Laiheliini hoikkeliini

Lapsen sairastelun ja Nemon torstaisen hammashoidon vuoksi meillä oli viime viikko aika kevyellä liikutuksella. Lauantaina kuitenkin saatiin valmentajani kautta meille ratsutusapuri, joten menin kaverini Katin kanssa jo hyvissä ajoin tallille. Otettiin vähän kuvia Nemosta ja kun ratsutusapurimme saapui hän pääsi kokeilemaan Nemoa ratsain. Kati kuvaili heidän menoaan hieman, vaikka apurimme kokeilikin lähinnä millaista apua tarvitsen Nemon kanssa ja mihin sen kanssa täytyy kiinnittää huomiota. Ensimmäiseksi tuomioksi tuli Nemon olevan jalalle turhan hidas, siispä nyt keskitytään oikein ekstrapaljon siihen, että Nemo liikkuu eteen, eteen ja vielä kerran eteen. Ei siis kiinnitetä huomiota pään asentoon muuten, kuin ettei anneta Nemon hakea edestä alas ennen kuin se liikkuu oikeasti eteen kunnolla ja vastaa pohkeeseen välittömästi. Saatiin kyllä kehuja Nemon istuntaherkkyydestä ja siitä kuinka näppärän oloinen se on.

Valmentajani kanssa juttelin vielä illalla puhelimessa ja hän sanoi, että minulle täytyy opettaa laukannosto kevyessä istunnassa. Täytyy ehkä kysyä kaverin Nesso-vuonoa lainaan yhtä tai kahta tuntia varten, jotta olisi alla osaavampi ratsu tämän asian opettelussa...

Eläinlääkärin käynnistä kerrottakoon, että Nemolla on hampaat hyvin kehittyneet, sen purenta on hyvä ja hampaissa oli vain hieman piikkejä. Raspausvälinkin saa pidentää nyt vuoteen, kun tähän asti Nemolla on ollut puolen vuoden raspausväli.

Kertokaapas mitkä näistä kuvista on teidän suosikkejanne?

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

Iso kiitos kuvista ja seurasta Kati Helena photography!

Myötä- ja vastamäkeä

Alunperin mun oli tarkoitus kirjoittaa nämä jutut omina postauksinaan, mutta koska tää kirjoittelu on venynyt ja venynyt, niin tulkoon nyt samaan. Viime viikolla Nemolla oli vähän aiempaa enemmän liikutusta ratsain, kun taisin peräti kolme tai neljä kertaa liikuttaa selästä Nemoa.

Ensimmäisiä vastoinkäymisiäkin koettiin, kun Nemo alkoi nyt ensimmäistä kertaa kunnolla kokeilemaan kuinka paljon töitä täytyy tehdä ratsastajan kanssa. Torstaina siis Nemo oli käynnissä tosi kiva, ravissakin liikkui ihan kivasti eteen, mutta se kääntyminen. Nemolle on toki kokoajan ollut melko hankalaa tuossa meidän pellolla kääntyminen, mutta kun on saatu tehtyä yllättävän pientä ympyrääkin aiemmin, niin kyllähän se yllätti kun heppa vaan puskee lapa edellä ulos.

(c) Amilda

(c) Amilda

Nemo on nyt laukkaakin tarjonnut ihan itse ja olemme muutamana päivänä laukanneetkin. Aiemmin vähän jännitin, että miten Nemo pysyy hanskassa laukassa, kun en tiedä onko sillä koskaan pellolla menty. Ilo oli suuri, kun havaitsin Nemon kuuntelevan laukassakin todella hyvin. Kuitenkin tuolloin viime torstaina Nemon ollessa todella rasittava ratsastaa tuon punkemisen vuoksi, tulin lopulta alas selästä ja laitoin hepan töihin liinassa. Tämä auttoi ja saatiin tehtyä sen jälkeen selästä käsin ravissa yksi todella hyvä kulma, mihin lopetettiinkin työskentely sitten. Osasyy Nemon torstaiseen punkemiseen voi olla siinä, että se yhdistää tallinpitäjämme ruokaan ja hän oli juuri niittämässä hepoille lisää tuoretta tarhaan. Häntä kohti Nemo nimittäin kokoajan punki, joten on hyvin mahdollista ettei mielessä ollut työnteko vaan syöminen. 

Kaikenkaikkiaan torstain ratsastuksista ei siis jäänyt kovin hyvää fiilistä ja pohdin jo vakavasti sitä, etten kiipeäisi Nemon selkään ennen kuin saan valmentajaani paikalle. Se ajatus nyt ei luonnollisestikaan ollut mikään fiksu, joten luovuin siitä ajatuksesta melkeinpä heti sen keksittyäni. Onneksi on tsemppaavat tallikaverit, joiden kanssa voi keskustella ja pohtia asioita yhdessä. Ei tule turhaan yksin murehdittua.

(c) Amilda

(c) Amilda

Perjantaina annoin Nemolle vapaan, mutta lauantaina sain jopa seuraa tallille ja siten kuvia. Nemo oli lauantaina todella kivan oloinen, ja kääntyi paremmin kuin torstaina. Tein tapani mukaan ihan perusjuttuja, paljon siirtymisiä, kääntymisiä ja jonkin verran käyntiväistöjäkin. Väistöt Nemon kanssa sujuu kivasti, kun vain itse viitsii vaivautua oikeasti ratsastamaan jalalla. Meillä oli pikkuestekin valmiina, joten päätin vähän ravailla sen ylitse. Ihan kavalettikokoinenhan tuo oli, joten Nemo vain nosteli kinttunsa siitä yli. Nemo on kyllä huvittava kaveri ainakin pikkuesteillä, riittää kun ohjaat esteelle ja jatkat keventämistä, Nemo hoitaa homman. Saa nähdä mitä lapsi tuumaa, kun päästään kokeilemaan vähän isompia esteitä. Ainakin se vaikuttaa tykkäävän pikkuesteistä, joten eiköhän se isommillakin toimi.

Meillä on tällä viikolla ollut muuttohommia uudelle tontille, joten saa nähdä missä vaiheessa meillä kenttä valmistuu. Uudella tontilla mennään vähän aikaa myös alkeellisemmissa puitteissa, mutta kenttä valmistuu ajallaan kuitenkin. Estekalustoakin pitäis alkaa pikkuhiljaa rakentelemaan, ettei tarvii sit syksyn pimeillä tai talvipakkasilla rakennella...

Vähän väistöä, (c) Jami

(c) Jami

Kaikki palaset kohdillaan, tai sit ei... (c) Jami

(c) Jami

Laukatkin nousi aika kivasti, vaikka en mä kyllä osaa vielä siinä nostoa edeltävässä ravissa juurikaan istua. Pitäis varmaan kokeilla nostaa laukkaa kevyestä istunnasta. Laukka kuitenkin on varmaan Nemon vahvin askellaji, se toimii laukassa kivasti ja laukka pyörii todella hyvin. Ei Nemon ravissakaan mitään vikaa ole, pirun laadukkaan tuntuinen askellaji sekin. Vähän epäilen, että Nemosta voisi olla tulevaisuudessa kenttäänkin, jos vain kuskin rohkeus  riittää (köhköh, saa nähdä mitä Fiona tuumaa ajatuksesta) ja heppa saadaan toimimaan esteillä siten, miten toivotaan. Ainakin mulla itsellä on vakaa fiilis, että jos vain saadaan maastoiluhommat sujumaan ja heppa menemään veteen, niin miksei Nemo voisi kentässäkin toimia. Allround-heppaahan siitä ollaan kuitenkin tekemässä.

Ja voi vitsit kun mä olen ollut lauantain jälkeen tyytyväinen lapsiheppaan, Nemo meni lauantaina ihan superkivasti kaikenkaikkiaan. Ei tarvinnut pahemmin tapella kääntymisen tai muunkaan kanssa, vaikka pari kertaa toki oli vähän erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan laukassa käännytään. Loppuviimein me tehtiin laukassa kuitenkin jopa voltti, joten ei voi paljoa valittaa! Lauantain ratsasteluista jäi aivan mielettömän hyvä fiilis ja taisinkin suunnilleen koko loppupäivän hehkutella kuinka hieno heppa mulla onkaan.

(c) Jami

(c) Jami

Tarkennus kusee, mutta Nemo <3, (c) Jami

(c) Jami

Ei vissiin ihan oikeaoppinen tapa loppukävelyttää... (c) Jami

Sunnuntaina vieteltiin Kaktun kanssa tallipäivää, käytiin ensin Futuroimassa ja sitten Nemoiltiin. Pistin Kaktun ratsastamaan Nemolla ja näppärästi lapsiheppa toimi Kaktun kanssa. Kaktu taisi vähän ihastua Nemon laukkaan, niin keinuhevoslaukka Nemolla on. Ja kieltämättä, tykkään kyllä itsekin Nemon laukasta, se on aivan mielettömän mukava istua. Ihan hirveästi en viitsi kirjoitella tuosta Kaktun käynnistä, halukkaat voivat käydä itse Kaktun blogista lukemassa hänen mietteitään. Mun silmääni Nemo kulki kuitenkin kivasti Kaktun kanssa ja oli ilo kuulla Kaktun mielipiteitä Nemosta. Kaktu teki ihan perusjuttuja, katsoi että kaasu, jarru ja ratti toimii. Hevonen oli kuitenkin Kaktulle täysin vieras, joten kivempihan se silloin on vain perusasioita tehdä.

Emme ole pitkään aikaan talleilleet Kaktun kanssa yhdessä, joten oli kyllä taas niin ihanaa ja rentouttavaa viettää tallipäivää yhdessä. Sinällään vähän harmittaa, kun ei olla samalla tallilla enää ja ei ehditä yhdessä talleilemaan, mutta toisaalta, kun harvemmin pääsee yhdessä tekemään, sitä osaa aivan eri tavalla arvostaa niitä yhteisiä tallireissuja. Vähän harmittelin Kaktulle sitä, ettei ehditty keväällä talleilemaan yhdessä, koska olisi ollut niin kiva kuulla Kaktun mietteitä Aaposta sen jälkeen, kun Fiona oli Aapoa jo reilun puoli vuotta ratsastanut.

Mä tykkään tästä Nemon etujalan ojennuksesta :D

Ratsastelujen lisäksi olen pyrkinyt touhuamaan Nemon kanssa edelleen mahdollisimman paljon maastakäsin. Kuljetaan vapaana pellolla, juoksutetaan, venytellään, ylitetään puomeja, syötellään ja yksinkertaisesti ihan vaan seurustellaankin. Parhaani mukaan pyrin luomaan Nemon kanssa vahvaa luottamusta, jonka vuoksi tehdään paljon asioita maastakäsin ja selästäkin pyritään pitämään treenit kivoina, vaikka aina ei pysytelläkään siellä omalla mukavuusalueella. Lisäksi pyrin siihen, etten aina ratsastaisi itse, vaan silloin tällöin Nemon selässä kävisi joku muukin. Näin se ei pääse liiaksi tottumaan siihen, että vain minä ratsastan. Helpottaa huomattavasti tulevaisuutta, jos tarvitaan joskus enempikin apukäsiä liikutukseen syystä tai toisesta...

Ratsastelua ja hyppyjä

Saatiin tuossa muutaman päivän ajan taas nauttia hyvistä ilmoista, joten pääsin ratsastamaankin taas pitkästä aikaa. Pariin viikkoon en selkään päässyt, kun pohjat eivät antaneet myöden ja kun pohjat olisivat olleet ok, ei ollut silmäparia vahtimaan. Nyt kuitenkin taas pääsin tiistaina selkään ja mukana oli Fiona. Kummankaan menosta ei kuvia ole, kun en muistanut ottaa kameraa mukaani tallille. Sen sijaan saatte kuvia keskiviikon liinahypyistä.

Kokeiltiin keskiviikkona Aapon vanhaa fullcheek-niveltä Nemolle ja se tuntui kyllä tähän mennessä parhaalta vaihtoehdolta. Aiemmin on menty Nemon mukana tulleella todella kevyellä (ontolla) kolmipalalla ja suoralla happy mouthilla. Kummankin kanssa Nemo on aukonut suutaan kamalan paljon ja ollut muutenkin tyytymättömän oloinen. Fullcheekin kanssa Nemo oli selkeästi suustaan rauhallisempi, vaikka edelleen se pakeni jonkin verran kuolaimen alle. Kaikenkaikkiaan ruuna tuntui kuitenkin paljon paremmalta, kuin aiemmilla kuolaimilla, joten nyt pysytellään tuossa fullcheekissä.

Menin itse rennosti käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen Fiona pääsi myös selkään sanomaan oman mielipiteensä siitä, miltä Nemo tuolla kuolaimella tuntuu. Fionahan ei ole kuin kerran aiemmin käynyt Nemon selässä, silloin suussa oli Nemon mukana tullut kolmipala. Nyt Fionan mielipide oli sama kuin minulla, paremmalta tuntui. Eteenpäin pyrkimys Nemolla oli nyt hieman huonompi kuin aiemmin, mutta se johtuu tällä hetkellä todennäköisesti siitä, kun ei meillä ole aitoja ympärillä ja ainakin itse hieman arastelen ratsastaa kunnolla, kun tiedän, etten saa vielä ulkoapujani tarpeeksi hyvin läpi, jotta meidän käännökset sujuisivat varmasti. Aiemmin mentiin myös tuolla nurmipohjalla, mutta nyt meillä on tarhan aitaa siirretty niin, että ratsastetaan siinä, missä aiemmin oli tarha (on muuten tasainen pohja, kun hepat ovat tampanneet). Aapon kanssahan ei ollut tuon pohjan kanssa ongelmia, koska tunsin ponin ja tiesin sen kääntyvän helposti. Nemo ei ole ihan yhtä simppeli, vaan vaatii paljon enemmän töitä. Oltiin kuitenkin kaikenkaikkiaan Fionan kanssa tyytyväisiä, hän sai kokeilla hieman laukkaakin. Varmuuden vuoksi otettiin laukat liinassa, koska ei tosiaan ole aitoja ja Nemo ei ole laukkaamaan nyt päässyt. Selkeästi Nemo laukannostoissa vaatii ratsastajan istunnalta aika paljon, koska Fionallekaan ei laukan nostaminen ollut Nemolla helppoa. Jahka saadaan aidat ympärille, aletaan ehdottomasti harjoittelemaan laukkaakin.

Valmentajammekin tuli pyörähtämään ja katsoi pienet pätkät kun Fiona käveli ja ravaili. Myös hänen mielestään Nemo vaikutti tuolla kuolaimella tyytyväisemmältä ja totesipa hän sen näyttävän saaneen massaakin jo hieman lisää. Myös yksi kaveri sanoi pienen videoklipin perusteella eilen, että Nemo näyttää hieman massavammalta, mutta vaikeahan se on sanoa. Hoikka se on edelleen ja lihakseton. Maltilla kuitenkin rakennetaan Nemolle lihasmassaa ja nostetaan kuntoa.

Eilen sitten päätettiin Fionan kanssa vain kevyesti juoksuttaa Nemoa ja keksin rakentaa pienen ristikon/pystyn tyhjien öljykanisterien ja parin puomin avulla. Nemoahan ei ole paljoa hypytetty itsekseen taikka ratsastajan kanssa. Sen verran tiedän kuitenkin, että vähän on hypätty ja on ihan asiallinen hypätä. Kokeilinhan itsekin koeratsastuksessa pienen tukin ylitystä onnistuneesti. Halusin kuitenkin hieman päästä näkemään miten Nemo hyppää liinassa, joten idea oli oikeinkin hyvä. Lämpöasteita oli reilusti ja Nemolla virtaa ihan mukavasti. Vain aidat ja kunnon estemateriaalit vain puuttuivat. Kun vaan jaksaisi, niin sitä rupeaisi rakennushommiin, että saatais vähän estekalustoakin.

Sen pitäis kyllä olla fwb, mutta näemmä hän haluaa näyttää vähän ravurilta. Pitäisköhän se opettaa ajolle?

Toimin itse kuvaajan roolissa ja Fiona sai juoksuttaa Nemoa. Meillä oli ihan vain riimu varusteena, koska Nemo toimii juoksuttaessa riimunkin kanssa kivasti. Alkuun meillä oli tuo minieste ihan matalimmillaan, mutta Fiona totesi pian, että kannattaa varmaan nostaa, kun ei Nemon tarvinnut edes kunnolla jalkojaan nostaa pikkuristikon yli. Laitoin sitten kaikkein korkeimmaksi tuon meidän esteviritelmän, jolloin se oli ehkä 40cm korkea.

Pääsääntöisesti Fiona toi Nemon ravissa esteelle, mutta pari kertaa kokeiltiin myös laukassa, kun Nemo itse esteen jälkeen nosti laukan. Ihan näppärästi sujui laukassakin ja mielessä kävi, että pitäis johonkin päästä kokeilemaan miten Nemo hyppää irtona ja kuinka paljon sillä riittää skouppia ilman kuskia. Liinassa Nemo nimittäin tuli oikeasti aika kivasti tuota pikkuestettä. Sain muutaman videopätkänkin, mutta koska mulla ei tällä koneella ole editointiohjelmaa, niin laittelen videoklipit todennäköisesti myöhemmin. Olen hieman suunnitellut tekeväni jonkin sortin postausta kun tulee ensimmäinen kuukausipäivä Nemon kanssa, joten siihen sitten saan toivottavasti näitä muutamia tähän mennessä kertyneitä videoklippejä.

Lentokone?

Fiona ja Nemo söpöili yhdessä <3

Tuupataan, eteen ja taa...

Mulla on jostain syystä soinut pari päivää päässäni Tuiskun "Keinutaan", ja pitihän siitä soveltamalla nyt sitten vääntää otsikkokin. Hupaisaa olevinaan...

Poikkeuksellisesti Aapolla oli ollut maanantaina vapaa, kun meidän tallinpitäjä oli unohtanut maanantain olevan Aapon tuntipäivä. Eilen se sitten olikin melko virtavalla päällä kun Fiona ratsasti ja alkuun Fiona saikin tehdä ihan tosissaan töitä, että poni alkoi edes vähän kuuntelemaan. Olin itse mukana kuvailemassa ja toimittamassa Fionalle avainta meidän kaapin lukkoon. Fiona otti muutaman hypynkin, jos poni vaikka olisi rauhoittunut sillä, mutta eipä siitä mainittavaa rauhoitusta ollut, vaikka selvästi osa Aapon virtavuudesta johtui kentällä olleista pikkuesteistä.

Hyvin sujuu miniesteet koulupenkillä!

Kun kentälle alkoi tulla tuntilaisia siirryttiin toiseen päähän ja siellä Aapo rauhoittui vähän. Ei kuitenkaan merkittävästi, mutta oli paremmin kuulolla kuitenkin. Lähdettiin siitä huolimatta pyörähtämään vielä pellolla ja siellä poni olikin sitten ihan lungi. Fiona meinasi ensin, ettei voi edes rallittaa yhtään, kun ei poni pysyisi hanskassa, mutta oikein näppärästi se antoi pienestä pidätteestä kiinni pelkällä kolmipalalla. On se vaan niin pirusti järkevöitynyt.

Pakko todeta, että saatiin ihan pirun nättiä raviakin irti ponista, Fionakin totesi, ettei siellä melkein voinut istua. Niin hyvin nousi jalat. Harmi vaan, että kamerasta loppui jo kentällä akku, niin ei saatu kuvia peltoravista.

Tänään menin itse ja tuuppailin kentällä. Alunperin ajattelin mennä pellolle, mutta tyydyin sitten menemään kentällä, kun poni oli siinäkin jo niin kiva. Vähän se meinasi ensin olla turhan innokkaalla päällä, mutta kun sinnikkäästi ratsasti ja teki ponille selväksi raamit missä työskennellään, ei se niin häslä sitten ollutkaan. Yllättäen sain jopa tehtyä muutamat laukannostot pyöreän ponin kanssa, vaikka yleensä ryssin ne itse niin, että pää nousee ylös. Tänään kuvailemassa oli Viveca, joka otti ihan muutamia kuvia vain sormien jäätymisen vuoksi.

Jostain syystä mun kädet on taas alkaneet painumaan alas, mutta poni on hieno!

Aapo oli kyllä yllättävän kiva tänään, mä odotin semmoista rasittavaa häsläponia eilisen perusteella, mutta ei. Poni yllätti positiivisesti ja osoitti taas olevansa oikea mamman mussukkaponi. Ratsastuksen jälkeenkin halittiin ja hellittiin karsinassa pitkän aikaa, mikä on aika harvinaista herkkua Aapon kanssa. Hän kun on niin teinipoikaa, että nolostuu kun mamma lässyttää ja hellii. Oikeasti Aapo tykkää kyllä, vähän pitää vaan esittää kovista.

Aina välillä mulla tulee ihan sellainen fiilis, etten kestä sitä kuinka ihana ja söpö poni Aapo on. Toki siinä on paljon rasittaviakin piirteitä, mutta nekin unohtuvat kyllä siinä vaiheessa, kun poni osoittaa parhaita puoliaan. 

Voisko se liikkua useamminkin mun kanssani ravissa näin vastustelematta?

Kuvasin eilen videotakin Fionan ja Aapon menosta sen verran, mitä kamerassa akku riitti ja päätinpä pitkästä aikaa editoida tänne bloginkin puolelle videota. En jaksanut etsiä videoon mitään musiikkia, joten ilman ääniä mennään. Harmillisesti en ponin hienoja peltoravipätkiä saanut videolle, kun en niitä jostain syystä saa siirrettyä puhelimestani koneelle. Niitä kun ei valitettavasti enää kameralla saanut kuvattua, niin oli sitten puhelin käytössä. Ehkä jonain päivänä keksin miten saan nuo videot myös koneelle ja sitten voin nekin jakaa tänne blogin puolelle!