Peltoilua ja rataharjoittelua

Tästä postauksesta tulee nyt melkoisen pitkä, kun on parin päivän jutut kerrottavana. Kuvia ei kuitenkaan ole kuin yhdeltä päivältä, joten nauttikaa näistä meidän eilisistä peltokuvista tämän postauksen kuvituksessa. Kuvista saamme kiittää Erppaa.

Eilen tosiaan sain Erpan mukaani tallille. Olin itse mennyt jo vähän yhdeksän jälkeen tekemään aamutallia (pitikin myöhästyä bussista) ja olinkin siivoamassa karsinoita kun Erppa saapui. Mulla oli kaveri siinä tallihommissa joten saatoin sopia hänen siivoavan boksit loppuun ja mä sitten hoitaisin päiväheinät ja pari boksia vielä ponin liikutuksen jälkeen. Annoin Erpan hoidella Aapon valmiiksi ja lähdettiin sitten peltolenkin kautta pellolle.

Aapo oli ihan fiiliksissä ja tuli tosi hyvä mieli jo heti pellolle päästessä, kun huomasin että poni ei edes yrittänyt heti lähteä kauheaa vauhtia kiitämään vaan kuunteli oikeasti mua ja odotti. Oltiin ihan vain nivelellä liikenteessä ja ilman martsariakin.

Pelloilla oleva lumi on melko syvää meillä, mutta onneksi semmoista varsin kevyttä pakkaslunta. Uskalsin siis aika lyhyen pellolla kävelyn jälkeen jo alkaa ravailemaan, sillä oltiinhan me jo lenkkiä kävellessä kävelty osan matkaa hangessa. Aapo oli ihanan reippaalla tuulella ja yrittikin välillä ehdotella kovempaa vauhtia. Otti kuitenkin pidätteet hyvin vastaan ja mentiin just mun haluamaa vauhtia. Toki poni menohaluissaan puri ihan todella paljon oikeaan ohjaan taas kiinni, mutta irrottelin sinnikkäästi ja saatiin varsinkin ravissa ihan todella kivaa pätkää aikaiseksi.

Laukatkin otettiin molempiin suuntiin ja poni oli todella asiallinen kokoajan. Kerran usutin reippaampaan menoon, mutta Aapo alkoi vain heiluttelemaan päätään ja hitaasti kiihdyttämään. Hupsu poni. Tärkeintä kuitenkin on, että vaikka laukattiin ihan mihin suuntaan tahansa pellolla, oli Aapo kokoajan tosi kivasti kuulolla. Tietty intoa oli ihan hirmuisesti, mutta vaikka se into vähän pidensikin meidän jarrutusmatkaa, oli poni silti kuulolla ja hallinnassa.

Menin pellolla vajaan tunnin verran jonka jälkeen suunnattiin vielä kentälle ottamaan yhdet laukat, jos poni olisi vaikka suostunut hieman paremmin pyöristämään itseään kuin pellolla. Päästinpä Erpankin sitten käymään ponin selässä ja kyllä hänkin huomasi ponissa tapahtuneen muutoksen. 

Ohja vähän lerppuu alkuraveissa... hups...

Etelä-Vantaan Ratsastajat järjestää ystävänpäivänä 1-tason koulukilpailut, mä pohdin pitkään mennäkö sinne Aapon kanssa vai ei ja totesin sitten tällä viikolla, että kyllä mä ehkä voisin, jos saan muutaman tunnin ennen kisoja järjestymään. Tänään sitten sain tehtyä päätöksen - kisoihin mennään. Kaverini Nea kävi taas pitämässä tuntia ja vaikka poni oli taas vähän mitä oli niin mä olen silti kokonaisuutena tuntiin todella tyytyväinen. Aapo meni todella kivasti pätkittäin ja tehtiin ihan oikeasti aika nättejä väistöjäkin!

Alkuun meillä ei ollut niinkään mitään sen suurempaa teemaa tunnille, sillä meillä on vähän ikuisuusprojektina mun istuntani ja se että vaikutan poniin just eikä melkein oikealla hetkellä. Siksipä alkukäyntien jälkeen alettiin ensin tekemään väistöjä oikealle - ponille vaikeampaan kierrokseen. Yllättävän hyvin kuitenkin sujui, kun vaan muistin ite pitää vasemmasta ohjasta kevyen asetuksen ja johtaa oikealla. Katse ja hartialinja kevyesti oikealle kääntyneenä. Lyhyt väistö keskihalkaisijalta uralle ja suoristuksen jälkeen ravissa takaisin toiseen päähän. Ravissakin sain työstää Aapoa niin, ettei se juoksisi apuja karkuun vaan olisi rennon pyöreä ja saisin kuitenkin vähän pyydettyä eteenkin ravia. Ok pätkiä, mutta ei mitään superia. Väistöt tosin ihan todella hyviä siihen nähden, mitä yleensä on.

Pellolla ei oo näemmä kevennykselläkää nii suurta merkitystä :D

Ohjat lörppyy, mutta etujalan liike!

Vasemmalle väistöt menivät paljon helpommin, Aapo väistää vasemmalle suunnilleen ajatuksesta, koska se on sille helpompi suunta väistää. Oli kyllä kiva, kun poni meni niin hienosti. Ravissa oli enempi ongelmia kun lähdettiin oikealle väistön jälkeen ravaamaan, mutta ei siitä sen enempiä. Tehokkaammat puolipidätteet vaan käyttöön ja enempi treeniä syville vatsalihaksille.

Olin puhunut Nealle jo aiemmin viikolla noista EVR:n koulukisoista ja manaillut sitä, kun en oikein tiedä uskallanko lähteä. Olenhan mä ton C-merkin radan, mikä siellä helppo C-luokkana on, suorittanut joskus ratsastuskoulussa ja se on oikeasti todella helppo. Eihän siinä ole kuin askeleenpidennys, käyntisiirtyminen, laukat pääty-ympyröillä, pysähdys, ja muutamia ratsastusradan teitä (lävistäjä, radan poikki, täyskaarrot). Ihan perussettiä siis. Ja tosiaan ratsastuskoulussa olen tuon mennyt joskus vuosia sitten - ratsuna oli tosin vaativaa valjakkoa kisannut, helppo A-tasolle koulutettu lipizza-ruuna, jonka kanssa ainoa ongelma oli yksin maneesissa jännittäminen. Prosentteja kertyi tuon hevosen kanssa yli 60, joten kyllä nyt Aapon kanssa lähdetään semmoista 50-55% paikkeille tavoittelemaan näin alkuun oman kisajännityksen vuoksi.

Päätettiin sitten hieman treenailla osia tuosta radasta kun en muistanut järjestystä tehtäville. Aloitettiin ihan vain alkutervehdyksestä ja siinä keskityttiin ihan vain ponin suoruuteen, aktiiviseen ja hyvään pysähdykseen ja energiseen liikkeellelähtöön. Eihän se poni pysynyt suorana koko pysähdyksen läpi ja liikkeellelähtökin oli aaaaivan liian löysä. Nopeampi ja terävämpi pitäis ponin olla. Asetuskaan ei oikein aina tahtonut mennä läpi, mutta noh, treeniä treeniä. Meillä on sitäpaitsi tullut nyt lumien myötä niin selkeät urat, että ainakin Aapon kanssa on todella vaikea ratsastaa oikeita kulmia - poni kun seuraisi mieluummin tuota kehittynyttä uraa.

Toinen yrittää niin kovasti!

Sanoin sille, että "Mene mene!"

<3

Askeleenpidennyksen muistin olevan temponlisäys, joten treenattiin sitten sitä - poni oli muuten ihan tajuttoman hyvä. Lähti joka kerta todella hyvin ja jaksoikin aika hyvin koko lävistäjän, jossain vaiheessa alkoi tosin hiipumaan loppua kohti. Lisättiin tähän tuo toinen lävistäjä, jossa keskellä 4 askelta käyntiä. Käyntisiirtymät sujui ihan ok, vähän töksähtäviä, mutta ok kuitenkin. Raviin sitten en ponia saanut tarpeeksi nopeasti, täytyy opetella laskemaan noita käyntiaskeleita. Monesti tuli 7 tai jopa 8 askelta sen vaaditun neljän sijaan... Hupsista... Lisäksi poni pitäisi saada energisemmin raviin takaisin.

Laukat otettiin mukaan niin, että sain ensin hieman laukata itsekseni ja kun poni oli saanut vähän laukkaa jo alle, alettiin ottamaan nuo kaksi pääty-ympyrää laukassa. Pisteessä nosto, siitä pääty-ympyrät ja ohjelman mukaisesti pitkän sivun keskellä ravisiirtyminen mistä seuraavassa pisteessä täyskaarto. Sama homma toiseen suuntaan. Mua hämäsi tänään todella paljon, kun oltiin puolella kentällä ja kenttä oli suhteessa aika leveä pituuteensa nähden. En osannut yhtään hahmottaa pääty-ympyröiden kokoa ja teinkin ihan liian pieniä. Enkä edes pysynyt samalla uralla molemmilla ympyröillä. Aina oli erikokoiset. Hupsista. Pitää ehkä mennä pellolle koskemattomaan hankeen treenaamaan, niin näkee tien hyvin. Muuten ihan ok, poni laukkasi aika hyvin, omassa istunnassa nyt on sanomista ihan hirmuisesti, mutta kovaa treeniä.

Laukkojen jälkeen treenattiin vielä lopputervehdystä (Aapo muuten ennakoi jo keskellä kenttää, että joko, eikä olis ihan malttanut mennä oikeaan pisteeseen asti). Ongelmat oli samoja kuin alussakin - Aapo pääsee pysähdyksessä vinoksi oikealle. Pitäis pitää paremmin vasen ohja kädessä ja molemmat pohkeet kyljissä kunnolla.

Sain Nealta myös kotiläksyksi alkaa ratsastamaan kannuksien kanssa, ilman raippaa, jotta saan ponin liikkumaan paremmin eteen jalasta ja pystyn sinne kouluradalle menemään. Mun täytyy vain etsiä mun ponikannukset jostakin nyt sitten. Aion lisäksi ottaa C-merkin kouluohjelman ihan oikeasti työn alle. Mä haluan saada etenkin tuon pituushalkaisijalla tapahtuvan alku- ja lopputervehdyksiin tulon sujumaan hyvin. Siksipä pyrin pääsemään mahdollisimman paljon tyhjälle kentälle nyt tulevien viikkojen aikana - on ainakin tilaa tehdä kunnolla ja vaikka vähän liioitellun isoina kaikki tehtävät.

Myöhemmin katselin vielä Aapon tarhakaverin, Nesson, vuokraajan Noran estetuntia ja sain sitten Fionan ja Noran estevalkulta hyvän vinkin noihin syviin vatsalihaksiin, kun hän Noralle antoi kotiläksyksi treenata niitä. Aion itsekin ottaa tuosta vinkistä vaarin ja treenata syvät vatsalihakset parempaan kuntoon. Toki pinnallisiakin täytyisi vahvistaa, mutta etenkin nuo syvät ovat tärkeät ratsastuksen kannalta.

Kankikokeilua ja hyppyjä

Onpa taas vaikeaa tulla kirjoittamaan blogiin, kun edellisestä postauksesta on kulunut luvattoman paljon aikaa. Tässä kuluneiden viikkojen aikana tosin on sattunut niin monenlaista, että en oikein nytkään tiedä mitä tästä kirjoittamisesta tulee. Mahdollisesti siis varsin kuvapainotteinen postaus tulossa, saa nähdä...

Ehkä suurimpia mainitsemisen arvoisia asioita kuluneiden viikkojen aikana on olleet uudenvuodenpäivän kankikokeilut, joita ennen annettiin muuten Aapon tarhakaverin, Nesson, omistajan Roosan kanssa meidän tytöille joululahjat. Joululahjaksi oli hankittu koko porukalle tiimitakit ja poneille edustusloimet. Kyllä muuten harmittaa, ettei saatu tyttöjen reaktioita videolle, kun tytöt saivat paketit käsiinsä ja avasivat ne. Sitä riemunkiljahtelua ja onnea mikä tytöistä kumpusi on mahdotonta kuvailla. Näitä meidän tiimitakkeja ja ponien edustusloimia tulee varmasti näkymään vastaisuudessa postauksien kuvissakin, sillä ainakin kisareissuille tulee tiimitakit olemaan vakiovaruste ponien edustusloimien kera. Tähän postaukseen päätyneet tiimikuvat ovat hyvinkin pitkälti Vivecan kuvaamia.

Ollaan ihan täysjärkisiä ja sitä rataa

Team Flannero ja vähän vajaat esteratsastajat

Ostin tuossa joulun tienoilla kaveriltani Aapolle koulusatulan ja kun nyt sitten saatiin koulusatula, kysyi Fiona saisiko hän kokeilla Aapon tarhakaverin Nesson kankia ponille joku kerta. Lupasin ja näin ollen sitten uusi vuosi aloitettiin ponille täysin uudella jutulla. Kuten arvata saattaa, Aapo ensimmäiset 10-15min oli kovin hämillään kaksista kuolaimista ja vähräsi sen vuoksi melkoisesti. Fiona pyrki kuitenkin pitämään kankiohjan melkoisen löysänä ja nivelohjan tuntumalla.

Yllättävän hyvin kankikokeilu kaikenkaikkiaan kuitenkin meni. Aapo hiffasi homman idean ja Fionakin meinasi unohtaa, että ponilla on ekaa kertaa kanget suussa ja näinollen kankiohja oli ponin kokemukseen nähden ajoittain ehkä hieman turhan hyvin tuntumalla. Aapoa ei kuitenkaan moinen haitannut.

Kankitreenien kuvat on ottanut meidän tiimiorjamme Annina, niistä suurkiitokset hänelle!

Mainittakoon, että Aapohan on kulkenut munkin kanssa yllättävän kivasti viimeaikoina. Aiemmin musta tuntui, etten osaa yhtään Aapoa ratsastaa, mutta nyt kun kaverini Nea on käynyt muutaman kerran pitämässä mulle tuntia, oon saanut ihan käsittämättömiä ahaa-elämyksiä. Heti vuoden ensimmäisenä sunnuntaina onnistuin ajoittamaan tallireissuni niin, että Nora oli juuri Nesson kanssa tallilla ja hänellä oli tietysti Annina mukana. Sain sitten järkkäiltyä niin, että Annina kuvaili välillä myös mun ja Aapon menoa, mikä oli tosi kiva. Ihan älyttömän harvoin kun nykyään enää saan ratsastuskuvia omasta ratsastuksesta. Aapolla oli tuolloin aika kivasti virtaa ja mä en edes ajatellut ratsastuksesta tulevan yhtään mitään, mutta niin vaan poni olikin ihan älyttömän kiva! Selkään ainakin tuntui siltä, että poni olisi liikkunut todella hyvin ja kantanut itsensä siihen nähden aika akivasti, että mä en sitä oikeasti osaa vielä kovinkaan hyväksi ratsastaa. En edes tehnyt mitään kovinkaan erikoista, ihan perusjuttuja vaan ajatuksena, että poni tulee liikutettua kaikissa askellajeissa ja jos hyvin käy niin kulkee edes ajoittain oikeinpäin (tai edes siihen suuntaan). Onneksi meillä on tuommoinen tiimiorja Annina, joka kuvailee jos sattuu tallilla olemaan! Harmi vaan, että oli kuitenkin niin pimeää, ettei kuvista juuri mitään tullut.

Laatu on tyypillistä pimeän kelin laatua, mutta poni on harvinaisen hyvän näköinen - suunta ainakin on oikea!

Sitten meillä tulikin pakkaset. Keskiviikkona oli aivan luvattoman kylmä, eikä ennen sitäkään mitenkään kovin pikkupakkasia ollut. Keskiviikko menikin aamulla kevyellä kävelyllä ja illalla lyhyellä kaikki askellajit kevyesti läpi -liikutuksella. Torstaina poni sai vain hellimistä osakseen Astalta ja perjantainakin tuli vapaa, kun tappelin kolmen kengällisen jalan hokkireijät auki ja selvittelin mistä saan kengittäjän jotta sunnuntaille suunniteltu maneesireissu ei peruunnu Fionalta.

Onni onnettomuudessa, sain lauantaille kengittäjän. En kuitenkaan itse jaksanut ratsastaa joten lupasin parille tallilla käyvälle nuorelle pitää tunnin, kun toiselle oli luvattu Aapon emän liikutus. Toinen pääsi sitten Aapon selkään ja pidin tytöille aika perusjutuista koostuvan tunnin. Tulipahan poni liikutettua.

Tänään sitten tosiaan oltiin maneesilla, tytöt olivat varanneet jo jokunen viikko sitten maneesin hyppäämistä varten ja sinne tänään sitten suunnattiin. Oltiin aikataulusta myöhässä kun tallilla tuli vähän sekoiltua. Saatiin kuitenkin tehokas reilun puolen tunnin estetreeni tehtyä - parilla erikoisesteellä höystettynä. Omalta osaltani ei kuvailut onnistuneet, kun Aino päätti hermostua, mutta onneksi Roosa sai kuvailtua, itseottamiani kuvia ei siksi olekaan kuin pari tässä postauksessa. Takaisin maneesilta tultiinkin Ainon kanssa sitten Fionan äidin kyydissä ja neiti nukahti autoon. Tallilla kun odoteltiin tyttöjä saapuvaksi maneesilta, sain itse nakituksen Piksu-ponin selkään ja onneksi Nora oli tullut myös autolla, niin saatiin todistusaineistoa siitäkin. Piksu - pieni pyöreä shetlanninponi onnistui pudottamaan mut kolmesti kyydistä. Hupsista. Mutta ei, mä en tosiaan olle shettisratsastaja. Näitä kuvia en blogiin kuitenkaan julkaise tätä yhtä tippumiskuvaa lukuunottamatta, ponin omistajan toiveesta.

Vähän isompaa

Portti pelotti, mutta yli mentiin!

(c). Roosa

(c). Roosa

(c). Roosa

(c). Roosa