Ei menny ihan putkeen se valmennus...

Tämän viikon perjantaina meillä kävi tallilla Minna Reino valmentamassa. Päätin itsekin osallistua Nemon kanssa 30min mittaiseen valmennussessioon ja odotin tuota kyseistä valmennusta innolla. Valitettavasti into vaihtui suureen pettymykseen ja toteamukseen, ettei kyseinen valmentaja ole meille sopiva. Ymmärrän kyllä miksi hän haki tiettyjä asioita minun ja Nemon kanssa, mutta fakta on se, että me ei todellakaan oltu vielä valmiita siihen muotoon ja tuntumaan mitä Minna meiltä vaati. Emme siis tosiaan tehmeet ihmeempiä, lähinnä vaadimme hevosta tuntumalle, mutta kun itse olen yli vuoden nyt Nemoa ratsastanut huomattavasti kevyemmällä tuntumalla, niin äkillinen napakampi ohja ja tuntuma sai meiltä molemmilta pasmat sekaisin. Erityisesti itseäni jäi harmittamaan se, että en tajunnut sanoa tämän vaaditun tuntuman olevan liian vaativa meille. Vaikka valmennuksen alussa kerroinkin, että Nemo on 5v ja vasta reilun vuoden ajan ratsastettu, tosin siten, että tämä alkuvuosi on ollut melkein kokonaan taukoa ratsastuksesta, ei Minna tuntunut ottavan sitä millään lailla huomioon. Koska Nemoa on vasta reilu vuosi ratsastettu ja se on tosiaan ollut koko alkuvuoden todella kevyellä liikutuksella lähinnä pohjien vuoksi, itse en koe sen olevan vielä lihaksistoltaan ja fyysiseltä kunnoltaan valmis kantamaan itseään niin korkeassa ja lyhyessä muodossa, kuin meiltä perjantaina vaadittiin. Etenkään kovin pitkiä aikoja. Toki se pätkittäin jaksaa ja pystyy, mutta jos pitää oikeasti monta kierrosta jaksaa ravata lyhyessä ja korkeassa muodossa, niin ei vaan yksinkertaisesti voi olettaa tuollaisen huomattavasti vähemmän ratsastetun 5-vuotiaan jaksavan.

Lopulta jouduinkin toteamaan, etten enää uskalla olla selässä, kun Nemo laittoi aivan ranttaliksi pukittamalla, pomppimalla ja muutenkin vastustelemalla. Onneksi meillä kuitenkin on tallilla oikeita teiniapinoita ja kaverini Ronja kävi sitten Nemon selässä ja sai sen liikkumaan eteen sen sijaan, että olisi pomppinut paikoillaan ja riehunut. Puhuimmekin sitten, että Ronja ratsastaa nyt pari viikkoa lisäkseni Nemoa, jotta saadaan siltä tuollainen pölhöily pois. Emme aio vaatia niin tiukkaa pakettia mitä Minna vaati, mutta vaaditaan kuitenkin parempaa reagointia jalkaan. Ja nimenomaan siksi Ronja saa käydä Nemon selässä apunani, että hän ei säikähdä vaikka Nemo hermostuisikin ja temppuilisi. Luonnollisestikin itse olen mukana, mutta napakampana ja paremman tasapainon omaavana Ronja saa mennä valvovan silmäni alla Nemolla.

Tarkemmin en tuosta Minnan valmennuksesta nyt kuitenkaan kerro, sillä en halua sitä sen suuremmin muistella. Huono maku jäi suuhun ja sillä selvä. Hänen valmennuksiin emme enää hakeudu vaan katsotaan jos löytyisi joku muu meille sopiva, kunnes tallinpitäjämme pystyy alkaa pitämään meille säännöllisesti tunteja. Onneksi tallinpitäjällämme on muitakin ideoita meille valmentajaksi, näillä näkymin aiomme mennä Nemon kanssa yhdelle estevalmentajalle, jonka valmennettavana tallinpitäjämme käy yhden nuoren ponin kanssa.

Oma mielipiteeni on, että vasta reilun vuoden ajan ratsastetulle 5-vuotiaalle tää on vähän liian tiukka muoto...

Nemoa alko vituttamaan...

Valmennuksen jäljiltä Nemo sai olla laitumella eilisen ja tänään sitten menin itse. Otettiin pikkuhyppyjä, joista ei valitettavasti ole kuvia, mutta Nemo oli ihan super. Ratsastin sitä sillä tuntumalla, millä ollaan menty (ja itseasiassa sekin tuntuma on napakampi kuin alkuaikoina, vielä vain ei olla siinä pisteessä, että saisin oikeasti pitää ohjan todella lyhyenä ja todella napakalla tuntumalla) ja se toimi aivan mahtavasti. Kaikki pidätteet menivät läpi, ei vastustelua tai mitään. Pari kertaa meinasi vähän puskea lapa edellä toisessa päädyssä, mutta ei ollenkaan pahasti. En viitsinyt montaa hyppyä ottaa, mutta tultiin muuten meidän eka sarja, tosin ravissa vaikka siinä olisi ollut yhden askeleen laukkaväli. Nemo oli hieno!

Postauksen kuvat ovat perjantain valmennuksesta, tallikaverini Ronjan kuvaamina.

Haluan vielä loppuun muistuttaa, että vaikka itse en kokenut kyseistä valmentajaa meille sopivaksi, en silti epäile etteikö hän olisi hyvä valmentaja. Varmasti hän on sopiva monelle muulle ratsukolle, mutta ainakaan tällä hetkellä hän ei meille sovi.

Satulahommia

Meillä oli Nemon kanssa pieni satulaproleema tässä kesällä, kun tallinvaihdon myötä Nemo alkoi lihomaan vihdoin ja näyttämään entistä enemmän hevoselta. Satulat jäivät molemmat epäsopiviksi, vaikka Pfiffin sainkin muokattua toppauspalojen avulla sen verran sopivaksi, että ratsastamaan pystyi kunnes saatiin satulaseppä paikalle. Maanantaina meillä koitti vihdoin se päivä, kun saatiin satulaseppä katsomaan satulat ja yllätys oli suuri, kun hän satulat sovitettuaan totesi molemmista saatavan sopivat pienellä fiksauksella! Kieffer kaipasi leventämistä ja hieman uudelleen toppausta, Pfiffiin piti puolestaan vaihtaa kaikki villat. Loppupeleissä meillä Kiefferiä levitettiin 1cm ja hieman muokattiin toppausta, Pfiff tosiaan topattiin käytännössä kokonaan uudelleen villojen vaihdon myötä. Eilen sain hakea satulat ja tänään sitten ratsastin pitkästä aikaa koulusatulalla. Pfiffin kanssa on tiedossa 2h pelkkää kävelyä ennen kuin voi muuta tehdä, joten sillä aion kävellä viikonlopun aikana, jotta Isabella voi sitten sillä ensi viikolla ratsastaa. Tuossa meidän koulusatulassa kun on hänelle turhan pitkät siivet ja pohjeapujen käyttö on hankalaa.

Nemo oli alkuun todella tahmean tuntuinen, mutta verryttyään se alkoi jopa käymään vahvaksi. Viimeisisten laukkojen jälkeen jouduin jopa toteamaan, että tuntui siltä kuin Nemo olisi yrittänyt hetkittäin kiikuttaa minua ympäri kenttää. Fiilis ratsastuksesta jäi kuitenkin hyväksi, vaikka mentiin lähinnä vain askellajit läpi ja kokeiltiin paria uutta juttua (tai lähinnä haettiin alkeita kyseisiin asioihin).

Voiko hevonen yhtään enempää näyttää muulilta?

Kyllä nyt ojentuu etujalat kun ei satula paina lavoille!

Meillä on tallilla tulossa parin kuukauden päästä harjoituskoulukisat ja olen vakaasti päättänyt osallistua. Ei me todellakaan olla Nemon kanssa täysin valmiita kisakentille vielä, mutta nyt kun omalla tallilla on kisat tulossa, niin käydään tutustumassa kouluaitoihin ja uuteen tilanteeseen. En odota meiltä minkäänlaista menestystä, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka heppa yllättäisikin. Tänään saatiin meidän tallinpitäjältä kommettia siitä, että Nemo menee hetkittäin todella hyvässä tasapainossa ja muodossa eikä kuskikaan ihan järkyttävältä näytä edes harjoitusravissa.

Sain tuossa alkuviikosta myös uuden kameran, jonka hankkimisessa ihana miesystäväni avusti, nämä tämän postauksen kuvat ovat tällä uudella kamerallani kuvannut tallikaverini Ronja. Hänelle suurkiitos kuvista.

Kuskin pitäis saada persus penkkiin, ni ois parempi...

Tänään Nemo ei halunnut mennä kouluhevosen laukkaa

Mun pitäisi kaivellakin nyt varastoja, että onko mulla meidän satulaan sopivan kokoista valkoista kouluhuopaa, muuten joudun lähtemään ostoksille. Kannuksistakin totesin jo tänään, että täytyy lyhyemmät käydä ostamassa, sillä Nemo reagoi kannukseen vinkumalla kuin tamma ja jäkittämällä (siis heti jos kannusta käyttää). Raippa kädessähän Nemo liikkuu oikein kivasti, mutta kun kouluradalla ei saa raippaa käyttää on pakko nyt totuttaa Nemo siihen, että raipan sijaan käytän kannusta. Vaikka eihän sitä raippaakaan tarvitse käyttää, riittää kun on kädessä. Nyt kuitenkin tosiaan täytyy saada Nemo herkistettyä niin hyvin jalalle, että raippaa ei tarvitsisi olla ollenkaan mukana ratsastaessa. Onneksi meillä on pari kuukautta aikaa treenailla, eiköhän me onnistuta. Kouluhuovan penkomisen lisäksi täytyy kaivaa kisatakki jostain kätköistä ja sen lisäksi vielä muut kisakamat. Vaikka meillä onkin ihan vain harkkakisat, tahdon näyttää siistiltä ja saada sen fiiliksen, joka koulukisoissa tulee kun on kisakamat päällä. Tulee ainakin enemmän kisafiilistä siitä.