Tympäisevä pimeys

Vaikka mä tykkäänkin syksystä ja talvesta vuodenaikoina, ei tää ainainen pimeys kuitenkaan oo munn juttuni ollenkaan. Harmittaa, kun ei saa mitään materiaalia, kun aina on pimeää kun käy tallilla. Paitsi viikonloppuisin. Silloin on sentään mahdollisuus päästä valoisalla, mutta nykyään kun en asustele enää niin lähellä kaikkia kuvaustaitoisia kavereita, on kuvia tai videoita paljon vaikeampi saada. Toivon kuitenkin, että saataisiin sopiva määrä lunta ja kiva pikkupakkanen niin, että pystyy edelleen hyvin liikuttamaan. 

Kuulumisia kuitenkin haluan kertoa, vaikka postaukset pitkälti kuvattomia näin pimeään vuodenaikaan ovatkin. Jos haluaa kuvia katsella, niin instagramin puolelle pyrin päivittelemään useamman kerran viikossa jotain kuvien kanssa. Ihan ei päivittäin sinnekään kuulumisia tule, mutta viikoittain kyllä.

Meillähän on kaikenkaikkiaan sujunut kyllä tosi kivasti. Asta on käynyt ponia hoitelemassa jokusen kerran ja itse olen myös paljon Ainon kanssa touhunnut. Aino on intoutunut taas ratsastamaan, vaikka hoitaminen ja taluttelu taitavat vielä olla ne ykkösjutut. Ratsain mennään ihan vain taluttaen käyntiä Ainon jännityksen vuoksi, mutta mielestäni hienoin asia Ainon kohdalla on se, että hän haluaa itse  taluttaa ponin kentälle, nousta jakkaralta selkään ja sekä pyytää ponin liikkeelle että pysäyttää sen itse. Loppukäynnit pitää myös aina saada taluttaa. Kova tyttö se on myös harjailemaan ponia, tässä yhtenä iltana en meinannut millään saada Ainoa pois Aapon karsinasta, niin kova tarve oli neidillä harjata poniaan.

Ainon käytössä on ihan oma lasten satula sekä omat suojatkin. Satulassa luonnollisesti pinkki huopa ja suojat vaaleanpunaiset. Meidän normisatula on joutumassa kuitenkin vaihtoon, mullahan oli Aapon takaisin ostaessa sille olemassa satula, mutta odotuksista huolimatta se ei vaan istu kunnolla. Ratsastaessa satula ei tunnu liikkuvan selässä juurikaan, mutta kuitenkin selän molemmilta puolilta, sään takaa, menee karvat enempi tai vähempi ruttuun. Olemme kokeilleet erilaisia vaihtoehtoja karvojen ruttaantumisen estämiseksi, mutta mikään kokeilemistamme asioista ei ole auttanut. Siispä nyt on myynnissä sitten tuo aivan mielettömän kiva 16" estesatula, jonka olisin niin kovin toivonut sopivan Aapolle.

Tällä viikolla sain Aapon entisen bestiksen Nesson vanhan vuokraajan Noran visiitille ja meillä oli kyllä niin hauskaa tallilla, että ihan ikävä tuli meidän muutaman vuoden takaisia yhteisiä tallihetkiä. Aino sai ensin ratsastaa ja taisipa Norakin vähän yllättyä siitä miten hienosti Aino osasi itse kiivetä ponin kyytiin. Ainon ratsastettua Nora sai kokeilla ponia ja muisteltiinpa siinä, että on siitä ainakin 3 vuotta jo, kun Nora on viimeksi ponin selässä käynyt. Siitä huolimatta ilman satulaa meneminen ei ollut millään lailla este edes ajatustasolla, kun annoin mahdollisuuden ratsastaa ponilla. Samaksi tutuksi ja turvalliseksi poniksi Norakin Aapoa luonnehti, kuin mitä se oli ennen ratsastuskouluvisiittiään. Ja niinhän se on, selässä on aina yhtä tuttu ja turvallinen olo, kuin ennenkin. Noran kanssa puhuttiin myös, että jos meillä on Aapon vakitiimin kanssa tilanteita, ettei kukaan pääse, voin häneltä kysyä josko hän haluaisi käydä ponin hoitamassa.

Perjantaina pääsen tunnille Aapon kanssa, ja viikonloppuna pitäisi juhlia Ainon 6v synttäreitä. Niin se aika rientää, on aivan hämmentävää ajatella, että reilu 6v sitten Asta tuli tiimiimme Aapon hoitajaksi kun odotin viimeisilläni Ainoa ja ehti hoitaa ponia 3,5 vuotta ennen kuin se lähti ratsastuskouluun. Ja nyt saamme taas häärätä saman ponin kimpussa. Asta on kyllä ollut aivan luottohoitaja ja mä tosissani toivon, että hän pystyy käymään mahdollisimman säännöllisesti Aapoa hellimässä. Ainon juhlien vuoksi Asta onkin lupautunut poneilemaan tällä viikolla ja uskon, että hän kyllä nauttii saadessaan olla Aapon kanssa.

Tämän laskeskelun lisäksi tajusin tuossa eräänä päivänä, että siitä on jo 8 vuotta, kun ostin Aapon ensimmäistä kertaa itselleni! Ponihan on toki ihan maitovarsa-ajoilta tuttu, mutta 8-vuotta sitten tein siitä kaupat ja sain ihanuuden itselleni. Aapon kasvattajankin kanssa juttelin silloin kun sain kuulla ponin olevan tulossa myyntiin ja hänkin oli sitä mieltä, että poni täytyy saada takaisin tuttujen ihmisten keskelle. 

Viikko takana

Nyt on vietelty ponin kanssa taas ensimmäinen yhteinen viikko, oma motivaatio on kyllä niin korkealla nyt, kun on saanut ponin kotiin ja tallilla käyminen on taas suorastaan ihanaa verrattuna siihen, mitä se oli vajaa vuosi sitten, kun Nemon kanssa motivaatio katosi.

Tällä viikolla on tosiaan käyty koko vanhan tiimin voimin ponia hellimässä, kun Fiona kävi tiistaina ja Asta keskiviikkona. Asta oli kyllä aivan fiiliksissä ponin tapaamisesta ja sainkin häneltä tallikäynnin jälkeen monta viestiä, joissa hän hehkutti ponia. Mutta niinhän se on, ei Aapoa voi olla rakastamatta. Asta menee ensi viikollakin hoivailemaan Aapoa, mikä on todella kiva juttu, sillä matkan vuoksi Asta ei todennäköisesti pääse ihan joka viikkoa käymään ponia hoitelemassa. Fiona valitettavasti sairastui ja emme päässeet nyt viikonloppuna toteuttamaan alkuviikosta suunnittelemaamme estetreeniä, mutta kävin sitten itse eilen kevyesti tuuppailemassa ja tänään sain siskoni mukaan tallille kuvailemaan. Täytyy toivoa, että Fiona nyt pikaisesti paranisi ja pääsisi ponia ratsastelemaan.

Ekat laukat yritin saada vähän vauhtia poniin, ei se raukka enää edes uskalla pyynnöstä mennä "täysii"

Laukkojen jälkeen ravi oli vähän parempi jo, mutta vielä ei olla ihan niin pitkällä mahan alla takasen kanssa kuin ennen

Tänään myös tallikaverini Dominika kokeili Aapoa, sillä meillä oli jo aikoinaan Nemon kanssa puhe, että hän olisi sitä kokeillut, mutta se jäi toteuttamatta. Nyt sitten hän pääsi Aapoa kokeilemaan ja onhan tuo 9v ponipallero aivan erilainen kuin hänen vanhuuden jäykkä 26v hevosensa. Hauskaa oli kyllä nähdä kaveria välillä jonkun muun kuin omansa selässä. Itse menin hänen jälkeensä sitten ja yritin saada ponia liikkumaan kunnolla eteen. Olen tällä viikolla huomannut, että Aapo jää todella herkästi kipittämään pohkeen taakse ja nyt sitten halusin saada sen irti oikealta ja liikkumaan paremmin eteen. Tein siis lähinnä voltteja sekä ympyröitä saadakseni ponin venyttämään kylkiään ja hieman väistöjä aktivoidakseni takaosaa. Alkulaukat yritin usuttaa ponia hieman reippaampaan menoon, jotta se ottaisi pidempää askelta ja venyttäisi siten isolla laukalla koko kroppaansa. Kun poni alkoi  tuntumaan kivalta pyysin siskoani rakentamaan meille pienen esteen kentälle ja tulin sitä muutaman kerran.

Laskeskelin, että en ole varmaan kolmeen vuoteen hypännyt Aapolla, sillä kun Fiona alkoi aikoinaan Aapolla käymään, luovutin hyppyhommat suosiolla hänelle. Nyt halusinkin sitten päästä kokeilemaan miten meillä hyppyhommat vielä sujuvat ja kivastihan poni meni. Se oli aivan intoa täynnä ja esteen jälkeen poni teki tutut pää alas ja heilutus -liikkeensä. Itse vain nauroin selässä, sillä poni tuntui niin tutulta. Ei otettu montaa hyppyä, ehkä 4 ristikolle ja 2 pystylle, sillä Aapo oli niin intoa täynnä ettei se oikein malttanut ennen estetta odottaa ratsastajaa. Kuitenkin saatiin omaan makuuni todella kivoja ja onnistuneita hyppyjä, vaikka meninkin pitkillä jalustimilla ja rehellisesti sanottuna olin hetkittäin aivan hukassa oman istuntani kanssa. Onneksi Aapo on tottunut siihen, että saatan välillä olla ratsailla hukassa kuin lumiukko, sillä se vain mennä puksutti tyytyväisenä.

Päivän paras hyppy!

Liiankin tuttua, mutta niin hauskaa pitkästä aikaa!

Meillä suurimmat tavoitteet nyt loppuvuoteen on ehdottomasti ponin jumppaaminen siten, että saadaan se edestä pehmeämmäksi ja takapää paremmin mukaan. Tällä hetkellä ollaan jouduttu tekemään huomattavasti menneitä vuosia pidemmät alkuverryttelyt, jotta Aapon saa liikkumaan yhtään isommalla liikkeellä. Se hieman harmittaa, sillä ainakaan itsellä ei ole lapsen vuoksi mahdollisuutta ratsastaa arkena liki 2h, josta puolet pelkkää alkuverryttelyä. Toisena tavoitteena on saada korjailtua kavioita, jotka ovat huomattavasti pystymmät kuin ponin pois myydessäni ja rokotusten korjaaminen ajantasalle. Toki kavioiden osalta Aapollahan on varsinkin etusten linja lavasta alaspäin ollut aina aika pysty, mutta omaan silmääni ainakin kaviot ovat tuon pystyn linjan huomioiden hieman liian pystyt tällä hetkellä ja samaa on myös moni muu ponin kavioita viime päivinä nähnyt sanonut. Liikkeessä huomaa, ettei kavio pyörähdä niin hyvin, kuin sen pitäisi ja miten se on aiemmin pyörähtänyt, vaan liike töksähtää normaalia enemmän. Takaset ovat myös pystymmät kuin ennen, omaan silmääni näyttää siltä kuin ne olisi kengitetty samaan tapaan kuin etuset ja niitäkin olen useammankin itseäni kokeneemman kanssa pohtinut, että hieman turhan pystyt ovat kaviot ja kannat kasvaneet liikaa.

Aino on myös luvannut tsempata ponihommissa, kovasti se harjailee ja on innokkaasti taluttamassa ponia, mutta ratsaille saaminen on vielä hieman haastavaa. Ainolla pääsi tulemaan vähän ikäviä kokemuksia tuossa alkusyksystä ja sen vuoksi ratsastaminen jännittää kovasti. Eilen pikkuneiti käveli muutaman kierroksen talutettuna ja tänään puoli kierrosta. Ennemmin tuo taitaa talutella poniaan.

Kauhiasti jännittää, mutta onneksi täti pitää jalasta kiinni

"Äiti Aapo kävelee ihan yhtä hienosti kun ennenki! Hieno poika Aapo!"

Tuhlaajapoika palasi kotiin

Yksi mun suurimmista unelmistani toteutui viime viikonloppuna, kun suuntasin lauantaina auton keulan kohti pohjoista ja lähdin pitkälle ajomatkalle. Matkalla pysähdyttiin perhetuttujen luo yöpymään ja sunnuntaina aamulla lähdettiin aikaisin jatkamaan matkaa kohti Oulunsaloa. Perillä odottikin sitten mun elämäni poni, jota olin tullut hakemaan takaisin kotiin.

Aapo osoitti tunnistavansa ja muistavansa napakalla hirnahduksella heti kun se kuuli ääneni ja näki minun lähestyvän karsinaa. Karsinassa ponilapsi painoi pään syliin ja suorastaan kerjäsi huomiota. Pitkään siinä sitten pussailtiinkin toinen toistamme ennen kuin pääsin allekirjoittelemaan ponista papereita.

Puoli yhdentoista aikaan aloin laittamaan ponia traikkuun, ja sehän käveli sinne tuttuun tapaan porkkanan perässä sen kummempia kyselemättä. Kuitenkin edellisen kerran ponia on lastattu silloin toukokuussa 2016, kun se muutti Oulunsaloon. Edessä olikin sitten pitkä matka takaisin etelään, ja ensimmäinen pidempi pysähdys tehtiin taas perhetuttujen luona, kun haukattiin itse vähän syötävää. Aapolla oli siinä vaiheessa jo heinät melkein kokonaan loppu, mutta ei se tuntunut ponia haittaavan.

Valittiin vähän huono reitti perhetutuilta lähtiessä ja jouduttiin ajamaan todella mutkikasta pikkutietä, Aapo kuitenkin matkusti todella rauhallisesti ja näinollen päästiin Nokialle ilman mitään ongelmaa. Siellä tehtiin kuskin vaihto ja siinä vaiheessa ei todellakaan ollut heinää enää lainkaan jäljellä. Syötin muutaman porkkanan ponille ennen kuin jatkettiin matkaa.

Itselleni tämä reissu oli ensimmäinen, kun vedin heppakoppia, mutta ihan näppärästi se sujui. Sain jopa ajettua Klaukkalan läpi ilman ongelmia ja tallin pihaankin päästiin oikein hyvin.

Perillä Aapo ei oikein olisi malttanut odottaa trailerista poispääsyä, mutta eipä se suurempia töhöillyt kuitenkaan. Sinne se jäi onnellisena syömään heinää, kun itse lähdettiin vielä yötä vasten palauttamaan traileria. Sellainen 10h meni ponin paluumatkaan takaisin kotiin.

Ikäväkseni jouduin sitten eilen huomaamaan, että ponilla on etujaloissa kasvanut kaviot vinoiksi ja takasiin on kasvatettu ihan hirmuisen paljon kantoja. Tulee kengittäjälle hieman hommaa, kun aletaan niitä korjaamaan taas sellaisiksi, että ponin on niillä helpompi liikkua. Tällä hetkellä sen kaikki kaviot ovat paljon pystymmät kuin koskaan aiemmin ja lisäksi rokotusohjelman joutuu aloittamaan täysin alusta. Aapo olisi pitänyt silloin 2016 rokottaa viimeistään lokakuussa, mutta se on rokotettu vasta joulukuussa, joten rokotusväli on päässyt venähtämään 14kk mittaiseksi. Näinollen poni ei ole kilpailukelpoinen ennen kuin sen rokotusohjelma on aloitettu kokonaan alusta.

Ratsastuksellisestikin siinä on aika paljon hommaa, sillä ainakin pyllyn lihaksisto on heikentynyt huomattavasti ja alakaula kasvanut. Projektia pukkaa siis, mutta onneksi mulla on maailman parhaat Fiona ja Asta jälleen touhuissa mukana ja poni saa niin paljon huomiota, kuin sille vain jaksaa antaa. Luonnollisestikin eilen kiipesin nimittäin itse selkään heti, tänään oli Fionan vuoro ja huomenna Asta käy toivottelemassa ponin tervetulleeksi takaisin kotiin. Aino menee ratsaille vasta lauantaina, sillä hän ei halua ratsastaa pimeässä ja vähän kuulemma jännittääkin mennä taas Aapon selkään. Ilo oli kuitenkin suuri, kun neiti pääsi tänään ponin näkemään ja sitä hoivailemaan.

Kilpahevonen

Motivaatio blogin kirjoittamiseen on aika nollissa, mutta halusin kuitenkin tulla pienen kuvapäivityksen tänne jakamaan. Tilannehan meillä noin yleisesti ottaen on se, että itse en ole sitten joulukuun alun ratsastanut Nemolla nyt loppukeväästä tekemiäni paria kävelypätkää lukuunottamatta. Sen sijaan ystäväni on ratsastanut Nemoa ja suunnittelee sen kanssa kovasti kisauraa. Parit kisat on jo käyty 1-tasolla Solbackassa ja molemmilta kerroilta tosi hyvä fiilis.

Ekat kisat käytiin 20.5. ja luokiksi otettiin clear round-arvostelulla olleet luokat ristikko-40cm ja 60-70cm. Ensimmäisestä luokasta yksi kielto kuskin mokan vuoksi, toisesta puhdas rata. Seuraavat kisat otettiin heti 31.5. ja nuo iltakisat olivat kyllä omalla tavallaan todella raskaat, sillä lähtöjä oli yli 100 yhteensä ja meilläkin kahden startin välillä yli tunnin odotus. Startit otettiin 60-70cm sekä 80cm luokkiin ja molemmissa startit luokan puolenvälin tienoilla. Tuolloin ekaan luokkaan yksi kielto kuskin pikkumokan vuoksi tien kanssa ja toisesta luokasta puomi aavistuksen liian lähelle ajautumisen vuoksi. Kaikkiin neljään starttiin ollaan kuitenkin todella tyytyväisiä.

Seuraavat kisat meillä onkin sitten Ypäjällä kisaviikolla, kun Nemo starttaa torstaina ja perjantaina 80cm. Ypäjän jälkeen mahdollisesti vuorossa on Solbackan iltakisat 21.6. ja Este-Jussit 24.6. Solbackassa mahdollisesti taas 60-70cm ja 80cm, Este-Jusseissa puolestaan70cm ja ehkä 80cm.

Nyt kuitenkin palataan niihin kuviin, joita oli tarkoitus tässä teille jakaa.

20.5. ristikko-40cm

20.5. ristikko-40cm

20.5. 60-70cm

20.5. 60-70cm

20.5. Nempan eka ruusuke, luokasta 60-70cm

31.5. 60-70cm

31.5. 60-70cm, oli vissii Nemon mielest vähä pienet esteet

31.5. 80cm

31.5. 80cm

31.5. 80cm

Katsotaan, jos olisi fiilistä tulla kisaviikon starteista kirjoittelemaan. Instan puolella tulee enemmän päiviteltyä, siellä meitä voi seurata käyttäjänimellä @team_nemppa

Nautitaan lumesta nyt, kun sitä saatiin

Eteläänkin on vihdoin saatu lunta siten, että pohjat on kivassa kunnossa ja pakkastakaan ei ole liiaksi. Tänään sain vihdoin ja viimein kamerankin mukaan tallille valoisaan aikaan, joten saatiin kaverin kanssa otettua kuvia Nemon liikutuksesta. Kaverini on tosiaan autellut Nemon liikutuksessa nyt omien aikataulujensa mukaan ja Nemo on sen myötä päässyt liikkumaan säännöllisesti ja melko monipuolisestikin. Ohjelmassa on ollut niin ratsastusta kuin liinassa ja vapaana juoksemistakin. Tänään pääsin näkemään kuinka kivasti kaverini on luonut suhdetta Nemoon, kun päästettiin ennen ratsastusta Nemo hetkeksi irroittelemaan kentälle. Se seurasi kaveriani ja selvästi nautti kun sai hillua luvan kanssa.

Nemo väläyttelikin taas oikein kaunista ja lennokasta ravia sekä ilmavaa ja isoa laukkaa. Ihasteltiin kaverin kanssa sitä liikettä ja todettiin, että voi kun sen saisi jo selästäkin esiin. Turhan paljon vain Nemo vielä jännityy ratsastaja selässään ja sen myötä sitten liike kärsii. Tänään olikin tuon irtona tehdyn lämmittelyn jälkeen ratsain tarkoituksena saada vain heppa liikkumaan rennosti ja iloisesti. Työmoodi oli kyllä Nemolla taas kohdillaan, vaikka välillä vähän kolahtelikin, kuului traktorin käynnistysääniä ja muita jänniä ääniä, pysyi Nemo hyvin rauhassa ja malttoi luottaa ratsastajaan. Toki kun on nuori hevonen kyseessä, ei keskittyminen ihan täydellistä ole tai joka tilanteessa pysy rohkeana jännissä tilanteissa, mutta kaverini avulla on menty kyllä paljon eteenpäin. Tänäänkin välillä jännitti niin, että koko hevonen näytti vajoavan monta kymmentä senttiä alaspäin, mutta kuitenkin pienellä rapsuttelulla ja rohkaisevalla puheella Nemo lähti eteenpäin. Ilman painetta tai suurempaa pyytämistä. Pelkkä ratsastajan rauhoitteleva olemus ja äänellä rohkaisu riitti.

Tulin kaverini ja Nemon menoa katsoessani analysoineeksi Nemoa jonkin verran ja olen entistä enemmän sitä mieltä, että Nemo on erittäin paineherkkä. Jos sille antaa paineen väärällä hetkellä tai väärässä tilanteessa, se ahdistuu ja hermostuu vain enemmän. Kun malttaa itse rauhoittaa tilanteen, tekee Nemo helposti itse sen ratkaisun, jonka ratsastaja sen haluaakin tekevän. Sama pätee monessa tilanteessa myös maastakäsin, maltti on siis valttia ja turha paineistus monesti aivan turhaa ja hermostuttavaa.

Nenäeläin

"Ne rapistelee!"

"Onks teil mulle jotain? Te rapistelitte. Mä kuulin!"

Herra Yritän Olla Hurja

Kuulumisia

Oma motivaatio heppahommiin on melkolailla nollissa tällä hetkellä ja siksi ajattelin tulla hieman kuulumisiakin taas päivittelemään.

Nemo on viihtynyt tosi kivasti nykyisellä tallilla, se tarhaa tällä hetkellä tallinpitäjän hevosen kanssa ja pojat tulevat niin kivasti juttuun etteivät edes aina malta syödä! Liikutus on ollut pohjien kunnon ja oman motivaation vuoksi todella vähäistä, mutta onneksi pojat kuulemma liikkuvat tarhassa paljon.

Kengityksen kanssa meillä oli hieman tekemistä tuossa joulun alla, kun ensin tuli kaviopaise jota hoidettiin ja sen jälkeen sitten alettiin suunnittelemaan kengitystä. Tällä hetkellä Nemolla on edessä pohjallinen ja silikoni, takapää normaalissa kengässä. Onnekseni löysin meille ihan huippukivan kengittäjän, josta Nemokin tykkää.

Tuo oma motivaatiopula on aiheuttanut sen, että tällä hetkellä keskityn itse enemmän harjailuun ja puuhasteluun tallilla ja kaverini käy oman hevosensa hoidon puitteissa hoitelemassa ja liikuttelemassa Nemoa. Ajatuksena on, että hän mahdollisesti myös menisi Nemon kanssa helppoja esteluokkia kevään ja kesän aikana. Kaverini avulla meillä on myös suurempi mahdollisuus treenata erilaisia asioita, sillä hänellä on huomattavasti tiiviimpi istunta ja parempi tasapaino kuin minulla jonka vuoksi tästä hänen tarjoamastaan avusta on minulle paljon hyötyä. Koska Nemo on melkolailla samantyyppinen kuin hänen oma hevosensa, hänen on helppo Nemon kanssa touhuta. 

Motivaatiopula sai pohtimaan vakavasti myös Nemon myyntiä, mutta ainakin tällä hetkellä ajatukseni ovat enempi sillä kantilla, että kaveri saa treenata ja kilpailla Nemolla siten, että Nemo on ns. kakkosheppa hänelle. Tämä oli kaverin oma ehdotus ja vaikutti mielestäni aika hyvältä ajatukselta.

Toivon, että oma motivaationi alkaisi pikkuhiljaa palailemaan kun saan viettää kevyempää tallijaksoa ilman stressiä hevosen liikuttamisesta. Ja eiköhän tänne blogiinkin tule materiaalia jossain vaiheessa kaverin ja Nemon treenailuista.

Tunnilla taas

Reilun vuoden tauon jälkeen päästiin tuossa lokakuun alussa taas meille sen tutun ja turvallisen opettajan tunnille. Olinkin tuona kyseisenä maanantaina todella hyvissä ajoin tallilla ja viimetipassa kyselin paria kaveria kuvailemaankin. Onnekseni sain kuin sainkin kaverin mukaani kuvailemaan, itseasiassa ihan kaksin kappalein. Toinen kuvasi videota ja toinen sitten kuvia. Postaukseen kuitenkin tuli nyt vain kuvat, sillä en ole saanut editoitua videota klippien suuren määrän vuoksi.

Ehdin kivasti verkkailla Nemon käynnissä ja ravissa ennen tunnin alkua, joka aloitettiinkin käyntityöskentelyllä. Ei tehty mitään vaikeaa, lähinnä korjattiin mun istuntani ensin oikeaan asentoon ja sitten katsottiin, että saadaan Nemo liikkumaan sopivassa tahdissa ja astumaan alleen. Lähtökohtaisesti ajatus oli se, että ei katsota missä pää menee, vaan miten jalat toimivat. Sieltä se pääkin sitten asettui hyville asemille, kun saatiin jalat toimimaan toivotusti. Nemon kohdalla käynti ei todellakaan ole sen paras mahdollinen askellaji, vaikka käynti onkin nyt ollut melkoisen hyvää ja aktiivista. Täytyy kuitenkin myöntää, että ihan liian vähän tulee käyntiä työstettyä, mutta ehkäpä tässä nyt saisi aktivoiduttua sillä saralla ja työstettyä käyntiäkin paremmaksi. 

Ravissa jatkoimme hyvin samaa teemaa kuin käynnissäkin, kuskin asentoa korjattiin ensin ja sitten lähdettiin tekemään hevosen liikkeelle taikoja. Kun sain itse oman kevennyksen oikeaan asentoon ja muutenkin istunnan hyväksi, alkoi Nemokin liikkumaan aivan eri tavalla. Ei siis tehty todellakaan mitään älyttömän vaikeita tehtäviä, voltteja, ympyröitä ja suunnanmuutoksia lävistäjällä käyntisiirtymällä tai kevennyksen vaihdolla. Tärkeää oli saada käännökset onnistumaan, omat kädet pysymään omilla paikoillaan ja ymmärtää pohkeen oikea-aikainen käyttö. Hevonenhan toimi tosi kivasti heti, kun kuski tajusi jutun juonen ja sai annettua avut juuri silloin kun oli tarvis. Pystyin jopa tuntemaan sen, koska Nemo otti sisätakajalkaa paremmin alle voltilla! 

Laukat eivät ihan hirmuisen hyvin sujuneet, nostot olivat jokseenkin hätäisiä ja Nemo meinasi kaahottaa laukassa niin, että tuntui kuin jarrut olisivat kadonneet. Kuitenkin kun sain kiinni ideasta istua takajalkojen päällä rauhoittui laukkakin, mutta tosiaan laukka ei ollut eilen meidän vahvuus millään lailla. Tarvitaan kuitenkin laukassa vielä paljon treeniä, koska vaikka laukat sujuvat aina välillä tosi kivasti, tulee tällä hetkellä melko usein näitä päiviä kun Nemo meinaa vain kaahottaa. Pyritään nyt kuitenkin siihen, että saataisiin tehtyä paljon laadukkaita, hyviä nostoja, jolloin tulisi voimaa lisää ja sitä kautta laukkaaminen tulisi Nemolle helpommaksi. Lisäksi täytyy nyt yrittää päästä mahdollisimman paljon tekemään edes käyntimaastoja kaverin kanssa, jotta saisi liikuntaan enemmän monipuolisuutta ja mielestäni maastossa saa kivasti treenattua hevosta, jos vain on mäkiä käytössä.

Tuosta kyseisestä tunnista tulin uskomattoman hyvälle tuulelle, koska saatiin paljon onnistumisia ja tehtiin asiat niin, että homma pysyi todella helppona ja yksinkertaisena. Ei kiinnitetty liiaksi huomiota tuntumaan, pään ja kaulan asentoon tai muuhun vastaavaan, vaan lähdettiin sieltä oman istunnan kautta hakemaan tahtia hevoseen ja niin vain se pää ja kaulakin sieltä löysi sitten oman paikkansa.

Nyt olisi pyrkimyksenä jatkaa säännöllistä tunneilla käymistä ja jatkaa tätä kehittymisputkea mikä meillä nyt on ollut. Valitettavasti joka viikko ei pystytä tuntia järkkäämään, mutta jos nyt pari kertaa kuussa saataisiin opettajan kanssa aikataulut yhdistettyä, olisin todella onnellinen.

Tämän kyseisen tunnin jälkeen meillä on ehtinyt myös sattua yhtä jos toista. Koska olen näitä kuvia odotellut, en ole jaksanut päivitellä erikseen muita asioita ja siksi päivittelen nyt tähän pikaisesti muitakin kuulumisia.

Ehdimme käydä syksyn aikana muistaakseni yhdellä tunnilla tämän kuvin ja videoin ikuistetun tunnin lisäksi. Sen jälkeen ei olla ehditty sopimaan uusia tunteja sileällä. Esteitä taidettiin hypätä pari kertaa, mutta sattuneista syistä hyppääminenkin sitten pääsi jäämään. Kerran yksi tallikaveri otti Nemolla pikkuhyppyjä, ja kivasti tuo kyseinen vasta 12-vuotias kaveri Nemon kanssa pikkuesteitä hyppäsi.

Marraskuun alussa meillä vaihtui tallipaikka ja olemme nyt pienehköllä maneesittomalla tallilla. Onneksi vajaan 2km päässä on maneesi, jota saa vuokrattua, mutta vielä emme ole sinne ehtineet. Ennen muuttoa Nemo nimittäin tiputti toisen etukenkänsä ja kehitti vielä kaviopaiseenkin sitten. Tuota paisetta ei ensin meinannut löytyä, joten laitettiin kenkä pohjallisen ja silikonin kanssa, mutta viikkoa myöhemmin sitten paisekin löytyi. Sitä hoideltiin viikko ja tällä viikolla saatiin kenkä takaisin jalkaan ja päästiin jatkamaan liikuttelua. Nemo ehti seistä tässä 3 viikkoa, joten eilen liikuttelin vain varovaisesti käynnissä ja ravissa. Tänään tuli vapaapäivä lapsen joulujuhlan vuoksi ja huomenna ajattelin juoksuttaa Nemon.

Viikonloppuna ajatuksenani on ratsastaa uudemman kerran ja toivottavasti Nemo malttaisi keskittyä paremmin kuin eilen. Kun päästään taas liikuttelemaan, yritän saada sovittua taas tunteja ja lisäksi meillä on suunnitteilla lähteä käymään traikulla yhden entisen tallikaverin hepan nykyisellä tallilla. Siinä vaiheessa, kun sinne päästään, on tarkoitus ottaa pientä hyppytreeniä isossa maneesissa hyvällä pohjalla.