Syystunnelmia

Huoh, ei tämä bloggaaminen ole kyllä juuri lainkaan innostanut nyt tässä syksyn edetessä, kun kelit ovat mitä ovat ja muutenkin masentaa. Vaikka mä rakastankin aurinkoisia ja kirpakoita syyspäiviä, tämä harmaus ja pimeys saa mut aivan väsyneeksi. Ei edes konetta jaksa aina availla, eikä kyllä maltakaan. Niin paljon kaikkea muuta puuhaa ollut viimeaikoina.

Me ollaan tässä syksyn mittan Nemon kanssa otettu nyt ihan tietoinen ratsastusloma. Nemo alkoi olla tuossa hieman turhan protestoiva, joten päätin antaa sille pari viikkoa täyttä lomaa ratsastuksesta, taluttanut ja juoksutellut olen jonkin verran. Muuten on saanut ulkoilla aamusta iltaan - osin yksin, osin kaverien kanssa, riippuen siitä miten herraa on kiinnostanut aidoissa pysyä. Nyt on onneksi pysynyt paremmin, tuossa pari päivää sitten tuli taas pitkästä aikaa läpi, vaikka Nemon omassa aitauksessa kulkee sähkökin ihan todella hyvin. Nyt kuitenkin Nemo pääsi tuon meidän johtajatamman kaveriksi taas, kun tehdään testiä, että pysyykö täysin vapaalla heinällä tamman kanssa, vai hakeutuuko silti tarhasta karkuteille. Lämppäriruuna siirrettiin väliaikaisesti Nemon tarhaan, jotta voidaan vähän seurailla sitäkin, onko sillä Nemon käytökseen merkitystä, onko se koko porukassa, yksin vai vain tamman kanssa. Se on kuitenkin jo todettu, että kun muut lähtevät maastoon tai pois näkyvistä ylipäätään, täytyy Nemo laittaa karsinaan. Muuten se on karkuteillä.

Hevoseni näyttää hieman vajaaälyiseltä...

Lokakuun puolivälissä ryhdyttiin Nemon kanssa hurjiksi ja lähdettiin 16.10 tutustumaan uusiin paikkoihin, kun Tuusulassa järjestettiin mätsäri. Ilmoitin poitsun ja sitten tulikin takapakkia... Kyyti ei meinannut millään järjestyä, sillä vaikka saisinkin itse kevyttä koppia vetää, en ole uskaltautunut vielä kokeilemaan. Auto löytyi omasta takaa, kopin sain vuokrattua kaverilta, mutta kuskiongelma meinasi pilata kaiken. Onneksi minulla on ihana miesystävä, joka suostui lähtemään kuskiksi, vaikkakin hieman vastahakoisesti. Sitten kuitenkin omasta autostani hajosi pakoputki ja jouduimme pohtimaan vetoautoa, onneksi kaverin kopin kokonaismassa on 1200kg ja miehen autolla saa vetää 1300kg. Niin sitten pakattiin traileri pikkurellun perään, ja juuri ja juuri laillisella yhdistelmällä huristeltiin mätsäriin.

En ehtinyt kovin paljoa harjoittelemaan, sillä ilmoittauduin aika viimetipassa ja meillä oli samalla viikolla jos jonkinmoista härdelliä. Varsinainen puunaus ja loppuviimeistelykin tapahtui vasta mätsäriaamuna, joten lähdettiin matkaan pölyisen ja irtokarvaisen hevosen kanssa, jolta muuten puuttui toinen etukenkäkin, kun ei ehditty kengittäjää saada ajoissa paikalle, enkä ehtinyt hakemaan kaverilta lainaan välineitä yhden irroitusta varten. Letityskin oli ihan tuskaista, mutta sain puolivalmiiksi ja sykeröt käänneltiin paikanpäällä hepan kävellessä pientä ympyrää.

Nemo lastautui kotona ihan kivasti, vähä ihmetteli, mutta tuli nätisti. Matkustikin rauhassa eikä perilläkään hötkyillyt trailerissa ollenkaan. Purkaminen sujui hyvin ja sain sykeröt käännettyä miehen taluttaessa Nemoa pienellä ympyrällä. Jepjep, sykeröt voi kääntää liikkeessäkin, ja kauniistikin vielä. Koska halusin antaa Nemon rauhassa ihmetellä paikkaa, otimme sen todella ajoissa autosta ulos ja taluttelinkin melkein pari tuntia Nemoa kentällä ennen kuin päästiin tutustumaan maneesiin ennen luokan alkua. Koin tuon taluttelun kuitenkin ihan hyödylliseksi, sillä vaikka Nemo ehkä hieman väsähtikin, se kuitenkin myös rauhoittui hyvin. Alkuun kulkeminen oli vauhdikasta käyntiä ja täyttä kyvyttömyyttä seisoa aloillaan, kun loppuviimein Nemo jopa malttoi pysähtyä lyhyiksi hetkiksi. Maneesissa olemista jännitin itse ehkä eniten, mutta aivan turhaan. Nemo oli hieman ihmeissään, mutta niin nätisti ja rauhassa kuin vain voi lapsiheppa olla. Muistan vieläkin hyvin Aapon ensireaktion Kerran maneesissa, joten tottakai jännitin miten Nemo reagoi, etenkin kun olen maassa enkä selässä. Nemo kuitenkin yllätti positiivisesti ja kuunteli hienosti mitä sen halusin tekevän. Vartin maneesitutustumisen jälkeen takaisin pihalle ja puolen tunnin odottelu omaa vuoroa.

Kun päästiin arvosteltavaksi Nemo oli todella fiksusti, vähän väsyneen oloinen kyllä, eikä olisi ihan jaksanut esiintyä edukseen, mutta olen tyytyväinen kuitenkin. Ravi ei ihan irronnut niin hyvin kuin olisin toivonut, mutta toisaalta, Nemo olisi ehkä tarvinnut hieman enempi tilaa voidakseen ravata kunnolla. Saatiin kuitenkin hyvä arvostelu ja sininen ruusuke parikehästä. Oltiin siis parista parempia huonompia, ja meitä vastassa oli supersuloinen 5-vuotias tiikerinkirjava tamma, joka oli kyllä ehdottomasti omaakin silmää miellyttävä otus... Jouduimme siis Nemon kanssa vielä odottelemaan ulkona ennen kuin kaikki sinisen ruusukkeen saaneet otettiin vielä maneesiin bis-kehään etenevän nuoren valitsemista varten (ilmeisesti kaikki punaisen saaneet menivät automaattisesti bis-kehään).

Kotimatkalle lähtö olikin sitten yhtä kaaosta. Mieheni oli verkkakentän laidalla jutellut naapuritrailerin isännän kanssa ja aina kun jotain sanoin miehelleni, ivasi tämä naapuritraikun isäntä. Lastaustilanteessakin hänen piti tulla pällistelemään ja ärsyttämään, teki niin mieli käydä käsiksi, mutta avasin vain suusanallisen arkkuni ja annoin tulla täyslaidallisen - väsymys ja koko päivän kestänyt ärsytys miestä kohtaan purkautuivat totaaliräjähdyksenä siis. Pahoittelut vain naapuritraikkuun ja söpön tiikerinkirjavan tamman porukalle. Teidän isäntä pisti multa hermot todella tiukille. Loppupeleissä kävikin sitten niin, ettei Nemo meinannut lastautua, ja yhden nuoren orin porukka tuli jeesailemaan. Kiitosta vain, itsellä loppui usko totaalisesti, kun mieskään ei ohjeita kuunnellut.

Päällisin puolin siis meni kivasti, vaikka kyllä jäi harmittamaan, kun en saanut heppaihmistä itselle apukäsipariksi, olisi mennyt niin paljon helpommin tutun hevosihmisen kanssa, kuin täysin hevosia ymmärtämättömän miehen kanssa. Täytyy nyt vaan opetella itse vetämään traikkua ja hoitaa ne hommat yksin. Muuten ei päästä Nemon kanssa sitten millään kulkemaan...

Hakkuuaukealla oli vissiin jotain pelottavaa

Poseeraus 10+ ja sitä rataa?

"Se o moro! Meitsi häippäsee nyt. Kaverit syö jo..."

Mätsärin jälkeen jatkettiin vielä ratsastuslomaa ja touhuilin Nempan kanssa maastakäsin, käytiin myös metsäkävelyllä niin, että siskoni oli kaverinsa kanssa mukana, hän kuvaili meistä muutamia kuvia ja saatiin sitten ns. syysfototkin otettua, vaikka värit eivät kovin syksyisiä nyt olekaan. Seuraavaksi sitten talvikuvia, jos saisi niihin kivoja lumisia maisemia ja jotkut järkevät kuteet itsellekin päälle. Tuolloin Nemo kuitenkin oli yksi possu, se vain kiiruhti, pyöri ja pomppi. Mentiin ihan tuttua lenkkiä, mutta ei toi elukka vaan tykkää yksin pihasta poistua. Siksi näitä harjoitellaan. Yritettiin pihassa ottaa Nemosta kunnon rakennekuvaakin, mutta Nemo totesi vain "kiitti mulle riitti" ja häipyi paikalta pukin saattelemana - ei pysynytkään vapaana paikalla, vaikka yleensä on pysynyt. Oli vissiin vähän ärsyttävä kuvaustuokio. Meillä oli kuitenkin siskon kanssa hauskaa, hän niin harvoin käy mukana tallilla, että on oikeasti aika herkkua saada hänet mukaan. Ja vielä kameran kanssa. Ihana sisko <3.

Viime viikolla sain kasvattajalta Nemon kuvia niin vauva-ajoilta kuin nyt vähän isompanakin. Ja sain jopa julkaista niitä teille tänne nähtäväksi! En ala sen suurempia sepittelemään näistä, kun en tiedä. Olen kuitenkin jonkin verran pitänyt Nemon kasvattajan kanssa yhteyttä ja on ollut ilo huomata, että voin kysyä halutessani asioita häneltä ja hän kyselee itsekin välillä Nemon kuulumisia. Mielelläni hänelle niitä kuulumisia kerronkin, on tuo Nemppis vaan niin mahtavaksi hepaksi osoittautunut. Tässä nyt siis vauva-Nemosta kuvapläjäys:

En kestä noita koipia <3

Tässä on jo takasissa arvet, joten arvioisin että Nemo on tässä noin 1-2v.

Eilen könysinkin sitten vasta selkään tämän ratsastusloman jälkeen ja Nemolla riitti kyllä virtaa. Ei vastustellut ratsastajaa juuri lainkaan, oli vain innolla menossa eteenpäin eikä malttanut odottaa maastokaverien jalustinten säätelyä ja vöiden kiristelyä. Ravipätkillä olisi halunnut mennä varamammasta ohi ja mentiinkin välillä ihan minilaukkaa Netan perässä. Pukkejakin lensi, kun en antanut Nemon mennä viipottaa miten sattuu vaan pidin sen minulle sopivammassa vauhdissa ja askellajissa. Pariin otteeseen jouduin hihkaisemaan edellä menneelle tallinpitäjällemme tammansa kanssa, että hidastaa tai pysäyttää, kun Nemo alkoi temppuilemaan ihan tosissaan, onneksi tuolla Netta-tammalla on rauhoittava vaikutus Nemoonkin, sai itsekin hanskattua tilanteen paremmin, kun edellä oleva ratsukko on tyyni ja tarvittaessa juurikin hidastaa tai pysähtyy, jotta ongelmilta vältytään. Tätä se on nuoren kanssa, jossain vaiheessa päästään onneksi treenaamaan kentälle ja saadaan otettua erilaisia puomi- ja estetehtäviäkin mukaan, jolloin voidaan monipuolistaa treenejä paljon. Innolla odotan myös, että päästään taas tunneille, nyt meillä pääsee kentän rakennushommat etenemään, kun kaikki sovitut puut on kaadettu tieltä ja päästään rakennuspuuhiin. En malta odottaa! Lisäksi odotan, että saadaan lumi maahan ja päästään tekemään hankitreeniä.

Nemppiksen ruokinta

En muista avasinko koskaan blogin puolella Aapon ruokintaa, mutta Nemon ruokinnasta ajattelin tulla hieman kertoilemaan, sillä Nemon kanssa ruokintaa ei ole olluy ihan niin helppo suunnitella kuin Aapolla, etenkään kun haluan pitää ruokinnan mahdollisimman yksinkertaisena. En ole koskaan tykännyt ajatuksesta syöttää hevoselle monesta eri purkista ja pussukasta, joten Nemon kohdalla sopivan rehun löytäminen oli tosiaan omanlaisensa prosessi - Aapon kanssa valitsin vain sen perusteella, mikä sopii ja on suunniteltu erityisesti hyvälle rehunkäyttäjälle. Vertailinkin nyt Nemon kohdalla paljon eri ruokien sisältöjä, syöttömääriä ja hintoja, mutta sopivaa "säkkirehua" ei vain tuntunut löytyvän. Etenkään, kun laskujeni mukaan moni noin 20kg säkki olisi kestänyt suositussyöttömäärillä ehkä hyvällä tuurilla 2-3 viikkoa. Kilohinta toki edullinen, mutta jos pelkkiin hevosen ruokiin menee jo yli 50e/kk, on se mielestäni älytöntä. Lisäksi monissa näissä yleisimmissä ruuissa on syöttömäärät todella suuret, mitä en koe millään tapaa järkeväksi. Hevosen tärkein ravinto on kuitenkin hyvälaatuinen korsirehu, joten miksi sitten väkirehujen syöttömäärät ovat tolkuttoman suuret? Myönnettäköön, en ole koskaan ymmärtänyt syytä sille, että väkirehujen syöttömäärät ovat jopa 3-5 litraa päivässä.

Alkuun Nemo söi yksinkertaisesti pellavaa, soijaa ja kivennäistä, koska halusin päästä seuraamaan millainen rehunkäyttäjä Nemo on ja kaiken kukkuraksi poika tuli suoraan laitumelta, jonne ei ollut väkirehuja saanut lainkaan. Satunnaisesti laitoin pienen lorauksen (alle puoli desiä) öljyä sekaan. Tähän sitten luonnollisesti päälle vielä laidun/niitetty heinä, joiden kanssa meillä ei kyllä ole pihistelty. Kun päästiin muuttamaan uudelle tontille jatkoin jonkin aikaa samalla ruokinnalla, mutta tutkailin kokoajan eri vaihtoehtoja Nemon mutusteltavaksi. Racingin rehuja en ole uskaltanut syöttää, koska Nemo on nuorempana saanut allergisen reaktion Racingin kivennäisestä, vaikka varsinaisesti ei itselläni huonoja kokemuksia olekaan ja esimerkiksi Aapon kohdalla olin todella tyytyväinen Racingin Pony-rehuun. Kuitenkin olen sen verran pihi tyyppi, etten halua maksaa ruuista mitään tolkuttomia summia, varsinkaan jos säkki kestää korkeintaan pari viikkoa, joten monet rehumerkit hylkäsin jo mielestäni tähtitieteellisen hinnan vuoksi. Löysin kuitenkin facebookin kautta Martan Hamppu nimisen firman, joka mainosti hamppu-pohjaista Lento-rehua. Tutkailin tuota rehua jonkin verran ja päätin sitten loppupeleissä kokeilla sitä. Hevosille suositellaan 3-4dl syöttämäärää päivässä ja laskin, että 3dl syöttömäärällä pienin eli 5kg säkki riittää 28 päivää, joten riittoisaa rehu ainakin on! Vähän itseä toki hinta arvelutti, 5kg säkki maksaa 27e + postikulut päälle, Epäilin saanko säkkiä myytyä eteenpäin, jos Nemolle tuo rehu ei uppoakaan. Huoleni oli kuitenkin turha, Nemo on tykännyt Lennosta todella paljon ja syö puuronsa aina suurella ruokahalulla.

Lento, tässä näkyy hyvin mm. kuivattu punajuuri

Tilasin tuossa syyskuun alkupuolella siis tuon 5kg säkin Nemolle ja aloin syöttämään aluksi noin desiä päivässä ja muutaman päivän päästä nostin määrän 1,5dl päivässä. Koska Nemo saa tuon Lennon lisäksi soijaa, en ole halunnut ihan tuota suositusmäärää syöttää, varsinkaan kun tällä hetkellä meillä on liikutus kevyttä. Kun liikunnan määrä kasvaa kentän valmistuttua, aion nostaa Lennon määrän 2dl ja soijaa Nemo tulee saamaan saman 1,5dl kuin tälläkin hetkellä. Pellavaa Nemo ei nyt syö, koska koen sen saavan Lennosta kaiken tarpeellisen. Toki pidemmän päälle seuraillaan, josko täytyy tuo Lennon määrä nostaa sitten ihan suositusmääriin asti, mutta tällä hetkellä tuo "ponimäärä" vaikuttaa riittävän oikein hyvin.

Väkirehupuuronsa Nemo saa vaihtelevasti riippuen siitä mihin aikaan käydään hoitamassa vai onko jätetty vain boksiin odottamaan iltaa. Heinää Nemo syö kuitenkin lähestulkoon vapaasti, meillä lisätään tarhaan heinää noin 3-4 kertaa päivässä ja Nemolla ainakin on heinää riittänyt aika hyvin seuraavaan ruokintahetkeen asti. Muut ovat kyllä todellisia imureita, mutta nyt kun Nemo väliaikaisesti tarhailee yksin, on sillä heinää edessään käytännössä kokoajan. Hirmu fiksusti Nemo siis rajoittaa itse heinän syömistään eikä tosiaankaan syö yhtään enempää, kuin minkä jaksaa.

Soijarouhe, tämäkin hurjan riittoisaa, yksi säkki kestää useamman kuukauden!

Talliporukalla ollaan tekemässä Makanalle kimppatilausta, sieltä Nemolle tulee vielä biotiinia (jos saataisiin siitä apua kavioiden laatuun) ja psylliumia. Jahka tässä pakkaset tulee ja maa jäätyy kunnolla, aion syöttää Nemolle kuurin ihan siitä syystä, että jo ennen minulle tuloaan Nemolla on ollut hiekkaa mahassa. Biotiini tulee sitten ihan tuonne puuron sekaan, olen aikoinaan Aapollekin syöttänyt biotiinia ja koin siitä kyllä olevan apua niin karvan kuin kavioidenkin suhteen. Nemolla on lisäksi vähän hentoiset jouhet, vaikka harja melko paksu onkin. Toivon kuitenkin biotiinin vahvistavan myös Nemon jouhia.

Tällä nykyisellä ruokinnalla Nemo tuntuu olevan oikein tyytyväinen. Virtaa riittää liikkumiseen, jopa niin paljon, että kuskilla meinaa mennä hermot hepan pöllöilyyn. Ei Nemo paha ole tällä ruokinnalla, mutta kyllä tosiaan esimerkiksi hoitaessa ei oikein ole malttia enää seistä aloillaan ja ratsastaessakin Nemo tykkäisi stoppailla, peruutella ja mennä ihan miten itseä huvittaa sen sijaan, että kuuntelisi ratsastajan ohjeita suunnan ja vauhdin suhteen (ja toki jos ratsastaja yrittää ehdottaa reippaampaa vauhtia, tulee ahdistus, mitä seuraa stoppi - peruutus - pukitus -sarja).

Nemo nuolee kupin aina niin tyhjäksi kuin saa

Yritä nyt sit ottaa hitaalla pokkarilla kuvaa, kun toinen on syönyt koko naamallaan

Siispä vaikka Nemosta on tarkoitus tehdä harrastekilpuri, aion pyrkiä pitämään sen ruokinnan mahdollisimman yksinkertaisena, perustuen riittävään heinäruokintaan jota täydennetään lisärehuilla. Olen hevosharrastukseni aikana törmännyt moniin erilaisiin ruokintoihin ja päässyt itsekin syöttämään monesta eri purkista hoitaja-aikoinani. Vaikka itse en näin haluakaan toimia, ja välillä harmittelen entistä hoitohevostani, joka söi väkirehuja 30 litraa päivässä (turvotettuna siis tämä määrä, kuivana määrä oli noin 3-4 litraa). Puurossa oli seassa jos jonkinmoista kivennäistä, nivelvalmistetta ja muuta, mutta näin oli omistaja päättänyt, joten mössöjä syöteltiin. Itse en kuitenkaan omaani halua samalla mentaliteetilla ruokkia, joten katsotaan kuinka hyvin pystyn pitämään kiinni periaatteestani "vähempi on parempi".

Vauhtia kerrakseen

Meillä on ollut tallilla aika paljon kaikenlaista hommaa viimeaikoina, ja Nemon liikuttelu on ollut aika kevyttä nyt jo jonkin aikaa. Pääsin kuitenkin viikko sitten yksin käymään maastossa ja sain yllättyä kuinka fiksusti Nemo pääpiirteissään oli. Toki normaalia jäkitystä kavereiden luota lähtiessä oli ja parissa paikkaa talutinkin, kun ei päästy ratsain etenemään (taluttaen käveli nätisti perässä). Normaalilla vauhtilenkillä mentiin ravissa ja käynnissä enimmäkseen, pikkupätkä taluttaenkin, kun Nemo veti stopit laukasta ja meinasi kääntyä kotiinpäin. Laukkasuoralla Nemo sitten kuitenkin otti ja läksi niin, ettei sitä pysäyttänyt mikään. Kotiin vievästä risteyksestä 90 asteen käännös oikeaan täydestä laukasta, ojan yli ja ryteikössäkin vielä muutamia metrejä aivan ratsastajaa riepotellen. Päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen ja loppumatka käveltiin nätisti. Aloin kuitenkin vakaasti pohtimaan, että jos haluan saada Nemosta turvallisen maastokaverin yksin maastoiluun, täytyy joku "norsujarru" keksiä. Ei ole meidän kummankaan kannalta turvallista, jos Nemo pääsee kiikuttelemaan mua maastossa ihan miten sattuu. Lisäksi täytyy nyt yrittää vaan saada järjestettyä paremmin resursseja Nemon liikutukseenkin, harmillisten takapakkien vuoksi meillä tuo kentänrakennus ja muu on hidastunut tallilla ja se toki mun harrastamistani hankaloittaa suuresti.

Tänään Nemo sitten keksi taas pitkästä aikaa karkailun, kun tuli ensin kavereiden luota pois ja sitten vielä omasta pikkutarhastaankin. Laitoin sitten liinan päässä töihin, lähes pilkkopimeällä tallinpihalla. Nättiä ravia Nemo kyllä esitteli ja muutaman tyylikkään pukkihypynkin. Odotan kyllä innolla sitä, että saadaan kenttä... Sen teko on vähän viivästynyt lupa-asioiden vuoksi, mutta nyt etenee hiljalleen. Toivottavasti ennen pakkasia meillä on kenttä. Estekalustoa rakennan varmaan vasta ensi keväänä.

Isot pahoittelut, kun kirjoittelu on ollut vähäistä, ei meinaa aika aina riittää. Kuviakaan ei ole, kun ei kuvaajaa jaksa raahata mukaan pelkkiä taluttelu- / juoksutuskuvia ottamaan...