Ponikuulumisia!

Pääsin tänään viettämään oikein hepparikasta päivää, kun kävin ensin vanhan tallikaverini Anskun kanssa hoitamassa ja liikuttamassa hänen hevosensa Bregon ja sieltä mentiin sitten Aapon luokse.

Bregohan asusti syksyllä samalla tallilla kuin Aapo ja kun Brego muutti pois, ollaan edelleen pidetty Anskun kanssa yhteyttä. Tänään sitten pääsin pitkästä aikaa näkemään Bregoa kunnolla, kun vietettiin Anskun kanssa tallipäivää. Haettiin yhdessä Brego laitumelta ja se olikin aika hauskaa puuhaa, kun kaikki lauman hepat olisivat halunneet olla mun kaveria. Kaikki tunki nenät ihan kiinni ja kerjäsi huomiota. Pidinkin sitten muun lauman huomion itsessäni, kun Ansku otti Bregon portista ulos. Tallissa Ansku varusti Bregon ja kentällä hän kapusi selkään sillä välin, kun itse otin Ainoa autosta rattaisiin (Aino nukahti matkalla tallille ja heräsi kun oltiin menossa kentälle).

Ansku ratsasti kaikki askellajit läpi ja Bregon avuille, jonka jälkeen hän antoi minun kokeilla Bregoa. Oli kyllä hassua, kun Brego on ainakin 20cm korkeampi kuin Aapo ja huomattavasti enemmän omalla moottorilla liikkuva. Tuntui, etten osannut yhtään Bregoa ratsastaa, mutta menin vain kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin ja lopetin sitten. Brego oli kyllä kiva ratsastettava, mutta kyllä mä silti enempi tykkään Aaposta ja Aapon tyylisistä hepoista. En jotenkin päässyt Bregon liikkeisiin mukaan ja muutenkin se tuntui kovin vieraalta. Osasyy varmaan farkuissa, joilla ratsastin, mutta toki sekin vaikuttaa, miten erilainen Brego on.

Ei ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, kun ohjat roikkuu, katse huitelee, ja varustuskin on mitä on... Hupsista :D

Bregon luota suunnattiin sitten tosiaan suoraan Aapon luokse. Ehdittiin siinä ottaa Aino rattaisiin ja suunnata katselemaan Aapoa sen tarhan luokse ennen kuin Nea tuli ulos. Nea varusti ponin ja juteltiin siinä sitten vähän niitä näitä. Aapo on kuulemma käyttäytynyt asiallisesti, tosin Pilvi on poniin ihan rakastunut ja ponit "pussailevatkin" toisiaan aitalankojen ali (samassa tarhassa ei voi pitää, koska Aapo kiusaa Pilviä). Ponin selkään Nea nousi jo pihassa ja kentällä hän sitten teki sellaisen omaan silmääni aika normaalin treenin. Kaikki askellajit läpi, oikea laukka vaati tänään paljon työstöä (poni kyllä asettui, mutta ei oikein tahtonut laukata hyvin - kaahotus sen sijaan olisi maistunut), mutta ravissa ja käynnissä poni toimi kivasti. Vähän Nea teki avojakin ja poni meni omaan silmääni todella kivan näköisesti.

Siinä vaiheessa, kun Nea sai oikeankin laukan toimimaan, hän käski minua hakemaan kypäräni, jotta pääsen testaamaan ponin säädöt. Olo oli kuin pikkutytöllä, kun kipaisin autolle hakemaan kypäräni ja nousin ponin kyytiin. Vähän juteltiin siinä, että miten Nea on ponia ratsastanut ja lähdin kävelemään. Jo käynnissä poni tuntui todella kivalta, se pyöristyi ja kulki todella kivasti. Nea antoi vähän ohjeita siihen, miten on huomannut ponin toimivan ja heti kun tein Nean ohjeiden mukaan, poni toimi vielä kivemmin.

Menin ihan vain vasemmassa kierroksessa, koska Nea sanoi, etten saa oikeaa laukkaa kokeilla sen tämänpäiväisen kauheuden vuoksi. Poni oli niin kiva sekä käynnissä että ravissa, etten meinannut uskaltaa kokeilla laukkaa. Kokeilin kuitenkin ja WAU mikä fiilis! Ulko-ohja hyvällä tuella, jalat lähellä, tarvittaessa ulkojalalla lapa sisemmäs ja sisäohjasta johtava asetus, ja voilá, poni kulki nenä alhaalla, takaosa mukana. Ihan käsittämätön fiilis. Vähän itse kyllä könötin ja Nea monesti muistuttikin siitä, että "oma häntä alle".

Ihanin Apsuli! Minun ratsastuskuvistani kiitos Anskulle!

Näin hyvin Aapo ei oo IKINÄ mennyt laukassa mun kanssani

Mitä Apsulille kuuluu?

Aapo on  ollut nyt reilun viikon Nean luona treenissä ja tänä aikana olen puhunut Nean kanssa varmaan kolme tai neljä kertaa puhelimessa. Olemme puhuneet lähinnä siitä, miten sujuu ja mitä ponin kanssa pitää tehdä. Nea on kertaalleen kranioinut ponin ja huomannut sen seurauksena toisen etujalan nivelessä pientä tulehduspesäkettä, joka heijastaa koko kroppaan. Tästä syystä Nea soitti minulle perjantaina ja varmisti, että ponille voi laittaa kengät eteen (kaviot ovat kokonaan vinot ja poni astuu väärin, siksi kengät). Annoin Nealle luvan laittaa kengät, koska tärkeintä on, ettei poni kipeydy.

Nea kertoili siinä sitten hieman menneistä treeneistä ja poni oli kuulemma ollut todella hyvä joka kerralla. Jopa niin hyvä, ettei koskaan ennen ole niin hyvä ollut.

Aapohan pääsi shetlanninponi tamma Pilvin kaveriksi, mutta valitettavasti Aapo pomotti Pilviä liikaa. Nea jakoi siis tarhan kahtia ja nyt ponit ovat tyytyväisiä. Pilvi on niin alistuva, että Aapo otti heti pomon paikan ja Pilvi parka joutui kiusatuksi. Ehkä Aapo ei tykkää kirjavista?

Sunnuntaina sain Nealta kaksi videota Aaposta ja voi vitsit miten hienosti poni niissä meni. En ole Nealta kysynyt lupaa videoiden julkaisuun, joten en niitä valitettavasti voi tänne laittaa. Poni menee kuitenkin videoissa molempiin kierroksiin kaikki askellajit todella hienosti, pyöreänä ja rentona. Eikä kuulemma olleet edes parhaat pätkät. Sanoin kyllä Nealle, etten usko Aapon olevan videoissa, mutta kyllä se kuulemma Apsuli on. Nea sanoikin, että hän on hylännyt ajatuksen raviohjelmasta ja voisi mennä Aapon kanssa heinäkuun aikana jonkun helpon C:n. Sen verran on kuulemma ponin laukka pelkästään viikossa parantunut, että kehtaa mennä starttaamaan C:tä.

Yritän päästä juhannuksen jälkeen moikkaamaan ponia ja katsomaan Nean treenejä ponin kanssa. Alkaa jo hieman olevaan pikkumiestä ikävä, vaikka tiedänkin sen olevan Nealla todella hyvässä hoidossa. Todennäköisesti poni oppii käytöstapojakin ihan eri tavalla nyt, koska Nea on huomattavasti jämäkämpi (ja kokeneempi) kuin minä.

Heihei poni, nähdään loppukesästä!

Aapo lähti tosiaan sunnuntaina kaverilleni Nealle treeniin ja palaa sieltä alustavan sopimuksen mukaan heinä-elokuun vaihteessa, viimeistään elokuussa kuitenkin. Palataan kuitenkin ensin lauantaihin, jolloin piti alunperin viettää kuvausrikas aamupäivä kaverin kanssa, tämä kuitenkin kaverin migreenin vuoksi peruuntui.

Sain lauantaina siskoni ja hänen poikaystävänsä mukaan tallillle, laiteltiin Jennin kanssa yhdessä poni kuntoon ja sitten kentälle. Ratsastin itse ihan vain lyhyesti kaikki askellajit läpi, vähän väistöjä tai taivutuksia. Poni oli aika rasittava ratsastaa, koska oltiin poikkeuksellisesti juuri päiväheinien tienoilla kentällä ja keskittymiskykyä ei oikein tahtonut löytyä. Sain kuitenkin muutamia pätkiä, mihin olin tyytyväinen, joten päästin Jennin ponin selkään liinassa.

Jenni otti ravia ja laukkaa liinan päässä, taas meni todella hyvin ja molemmat nauttivat. Aapostakin on selvästi kivaa, kun selässä käy välillä joku kokemattomampi, kun mitään ei vaadita. Ja vaikka Jenni ei selässä mitään vaadikaan, poni menee aina todella kivasti Jennin alla. Liekö luonnonlahjakkuus?

Jennin jälkeen saatiin vielä Jennin poikaystäväkin ponin selkään, häntä luonnollisestikin jännitti ja ensimmäinen kysymys olikin, että montako hevosvoimaa Aaposta löytyy. Taluttelin häntä muutaman kierroksen ja hyvin sujui. Olipa R kysynyt Jennin kotiin vietyään, että koska mennään uudestaan ratsastamaan! Taisipa tämä nuori mies siis tykästyä hevosteluun, vaikka isona eläimenä hevonen hieman jännittääkin.

Ai miten niin fiiliksissä?

Talutin R:n kentältä tallinpihaan, jossa sitten neuvottiin hänelle alastulo. Aika hienosti osasi, kun ottaa huomioon, että R oli ensimmäistä kertaa elämässään hevosen selässä. Tallissa Jenni ja R saivat harjata yhdessä ponin jonka jälkeen vietiin se tarhaan nauttimaan päiväheinistään.

Nuoripari ja poni loppuharjailujen äärellä

Sunnuntaina olikin sitten ponin lähtöpäivä. En ollut jaksanut lauantaina pakata ponin tavaroita, joten menin tallille jo hyvissä ajoin pakkaamaan varusteita ja jäin odottamaan Nean ilmoitusta siitä, että hän on matkalla. Ehdin aika kauan vain oleskella tallilla, mutta en malttanut tehdä mitään ponin kanssa, koska halusin antaa ponin nauttia omasta rauhastaan ja ajattelin Nean voivan liikuttaa ponin halutessaan sitten illemmalla.

Nean saavuttua pakattiin ponin kamat autoon, käytiin ruoat läpi ja lähdin hakemaan ponin tarhasta. Aapo on ollut nyt vihreän tultua ihan sikapossu tarhasta hakiessa, joten hain ketjun kanssa, mutta laitoin ajatuksissani ketjun nenän päältä. Eihän se poni sitten traikkuun kävellyt, kun ketju oli nenällä, kahdesti yritin, kunnes tajusin missä vika. Vaihdoin ketjun leuan alle ja poni käveli suoraan traikkuun. Niin sitä vaan voi pieni poni olla joissain asioissa herkkis, kuten narun sijaintipaikan suhteen. Aapohan kuitenkin kävelee yleensä ihan suoraan traikkuun, oli sitten päässä riimu + naru (joko ketju leuan alla tai norminaru) tai suitset, kuitenkin väärin oleva naru saa ponin epäröimään ja kieltäytymään traikkuun menosta.

Kotiin päästyään Nea laitteli viestiä, että perillä ollaan ja kaikki hyvin. Soiteltiin vielä illemmalla ja poni oli kuulemma matkustanut hienosti ja vain alle minuutti siitä, kun poni oli laitettu uuden kaverinsa Pilvin kanssa samaan tarhaan, oli ponit olleet melkein kiinni toisissaan. Olipa Aapo käynyt normiriimun kanssa ottamassa muutamat sähköiskutkin jo, koska Nea oli ajatellut varuiksi antaa sille muutaman säkärin (muutama vk sitten sattuneiden tarhasta karkaamisten vuoksi), oli poni mennyt porttilankoja karkuun. Fiksuin poni, kun otti itse valmiiksi säkärit. Sovittiinkin sitten, että poni voinee olla normiriimulla, kun kerran sai silläkin säkärit, tarpeen vaatiessa sitten Nea laittaa antennit päähän, jos poni vaikuttaa roikkuvan langoilla tai muuta.

Vähän on haikea fiilis nyt, kun ei ole kesän aikana omaa ponia kaverina, mutta muutama tallikaveri lupasi, että voin käydä heidän heppojaan liikuttelemassa. Voipi siis olla, että käyn tarpeen vaatiessa heitä auttelemassa ja kuitenkin tulen tallillakin varmaan olemaan, sillä tuskin maltan sieltä pois olla.

Vikat hyppelöt hetkeen

Sain tänään tallille kaveriksi Amandan ja oltiin sovittu hyppäävämme. Helteestä huolimatta pidettiin kiinni suunnitelmasta, sillä Aapo on yleensä ollut lämpimästä ilmasta huolimatta todella kivan reipas ja energinen. En siis epäilyt hetkeäkään, etteikö se jaksaisi kohtalaista estetreeniä, pienillä korkeuksilla.

Amanda haki ponin tarhasta ja harjaili sen sillä aikaa, kun itse kannoin varusteet valmiiksi boksin eteen. Ennen ponin varustamista käytiin rakentamassa kentälle esteet, joita tuli hurjasti neljä kappaletta. Laitettiin kaksi yksittäistä, joista toinen oli pikkupysty päädyssä ja toinen ristikko lävistäjällä. Uran viereen laitettiin sarja, hieman vajaa 9m välillä, jolloin siihen tuli Aapolla kaksi laukkaa. Sarjalla A-osana pieni (noin 45-60cm) pysty ja B-osana okseri (noin 60-70cm korkea). Näillä mentiin ja tajuttiin sitten, että näillähän saa kivan S-harjoituksen tehtyä.

Käytiin varustamassa poni, Amanda satuloi, minä suojitin ja suitsin. Annoin Amandalle luvan mennä ensin, sillä hän ei ole koskaan ratsastanut sellaisten jalustimien kanssa, joissa on vinokumit. Lisäksi halusin antaa hänen ratsastaa varmasti virkeällä ponilla. Amanda verkkaili ponin melko kevyesti lämpimän ilman vuoksi ja tuli sitten muutaman kerran päädyn pystyn ennen kuin alkoi lisätä muita esteitä mukaan. Jossain vaiheessa nostin sarjaa hieman ja okserin korkeus oli 70cm paikkeilla.

Mitähän noiden kahden päissä liikkuu?

Sanoin Amalle, että johtaa ohjalla ja siirtää painon, ni Aapo osaa vaihtaa laukan - Amahan sitten johti oikein huolella!

Ihankun Aapo ASTUIS ton esteen yli! :D Kattokaa vaikka, että miten jalat on maassa

Kuka arvaa mitä tässä kävi?

Kiipesin itse vielä Amandan jälkeen ponin kyytiin ja otin muutaman hypyn. Pari kertaa ristikko ensin laukassa, poni sukelsi. Uudet yritykset ravissa ja sitten alkoi sujumaan. Sarjan tulin myös pariin otteeseen, jonka jälkeen otettiin A-osa pois ja nostettiin okseria.

Okserin Amanda nosti 85cm korkuiseksi ja sanoin hänelle, että jos saadaan sille heti hyvä hyppy, niin sitten lopetetaan. Hyvä hyppy sieltä sitten tulikin, vaikka poni hieman kiemurtelikin. Poni saikin hypyn jälkeen hurjasti kehuja ja sitten ravailtiin hetkinen.

70cm, Aapon ilme kertoo: "pyh pah, vauvojen estekorkeus"

85cm, valitettavasti parempaa kuvaa ei ole :/

Ihan rela poni<3

Limpsis lompsis!

Tyytyväinen esteponi<3

Loppukäynnit käytiin taluttelemassa maastossa, jätettiin satula talliin ja mentiin oikein rauhallista vauhtia pieni lenkki. Poni käveli nätisti Amandan taluttamana ja tallissa hän riisui ponilta suitset pois, kun itse vein satulan omaan telineeseensä käytävältä.

Loppuhoitoina poni sai selkäänsä ja takalistoonsa arnikaa sekä hännän tyveen hoitoöljyä, jottei tarvitse hinkuttaa. Vielä ötökkämyrkyt (latomisyritysten ja lopulta yhteisvoimin käytävällä tapahtuneen suihkuttelun voimin) ennen tarhaan menoa, missä poni tällä hetkellä saa viettää aikaansa vuorokauden ympäri.

Nyt en sitten hetkeen hyppääkään, kun tässä on seuraavaksi Astan ja Johannan käyntipäivät, lauantaina rentoilen ponin kanssa (kaveri tulossa mukaan kuvaamaan!) ja sunnuntaina Nea sitten hakee ponin. Toki käyn sitä varmasti katsomassa, mutta meidän yhteiset treenit jatkuvat sitten heinä-elokuussa, kun poni palaa kotiin takaisin.

Kaksi päivää, paljon puuhaa

Ollaan tämän viikonlopun aikana ehditty tehdä vaikka mitä, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin itseasiassa vain yhden vuorokauden sisällä on kaikki asiat tullut tehtyä, sillä eilen kävin melko myöhään iltapäivällä tallilla ja tänään olen ollut sitten jo aikaisin liikenteessä.

Eiliseltä ei valitettavasti ole kuvia, kun hypättiin tallikaverin kanssa. Laitettiin kentälle kolme ihan perusestettä, joista kaksi oli pystyjä ja yksi ristikko. Korkeus oli jotain 50-60cm luokkaa, eikä nostettu esteitä ollenkaan. Laitettiin pienempi pysty ihan vain uran viereen ja toinen pysty ja ristikko sitten vähän vinottain pituushalkaisijalle, jolloin niitä pystyi tulemaan kahdeksikolla.

Aloiteltiin hyppääminen tulemalla ensin yksittäistä pystyä sellaisenaan ja sitten lisättiin siihen ensin toinenkin pysty ja lopulta jatkettiin vielä ristikollekin. Aapo meinasi alkuvaiheessa ryskätä esteille, mutta kun vain itse ajattelin kokoajan "istu, istu, istu, pidätä, anna mennä", niin poni alkoi todella kivasti kuuntelemaan ja hypyt menivät hyvin. Pari kertaa tultiin vähän turhan pohjaan, kun ei ihan askeleet osuneet, mutta selvittiin kuitenkin ongelmitta. Kovinkaan paljoa ei hyppyjä otettu, ja lopetettiin heti kun saatiin nappisuoritus.

Loppukäynteinä käytiin kiipeämässä yhen korkean meluvallin päälle. Sinne johtava polku oli todella kapea ja itse vähän jännitin, mutta poni kiipesi hienosti. Alastulossa jännitin taas itse, kun lasku oli melko jyrkkä, mutta Aapo vain käveli erittäin varovaisesti ja rauhallisesti alaspäin. Hienoin poni!

Tänään lähdinkin sitten jo aamusta tallille, kun Verna tuli pitämään tuntia jo puoli yhdentoista maissa. Harjailin ponin kaikessa rauhassa ja lähdin alkuverkkailemaan hyvissä ajoin. Oltiin Aapon kanssa ottamassa verkkalaukkoja pitkällä ohjalla kevyessä istunnassa, kun Verna saapui ja hän kehui heti kovasti Aapon iloista ilmettä. Oli kuulemma ponilla lihaksetkin kasvaneet.

Aloitettiin tunti tekemällä ympyrällä taivutuksia. Ympyrällä piti mennä pitkää käyntiä taipuneena ja voltilla sitten lyhyempää, mutta samassa temmossa olevaa käyntiä. Samaa tehtiin myös ravissa ja poni oli tosi kivan tuntuinen, kun itse muistin istua oikein ja pyytää sisäetu- ja ulkotakajalan ympyrän kaarelle. Tuntia jatkettiin tekemällä sulkutaivutuksia niin uralla kuin kentän keskelläkin puomin avulla. Aapo meni sulut hienosti ja itse olin hurjan tyytyväinen poniin.

Ehkä suurin haaste koko tunnilla oli kuitenkin pohkeenväistöt. Vasenta pohjetta poni väisti ihan todella kivasti niin käynnissä kuin ravissakin, mutta oikean pohkeen kanssa väistöt olivat hankalampia. Verna sanoikin, että lähden itse herkästi hätäilemään, jolloin sitten menee kauhean hätäiseksi väistöt, mutta kun en ottanut stressiä siitä kuinka reippaasti poni eteni, niin väistöistä tuli siistit ja hyvät. Lisää treeniä vaan, niin se oikeankin pohkeen väistäminen alkaa sujumaan!

Lopputunnista otettiin kevyttä ravia ja harjoitusravia ympyrällä ja Verna nappasi muutaman kuvan, jotta sain itsekin nähdä, kuinka istuntani on parantunut. Näistä kuvista parhaimmat ovat tätä postausta kuvittamassa, ja niistä suurkiitokset Vernalle.

Iltapäivästä Aapon ihan ensimmäinen hoitaja, Annika, tuli katsomaan ponia ja annoin hänen harjailla ponin ennen kuin lähdimme pellolle syöttelemään sitä. Annika on aikoinaan lopettanut Aapon hoitamisen riekkumisongelmien vuoksi (hyppi päälle yms), ja oli nyt positiivisesti yllättynyt, kun poni käyttäytyi ahneutta lukuunottamatta hienosti. Suihkuteltiin poniin vielä ötökkämyrkkyä ennen tarhaan viemistä.

Lopuksi hienoin poni sai paljon rapsutuksia ja pusuja!

Viikon päästä Aapo lähteekin sitten Nealle, sitä ennen on tiedossa omalta osaltani hyppäämistä ja maastoilua. Johanna on menossa ainakin toisena vuokrauspäivänään tunnille ja Asta tekee varmaankin jotain oikein hauskaa ponin kanssa. Seuraava tunti onkin sitten vasta parin kuukauden päästä. Sinällään harmi, koska tänään Verna sanoi, että tätä vauhtia jos kehitytään Aapon kanssa, niin ollaan ihan pian kisavalmiita!