Peltoviikonloppu tahmatassun kanssa

Aapo on ollut viimeaikoina melkoisen menevällä tuulella, ja tallinpitäjän kanssa keskusteltiin hieman ponin kauramäärän pienentämisestä, kun tarhassakin riehui kuulemma siihen malliin, että virtaa on kertynyt. Aapohan ei ole aiempina vuosina kerännyt virtaa, vaikkei olisikaan pystynyt liikuttamaan kunnolla, joten tänä vuonna kohdalle osunut virran kertyminen on ollut itsellenikin yllätys. Siispä vähennettiin toistaiseksi kauramäärää ja nyt poni on sitten ollut melkoisen rauhallinen.

Aattomaastossahan se varsinkin tuli huomattua, että virtaa on ihan liikaa, kun poni ei meinannut taluttaessakaan osata käyttäytyä. Nyt kuitenkin poni on tasoittunut huomattavasti, vaikka edelleen perä lentää hyvinkin herkästi, jos menohaluja olisi ja kuski käskee ponia pysymään housuissaan. Liikkuu kuitenkin mielellään, mutta on huomattavasti rauhoittunut ja jopa tahmeutunut hieman. Itse kuitenkin tykkään ehkä enempi näin, koska jos Aapolla on liikaa virtaa, on se ihan kamala ruutitynnyri, joka kyttää kaikkea enkä ainakaan itse saa mitenkään sen keskittymistä pidettyä työnteossa.

En kuitenkaan osannut arvata eilen tai tänään, että tämä kauramäärän pienentäminen vaikuttaisi näin radikaalisti, kun perjantaina poni oli kentällä vielä kovin innokas ja menohaluinen. Mentiin jo eilen pellolle, sillä sain Ainolle vahdin mukaan tallille. Aapo oli tosi kivan oloinen, olin ostanut sille takasiin ihanat vihreät kumibootsit, kun kopsuttelee toisinaan takakavioita yhteen ja vielä martingaalin, kun poni toisinaan heittää tai laskee päätään niin, että ohjasotteet eivät mene suuhun oikeassa kulmassa.

Aapo oli tosi fiksusti koko ajan. Pari kertaa olisi halunnut lähteä menemään laukassa reippaammin kuin pyysin ja peräkin lensi, kun vähän komensin käyttäytymään ja sitten vielä, kun en antanut lähteä omin luvin toisesta päästä peltoa laukkaamaan. Kuunteli kuitenkin pidätteet ja eteen pyytävät avut hyvin, enkä sitten kauaa viitsinyt edes ratsastaa. Sen verran kivasti poni toimi.

Sukellettiin lumisen oksan ali, ja saatiin lumet päällemme!

Ihkut vihreet kumiputsit on nykyään aina reippaammin liikuttaessa käytössä!

Tänään sain entisen työkaverini Sadun mukaani tallille ja räpsittiin kuviakin. Lähdettiin ensin tallin lähimetsään ottamaan hieman metsäkuvia ja siitä sitten pellolle ajatuksena hieman ottaa vauhdikkaita kuvia. Aapo oli kuitenkin jos mahdollista vielä rauhallisempi kuin eilen, mutta meni silti tosi kivasti. Eilen Aapo meni laukassakin tosi vinona, mutta  tänään se tuntui paljon paremmalta, ei kiemurrellut eikä kompuroinut - malttoi keskittyä kaikenkaikkiaan paljon paremmin.

Meillä oli Sadun kanssa oikein kiva tallipäivä, vaikka ei kovin usein yhdessä talleillakaan. Sadullakin perhe vie ison osan ajasta, joten kovin usein häntä ei ole mukaan saanut, mutta aina on kiva, kun hänet mukaan saa.

Aapoa huvitti kuvaaminen niin paljon, et piti laittaa simmut kiinni

Sadun lähdettyä tuli kengittäjäksi opiskeleva tallikaveri vielä vuolemaan Aapon. Vaikka edellisestä vuolusta on vain 2½ viikkoa aikaa, halusin jo nyt seuraavan vuolun, sillä korjaamme Aapon kavioiden asentoa nyt hiljaksiin mahdollisimman oikeaksi. Otetaan siis etusista kantoja lyhyemmäksi usein, mutta vähän kerrallaan. Aina seuraillaan miten poni liikkuu ja toki pidän vuoluja hoitavan Carolinen ajantasalla kokoajan. Tänään lyhennettiin kantoja ensimmäisen kerran hieman reilummin ja huomenna sitten nähdään miten poni reagoi. Takaisin tarhaan viedessä poni kyllä käveli oikein hyvin ja mielellään.

Huomenna meillä tuleekin vuokraajaehdokaskin kokeilemaan ponia. Tämä huomenna tuleva on nyt toinen, joka tulee ponia kokeilemaan. Sen jälkeen ei olekaan kokeilijoita tiedossa. Huominen kokeilija kokeilee myös yhtä toista hevosta talliltamme, joten saa nähdä tykkääkö kummasta enempi, pienestä pyöreästä Aaposta, vai sähäkästä ja isommasta peeveestä.

Verna kun näkee tän, se haukkuu mut ihan lyttyyn. Hyi että, miten mä oonkin taas unohtanut mun ranteet!

Silmät kiinni tuulta ja tuiskua päin!

Kaikki postauksen kuvat tältä päivältä, niistä suuri kiitos Sadulle!

Joulukuu kuvin kerrottuna

Mä olen äärimmäisen laiskasti postaillut nyt joulukuussa Ainon sekä omien sairastelujen vuoksi ja sitten tulikin joulu... Tallilla on kuitenkin melko ahkerasti tullut käytyä, kuvia vain ei ole kertynyt, kun ei kuvaajaa ole mukaan saanut. Tässä kuitenkin kuvasatoa, mitä tähän päivään mennessä on nyt joulukuussa kertonut! Kuvateksteissä tarkempaa tietoa, jos olen kokenut sen tarpeelliseksi!

Meillä meni yhtenä päivänä tallilla sähköt, mutta poni vain söi tyytyväisenä!

Näin paljon Aapoa huvitti lähteä sisälle, kun oli vielä mutakelejä!

Antoi se sit kuitenkin kiinni ja päästiin jalkapesulle. Pesin muuten mahankin, kun oli sieltäkin ihan kurainen poni!

Kaktu oli tullut moikkaamaan, arvatkaa ärsyttikö ponin tarhasikailu!

Sopivasti vähän ennen joulua saatiin lunta ja käytiin pari päivää ennen aattoa Astan kanssa yhdessä tallilla. "Tuuppailtiin"
(tai siis yritettiin tuuppailla) pellolla. Poni oli aika kiva, vaikkakin virtaa piisasi reilusti.

Miks musta näyttää, et meinaan kehuessani keikahtaa tuolta alas!

Joulukuvailua peltoilun jälkeen

Ainostakin otettiin oma kuva Aapon kanssa!

Mun ihan paras tiimini, kaikki kolme A:ta!

<3

Peltokuvailua tänään

Janette on niin loistava, ettei sitä voinut rajata pois! Ihana tallikaveri seisotti ponin.

Pellolta poistuessa Aino pääsi auttamaan Janettea Mecan taluttamisessa!

Kuten huomaatte, vasta jouluviikolta on kuvia! Tälle viikolle onkin vielä lisääkin kuvia tiedossa, kun sain sunnuntaille sovittua kaverin kanssa kuvauspäivän. Me nautitaan Aapon kanssa suunnattomasti tästä eteläänkin vihdoin saapuneesta lumesta, yritän mahdollisuuksien mukaan käydä paljon pellolla ja nauttia tästä ihanasta valkeudesta. Aapoa lumi kyllä ällöttää, se ei vaan mitenkään voi ymmärtää taas tätä mamman intopinkeää hehkutusta tosta valkoisesta kylmästä tökötistä.

Puhuttiin tuossa aattona jo kertaalleen estetunnin meille pitäneen tallikaverin kanssa seuraavasta estetunnistakin. Nyt kun on lunta, on meidän kentän pohja kivan pehmeä ja tällä hetkellä ainakin omasta mielestäni aika kivassa kunnossa. Yritetään mahdollisesti ensi viikolle jo järjestää hyppytreenejä taas, toivottavasti siihen mennessä saisin Aapolta hieman energiatasoja alas, sillä on nyt nimittäin ollut aivan luvattoman paljon virtaa, kun pohjat ovat olleet huonot ja ei ole pystynyt kunnolla liikuttamaan. Sen verran hyvin tässä kuitenkin on tuon ponin oppinut vuosien varrella tuntemaan, että jos sillä on liikaa virtaa, ei hyppäämistä kannata harkita. Oma rohkeus loppuu nimittäin nopeammin, kuin poni keskittymään ja kuuntelemaan kunnolla. Siispä nyt täytyy vaan ahkerasti ratsastaa ja vaatia ponilta 110% työskentelyä ja keskittymistä, vaikka miten kiukuttaisi, olisi virtaa tai häiriötekijöitä.

Lahjattomat treenaa...vai miten se meni?

Vitsti kuinka hyvä fiilis voikaan olla! Tänään olisi ollut ihan mahtava keli kuvaamistakin ajatellen, tosin hämärtyi melkoisen aikaisin. Ei siis kuvia saatu, mutta pitäähän se silti päästä kertomaan päivän treeneistä. Me nimittäin päästiin tänään Aapon kanssa hyppytunnille, ihan yksityistunnille siis. Meillä on tosiaan tallilla niinkin hyvä tilanne, että sinne on valikoitunut peräti kaksi valmistunutta ratsastuksenohjaajaa hevosineen poneineen asumaan. Tämä toinen nyt sitten piti ensimmäistä kertaa meille tänään tuntia, vaikka on aiemminkin neuvonut, jos on yhdessä hypätty. Kumpikaan ei siis vakituisesti opeta missään, mutta ovat kyllä pyytäessäni aika kivasti suostuneet neuvoja antamaan. Ihan loistojuttu siis käytännössä!

Tehtiin ihan yksinkertaisia tehtäviä, ajatuksena vähän saada selvää siitä mihin me ratsukkona kyetään ja millaisiin asioihin opetuksessa täytyy keskittyä. Aloitettiin verkkaamalla laukassa pitkillä sivuilla pidentäen ja lyhyillä sivuilla kooten. Ihan kohtalaisesti meni, huomattavasti nopeammin olisi poni saanut tulla takaisin ja muutenkin reagoida nopeammin. Saatiin kuitenkin pari ihan ok onnistumista. Toiseen kierrokseen lisättiin pitkällä sivulla laukkapuomit mukaan, ihan normaalissa laukassa nämä siis. Aapo vaihteli puomeilla laukat koko ajan oikeaan, joten sain tosissaan antaa jokaisella puomilla uudet laukkapohkeet, jotta poni piti vasemman laukan koko kolmen puomin sarjan läpi. Huh! Verkkailtiin myös pääty-ympyrälle asetetulla kahdella puolittaisella ristikolla. Tässäkin oli alkuun hieman kontrollivaikeuksia, kun poni meinasi aina jälkimmäisen jälkeen kaahottaa, mutta Sanna on sen verran hyvä koutsi, että sain kuin sainkin avut läpi ja ponin rentoutumaan ja kuuntelemaan. Aika jees.

Varsinainen hyppääminen tapahtui loivalla kaarevalla linjalla. Väli oli 24 metriä pitkä, tarkoitus oli tulla 7 askeleella. Aapo ei oikein ollut samaa mieltä laukan vaihtamisesta ensimmäisellä esteellä, joten tultiin alkuun ajatuksena, ettei haittaa vaikka laukka olisikin väärä. Kaarre oli sen verran loiva, ettei sen tuleminen vastalaukassa ollut missään määrin mahdotonta.

Muutamia kertoja tultiin ja lopulta tuli sitten sieltä ensimmäiseltä esteeltä se pyydetty vasen laukka alastulossa ja vaaditut 7 askelta hyvässä temmossa ja sujuvasti. Ihan loistojuttu! Oltiin kuitenkin alkuun tultu väliä jopa kahdeksalla askeleella ja 6,5 (siis 6 ja yksi töpö askel) askeleella, kun poni vähän kävi kuumana.

Loppukäynnit menikin sitten talutellen, ponikin joutui tosissaan töihin ja puuskutti. Onhan se vähän eri juttu tehdä huomattavasti rennommin sileän treeniä kuin hypätä tunnilla. Vaikka peruskunto onkin Aapolla aika jees, niin kyllähän sen huomaa tällaisina hetkinä, miten paljon enempi pitäisi tehdä, kuin mitä tällä hetkellä pystytään tekemään.

Mulle jäi itselleni tästä tunnista ihan todella hyvä fiilis, koska sain todella selkeät ohjeet, jotka oli helppo sisäistää. Kummasti se ponikin vaan toimi heti paremmin, kun kuunteli niitä ohjeita ja piti käden rentona ja (yritti pitää) istunnan suorassa.

On kyllä toisaalta ihan jees, että kelit on mitä on, niin pystyy vielä hyppäämäänkin. Saapa nähdä onnistutaanko ensi viikolla pitämään myös estetuntia vai joutuuko seuraavaa hyppykertaa (ja tuntia) odottelemaan kunnollisiin lumiin tai peräti kevääseen, jos talvi on pelkkää jäätikköseikkailua.

Jäätiköstä kurakeliin

Alkuviikosta pohjat olivat aivan jäässä ja Asta pääsikin kävelemään ponin kanssa. Kävin itse keskiviikkona sitten  taluttelemassa maastossa ja pari ravipätkääkin otettiin. Aapolla oli virtaa hirmuisen paljon, mutta todella hyvin se kuitenkin käyttäytyi, eikä ravipätkilläkään tarjonnut kuin askeleen tai kaksi pikkulaukkaa ja hidasti sitten hienosti raviin, kun kevyesti narusta pidätin. Hienoa raviahan se poni sitten tarjosikin, kun vain itse jaksoin pinkoa vierellä. Vitsit kun sellaista letkeää ja hyvin venyvää ravia saisi ratsainkin!

Torstain poni saikin sitten vapaaksi omien aikataulujen mennessä vähän plörinäksi ja illalla poni olikin sitten iltatallintekijää kiusannut karkuuttamalla itsensä tarhasta hakiessa. Ei se ole aikoihin taas moista tehnyt, mutta selvästi on nyt kerännyt virtaa. Oli sitten vedellyt pukkilaukkaa ympäriinsä antamatta kiinni, apukäsien kanssa oli kuitenkin poni saatu kiinni ja turvallisesti karsinaansa. Perjantaina päätinkin sitten ratsastaa, jos ei kentällä niin pimeällä pellolla. Onneksi kenttä kuitenkin oli sula ja pääsin sinne tuuppailemaan. Tehtiin vajaa tunnin tehokas koulutreeni, jonka tarkoituksena oli lähinnä saada ratsastettua kaikki askellajit läpi ja poni avuille sekä vähän tunnustella miltä se tällaisen pidemmän kevyen jakson jälkeen tuntuu.

Aapo oli aika hyvä perjantaina, vähän keskittymiskyvytön ja haluton työskentelemään kunnolla, mutta toimi kuitenkin lopulta ihan kivasti. Virtaa oli kuin pienessä kylässä ja alkuun sitä saikin vähän tehdä töitä, että poni kohdisti energian työntekoon eikä kaikkeen oheistoimintaan. Kun sitten vihdoin poni oli oikeasti kivan tuntuinen, tuli kentän laidalle kettu, jota piti säikkyä. Tehtiin sitten hetki töitä vielä rentouden takaisin saamiseksi ja kun poni ketusta huolimatta sitten rentoutui, lopetettiin treenit siihen.

Lauantaina meillä kävi vuokraajakokelas, näytin hänelle ensin itse Aapoa selästä ja aika kiva poni oli, vähän protestoi kun vaadin työntekoa, mutta kuunteli kuitenkin kohtuu jees. Vuokraajakokelaan kanssa poni meni kivasti ja hänkin tuntui tykkäävän ponista. Katsellaan nyt hänen kanssaan, että miltä tuntuu kun käy pari kertaa vielä kanssani tutustumassa ja touhuamassa ponin kanssa. 

Eilen tuuppailin taas itse, poni oli yllättävän jees, vähän alkuun vastusteli työntekoa ja tarjosi laukkaakin helposti, mutta lopulta se työntekokin sitten maittoi ja oli kiva ratsastaa. En mitään kovin pitkää tai rankkaa treeniä tehnyt, kunhan ratsastin ponin avuille ja kuuliaiseksi, kaikissa askellajeissa. Olisi sitä voinut taas työstää vaikka miten paljon, mutta tällä kertaa halusin vain, että poni tuntuu hyvältä ja molemmille jää hyvä fiilis. On niin kevyesti menty, etten senkään vuoksi viitsinyt pistää ponia heti ihan täysillä töihin. Aino pääsi loppukävelemään ja likka nautti taas täysillä, kun sai omaa ponia ratsastaa. Aino on nyt oppinut itse tekemään laukka-askeleita, ja Aaponkin selässä kovasti yritti, jos saisi ravata ja laukata. Ehkä muutaman vuoden päästä...

Käytiin tallissa riisumassa ponilta varusteet, vaihdettiin toinen naru ja napattiin naksutteluvälineet mukaan. Otettiin hieman naksuttelua taas pitkästä aikaa ja Aapohan teki kuin vanha tekijä. Vähän yli-innokas se kyllä meinaa olla, mutta selvästi tykkää tosta hommasta tosi paljon ja sen takia yritetään Sarin kanssa mahdollisimman säännöllisesti naksuttelemaan. Aikataulut ei vaan aina osu yksiin, joten sitten tulee helposti taukojakin. Aapon kanssa tauot naksuttelustakaan ei onneksi tee pahaa, poni on vaan sitten todella innokas seuraavalla kerralla. Nytkin pysyteltiin ihan perusjutuissa, lähellä olevan kosketuskepin koskemisessa ja loppuun pari luoksetuloa, jotka nekin sujuivat täysin ongelmitta. On se vaan hieno poni!

Hienoin Paapsuli!

Mä en varmaan koskaan ole meinannut purskahtaa itkuun sen vuoksi, miten hienosti mun ponini on käyttäytynyt. Eilen näin meinasi käydä...

Erppa starttaili eilen Aapolla Keravalla helpon C:n ja oltiin lauantaina yhdessä puunailtu poni kisakuntoon ja Erppa toki tehnyt viimehetken kenraalitreenit. Eilen aamulla menin sitten viimeistelemään letit, varustamaan ponin ja lähdin ratsastamaan sitä kohti Keravaa. Ei päästy edes Lahdentien varteen, kun poni keksi jo puolessa välissä hiekkatietä, että ei halua mennä haluamaani suuntaan. Vaikka olinkin varannut kohtuullisen reilusti aikaa, en halunnut ruveta taistelemaan myöhästymisen pelossa. Hyppäsin siis alas ja talutin ponin aina Lahdentielle asti ja kapusin uudelleen selkään. Poni yritti kotiin ja kun en päästänyt meinasi peruuttaa ojaan. Ei muuta kuin alas ja taluttaen kohti Keravaa. Matkaa oli yhteensä noin 7km, ja talutin ponia sitten tosiaan loppupeleissä alun 300m lukuunottamatta koko matkan. Aikaa ei tuohon vajaaseen 7km mennyt kuin vähän reilu tunti, ja poni käyttäytyi taluttaen todella fiksusti. Muutama koiranulkoiluttaja kohdattiin ja Aapo käveli ohitse hienosti pää alhaalla, kun koiraparat venkoilivat hihnoissaan ja yrittivät päästä kauemmas - selvästikin pelkäsivät hieman mun isoa "koiraani".

Päästiin Keravalle tosiaan melkein 30min aikataulusta edellä ja soitin sitten Erpalle, että ollaan saavuttu. Riisuin ponilta heijastinloimen, availin häntäletin ja harjasin jalkakarvat suoriksi. Muutenkin sipaisin koko ponin läpi harjan kanssa ja harjailin hännästäkin purut, jotka lettiin olivat yön aikana tarttuneet. Koko ajan Aapo oli todella fiksusti narun päässä, vaikka olisikin mieluusti katsellut enempikin ympärilleen. Taluttelin sitten siinä maneesin lähistöllä Aapoa, kunnes Erppa ehti paikalle kapuamaan selkään.

Ensimmäinen jännitysmomentti meillä oli, että miten poni menee maneesiin, mutta menihän se hienosti. Verkassa vähän alkuun jännitti ja paristi poukkoili, muttei mitään katastrofaalista. Poni oli huomattavasti rauhallisempi, kuin vuosi sitten samassa paikassa estekisoissa. Erppa sai ponin aika kivan oloiseksi, vaikka vähän hidas kuulemma oli jalalle. Starttivuoro oli luokassa viimeisenä, joten Erpalla oli onneksi odotellessakin hyvää aikaa saada ponia kyljistä hereille.

Rata näytti omaan silmääni kivan tasaiselta. Laukassa tuli molempiin suuntiin yhdet ravirikot, jotka Erppa korjasi hyvin. Vähän poni oli pitkänä koko radan, mutta sitä osasimme odottaakin, kun ponia kuitenkin maneesi jännitti. Arvostelupaperissa oli numerot 5-6 välillä, mihin ollaan todella tyytyväisiä Erpan kanssa.

Vähän aikaa saatiin odotella tuloksia ja niinhän siinä sitten kävi, että Erppa ja Aapo saivat kasaan 55,250%, tällä tuloksella sijoitus 2/6!!! Ihan huikeeta. Erpan ensimmäiset, ja ponin toiset koulukisat, Erpalle kaikenkaikkiaan toinen kisastartti Aapon kanssa ja rusetti! Niin hurjan hyvä fiilis. Palkintojen jaossa tosin kävi pieni moka, sillä saatiin väärän värinen ruusuke. Itse tajusin sen jo siinä, mutta en tajunnut sitten sanoa Erpalle, että käytäisiin asiasta sanomassa. Niin meillä lähti kotiin väärän värinen ruusuke, jonka Erppa käy vaihtamassa oikeaan joku päivä.

Siinä palkintojen jakoa katsellessani mulla meinasi ihan tosissaan tulla tippa linssiin. Mä olin niin ylpeä Aaposta ja Erpasta. Ensinnäkin, poni oli äärettömän fiksusti koko päivän, toki alussa vähän poukkoili ja kerran verkassa sai hepulin kun toinen hevonen säikkyi vähän rajummalla reaktiolla, mutta ei sekoillut. Ja toisekseen, Erppa ratsasti tosi siististi ja hyvin koko radan ajan.

Kotimatkakin meillä sujui hyvin, ajattelin menomatkan hankaluuksien vuoksi ensin taluttaa ponia, mutta kiirehän sillä oli kotiin syömään, joten aika reippaasti käveltiin Lahdentien varteen. Liikennevalojen jälkeen kapusin sitten kyytiin ja ratsastettiin kotiin. Pääsääntöisesti käveltiin, mutta vähän ravailtiinkin. Aapsu käyttäytyi koko matkan äärettömän hienosti ja sai kotona palkinnoksi kaksi isoa omenaa!

Tässäpä vielä loppuun kisavideo:

Synttäripäivän fiilistelyjä!

Täytin sunnuntaina vuosia ja lauantaisen tuuppailun vastapainoksi halusin antaa ponille oikein rennon päivän. En tosiaan tehnyt mitään sen suurempaa edes liikutuksen eteen, sen kun hain ponin tarhasta ja vein kentälle. Käveltiin jokunen kierros talutettuna ja sitten poni irti. Yllättävää kyllä, Aapo oli ihan fiiliksissä ja lähti ihan omin voimin rallittelemaan. Tosin kyllä se taisi vähän maastokävelyltä palaamassa ollutta tallikaveria säikähtää, mutta pääasia on, että poni sai fiilistellä.

Kentän laidalta olisi herkutkin maistuneet, mutta todella hyvin poni suostui jättämään mehevät (jäiset) kuolleet kasvit rauhaan, kun vähän patisteli liikkumaan. Pyrin olemaan tällä irtojuoksutuskerralla erittäin tarkka sen suhteen, etten vaan anna liikaa painetta takaa, sillä sellaisissa tilanteissa Aapo on aina lähtenyt lankojen läpi. Tarkkuuteni palkittiin ja Aapo meni nätisti, vaikka välillä hurjaa vauhtia tulikin toisesta päädystä kohti tarhapäätyä. Yritin kuvailla Aapon menoa, mutta koska valovoimaputkeni on hajonnut, ei kuvista mitään kovin tarkkoja saanut. Iltapäivän hämärään kun ei tuossa perusputkessa  tahdo enää valovoima riittää...

Varmuuden vuoksi olin varannut taskuuni kuivia leipäpaloja, joiden avulla sitten tuli treenailtua samalla hieman luoksetulemista ja seuraamista. Aapo on kyllä niin luttana, heti oli tulossa luokse kun kyykistyin ja kutsuin "kom hit aapo, kom hit". Seurasikin hienosti, ihan  ravissakin kun itse hölkkäsin. On se vaan rakas.

Tallissa vielä vähän höpöttelyä, rapsuttelua ja pellavamössöt. Poni saikin kyllä sitten jäädä jo sisään, sillä ilta oli jo pimennyt ja meidän tallinpitäjä on esittänyt toiveen, ettei enää pimennyttyä hevosia pihalle vietäisi.

Sen kummempia selittelemättä - kuvapläjäys olkaatte hyvät!

"En mä täält tarhast viittis tulla kyl"

Alkuun oli kamerassa maisemakuvaus - syystä X. Aika taiteellista, eikö?

Vinttikoira?

"Mitäs sä siellä kökötät?"

Kyllä se perä lentää ilman ratsastajaakin, kamera vaan ei ihan ehtinyt mukaan :D

"Täältä mä tuun!"

Tais jäädä leipäpala pyörimään suuhun...

"Moi mä oon vähä pörröpää!"

Ei ihan jouluntoivotuskuva jouluks onnistunut :D