Lisää alkeisponeilua

Sain taas siskoni mukaan tallille ja taas kärsittiin yhtä huonosta kelistä kuin eilen. Poni oli kuitenkin paljon miellyttävämmällä tuulella, vaikka tänäänkin oli vähän pöllövirtaa. Sisko toimi taas kuvaajana, ja sai lopuksi sitten käydä ponin selässäkin. Ihan perusjuttuja oli tänäänkin ohjelmassa, peruutuksia, väistöjä, taivutuksia/asetuksia ja siirtymisiä. Poni toimi ihan kivasti, ainakin tuntui paremmalta kuin eilen. Siskon kanssa poni meni tosi kivasti rentona ja sisko uskalsi jopa laukata puoli kierrosta liinassa. Enimmäkseen ravaili ja käveli. Loppuun käytiin kävelemässä maastossa, sisko istui kyydissä ja itse talutin. Saatte nyt tyytyä tarkemman selostuksen sijasta kuviin, joten tässäpä päivän Aapoilut kuvina.

Kateltii maisemia alkukäynneissä

Kokeiltii vähä raviväistöi

Raviväistökokeilua

Loppua kohti se alko kuuntelemaanki

Kyl se yritti ainakin kovasti!

Kuski taas könöttää, mut poni laukkas hienosti!

Siskon kanssa poni oli ihan rento ja tyyni

Siskoa jänskätti, mut poni vaan meni rennosti ja kiltisti

Maastossa loppukävelemässä

Puskaan menivät, kun taluttaja ei ollu hereillä :D

Pikkusisko poneilee!

Sain tänään omaksi isoksi yllätyksekseni pikkusiskoni mukaan tallille, ja hän saikin sitten toimia kuvaajana, kun ratsastin ponia. Laiteltiin poni käytävällä kuntoon, missä se häsläsi jo ihan kamalasti. Pitkiin aikoihin se ei ole samalla tavalla häseltänyt ja meinasi ihan itseltäkin hermo mennä, kun ei vaan malttanut olla rauhassa. Sama häseltäminen jatkui kentällä, kun nousin selkään. Vyötä kiristäessä poni meinasi kokoajan liikkua ja sain moneen kertaan sen pysäyttää.

Ratsastaessakin virtaa oli niin hirmuisesti, että jouduin moneen kertaan jo alkukäynneistä pysäyttämään ja ottamaan peruutusta, kun poni meinasi vain lähteä kaahaamaan ravissa eteenpäin. Sinnikkäästi ratsastin kaikki askellajit läpi, tein käynnissä väistöjä niin uralla kuin pituushalkaisijalta urallekin, ympyrällä väistättelin takaosaa ja myös taivutteluja tein paljon. Monin eri tavoin siis yritin saada ponin kuuntelemaan, mutta ei siitä meinannut mitään tulla, kun poni oli niin virtaisalla tuulella.

Alkuverkkalaukkoja

Kuski ihan killissä, mut poni väisti niin hienosti!

Laukkaan olin tänään erityisen tyytyväinen. Molemmat laukat nousivat todella helposti, oikean sain jopa peruutuksesta suoraan nostettua hyvin. Laukassa poni oli reipas, sain pidennettyä ja jopa hieman lyhennettyäkin laukkaa. Ympyrälläkin laukka sujui paremmin kuin koskaan aiemmin, myös oikeassa kierroksessa.

Kovinkaan kaunista ei meidän meno tänään ollut, kun poni oli niin pirun virtaisa, enkä saanut kaikkea sitä energiaa kanavoitua työntekoon. Muutamia hyviä askeleita sain ja tällä kertaa molemmat pohkeet menivät hyvin läpi, mutta tosiaan poni liikkui kyllä niin huonossa muodossa, kuin vain olla voi. Ravista ei vaan tullut yhtään julkaisukelpoista kuvaa, eikä oikein käynnistäkään. Siksipä meillä on tänään kaikki kuvat laukasta...

Siskon päästin ponin selkään loppuverkkailemaan. Taluttelin ensin häntä käynnissä ja sitten kokeiltiin raviakin. Sisko nautti ponin kyydissä olemisesta ja suostui jopa kävelemään ja ravaamaan ilman talutusta - kävelin vain vierellä. Loppuun vielä nappasin siskostakin muutaman kuvan Aapon selässä niin, että hän käveli ympyrällä ympärilläni.

Tallissa sitten Aino sai istuskella ponin kyydissä ja siellä hän sitten taputteli ponin kaulaa ja halaili ponia innoissaan. Millään ei olisi malttanut tulla pois Aapon selästä ja saikin aika hyvät miniraivarit, kun otin pois ja lähdettiin viemään ponia ulos.

Sisko ja Aapo :)

Kesämies

Eilen Aapo sai rennon syöttelypäivän, kun kävin vain aamulla antamassa sille matolääkkeen ja sitten syöttelemässä vihreää. Nautiskeltiin ponin kanssa, kun hengailtiin laidunpellolla. Halailin siinä ponia ja olin ihan hämilläni, sillä vain kahden viikon päästä poni lähtee Nealle koko kesäksi ja itse olen ihan ponivapaa. Miten ihmeessä sitä jaksaa, kun on tottunut ponirikkaisiin kesiin?

Tänään sitten olikin vuorossa Vernan tunti. Käytiin alkuverkkaamassa maastossa ja siitä sitten siirryttiin kentälle. Poni oli kivan reippaan tuntuinen, vaikka oikea pohje ei taaskaan mennyt läpi niin nopeasti, kuin olisi pitänyt. Verna korjaili taas istuntaani oikein kunnolla, kun kesävaatetuksessa näkee paremmin ne istuntavirheet, kuin talvivaatetuksessa. Siinä vaiheessa, kun olin oikeasti suora, oli oma olo vino, mutta hiljalleen siitä tulikin ihan suora fiilis, kun korjailtiin vähän eri tavoin. Löysin jopa molemmat jalat ponin kylkiin, kun aiemmin on monesti toinen jalka jäänyt tuntumaan siltä, että on ihan irti kyljestä.

Yritettiin ottaa kimppaselfie :D

Tehtiin paljon hommia ravissa, taivutteluita ja haluttiin ponilta itsensä pyöristämistä oikein kunnolla. Eihän se helppoa Aapon kanssa ole, mutta kun itse muistin istua oikein ja löysin oikeat nappulat ponilta asioiden pyytämiseen, saatiin hyviä pätkiä. Oikein harmittaa, kun ei kuvaajaa ollut, niin paljon kehuja taas tunnilla sateli (itse mm. istuin ensimmäistä kertaa koko Vernan meidän opetuksen aikana oikein siellä ponin selässä). Siispä postausta koristamassa on meidän eiliset kesämieskuvat pellolta.

Hikistä hyppelyä

Tänään oli oikein lämmin päivä, mutta siitä huolimatta hypättiin tallikaverin kanssa alkuiltapäivästä. Aapo etenkin on sellainen, että kerää virtaa lämpimillä keleillä ja laiskistuu kun ilmat viilenee. Siispä se on kesällä miellyttävin ratsastaa juurikin päivän kuumimpina hetkinä.

Tehtiin kentälle vain neljä estettä, mutta sijoitettiin ne siten, että niitä pystyi tulemaan monesta eri suunnasta. Meillä oli kaksi pystyä, yksi ristikko ja yksi okseri. Estekorkeus enimmillään ehkä jossain 60-70cm paikkeilla (ei mitattu). Hyppyjä ei montaa otettu, pari kertaa tulin verkaksi pikkupystyn (vihreävalkoinen) ja linjaa (pikkupysty - ristikko, molempiin suuntiin). Linjalle tuli Aapolle sujuva 6 askelta, mutta olisi päässyt myös reippaasti 5 askeleella. Sitten tultiin ratana vähän miten sattuu noita esteitä, eli vaihdettiin joka kierrokselle eri tavalla rata. Ratana tulin ehkä kolme tai neljä kertaa ja lopetin treenin onnistuneeseen suoritukseen ristikko - okseri -linjalle (kaareva linja, askelia en tullut laskeneeksi). Valitettavasti tämä onnistunut kaareva linja tuli okserille sattuneen pudotuksen kanssa, mutta lähinnä hainkin onnistumista lähestymisessä. Muutaman kerran kun itse mokasin liian löysällä ulko-ohjalla ja poni kielsi. Hyppelyiden jälkeen käytiin kävelemässä pikkulenkki tallialueen ympäri ja Aapokin pääsi sitten pesulle hiottuaan aika hyvin sekä satulan alta että kaulalta.

Eipä sitä sitten enempää selostusta, nauttikaa kuvista, jotka nyt saatte ihan vain pötkönä tähän perään. Kuvaamisesta iso kiitos Annikalle!

Aapo Airlines = mitä sitä turhaan pikkuesteitä pienesti hyppäämään, kun voi vähän irrotella ja hypätä isosti

Mahavara ja roikkujalat :D

Ponitiimi pohtii ratavaihtoehtoja

Osaavamman kuskin alla

En ole jaksanut aiemmin kirjoittaa Nean maanantaisesta ratsastuksesta, enkä siitä nytkään kovin tarkasti lähde kirjoittamaan. Nea kuitenkin kävi taas maanantaina ponin ratsastamassa ja totesi sen huomaavan, että poni on vain maastoillut edelliset kaksi päivää. Aapo yritti ihan koko ajan laistaa työnteosta ja Nea joutui tosissaan tekemään itsekin töitä, jotta sai edes muutaman hyvän askeleen.

Koska en nyt jaksa kovinkaan tarkasti maanantaista selostaa, haluan kertoa teille omia kokemuksiani siitä, miten osaavamman kuskin ratsuna oleminen on vaikuttanut Aapoon.

Aaponhan on sisäänratsastanut ystäväni Kaktu, joka opetti puolen vuoden aikana ponille perusasiat. Hän kävi siis puolen vuoden aikana korkeintaan 15 kertaa Aapon selässä ja sai opetettua sille liikkeellelähdöt (joita olin tosin jo itsekin opettanut hieman), pysähdyksen, kääntymisen ja siirtymiset. Tämän jälkeen Aapo lähti laitumelle, missä Kaktun kanssa käytiin loppukesästä pari kertaa poni liikuttamassa ja sitten laidunpaikan pitäjä ratsasti Aapolla jonkin verran. He olivat siis ensimmäiset, jotka ponilla varsinaisesti ratsastivat ja sille jotain opettivat.

Kaktun 3. kerta Aapon selässä

Vähän myöhemmin samana talvena

Tässä taidetaan olla jo huhti- tai toukokuussa

Huhti- tai toukokuuta

Huhti- tai toukokuuta tämäkin

Kun muutettiin laidunpaikalta Nurmijärvelle ja Asta alkoi ponia hoitamaan, alkoi sen ratsastus hieman kokemattomamman toimesta. Astalla siis ei kilpailukokemusta tai muuta ole, mutta itse pidin tärkeimpänä sitä, että hän ratsasti siististi ja ymmärsi nuoren orin mielenliikkeitä. Vaikka poni ei Astan kanssa oikeinpäin liikkunutkaan (eikä siltä sitä vaadittukaan, tärkeintä oli rentous ja hyvällä mielellä tekeminen), meni poni eteenpäin hurjasti. Aloiteltiin peruutuksia, pohkeenväistöjä ja talven sekä ruunauksen jälkeen myös pienet hypyt tulivat ohjelmaan mukaan. Kävimme Astan kanssa molemmat muutaman kerran tunnilla Aapolla ja kun vaihdettiin kesän jälkeen tallia, aloin tosissaan haaveilla valmentautumisesta ponin kanssa.

Astan ensimmäinen ratsastus Aapolla

Vajaa puoli vuotta myöhemmin

Vajaa puoli vuotta myöhemmin

Uudella tallilla kävin muutaman kerran erään tallilaisen (ratsastuksenohjaaja) tunnilla, mutta aika harvoin saatiin aikatauluja osumaan yksiin, joten aloin etsimään meille sitten valmentajaa. Kahta kokeilin ja toisen valitsin. Nyt meillä on Verna käynyt vajaan puolen vuoden ajan opettamassa ja hän on käynyt säännöllisesti Aapon selässäkin. Vernalla on erittäin lempeä tyyli ratsastaa ja hänen kanssaan Aapo kulkee aivan eri tavalla, kuin minun tai Astan.

Verna ja Aapo tänä keväänä

Uudelle tallille muutettuamme myös Nea kävi muutaman kerran Aapolla ratsastamassa ja yleensä hänen jälkeensä poni on ollut aina tosi kiva. Tänä keväänäkin Nea on käynyt ponia ratsastamassa ja edelleenkin hänen käyntinsä jälkeisenä päivänä poni on yleensä todella kiva ja ennen kaikkea reipas ratsastettava. Kun Nea sitten ehdotti minulle, että voisi Aapon ottaa kesäksi pihaansa ratsastettavaksi, kun oma tammansa (ihanainen entinen vuokraheppani Tintti) lähtee varsomaan, olin aivan innoissani. Keskustelin asiasta Vernankin kanssa ja hänen mielestään se olisi aivan loistava juttu ponille. Jätettiin sitten Nean kanssa asia hautumaan vähäksi aikaa ja nyt sitten viikko sitten sovittiin varmuudella ponin menevän hänelle kesäksi.

Nea ja Aapo viime syksynä

Itse olen siis täysin sitä mieltä, että edes satunnaisesti olisi todella hyvä saada sinne oman hepan selkään kokeneempi ratsastaja. Varsinkin, jos hevonen on nuori ja itselläkään ei ihan hirmuisesti kokemusta ole. Itse en ole ammattiratsuttajia ponilla käyttänyt, mutta apunani olen käyttänyt kokeneempia kavereita, joilla on kokemusta joko nuorista tai muuten hevosten ratsuopettamisesta. Esimerkiksi Nea on itse ratsuttanut Tintin ja kun sitä vuokrasin, tykkäsin todella paljon sen ratsastettavuudesta. Nean kanssa olemme puhuneetkin, että jos vain mitenkään mahdollista, hän yrittää saada kesän aikana opetettua Aapoa toimimaan samanlaisin avuin, kuin Tintti.

Koska Aaposta huomaa todella selkeästi seuraavana päivänä, jos esimerkiksi Nea on sillä edeltävänä päivänä mennyt, olen aina todella innoissani, kun ponin selkään Nean jäljiltä kiipeän. Siksi en maltakaan odottaa kesän loppumista ja sitä, kun poni sitten Nealta tulee takaisin kotiin. Todennäköisesti aion pyytää Neaa sitten vielä kesän jälkeenkin käymään ratsastamassa ponia säännöllisen epäsäännöllisesti, jotta ponia läpiratsastaa sellainen henkilö, joka on sitä opettanut. On ihanaa voida luottaa oma poni sellaisen henkilön käsiin, josta tietää ratsastustyylin ja tavan pitää hevosia. Nea on muutenkin autellut todella paljon Aapon kanssa, joten olen hänelle tulevasta kesästä pitkään kiitollisuudenvelassa. Saa vain nähdä, millainen kouluponi sieltä oikein takaisin sitten loppukesästä tulee.

Aaposta huomaa osaavamman kuskin alla hyvin selvästi myös sen, miten paljon se oikeasti osaa. Yllättävän paljon ja hyvin se jaksaa kulkea oikeinpäin, kunhan ratsastaja osaa vaatia siltä tarpeeksi eikä anna mahdollisuutta työnteosta luistamiseen. Osaavampi ratsastaja saa ponin menemään myös avot, sulut ja väistöt jopa ravissa ja ennenkaikkea, kulkemaan ponin suorana. Ainakin itselläni on aika iso ongelma siinä, etten saa oikeata pohjetta läpi kunnolla ja näinollen poni menee aina vain vähän sinne päin.

Kun palataan siihen hetkeen, jolloin Kaktu oli ainoa, joka ponia ratsasti ja tullaan kohti tätä päivää siihen hetkeen asti, kun Kaktu nykyisellä tallillamme kävi tunnustelemassa Aapoa kerran, voin todeta Kaktun antaneen ehkä jopa pienen moitteen ja ihan syystä. Hän nimittäin sanoi ponin olevan paljon raskaampi ja hankalampi ratsastaa, kuin hänen sillä mennessään. Tässä on siis menty metsään hieman, kun en tarpeeksi paljon pyytänyt apuja ponin ratsastuksellisissa asioissa siinä vaiheessa, kun muutimme Nurmijärvelle. Astan lisäksi ponin selässä olisi ehdottomasti pitänyt jonkun muunkin käydä, mutta kun Kaktulla ja Nealla oli molemmilla töiden lisäksi omatkin hevoset hoidettavana ja ratsastettavana, en oikein kehdannut apua aina pyytää, koska näennäisesti pärjäsimme hyvin. Ponin ratsastettavuuden kannalta olisi kuitenkin ollut tärkeää, että sillä olisi senkin yhden vuoden aikana mennyt säännöllisesti joku kokeneempi. Myönnän tehneeni virheen tässä kohtaa ja sitä virhettä korjataan nyt. Onnekseni minulla on sellainen ystävä, kuin Nea ja sellainen valmentaja, kuin mitä Verna on. Molemmat ovat äärimmäisen avuliaita ja kannustavia Aapon suhteen, ja ihan tosissani uskon, että ponista voi vielä tulla tällaiselle harrastelijalle kiva kilpaponi seuratasolle ja Ainolle kiva oppimestari. Eihän Aaposta koskaan mitään huippuponia tule, mutta kuten Neankin kanssa eräänä päivänä puhuimme, Aapon kanssa iso valttikortti on sen peruskiltti ja rauhallinen luonne. Eihän se mikään automaatti ole missään asiassa, mutta yleensä aika mutkaton kuitenkin.

Vähän meni jaaritteluksi ja en nyt tiedä onko tässä mitään päätä taikka häntää, mutta tulipahan kerrottua, miten Aapon kanssa on mielestäni kokeneempien ja osaavampien ratsastus vaikuttanut. Mitenkäs lukijat ovat omien hevostensa kohdalla huomanneet kokeneemman ratsastajan vaikutuksen?

Hauskanpitoa monella tapaa

Aapon kanssa on nyt koko viikonloppu pidetty hauskaa, kun perjantaina hypättiin, lauantaina Asta citymaastoili ja tänäaamuna kävin itse rennon maastolenkin. Perjantain hyppelöille ei varsinaisesti kuvaajaa saatu, joten otettiin lopussa kaverin kanssa vain muutamat kuvat toisistamme, tyylikkäästi ponin selässä istuen.

Hyppytreenit olivat minun ja Aapon osalta varsin onnistuneet, laukat oli välillä vääriä, mutta poni hyppäsi innolla ja pari kertaa saatiin vaihdettua laukat ilman ravisiirtymistäkin. Meillä oli kentällä pieni rata, yhdellä kaarevalla linjalla, yhdellä sarjalla (2 askeleen väli) ja yhdellä maapuomilla, joka tosin rataa ratsastaessa jätettiin pois. Saatiin sarjasta ja linjasta oikein sujuva pikkurata, kun vain tehtiin kaarroksia mukaan.

Aapo oli ihan fiiliksillä ja itsellänikin oli oikein kivaa. Isoimmillaan estekorkeus nousi 85cm paikkeille,  mutta enimmäkseen tultiin pienempiä, noin 60-70cm korkeuksia.

Korjattiin Aapon kans okseri takas kasaan, kun taidettiin pudottaa (vai olikohan kaveri pudottanut...)

Kaarevan linjan eka este

Kaarevan linjan okseri

Sarjan A-osa

Lauantaina kävin Puuilossa ja löysin meille turvajalustimet (ihanat nivelletyt vaaleansinisillä kumeilla!) ja ponille arnikaa. Vein nämä tallille ennen suuntaamistani Tuomarinkylään kuvaamaan entisen tallikaverin kisoja (lahjakkaasti myöhässä ja tallikaverin radan missanneena), sillä poni oli perjantaina loppuverkassa hieman jäykkä takaa ja Nean kanssa jutellessani hän kehoitti hieromaan ponin selkään ja takaosaan arnikaa. Asta tuli tallille juuri kun olin vielä itsekin siellä ja hän sitten maastoon lähtiessään saattoi minut ja Ainon bussipysäkille, joten saatoin hänelle antaa sitten siinä kävellessämme ohjeistuksen arnikan laittoon. Pakko kehua hienoa ponimiestä, kun ei sitä häirinnyt bussit, koirat, pyöräilijät taikka kohti juoksevat lapset. On se vaan fiksu! Nauratti kyllä, kun bussipysäkillä joku mies otti puhelimella kuvia, kun lähestyimme pysäkkiä ja edellisellä kadulla tosiaan lapset juoksivat kohti huutaen "heppa heppa heppa".

Cityponi

Ei sitä aina 5v poniks uskois...

Rapsutustuokio

Cityponi bussipysäkillä

Tänäaamuna pääsin ihan yksin tallille ja päätin lähteä maastoon, koska mikäs sen parempaa, kuin aurinko, lämpö, poni ja kahdenkeskinen maastoretki. Koskaan ennen en ole käynyt Aapon kanssa ihan kaksin maastossa ratsain, toki silloin ponin ostettuani käytiin talutusmaastoissa, mutta siitäkin on jo aika paljon aikaa ja onhan taluttaen meneminen ihan eri asia, kuin ratsain. Mentiin vajaa tunnin lenkki, ihan rennosti kävellen ja vähän ravaillen. Poni oli reipas ja todella hyväkäytöksinen koko lenkin ajan. Päätin mennä vähän metsäpoluille samoilemaankin ja hienosti poni mietti askeleitaan, kun ei kertaakaan meinannut kompastua juurakoihin. Hienoin ponimies!

Pakollinen korvakuva, maastoon lähdössä<3

edit 21.5.2014, kello 23:02 ; Lisätty citymaastoilukuvia!

Pikkuponiesteratsukko

Nea on käynyt nyt pari kertaa taas ratsastamassa Aapoa. Edellisen kerran viime perjantaina, jolloin Nea ensin hyppäsi Aapolla ja sitten vielä kranioi ponin.

Olin hakenut ponin onneksi ihan hyvissä ajoin sisälle harjattavaksi, sillä se oli perjantaina päättänyt kuorruttaa itsensä mudalla. Olisi varmaan pitänyt ottaa oikein kuva mutaponista, mutta harmillisesti en sitä tajunnut tehdä. Nean saapuessa varustettiin poni yhdessä ja lähdettiin sitten kentälle, missä Nea verkkaili ponin ja itse rakensin hänelle yhden sarjan ja yhden yksittäisen esteen.

Poni näytti aika hyvältä siinä Nean ratsastaessa ja kun alkuun Nea tuli sarjaa puomeina, meni poni sen oikein kivasti. Aika innokas Aapo oli, mutta kuitenkin ratsastettavissa ja Nea sanoi sen olevan hyvin käsissä pysyvä. Nea tuli myös yksittäistä ristikkoa lävistäjällä ja muutaman hypyn jälkeen nostin sen pystyksi. Sarjalle laitettiin ensin kaksi pystyä ja lopulta B-osa muutettiin okseriksi. Ihan matalissa korkeuksissa pysyteltiin, jossain 40-50cm paikkeilla.

Sarjakin sujui tosi kivan oloisesti ja Nea ihmettelikin sitä, miksi haluan hypätä kimblewickillä. Poni nimittäin antoi todella hyvin Nealle kiinni ja oli muutenkin todella maltilla liikenteessä.

Ratsastuksen jälkeen Nea riisui ponilta varusteet ja kranioi sen. Aapo nautiskeli taas hoidosta ja Nea löysi siitä taas muutamia jumeja. Tällä kertaa oli jumeja lanteessa, kaulanikamien luona, sään luona ja si-nivelien tienoilla.

Tänään Nea kävi taas ratsastamassa Aapolla, soitettuaan eilen, että koska saa taa tulla hyppäämään sillä. Aapolla oli vuolu jo aiemmin iltapäivällä, joten jätin ponin sen jälkeen sisälle kuivattelemaan sateesta märkää turkkiaan ja lähdin itse ostamaan syötävää. Palattuani tallille juttelin tallikavereiden kanssa ja Nean tullessa varustettiin poni yhdessä. Nean verkkaillessa tein tällä kertaa hänelle jumppatreenin, missä oli puomi - 2,5m - este - 2,5m - puomi - 2,5m - este - 2,5m - puomi. Alkuun kaikki oli puomeina ja se olikin ihan hyvä, sillä poni oli tänään ihan eri maata kuin perjantaina. Se puri kuolaimeen, pelleili ja vastusteli pohjetta jo alkuverkassa. Tosin Nea sanoi vaatineensa tänään heti alusta asti ehkä hieman enemmän, joka sekin saattoi vaikuttaa tuohon ponin pelleilyyn, mutta mitään liian vaativaa hän ei vaatinut, joten sinällään tuo oli ihan käsittämätöntä.

Poni tais luulla olevansa jossain raviradan suoralla :D

Alkuun tästä jumppatreenistä tulikin sitten hallintatreeniä, sillä poni halusi vain ryntäillä ja mennä miten sattuu. Nea joutuikin aika rajusti ratsastamaan ponia, jotta se suostui kuuntelemaan yhtään mitään. Hiljalleen poni alkoi kuitenkin tajuta, että ei sen jumppiksen jälkeen tarvitse rynnistää. Nostettiin yhdessä vaiheessa esteetkin semmoisiksi ehkä 20-30cm korkeiksi, jolloin poni myös rynnisti, mutta joutui vähän enempi miettimään, joten rynnisti vasta koko jumppiksen jälkeen. Lopulta Nea sai tultua koko jumppiksen niin, ettei poni rynnistänyt ja sai jatkettua siten laukassa, kun aiemmin tehtiin aina pysähdys jumppiksen jälkeen. Hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa ja siitä kiitoksena Nea antoikin ponin sitten revitellä laukassa muutaman kerran pitkillä sivuilla.

Poni liekeissä

Maapuomitkin piti hypätä!

A: "Mennään mennään mennään", N: "No ei muuten varmana rynnistellä!"

Poni kiitosbaanattaa! (huomatkaa ponin leijailu kaikki jalat ilmassa)