Laskiaissunnuntai ja ihana auringonpaiste!

Voi että miten ihana ilma ulkona olikaan, kun aamulla heräsi ja katsoi ikkunasta ulos. Vilkaisu lämpömittariin kuitenkin kertoi, että pakkasen puolella mennään ja tiesin jo valmiiksi, että Aapon kanssa tulee olemaan peltopäivä. Siispä soittoa mimmilään ja kyselyä voiko Aino mennä heille jo suunniteltua aiemmin. Tämä sopi, joten sain jatkettua aamuiset leivontahommat valmiiksi ennen kuin lähdin likkaa viemään hoitoon. Sieltä sitten vauhdilla tallille ja hoitelemaan ponia.

Tätini toi lapsensa (3v tyttö ja 5v poika) katsomaan Aapoa ja pääsivätpä ipanat kyytiinkin istumaan. Vähän heitä kyllä jännitti, kun mentiin pellolla ja hangessa poni ottaa tietysti isompaa askelta kuin kentällä. Edellisestä ponin moikkaamiskerrastakin on heillä jo aikaa, joten sekin varmasti jännitti kovin. Aika hankipainotteista meidän meno onkin ollut, kun tosiaan kelit ovat tehneet kentästä huonon, viime talvena oli paljon paremmat pohjat kuin tänätalvena, ja kyllähän se harmittaa.

Toinen on hiukan innoissaan<3

"En nyt oikein haluis, et mua kuvataan"

Tää tunne<3

Taluttelin hetken lapsia ja sitten otin itse hieman ravia ja laukkaa. Aapo oli todella kiva, kuunteli hyvin ja toimi alaspäin siirtymissä ihan superhyvin hengityksellä. Aivan loistofiilis. Loppuun sitten vielä nappasin satulan pois ja kapusin ilman kypärää hetkeksi istumaan, että saatiin vähän tunnelmallisempaa kuvaa otettua.

Mainitsenkin nyt siis jo heti, että normaalisti en ponin selkään ilman kypärää kapua, mutta tietynlaiset kuvaustilanteet ovat sellaisia, että kuvaan saa paremman tunnelman ilman kypärää kuin kypärän kanssa. Siitä syystä esimerkiksi Erppakin sai aikoinaan luvan ottaa rippikuvia ponin kanssa istuen selässä ilman kypärää. Meilläkin meni takaata joen jäätä pitkin kaksi moposkootteria, ja poni olisi hyvin voinut niitä säikähtää paeten paikalta. Jotain on kuitenkin selvästi tullut tehtyä oikein, sillä Aapo ei paljoa edes korviaan kääntänyt mopojen suuntaan, kun olin selässä - ei kokenut tarpeelliseksi moisista kiinnostua. Fiksuin elukka!

Ystävistä parhain, ja tärkein. Ihmisystävät sit erikseen.

Viimeaikojen ponikuulumiset

Kamalan kauan on taas vierähtänyt viimeisestä päivityksestä, kun en ole jaksanut ja muistanut kirjoittaa.

Meille on saatu viimeaikoina lunta ihan kivasti, mutta nyt on sulaminen alkanut, kun lämpötilat on huidelleet plussan puolella ja aurinkokin on viimepäivinä pilkotellut lämmittäen ihanasti. Saisi kyllä olla kunnolliset talvet eikä tämmöistä epämääräistä lämpötilojen seilaamista, en tykkää yhtään tämmöisestä!

Parisen viikkoa sitten, aivan kuunvaihteessa, lähetin Erpan Aapon kanssa maneesille hyppäämään, kun tallikaveri oli sopinut naapuritallille muuttaneen Kaktun kanssa hyppyreissusta ja sain tosiaan neuvoteltua Erpan heidän mukaansa. Ponilla oli ollut hyppytaukoa jonkin verran, mutta hyvin oli hypyt kuulemma sujuneet. Erppa onkin hyppelöistä tehnyt postauksen omaan blogiinsa, ja sieltä voi käydä kurkkimassa kuvia.

Tarkennus kusee, mutta poni on niin terhakkana!

Sit kun osais istua suorassa ja kantaa käden... jepjep...

Itse olen mennyt viimeaikoina sekä pellolla että kentällä, mutta aika paljon on vapaatakin ponilla nyt ollut. Motivaatio on ollut vähän hakusessa, kun pohjat on olleet huonot ja kun sitten tuli lunta, olen ollut melko väsynyt. Aapo onkin ollut vaihtelevasti hyvä ja vaihtelevasti huono. Tällä hetkellä päälimmäisenä on hieman huono fiilis treeneistä, kun tiistaina poni oli oikea kakkapää. Palataan siihen kuitenkin myöhemmin ja mennään aikajärjestyksessä meidän tekemisiä eteenpäin.

Viikko sitten sain kuorokaverini mukaan tallille, kun alunperin piti ottaa Aino mukaan, mutta sitten kävikin niin, että äitini otti Ainon ja lähdettiin kaksin tallille. Ponilla oli ollut neljä vapaata, joten odotin menevää ja innokasta ponia. Käytiin alkuun kentällä vähän pyörimässä, mutta turhauduin pohjaan ja siirryttiin pellolle. Otin siellä ravit ja laukat ponin ollessa oikein kiva. Tallia kohti ravatessa tuli niin kivaa ravia, että olin aivan yllättynyt! Tällöin jäikin todella hyvät fiilikset ja poni sai paljon kehuja osakseen.

Yhteinen sävelkin alkoi hiljaksiin löytymään

Ja poni oli aika tyytyväinen (tarkennus taas karannut ihan minne sattuu, mutta poni<3)

Perjantaina kävin hakemassa entisen hoitohevoseni Gibbenin omistajalta Aapolle nastalenkkarit ja iltasella meillä kävi vuokraajakokelas, jonka kanssa hieman lenkkareita testailtiin. Lauantaina tulikin sitten Aapon emän omistaja Nea moikkailemaan Aapoa ja ottipa tuo mukaansa Marsuponiinin vuokraajan Fionankin. Ratsastin itse ensin jonkin aikaa ja laitettiin sitten Fiona ponin selkään. Kivasti hän meni Aapolla ja yhteinen sävelkin löytyi, kun antoi vinkin siitä, että poni on hyvin samankaltainen kuin emänsä, vain herkempi ja reippaampi. Ihan samalla tavalla ponit ovat kuitenkin etupainoisia ja vähän möhköjä muutenkin. Fiona sai myös kokeilla muutaman hypyn, sillä häntä kiinnosti kovasti, millainen Aapo on hypätessä. Kentän pohja oli sen verran hyvä, että uskalsin yhden yksittäisen esteen hänelle pystyttää. Fiona tuntui tykkäävän kaikinpuolin, että Aapo oli oikein kiva poni, vaikka vähän yrittikin kusettaa eikä tahtonut keskittyä oikein kunnolla. Sellainenhan se onkin aina, ehkä se siitä hiljalleen tasoittuu, kun itsekin opin enempi ja löydän ne oikeat nappulat (jotka Erppa on jo löytänyt).

Sunnuntaina Asta pääsikin pitkästä aikaa poneilemaan, kun itse olin kuvailemassa kaverin suomiponeja, ja hän saikin sitten auringonpaisteen ja kovan tuulen kera juoksutella ponin. Fiilikset tuntuivat olleet oikein hyvät, sillä Asta oli postannut instagramiin tallilta kuvakoosteen auringonpaisteessa seisoskelevasta ponista. Ilomielin Astakin tuntuu vielä tallilla käyvän, vaikka hieman hankalaa alkaa olemaan.

Tiistaina sainkin tosiaan Astan sitten apukäsiksi auttelemaan Ainon kanssa ja likkahan oli ihan innoissaan, kun pääsi Astan näkemään. Kovasti selitteli Astalle, kuinka hän harjaa ja ratsastaa ja leikkii tallilla. Saipa poni vuolunkin, kun kengittäjäksi opiskelevalle tallikaverille sopi taas hyvin vuoluajankohta. Ratsastukset menikin sitten ihan päin mäntyä. Kenttä oli ihan ok, mutta poni ei keskittynyt yhtään, juoksi vain alta pois kokoajan enkä saanut apuja yhtään läpi. Laukka oli kamalaa etupainoista kyntämistä ja hermohan siinä meni. Kokeilin vähän väistöillä saada ponia kuulolle ja ne toimivat niin yllättävän hyvin, että lopetettiin sitten niihin. Asta pääsi lopputaluttelemaan ja tallissa hoitelemaan ponia, kun itse jouduin vaipanvaihto hommiin. Sen jälkeen pääsi Ainokin ponin kyytiin ja siinä hoitopaikalla hän sitten peruutteli harjasta vetämällä ja kevyesti raipalla koskemalla käski eteen. Aika näppärä pikkuneiti Aino kyllä on!

Keskiviikkona pääsin itsekseni tallille, kun meille piti alunperin tulla vuokraajakokelaan, mutta se peruuntuikin ja poni sai sitten vapaan, kun itseä ei yhtään motivoinut ratsastaa. Yritin kyllä yhtä tallikaveria houkutella, mutta hän ei sitten ehtinytkään. Innostui kuitenkin lupautumaan ensi viikolle ainakin yhdelle päivälle ponin liikuttamaan, joten hieman kevyemmällä pääsee itse. Ainon kanssa kun ei sitä viittä kertaa viikossa tallilla kovin mielellään käy, niin rankkaa se Ainolle on.

Semmoista meille siis. Postauksen kaikki kuvat ovat otettu viime lauantaina! Täytyy yrittää nyt vähän  skarpata bloginkin suhteen, kiva olisi kirjoittaa, masentaa vain kirjoitella ilman kuvia ja sitten kun niitä kuvia on, ei oikein ole jaksanut kirjoittaa ajoissa.

Ihana Fiona rajasi mut kuvasta pois! Mun raksut <3

Aapo seuraa mammaa niin hienosti ja rauhassa, kun Aino istuu kyydissä.