keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Tympäisevä pimeys

Vaikka mä tykkäänkin syksystä ja talvesta vuodenaikoina, ei tää ainainen pimeys kuitenkaan oo munn juttuni ollenkaan. Harmittaa, kun ei saa mitään materiaalia, kun aina on pimeää kun käy tallilla. Paitsi viikonloppuisin. Silloin on sentään mahdollisuus päästä valoisalla, mutta nykyään kun en asustele enää niin lähellä kaikkia kuvaustaitoisia kavereita, on kuvia tai videoita paljon vaikeampi saada. Toivon kuitenkin, että saataisiin sopiva määrä lunta ja kiva pikkupakkanen niin, että pystyy edelleen hyvin liikuttamaan. 

Kuulumisia kuitenkin haluan kertoa, vaikka postaukset pitkälti kuvattomia näin pimeään vuodenaikaan ovatkin. Jos haluaa kuvia katsella, niin instagramin puolelle pyrin päivittelemään useamman kerran viikossa jotain kuvien kanssa. Ihan ei päivittäin sinnekään kuulumisia tule, mutta viikoittain kyllä.

Meillähän on kaikenkaikkiaan sujunut kyllä tosi kivasti. Asta on käynyt ponia hoitelemassa jokusen kerran ja itse olen myös paljon Ainon kanssa touhunnut. Aino on intoutunut taas ratsastamaan, vaikka hoitaminen ja taluttelu taitavat vielä olla ne ykkösjutut. Ratsain mennään ihan vain taluttaen käyntiä Ainon jännityksen vuoksi, mutta mielestäni hienoin asia Ainon kohdalla on se, että hän haluaa itse  taluttaa ponin kentälle, nousta jakkaralta selkään ja sekä pyytää ponin liikkeelle että pysäyttää sen itse. Loppukäynnit pitää myös aina saada taluttaa. Kova tyttö se on myös harjailemaan ponia, tässä yhtenä iltana en meinannut millään saada Ainoa pois Aapon karsinasta, niin kova tarve oli neidillä harjata poniaan.
Ainon käytössä on ihan oma lasten satula sekä omat suojatkin. Satulassa luonnollisesti pinkki huopa ja suojat vaaleanpunaiset. Meidän normisatula on joutumassa kuitenkin vaihtoon, mullahan oli Aapon takaisin ostaessa sille olemassa satula, mutta odotuksista huolimatta se ei vaan istu kunnolla. Ratsastaessa satula ei tunnu liikkuvan selässä juurikaan, mutta kuitenkin selän molemmilta puolilta, sään takaa, menee karvat enempi tai vähempi ruttuun. Olemme kokeilleet erilaisia vaihtoehtoja karvojen ruttaantumisen estämiseksi, mutta mikään kokeilemistamme asioista ei ole auttanut. Siispä nyt on myynnissä sitten tuo aivan mielettömän kiva 16" estesatula, jonka olisin niin kovin toivonut sopivan Aapolle.

Tällä viikolla sain Aapon entisen bestiksen Nesson vanhan vuokraajan Noran visiitille ja meillä oli kyllä niin hauskaa tallilla, että ihan ikävä tuli meidän muutaman vuoden takaisia yhteisiä tallihetkiä. Aino sai ensin ratsastaa ja taisipa Norakin vähän yllättyä siitä miten hienosti Aino osasi itse kiivetä ponin kyytiin. Ainon ratsastettua Nora sai kokeilla ponia ja muisteltiinpa siinä, että on siitä ainakin 3 vuotta jo, kun Nora on viimeksi ponin selässä käynyt. Siitä huolimatta ilman satulaa meneminen ei ollut millään lailla este edes ajatustasolla, kun annoin mahdollisuuden ratsastaa ponilla. Samaksi tutuksi ja turvalliseksi poniksi Norakin Aapoa luonnehti, kuin mitä se oli ennen ratsastuskouluvisiittiään. Ja niinhän se on, selässä on aina yhtä tuttu ja turvallinen olo, kuin ennenkin. Noran kanssa puhuttiin myös, että jos meillä on Aapon vakitiimin kanssa tilanteita, ettei kukaan pääse, voin häneltä kysyä josko hän haluaisi käydä ponin hoitamassa.

Perjantaina pääsen tunnille Aapon kanssa, ja viikonloppuna pitäisi juhlia Ainon 6v synttäreitä. Niin se aika rientää, on aivan hämmentävää ajatella, että reilu 6v sitten Asta tuli tiimiimme Aapon hoitajaksi kun odotin viimeisilläni Ainoa ja ehti hoitaa ponia 3,5 vuotta ennen kuin se lähti ratsastuskouluun. Ja nyt saamme taas häärätä saman ponin kimpussa. Asta on kyllä ollut aivan luottohoitaja ja mä tosissani toivon, että hän pystyy käymään mahdollisimman säännöllisesti Aapoa hellimässä. Ainon juhlien vuoksi Asta onkin lupautunut poneilemaan tällä viikolla ja uskon, että hän kyllä nauttii saadessaan olla Aapon kanssa.
Tämän laskeskelun lisäksi tajusin tuossa eräänä päivänä, että siitä on jo 8 vuotta, kun ostin Aapon ensimmäistä kertaa itselleni! Ponihan on toki ihan maitovarsa-ajoilta tuttu, mutta 8-vuotta sitten tein siitä kaupat ja sain ihanuuden itselleni. Aapon kasvattajankin kanssa juttelin silloin kun sain kuulla ponin olevan tulossa myyntiin ja hänkin oli sitä mieltä, että poni täytyy saada takaisin tuttujen ihmisten keskelle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tympäisevä pimeys

Vaikka mä tykkäänkin syksystä ja talvesta vuodenaikoina, ei tää ainainen pimeys kuitenkaan oo munn juttuni ollenkaan. Harmittaa, kun ei saa...