli lauantaina todella kivan oloinen, ja kääntyi paremmin kuin torstaina. Tein tapani mukaan ihan perusjuttuja, paljon siirtymisiä, kääntymisiä ja jonkin verran käyntiväistöjäkin. Väistöt Nemon kanssa sujuu kivasti, kun vain itse viitsii vaivautua oikeasti ratsastamaan jalalla. Meillä oli pikkuestekin valmiina, joten päätin vähän ravailla sen ylitse. Ihan kavalettikokoinenhan tuo oli, joten Nemo vain nosteli kinttunsa siitä yli. Nemo on kyllä huvittava kaveri ainakin pikkuesteillä, riittää kun ohjaat esteelle ja jatkat keventämistä, Nemo hoitaa homman. Saa nähdä mitä lapsi tuumaa, kun päästään kokeilemaan vähän isompia esteitä. Ainakin se vaikuttaa tykkäävän pikkuesteistä, joten eiköhän se isommillakin toimi.

Meillä on tällä viikolla ollut muuttohommia uudelle tontille, joten saa nähdä missä vaiheessa meillä kenttä valmistuu. Uudella tontilla mennään vähän aikaa myös alkeellisemmissa puitteissa, mutta kenttä valmistuu ajallaan kuitenkin. Estekalustoakin pitäis alkaa pikkuhiljaa rakentelemaan, ettei tarvii sit syksyn pimeillä tai talvipakkasilla rakennella...

Vähän väistöä, (c) Jami

(c) Jami

Kaikki palaset kohdillaan, tai sit ei... (c) Jami

(c) Jami

Laukatkin nousi aika kivasti, vaikka en mä kyllä osaa vielä siinä nostoa edeltävässä ravissa juurikaan istua. Pitäis varmaan kokeilla nostaa laukkaa kevyestä istunnasta. Laukka kuitenkin on varmaan Nemon vahvin askellaji, se toimii laukassa kivasti ja laukka pyörii todella hyvin. Ei Nemon ravissakaan mitään vikaa ole, pirun laadukkaan tuntuinen askellaji sekin. Vähän epäilen, että Nemosta voisi olla tulevaisuudessa kenttäänkin, jos vain kuskin rohkeus  riittää (köhköh, saa nähdä mitä Fiona tuumaa ajatuksesta) ja heppa saadaan toimimaan esteillä siten, miten toivotaan. Ainakin mulla itsellä on vakaa fiilis, että jos vain saadaan maastoiluhommat sujumaan ja heppa menemään veteen, niin miksei Nemo voisi kentässäkin toimia. Allround-heppaahan siitä ollaan kuitenkin tekemässä.

Ja voi vitsit kun mä olen ollut lauantain jälkeen tyytyväinen lapsiheppaan, Nemo meni lauantaina ihan superkivasti kaikenkaikkiaan. Ei tarvinnut pahemmin tapella kääntymisen tai muunkaan kanssa, vaikka pari kertaa toki oli vähän erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan laukassa käännytään. Loppuviimein me tehtiin laukassa kuitenkin jopa voltti, joten ei voi paljoa valittaa! Lauantain ratsasteluista jäi aivan mielettömän hyvä fiilis ja taisinkin suunnilleen koko loppupäivän hehkutella kuinka hieno heppa mulla onkaan.

(c) Jami

(c) Jami

Tarkennus kusee, mutta Nemo <3, (c) Jami

(c) Jami

Ei vissiin ihan oikeaoppinen tapa loppukävelyttää... (c) Jami

Sunnuntaina vieteltiin Kaktun kanssa tallipäivää, käytiin ensin Futuroimassa ja sitten Nemoiltiin. Pistin Kaktun ratsastamaan Nemolla ja näppärästi lapsiheppa toimi Kaktun kanssa. Kaktu taisi vähän ihastua Nemon laukkaan, niin keinuhevoslaukka Nemolla on. Ja kieltämättä, tykkään kyllä itsekin Nemon laukasta, se on aivan mielettömän mukava istua. Ihan hirveästi en viitsi kirjoitella tuosta Kaktun käynnistä, halukkaat voivat käydä itse Kaktun blogista lukemassa hänen mietteitään. Mun silmääni Nemo kulki kuitenkin kivasti Kaktun kanssa ja oli ilo kuulla Kaktun mielipiteitä Nemosta. Kaktu teki ihan perusjuttuja, katsoi että kaasu, jarru ja ratti toimii. Hevonen oli kuitenkin Kaktulle täysin vieras, joten kivempihan se silloin on vain perusasioita tehdä.

Emme ole pitkään aikaan talleilleet Kaktun kanssa yhdessä, joten oli kyllä taas niin ihanaa ja rentouttavaa viettää tallipäivää yhdessä. Sinällään vähän harmittaa, kun ei olla samalla tallilla enää ja ei ehditä yhdessä talleilemaan, mutta toisaalta, kun harvemmin pääsee yhdessä tekemään, sitä osaa aivan eri tavalla arvostaa niitä yhteisiä tallireissuja. Vähän harmittelin Kaktulle sitä, ettei ehditty keväällä talleilemaan yhdessä, koska olisi ollut niin kiva kuulla Kaktun mietteitä Aaposta sen jälkeen, kun Fiona oli Aapoa jo reilun puoli vuotta ratsastanut.

Mä tykkään tästä Nemon etujalan ojennuksesta :D

Ratsastelujen lisäksi olen pyrkinyt touhuamaan Nemon kanssa edelleen mahdollisimman paljon maastakäsin. Kuljetaan vapaana pellolla, juoksutetaan, venytellään, ylitetään puomeja, syötellään ja yksinkertaisesti ihan vaan seurustellaankin. Parhaani mukaan pyrin luomaan Nemon kanssa vahvaa luottamusta, jonka vuoksi tehdään paljon asioita maastakäsin ja selästäkin pyritään pitämään treenit kivoina, vaikka aina ei pysytelläkään siellä omalla mukavuusalueella. Lisäksi pyrin siihen, etten aina ratsastaisi itse, vaan silloin tällöin Nemon selässä kävisi joku muukin. Näin se ei pääse liiaksi tottumaan siihen, että vain minä ratsastan. Helpottaa huomattavasti tulevaisuutta, jos tarvitaan joskus enempikin apukäsiä liikutukseen syystä tai toisesta...