Pidetäänkö kysymyspostausta?

Koska tällä hetkellä on hieman haastavaa saada kuvamateriaalia blogin puolelle ja meillä ei oikeastaan mitään erityistä edes tapahdu (kunhan liikutaan omistajan tarkenemisen ja pohjien sallimissa rajoissa), ajattelin pistää pystyyn kysymyspostauksen. Nemon aikaan en ole vielä kysymyspostausta pitänyt, joten nyt saatte vapaasti kysyä mitä mieleen juolahtaa. Jos jotain ihan älyttömiä kysymyksiä tulee, jätän ne huomioimatta, mutta pääsääntöisesti pyrin kyllä vastaamaan kaikkeen.

Siispä kysymyksiä kommentteihin, niin minä sitten vastailen kun koen, että kysymyksiä alkaa olemaan tarpeeksi. Todennäköisesti nyt ainakin tuonne 15.2. asti annan kysymyksiä tulla, ellei sitä ennen jo tule suurta määrää kysymyksiä.

Olispa kesä...

4v kavioliittoa takana, kuinka monta vielä edessä?

Lauantaina vietettiin Aapon kanssa meidän yhteisen taipaleen nelivuotispäivää ja sen kunniaksi sain siskonikin mukaan tallille kuvailemaan. Meillä tosin kävi vähän hullusti, kun akut loppui molemmista kameroista kesken, mutta saatiin me siitä huolimatta aika paljon materiaalia kuvattua.

Hoitelin Aapon käytävällä, kun molemmat hoitopaikat oli varattu ja siinä sai sitten paremmin kuvailtua kuin karsinassa. Aapo oli aika höpsöllä tuulella, mutta tosi ihanana just sen vuoksi. Pusuteltiin ja halailtiin siinä varustamisen ohessa. Kentälle mennessä taluttelin alkuun ja nautin menosta koskemattomassa lumessa. Kapusin selkään ja aloin tehdä ihan normaalia sileän treeniä. Ei mitään erikoisuuksia siis, paljon ympyröitä ja voltteja lähinnä. Vähän erilaisia kiemuroitakin.

Aapo oli todella virtaisa, mutta kuitenkin aika kiva koko ajan. Eihän poni keskittyä malttanut kunnolla, kun oli ihanaa koskematonta lunta ja kiva pikkupakkanenkin, mutta mulla oli silti todella kivaa.

Ei tehty mitään sen erikoisempaa tosiaan, aika paljon käyntiä ja ravia, kun en ihan varma pohjasta ollut. Siinä ratsastuksen myötä sen sitten oppi tunnistamaan, ettei se pohja tosiaan paha ollut ja kengättömänä Aapo ei edes tilsoja kerää, joten pystyi ihan normaalisti ratsastamaan.

Vähän kokeiltiin väistöjen sujumista käynnissä ja oli kyllä semmoista säätämistä taas, ettei uskoisi ponin osaavan ne kyllä. Jouduin huomauttamaan raipalla takaosan mukaan ottamisesta ja siitäkös poni hermostui. Se näkyy videollakin, kun poni pyörähtää ympäri ja keksii pukittaa. Yleensä mä ärsyyntyisin Aapon pelleillessä tolla tavoin, mutta lauantaina mua jostain syystä vaan kauheesti huvitti kaikki Aapon sekoilut. Johtuen varmaan siitä, että se nyt vaan sattuu olemaan niin hyvä tyyppi!

Videosta tuli nyt pitkä, mutta halusin laittaa siihen kaiken eilen videoidun materiaalin. Enpä ole aikoihin videoita lisännyt, vaikka muutaman kerran olenkin niitä saanut. Nyt kuitenkin tosiaan reilusti videomatskua tiedossa.

Yritän tässä jossain vaiheessa saada tehtyä hieman tarkemman videon meidän vuosista, mutta tämä video kuvastaa nyt meidän 4-vuotispäivän viettoa. Videoon on jätetty alkuperäiset äänet, eikä siitä ole poistettu yhtäkään klippiä. Kuvat jätän pitkän videon vuoksi toiseen kertaan, joten nauttikaa videosta!

Ja koska mä tiedän, että joku keksii kuitenkin valitettavaa, niin sanon jo suoraan, ettei lauantai todellakaan ollut meidän parhaita päiviä. Aina just sillon, kun sisko kävi hakemassa tallista jotain tai ei muuten vaan ollut kamera valmiina, Aapo esitteli niitä muutamia hyviä askeleita. Mä en myöskään ole täydellinen ratsastaja, ja moni tutuistanikin saa Aapon liikkumaan paremmin kuin minä. Ei siis hätää, mä tiedän omaavani paljonkin virheitä omassa ratsastuksessani. Tällä hetkellä resurssit vaan ei riitä ihan niin ahkeraan tunneilla käymiseen kuin mitä me Aapon kanssa tarvittaisiin ja mitä mä haluaisin.

Viikon kuulumiset kuvina!

Maanantaina Nea kävi ratsastamassa ja kranioimassa ponin

Keskiviikkona käytiin Astan kanssa eestiponimaastossa, itse menin tallikaverin poniruuna Texasilla

Aapo oli maastossa hieno johtoponi :)

Tänään hypättiin

Ponin mielestä etusten roikuttainen oli ihan jees

Kokoajan etuset hivelivät puomeja

Aino sai loppukävelyttää ponin

Pieni poninhoitaja<3

Erppa antoi ponille tarhassa rapsutuksia, siitä elefantti-ilme

"Rakastan sua oot ihana" tuumaa Aapo rapsutuksia antaneelle Erpalle

"Mä nyt rapsutan sua sit, jookos?"

Tällaista kaikkea tapahtui tällä viikolla. Tiistaina ponilla oli vapaa ja torstai sekä perjantai oli Johannan vuokrauspäiviä.

Osaavamman kuskin alla

En ole jaksanut aiemmin kirjoittaa Nean maanantaisesta ratsastuksesta, enkä siitä nytkään kovin tarkasti lähde kirjoittamaan. Nea kuitenkin kävi taas maanantaina ponin ratsastamassa ja totesi sen huomaavan, että poni on vain maastoillut edelliset kaksi päivää. Aapo yritti ihan koko ajan laistaa työnteosta ja Nea joutui tosissaan tekemään itsekin töitä, jotta sai edes muutaman hyvän askeleen.

Koska en nyt jaksa kovinkaan tarkasti maanantaista selostaa, haluan kertoa teille omia kokemuksiani siitä, miten osaavamman kuskin ratsuna oleminen on vaikuttanut Aapoon.

Aaponhan on sisäänratsastanut ystäväni Kaktu, joka opetti puolen vuoden aikana ponille perusasiat. Hän kävi siis puolen vuoden aikana korkeintaan 15 kertaa Aapon selässä ja sai opetettua sille liikkeellelähdöt (joita olin tosin jo itsekin opettanut hieman), pysähdyksen, kääntymisen ja siirtymiset. Tämän jälkeen Aapo lähti laitumelle, missä Kaktun kanssa käytiin loppukesästä pari kertaa poni liikuttamassa ja sitten laidunpaikan pitäjä ratsasti Aapolla jonkin verran. He olivat siis ensimmäiset, jotka ponilla varsinaisesti ratsastivat ja sille jotain opettivat.

Kaktun 3. kerta Aapon selässä

Vähän myöhemmin samana talvena

Tässä taidetaan olla jo huhti- tai toukokuussa

Huhti- tai toukokuuta

Huhti- tai toukokuuta tämäkin

Kun muutettiin laidunpaikalta Nurmijärvelle ja Asta alkoi ponia hoitamaan, alkoi sen ratsastus hieman kokemattomamman toimesta. Astalla siis ei kilpailukokemusta tai muuta ole, mutta itse pidin tärkeimpänä sitä, että hän ratsasti siististi ja ymmärsi nuoren orin mielenliikkeitä. Vaikka poni ei Astan kanssa oikeinpäin liikkunutkaan (eikä siltä sitä vaadittukaan, tärkeintä oli rentous ja hyvällä mielellä tekeminen), meni poni eteenpäin hurjasti. Aloiteltiin peruutuksia, pohkeenväistöjä ja talven sekä ruunauksen jälkeen myös pienet hypyt tulivat ohjelmaan mukaan. Kävimme Astan kanssa molemmat muutaman kerran tunnilla Aapolla ja kun vaihdettiin kesän jälkeen tallia, aloin tosissaan haaveilla valmentautumisesta ponin kanssa.

Astan ensimmäinen ratsastus Aapolla

Vajaa puoli vuotta myöhemmin

Vajaa puoli vuotta myöhemmin

Uudella tallilla kävin muutaman kerran erään tallilaisen (ratsastuksenohjaaja) tunnilla, mutta aika harvoin saatiin aikatauluja osumaan yksiin, joten aloin etsimään meille sitten valmentajaa. Kahta kokeilin ja toisen valitsin. Nyt meillä on Verna käynyt vajaan puolen vuoden ajan opettamassa ja hän on käynyt säännöllisesti Aapon selässäkin. Vernalla on erittäin lempeä tyyli ratsastaa ja hänen kanssaan Aapo kulkee aivan eri tavalla, kuin minun tai Astan.

Verna ja Aapo tänä keväänä

Uudelle tallille muutettuamme myös Nea kävi muutaman kerran Aapolla ratsastamassa ja yleensä hänen jälkeensä poni on ollut aina tosi kiva. Tänä keväänäkin Nea on käynyt ponia ratsastamassa ja edelleenkin hänen käyntinsä jälkeisenä päivänä poni on yleensä todella kiva ja ennen kaikkea reipas ratsastettava. Kun Nea sitten ehdotti minulle, että voisi Aapon ottaa kesäksi pihaansa ratsastettavaksi, kun oma tammansa (ihanainen entinen vuokraheppani Tintti) lähtee varsomaan, olin aivan innoissani. Keskustelin asiasta Vernankin kanssa ja hänen mielestään se olisi aivan loistava juttu ponille. Jätettiin sitten Nean kanssa asia hautumaan vähäksi aikaa ja nyt sitten viikko sitten sovittiin varmuudella ponin menevän hänelle kesäksi.

Nea ja Aapo viime syksynä

Itse olen siis täysin sitä mieltä, että edes satunnaisesti olisi todella hyvä saada sinne oman hepan selkään kokeneempi ratsastaja. Varsinkin, jos hevonen on nuori ja itselläkään ei ihan hirmuisesti kokemusta ole. Itse en ole ammattiratsuttajia ponilla käyttänyt, mutta apunani olen käyttänyt kokeneempia kavereita, joilla on kokemusta joko nuorista tai muuten hevosten ratsuopettamisesta. Esimerkiksi Nea on itse ratsuttanut Tintin ja kun sitä vuokrasin, tykkäsin todella paljon sen ratsastettavuudesta. Nean kanssa olemme puhuneetkin, että jos vain mitenkään mahdollista, hän yrittää saada kesän aikana opetettua Aapoa toimimaan samanlaisin avuin, kuin Tintti.

Koska Aaposta huomaa todella selkeästi seuraavana päivänä, jos esimerkiksi Nea on sillä edeltävänä päivänä mennyt, olen aina todella innoissani, kun ponin selkään Nean jäljiltä kiipeän. Siksi en maltakaan odottaa kesän loppumista ja sitä, kun poni sitten Nealta tulee takaisin kotiin. Todennäköisesti aion pyytää Neaa sitten vielä kesän jälkeenkin käymään ratsastamassa ponia säännöllisen epäsäännöllisesti, jotta ponia läpiratsastaa sellainen henkilö, joka on sitä opettanut. On ihanaa voida luottaa oma poni sellaisen henkilön käsiin, josta tietää ratsastustyylin ja tavan pitää hevosia. Nea on muutenkin autellut todella paljon Aapon kanssa, joten olen hänelle tulevasta kesästä pitkään kiitollisuudenvelassa. Saa vain nähdä, millainen kouluponi sieltä oikein takaisin sitten loppukesästä tulee.

Aaposta huomaa osaavamman kuskin alla hyvin selvästi myös sen, miten paljon se oikeasti osaa. Yllättävän paljon ja hyvin se jaksaa kulkea oikeinpäin, kunhan ratsastaja osaa vaatia siltä tarpeeksi eikä anna mahdollisuutta työnteosta luistamiseen. Osaavampi ratsastaja saa ponin menemään myös avot, sulut ja väistöt jopa ravissa ja ennenkaikkea, kulkemaan ponin suorana. Ainakin itselläni on aika iso ongelma siinä, etten saa oikeata pohjetta läpi kunnolla ja näinollen poni menee aina vain vähän sinne päin.

Kun palataan siihen hetkeen, jolloin Kaktu oli ainoa, joka ponia ratsasti ja tullaan kohti tätä päivää siihen hetkeen asti, kun Kaktu nykyisellä tallillamme kävi tunnustelemassa Aapoa kerran, voin todeta Kaktun antaneen ehkä jopa pienen moitteen ja ihan syystä. Hän nimittäin sanoi ponin olevan paljon raskaampi ja hankalampi ratsastaa, kuin hänen sillä mennessään. Tässä on siis menty metsään hieman, kun en tarpeeksi paljon pyytänyt apuja ponin ratsastuksellisissa asioissa siinä vaiheessa, kun muutimme Nurmijärvelle. Astan lisäksi ponin selässä olisi ehdottomasti pitänyt jonkun muunkin käydä, mutta kun Kaktulla ja Nealla oli molemmilla töiden lisäksi omatkin hevoset hoidettavana ja ratsastettavana, en oikein kehdannut apua aina pyytää, koska näennäisesti pärjäsimme hyvin. Ponin ratsastettavuuden kannalta olisi kuitenkin ollut tärkeää, että sillä olisi senkin yhden vuoden aikana mennyt säännöllisesti joku kokeneempi. Myönnän tehneeni virheen tässä kohtaa ja sitä virhettä korjataan nyt. Onnekseni minulla on sellainen ystävä, kuin Nea ja sellainen valmentaja, kuin mitä Verna on. Molemmat ovat äärimmäisen avuliaita ja kannustavia Aapon suhteen, ja ihan tosissani uskon, että ponista voi vielä tulla tällaiselle harrastelijalle kiva kilpaponi seuratasolle ja Ainolle kiva oppimestari. Eihän Aaposta koskaan mitään huippuponia tule, mutta kuten Neankin kanssa eräänä päivänä puhuimme, Aapon kanssa iso valttikortti on sen peruskiltti ja rauhallinen luonne. Eihän se mikään automaatti ole missään asiassa, mutta yleensä aika mutkaton kuitenkin.

Vähän meni jaaritteluksi ja en nyt tiedä onko tässä mitään päätä taikka häntää, mutta tulipahan kerrottua, miten Aapon kanssa on mielestäni kokeneempien ja osaavampien ratsastus vaikuttanut. Mitenkäs lukijat ovat omien hevostensa kohdalla huomanneet kokeneemman ratsastajan vaikutuksen?

Mitä sitten, kun tulee aika luopua?

Luin eräästä blogista useita postauksia liittyen kirjoittajalle tärkeän hevosen poismenoon. Tämä sai minut ajattelemaan sitä hetkeä, kun tulee aika luopua Aaposta. Päätin siitä nyt blogin puolellekin kirjoittaa, sillä tämän kyseisen bloggaajan tekstien lukeminen sai tosissaan ajatukset ja kyyneleet pintaan.

Olen monet kerrat sanonut, ettei Aapo lähde minulta kuin taivaslaitumille. Olen edelleenkin sitä mieltä. Toki sen varmaan saisi myytyäkin, mikäli vain olisi terve. Siitä huolimatta olen melko varma siitä, etten pysty rakkaimmastani luopumaan kuin ikivihreille laitumille. En halua katsoa sivusta, kun poni joutuu mahdollisesti kiertoon tai muuta vastaavaa. Mikäli oma tilanne vaatisi Aapon pois laittamisen, pyrkisin ensisijaisesti tarjoamaan sitä Astalle hoidettavaksi ja liikutettavaksi. Miksi Astalle? Koska minulla on hyvin vahva tunne siitä, että hän pystyisi rakastamaan ja välittämään ponista samalla tavalla kuin minäkin. Tiedän, kuinka tärkeä poni on Astalle ja haluan tarjota hänelle mahdollisimman pitkän harrastusajan Aapon kanssa. Tiedän myös, että Astan kanssa poni pääsisi tekemään juuri niitä asioita, mistä se pitää. Edellyttäen toki, että kunto ja terveys sallisivat. Mistä sitten tiedän Astan suuren kiintymyksen poniin? Yksinkertaisimmillaan siitä, että kun Asta joutui keväällä 2013 lopettamaan ponin hoitamisen hetkellisesti omien henkilökohtaisten syiden vuoksi, oli hän silti innolla lähdössä mukaani tallille aina kun vain voi ja kun sitten kerroin hänelle saaneeni paikan hänen tuttunsa tallista, oli Asta puhelimen toisessa päässä aivan innoissaan. Hän niin nautti siitä, kun tiesi pääsevänsä taas harrastamaan Aapon kanssa aktiivisesti. Viimeisellä kerralla vanhalla tallilla Asta pääsikin ponin kanssa hyppäämään ja käpsyttelemään talutellen maastossa. Molemmat nauttivat. Asta ei myöskään jaksa pahemmin hermostua, vaikka jotain sattuisikin. Eilenkin hän oli tullut ponin selästä alas ja telonut itsensä, mutta nauranut silti vain ponin ilmeelle tämän palatessa luokse. Kuin anteeksipyytäen.

Mikäli tilanne on tulevaisuudessa sellainen, ettei Astakaan pystyisi tarjoamaan ponille sen tarvitsemaa liikuntamäärää ja rakkautta, olisi minun ratkaisuni päästää poni viimeiselle matkalleen. Vaikka tiedänkin, että Aapo voisi aivan varmasti olla jollekin todella hyvä harrastuskaveri ja miksei kilpakumppanikin, en tahdo sitä myydä. Pelkään ponin joutuvan kiertoon, tai vielä pahempaa, huonoon hoitoon. Olen tehnyt töitä saadakseni ponin hyvän näköiseksi ja pysymään terveenä. Siksi en halua, että se joutuu kärsimään huonosta hoidosta. Toki itsekin olen tehnyt sen kanssa vääriä tallipaikkavalintoja, mutta kaikesta tästä huolimatta, poni on fiksusti käyttäytyvä nuori ja oikein kelpo kaveri.

Tiedän, että kun Aaposta aika jättää, sitä tulee minun lisäkseni ainakin pari ihmistä kaipaamaan. Ponista on alkanut tulla pienelle Ainolle jo nyt kovin tärkeä, sillä aina kun puhutaan tallille menemisestä hän alkaa hokea "pah ppah", tämä tarkoittaa heppaa. Aapoa jäisi siis varmasti kaipaamaan minun lisäkseni ainakin Asta ja Aino. Toivon kuitenkin, ettemme joudu tulevaisuudessa odottelevaa kaipuuta kohtaamaan vielä moneen vuoteen. Suurin toiveeni onkin saada pitää rakkaimpani luonani aina vanhan ponin eläkepäiviin asti. 

Tiedän, että luopuminen tulee aikanaan olemaan vaikeaa, mutta sen vuoksi pyrin välttämään sen ajattelemista. On kuitenkin blogikirjoituksia, jotka saavat minut kyynelehtimään ja sitä kautta ajattelemaan tulevaisuutta. Sitähän ei koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Siitä huolimatta aion elää Aapon kanssa mahdollisimman  täysillä jokaisen päivän. Nauttia sen kujeilevasta luonteesta ja toisinaan räjähtävistä liikkeistä. Aapo on elämäni tärkein hevonen, eikä sitä tosiasiaa voi mikään muuttaa. Ennemmin tai myöhemmin luopumisen aika koittaa, toivottavasti myöhemmin.

Rakkain poni<3 kuvassa 3v oripoika

Näiden pohdiskelujen myötä tämä ponimamma lähtee nukkumaan, jotta jaksaa aamulla viedä ponin kanssa hurjia kokeneelle ja itsensä teloneelle Astalle herkkuja päivän (ja koko viikon) piristykseksi!

Kysymyspostaus

Aion järjestää blogissa kysymyspostauksen, sillä lukijoita on jo yli 100! Saat kysyä aivan vapaasti, pyrin vastaamaan mahdollisimman moneen. Karsin kuitenkin kysymyksiä niin, että en vastaa samaan montaa kertaa ja voin yhdistellä samankaltaisia kysymyksiä. En vastaa myöskään liian henkilökohtaisiin kysymyksiin. Kysymyksestä riippuen, saatan pyytää myös Viviania tai Astaa auttamaan vastaamisessa.

Kysymisaikaa 7.1.2014 asti, jonka jälkeen vastaan ja julkaisen vastauspostauksen!

Kysymisaikaa pidennetty 11.1.2014 asti, sillä kysymyksiä on tullut niin kovin vähän. Kyselkää vain rohkeasti mitä tahansa mieleen juolahtaa :). 

LUUKKU 17: Haaste - laita hyvä kiertämään

Ohjeet: Kiitä sitä jolta sait haasteen. Sano vähintään viisi kehua ja 5 kiitosta tutuille tai tuntemattomille, ja laita haaste eteenpäin just niin monelle kuin haluat.  Ja jottei menisi ihan liian helpoksi, kehu itseäsikin, koska suomalaiset harvoin sitä taitoa osaa.

Suurkiitokset Kaktulle tästä haasteesta, jonka hän minulle antoi.

Ihan ensimmäisenä haluan kiittää Aapon kasvattajaa siitä hyvästä, että hän ponin minulle kauppasi, vaikka Aapon syntyessä sanoikin ettei sitä aio myydä. Kiitokset hänelle hienosta ponista, jonka olen saanut omakseni! Paljon hyvää on koettu yhdessä, vaikka eri teille onkin päädytty muiden ihmisten toimesta.

Äitiäni haluan kiittää siitä, että hän ymmärtää tämän harrastuksen merkityksen ja antaa minulle mahdollisuuden harrastaa vaikka äiti olen itsekin nykyisin. Äitini on paras lapsenvahti, mitä voisin kuvitella ja sen vuoksi olen hänelle erityisen kiitollinen. Äiti myös avustaa monesti kyyditsemällä tallille tai ostamalla Aapolle jotain tarpeellista. Hän on tuntuu olevan kovin innostunut Aaposta itsekin!

Ex-poikaystävääni haluan kiittää myös, sillä hän mahdollisti minulle myös harrastusta ja antoi minun elää siipeilijänä ajoittain. Hän toimi myös suurena henkisenä ja fyysisenä tukena, kun sitä on harrastuksen ylä- ja alamäkien vuoksi tarjottu. Edelleenkin, hän on yksi parhaista keskustelukumppaneista, mitä voin kuvitella!

Haluan myös kiittää kaikkia niitä tallinpitäjiä, joiden talleilla olemme olleet Aapon kanssa. Monesta paikasta ei olisi halunnut lähteä, mutta toisinaan on pakko vaihtaa syystä tai toisesta. Kiitokset kaikille siitä ajasta, jonka olen saanut olla asiakkaana Aapon kanssa.

Kiitoksia lähetän myös nykyiselle tallinpitäjällemme, kun on ottanut meidät talliin asumaan ja on niin ihanan joustava monien asioiden suhteen. Homma toimii ja saadaan olla tyytyväisiä niin poni kuin tiiminsäkin! Kiitokset ja kehut sinnekin siis :).

Kehuja ja kiitoksia haluan antaa erityisesti myös Astalle, joka on tiimimme tärkeimpiä jäseniä. Ilman Astaa en olisi pystynyt Aapoa pitämään lähelläni loppuraskaudesta, vaan olisin todennäköisesti joutunut etsimään ponille ylläpitäjän. Asta on paras mahdollinen hoitaja, mitä voin kuvitella. Hän hoitaa ponin juuri niin kuin on sovittu, paremminkin. Hän on luotettava ja aina niin innoissaan poneilusta. Ilman Astaa ei tiimimme olisi A-tiimi!

Ihanaa talliporukkaamme haluan kiittää ja kehua siitä hyvästä, että meillä on aivan mahtava tallihenki ja tallilla tosissaan viihtyy. On miellyttävä tulla tallille, kun siellä on mukavia ihmisiä ja juttuseuraakin saa miltei jokaisesta! Toivottavasti meillä pysyy porukka hyvänä vielä pitkään! Jatketaan kaverit samaan malliin, muistetaan moikata ja olla ystävällisiä toisille. Ihania olette kaikki! :)

Kiitokset ja kehut myös muille Aapon tiimissä mukana oleville tai siinä aiemmin mukana ollelle. Molemmat Amandat, Annika, Erppa... Ilman teitä kaikkia, olisin voinut olla ajoittain suuressakin pulassa. Kiitos kaikille, sillä olette olleet suureksi avuksi omalta osaltanne.

Maailman paras poni<3

Erityiskiitokset ystävilleni Nealle ja Kaktulle, jotka ovat olleet suureksti avuksi. Etenkin Kaktu on ollut äärettömän suurena apuna opettaessaan Aapoa ratsuksi ja sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollinen hänelle olen. Kaktu on ystävä, joka piristää päivää pelkällä tallille ilmestymisellään, hän on ihanin ja avuliain ihminen mitä tiedän. Olen äärettömän onnellinen siitä, että olen saanut tutustua häneen. 

Nealle kiitokset lukuisista muuttokuskaamisista ja siitä, että olen saanut häneltä paljon oppia myös muuten, kuin Aapon kanssa, vuokratessani hänen hevostaan. Nea on ollut meille muutenkin apuna, käydessään välillä läpiratsastamassa Aapoa. Nean avulla olen saanut paljon uusia näkökulmia ja hänen kanssaan toivon saavani olla tekemisissä vielä pitkään. Nea on suuri psyykkaajani, joka naureskelee kun itse stressaan. Lopulta aina huomaankin stressaamisen olleen turhaa...

Itseäni olen huono kehumaan tai kiittämään, mutta voisin kehua itseäni siitä, että pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ja ystävällinen kaikille. Kuuntelen myös mielelläni tallikavereiden juttuja, niinkin mielelläni, että olen valmis myöhästymään bussista sen vuoksi! Haluan olla kaikkien kaveri, ja pyrin tulemaan siksi kaikkien kanssa juttuun.

Kiitos myös kaikille blogin lukijoille, jotka olette päättäneet meidän matkaamme seurata. Vaikka en blogia aloittaessani odottanutkaan saavani juurikaan lukijoita, on ilo huomata, että teitä on jo yli 100 (tätä postausta kirjoittaessa lukijamäärä 101 lukijaa)! Tämän lukijamäärän kunniaksi täytyy ehdottomasti suunnitella jotain.

Suurimmat kiitokset kuuluu maailman ihanimmalle ponille, joka ottaa paljon, mutta antaa paljon enemmän. Aapo<3

Olipas vaikeata... Ainakin näin väsyneenä :D. 

Haluan haastaa seuraavat bloggaajat:

Ansku

Milla

Ansku

SUURET PAHOITTELUT KUN VÄLISTÄ PUUTTUU POSTAUKSIA. MINULLA ON PUOLIKSI VALMIITA POSTAUKSIA VINO PINO, JOTKA JULKAISEN SITÄ MUKAA KUN SAAN NE VALMIIKSI.

LUUKKU 11: Aapon kehitys - puskaponista helppo C-tasoiseksi

Aapon kanssa on lähdetty ihan puskista liikkeelle, sillä sen olen Kaktun avulla saanut perusasiat osaavaksi ja siitä on sitten Astan kanssa jatkettu itse. Muutamia kertoja on eräs entinen tallikaverini (ja entisen vuokraponini omistaja) Nea käynyt ponin selässä läpiratsastusmielessä, mutta muuten ollaan tosiaan itsekseen pärjäilty. Tunneillakaan ei ole käyty kuin muutamia kertoja, itseasiassa alle 10 kertaa!

Kaktu aloitti Aapon kanssa työskentelyn lopputalvesta 2012. Tällöin hän alkoi opettaa Aapolle perusasioita, jotka poni oppi nopeasti. Toki olin itse tehnyt jo pohjatyön, sillä poni oli totutettu ratsastajaan ja selkäännousuun. Muutamat kerrat oli harjoiteltu liikkeellelähtöä, kääntymistä ja pysähtymistä joten Aapo ei ollut ihan alusta asti opetettava. Se osasi jo vähän, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että sillä olisi voinut kehuskella. Aapo oli todella nopea oppimaan ja jo neljännellä kerrallaan Kaktu kokeili ponin kanssa ravia. Aapo meni hienosti ja hakeutui pyöreäksi helposti. Kaktu kehuikin paljon sitä, miten helppo ja miellyttävä Aapo on. Nykyään se ei ole enää ihan niin helppo...

Aapon ekoja raveja

Kaktu työskenteli Aapon kanssa kevään aikana vähän reilun kymmenen kertaa. Sinä aikana poni oppi kulkemaan kaikissa askellajeissa, kääntyi hyvin ja sillä oli toimiva kaasu ja jarru. Aapo oppi myös kulkemaan vesilätäköistä, joita se muuten inhosi yli kaiken! Kesäksi lähdettiin laitumelle ja parin kuukauden tauon jälkeen Kaktu kävi pari kertaa ponia ratsastamassa laidunpaikalla. Myöhemmin sitä ratsasti laidunpaikan pitäjä, joka jatkoi samalla perusasioiden kertaamislinjalla.

Laitumelta lähtiessämme tuli tiimiin mukaan Asta. Hän sai varsin vapaat kädet ponin kanssa työskentelyyn, sillä itse olin viimeisilläni raskaana. Asta treenasikin ponin kanssa perusasioita ja toisinaan kokeili ihan mielenkiinnosta uusiakin juttuja, kuten pohkeenväistöä. Asta myös maastoili ponin kanssa aivan sujuvasti ja ongelmitta.

Asta ja Aapo, kun yhdessä on taivallettu vasta 10 päivää!

Ainon synnyttyä pääsin itsekin taas heppailemaan ja ponin selkään. Talvi treenattiin paljon laukannostoja, sillä Aapo oli aina laukkaamisesta niin innoissaan, että pukitteli vallattomasti. Saatiin tämä pukittelu kitkettyä talven aikana pois ja ruunauksen myötä poni rauhoittui muutenkin, vaikka alkuun olikin vielä todella vallaton.

Lopputalvesta otettiin harjoituksiin mukaan maapuomit ja pienet esteetkin, eikä mitään ongelmia ollut. Aapo otti kaiken innolla vastaan ja oli motivoitunut työskentelemään. Kevään edetessä treenailtiin entistä ahkerammin sitä, että poni olisi rento ja kulkisi oikeinpäin. Kaktukin kävi muistaakseni kerran keväällä ja kerran kesällä ponin selässä. Hän otti hyppyjäkin ja totesi Aapon olevan todella vahva esteen jälkeen. Se kuitenkin hyppäsi mielellään ja suurella sydämellä.

Aapon selässä, päivää vajaa 2kk Ainon syntymän jälkeen, ei tyydytty hissuttelemaan!

Käytiin vanhalla tallilla muutamia kertoja tunnillakin ja Aapon kanssa tuntui kehitys menevän eteenpäin. Poni alkoi olemaan koko ajan vain parempi ja parempi, kunnes koettiin takapakkia Aapon keksiessä eräiden tynnyreiden olevan pelottavia. Työskenneltiin enimmäkseen loppuaika silloisella tallilla vain toisessa päässä kenttää. Hypätessä kokeiltiin myös meidän isointa estettä, kun Asta hyppäsi ponin kanssa noin 90cm korkean trippelin.

Uudelle tallille muuton myötä aloin keskittymään vielä enempi ponin kulkemiseen hyvin, sillä parin tallikaverin ansiosta minua puraisi kisakärpänen ja aloin janoamaan kisoihin pääsyä. Erppa menikin ponilla yhdet estekisat ja seuraavat starttasin itse. Luokkina oli 40cm (ekat kisat) ja 60cm (tokat kisat), joissa molemmissa tuli yksi pudotus, ratsastajan mokan vuoksi.

Nea läpiratsastaa nykyisellä tallilla, ponilta tosissaan vaadittiin oikeinpäin liikkumista!

Marraskuun alussa pääsin vihdoin koulukisoihin ponin kanssa ja tavoitteena oli hyväksytty suoritus. Ratsastin ennen kisoja Aapon vain kerran itse, ja sekin juuri kisoja edeltävänä iltana. Treenattiin rataa ja olin varma, että kisat menisivät huonosti. Aapo kun ei tahtonut millään nostaa oikeaa laukkaa. Kisapaikalla Aapo käyttäytyi asiallisesti ja päästiin verkkaamaan. Poni oli verkassa todella tahmea ja valitinkin mukana olleelle Nealle, ettei se liiku kunnolla eteen. Ei kuuntele raippaa eikä kannusta. Radalle päästessä huomasin pohjan olevan tosi huono, eikä Aapo meinannut päästä eteenpäin. Olin varma huonosta suorituksesta ja jännitin radan muistamista. Unohdikin viimeisen käyntisiirtymisen, mutta kappasvain, siitä huolimatta saatiin 50,83%, ja saatiin hyväksytty tulos. Ilman tuota unohdustani, oltaisiin saatu yli 51%, mutta olen tyytyväinen. Vain alle kahdessa vuodessa olin saanut pienestä ponistani mitään osaamattomasta vasta 3-vuotiaaksi kääntyneestä ponistani asiallisesti käyttäytyvän ja virallisesti helppo C -tasoisen 4-vuotiaan, joka pian kääntyisi 5-vuotiaaksi. Kaikki tämä ilman ammattiratsuttajia, ihan vain itse harrastaen ja satunnaisesti osaavampien kavereiden läpiratsastuksen avulla.

Haluankin tällä postauksella kiittää sekä Kaktua että Neaa, jotka ovat molemmat meitä auttaneet omalla tavallaan. Nyt meillä puhaltaa uudet tuulet ja tarkoituksena on alkaa käymään tunneilla vähintään kerran viikossa tai kahdessa. Mahdollisesti myös vuokraajamme on kiinnostunut tunneilla käymisestä, joten voi olla, että poni pääsee valvovan silmän alle useamminkin. Toiveissa olisi, että kaudella 2014 saataisiin puhdas rata 60cm luokasta ja päästäisiin ehkä starttaamaan helppoa B:tä.

LUUKKU 10: Aapon tiimi - eli niinkutsuttu "A-team"

Aapon tiimi on muokkautunut vuosien varrella ja nyt meillä on mielestäni hyvän oloinen tiimi kasassa. Toivon, että tämä tiimi meillä pysyisi, sillä jatkuva uuden tiimiläisen etsivä on aika väsyttävää puuhaa. Nyt olen viimeisen puolen vuoden aikana kahteen tiimiläiseen pettynyt ja siksi toivon, että tiimimme on nyt kasassa.

Tiimiin kuulun tietenkin minä itse ihanan pienen tyttäreni Ainon kanssa. Itse käyn tallilla 3-4 kertaa viikossa liikuttamassa ponin, joko ratsain tai maastakäsin. Aika paljon pyrin ratsastamaan itse, mutta koska meillä on tiimissä myös Asta ja Vively, teen paljon maastakäsin juttuja myös. Tavoitteenani on kuitenkin kilpailla Aapon kanssa jonkin verran ensi vuonna, joten pyrin treenaamaan jonkin verran ja olen nyt etsinyt meille opettajaa. Aino on puolestaan tuleva innokas heppatytön alku, joka viihtyy tallilla hyvin. Aino tykkää kovasti taputella Aapoa ja onpa hän istunut ponin selässäkin monet kerrat. Erityisesti Ainoa huvittaa hepat, jotka työntävät pään syliin ja antavat hänen taputtaa naamasta.

Heppatyttö-Aino, ikää alle vuosi ja kovasti on aina ratsastamassa Aapolla

Toinen, ja varmaan tärkein tiimimme jäsenistä on Asta. Hän on ollut tiimissämme nyt reilun vuoden ja hän on ollut oikea pelastus minulle. Ilman Astaa en tiedä mistä olisin sopivan hoitajan vuosi sitten syksyllä löytänyt ja saattaisinkin olla aikamoisessa pulassa nyt. Asta on pitänyt Aapoa kuin omaansa ja kun itse pystyin taas aloittamaan talleilun, siirtyi hän aktiivisen hoitaja-vuokraajan rooliin. Muutaman kuukauden mittaisesta tauosta huolimatta, Asta on säilynyt tiimimme jäsenenä, enkä hänestä halua missään tapauksessa luopua. Nykyisin Asta käy noin kaksi kertaa viikossa Aapoilemassa, toisella kerralla hoitajana ja toisella vuokraajana. Asta tuntuu keskittyvän rentoon touhuamiseen ponin kanssa. Monesti hän käykin maastossa tai menee kentällä rennosti ilman satulaa. Hyvin harvoin hän on kirjoittanut päiväkirjaan työskennelleensä oikein tosissaan. Asta on meidän tiimin rentoutuja ja hauskanpitäjä!

Hurjapää-Asta, mahtava Aapo ja about 90cm korkea omalaatuinen trippeli.

Tiimimme nuorin aktiivijäsen on Vivian Hän on 14-vuotias tyttö, joka käy vuokraamassa Aapoa kahdesti viikossa. Vivian on aloittanut Aapon vuokraamisen vasta marraskuun lopussa, joten hän on varsin uusi tiimiläinen. Vivianista olen saanut varsin asiallisen ja luotettavan kuvan. Hän tuntuu olevan kovin rauhallinen ja määrätietoinen hevosten kanssa ja Aapostakin hän tuntuu pitävän. Käsittelee ja ratsastaa siististi, tai ainakin näin on ollut silloin kun itse olen paikalla. Vivian kuuntelee myös hyvin annettuja ohjeita ja noudattaa niitä hienosti. Ei luule liikoja omista taidoistaan vaan on varsin nöyrä tyttö. Vivianin suosikkipuuhista Aapon kanssa en osaa vielä kertoa, sillä ratsukon yhteistyö on vasta alussa, eikä tämän vuoksi yhteiskuvaakaan ole.

Vähemmän aktiivinen tiimiläisemme Erppa käy aina silloin tällöin hoitelemassa ja liikuttelemassa Aapoa. Nykyisin Erppa tosin käy eniten minun mukanani ja mennään puoliksi poni. Erppa tuli hoitajaksi, kun Astalle tuli tauko hoitamiseen keväällä. Erppa on käynyt Aapon kanssa ponin elämän ensimmäiset kilpailut ja olen luvannut Erpalle, että hän saa joskus tulevaisuudessa mennä Aapolla uudestaan kisoihin. Erppa on touhuillut Aapon kanssa niin maastakäsin kuin ratsainkin, lainasinpa Erpalle Aapoa rippikuviinkin kaveriksi.

Aapo ja Erppa EVR:llä, ponin ekoissa kisoissa.

Heidän lisäkseen meillä käy satunnaisesti kavereita kuvailemassa tai moikkailemassa Aapoa. Tällaisina satunnaisina talliapureina on toiminut entinen hoitajamme Amanda, entinen työkaverini Amanda, kuorokaverini Oona, entinen tallikaverini Johis ja pikkusiskoni Jenni.

LUUKKU 9: Minä hevosenomistajana - tiimimme kertoo

Pyysin Astaa ja Erppaa kertomaan blogin joulukalenteria varten siitä, millainen hevosenomistaja heidän mielestään olen. Tässä postauksessa on kerrottu, millaisena hevosenomistajana he minut näkevät.

Asta, ollut tiimissämme reilun vuoden. Aapon luottohoitaja ja nykyisin myös kertaviikkoon vuokraaja. "Heti jo ensitapaamisesta jäi hyvä fiilis, eikä se oo vielä vuodenkaan jälkeen muuttunut, huonommaksi ainakaan (; 

Mulle tärkeetä hoito/vuokrahevosen valinnassa on myös tottakai omistaja ! Lotan kanssa oltiin samalla aaltopituudella aikalailla samantein kun alotin Aapoa hoitamaan. Meillä oli samanlaiset ajatukset siitä millä tavalla ponia liikutetaan/koulutetaan/ruokitaan jne. Arvostan suuresti sitä, että jokaikistä hoitopäivää ei oo ennakoon pilkulleen päätetty, vaan mulla on ollu tosi vapaat kädet sen suhteen mitä teen. Tiedän, että Lotta luottaa muhun ja siihen, että en tee mitään, mikä olis haitaks ponille.

Mun mielestä, Lotta on fiksu, asiallinen ja maalaisjärjen omaava omistaja, joka osaa asettaa rajat, mutta myös antaa vastuuta ja vapaampaa käyttöä, kun tietää, että voi luottaa ihmiseen ja jos tälläiseen on mahdollisuus (: 

Oon kamalan huono kyllä kertomaan näitä, mutta pääasia mun mielestä on se, että me tullaan tosi hyvin toimeen keskenämme, jolloin kynnys kysyä asioista on todella matala ja samoin pystyn helposti ehdottamaan omia ideoita. On myös erittäin kiva tietää, että ponin omistaja kysyy munkin mielipiteitä ja näkökulmia asioihin (:"

Mun kaikki kolme A:ta, vasemmalta alkaen: Aapo, Aino, Asta <3

Erppa, ollut tiimissämme alkukesästä. Aapon hoitaja, joka käy silloin tällöin ponia hoitelemassa ja liikuttelemassa.

"Lotta pyysi minua kuvailemaan häntä ponin omistajana hoitajan näkökulmasta. Täältä siis tulee.

Lotta on ponin omistajana tarkka, mutta kuitenkin hyvin rento. Lotta tietää mitä tekee, mutta kysyy usein myös muiden mielipiteitä, joka on tietenkin hyvä asia. 

Jos Lotta aloittaa jotain tai haluaa saada tahtonsa läpi niin tämä myös tapahtuu vaikka siinä sitten kestäisi kauemminkin. Hän on myöskin taitava käsittelemään Aapoa silloinkin, kun se vähän pönttöilee. 

Lotta ei yleensä jännitä mitään Aapon kanssa, ja silloinkin jos jännittää pyytää rohkeasti auttamaan. Lotta tuntee Aapon hyvin joten pystyy antamaan hyviä neuvoja ponin kanssa touhutessa. 

Plussaa on myös se että Lotta luottaa minuun, että hoidan ponin huolella, eikä kokoaikaa soittele minulle ja kysele että kai teit niin ja etkai näin. 

Lotan ponia on oikein mukava hoitaa, kun on mukava poni ja mukava ponin omistaja!"

Erppa ja Aapo estekisoissa, ponin ekat kisat!!

LUUKKU 8: Aapon luonne - miten se on kehittynyt

Koska en pysty nyt toteuttamaan alunperin tähän luukkuun suunnittelemaani postausta, päätin vaihtaa aiheen toiseen. Tässä postauksessa aion nyt siis puhua hieman tarkemmin Aapon luonteesta.

Kuten olen varmaan monet kerrat blogissakin mainittu, on Aapo perusluonteeltaan todella miellyttävä, rauhallinen ja helppo. Tämän havaitsin jo ponin ostaessani, sillä Aapon saattoi taluttaa vaikka otsatukasta kiinni pitäen tarhaan tai talliin. Tallissa se ei piitannut vaikka olisi ollut kiimaisia tammoja vieressä ja muutenkin käsittely oli helppoa.

Aapo alkoi kuitenkin talvella testailemaan ja sen kanssa talutuslenkkien tekeminen oli välillä kurjaa. Testailuvaiheesta päästiin kuitenkin yli ja elo oli taas helppoa ja mukavaa. Aapon kanssa pystyi käymään talutuslenkeillä ihan tavallisella riimu+naru yhdistelmällä, paitsi testausvaiheessa, jolloin käytin suitsia. Poni pääsi myös kavereiden kanssa ulos ja sen myötä tosiaan käytös taas tasoittui ja ponista tuli taas oma laama itsensä.

Tallinvaihdon myötä Aapossa alkoi ilmetä orimaisempia piirteitä yksintarhauksen seurauksena. Se alkoi käymään kierroksilla nähdessään toisia hevosia ja se riekkui herkemmin. Aapo tuntui myös stressaavan puolipäivätarhauksen vuoksi. Käsissä se kuitenkin pysyi ja oli pääsääntöisesti aina todella asiallinen, vaikka jämäkkyyttä se vaatikin todella paljon käsittelijältä.

Toisen tallinvaihdon myötä Aaposta tuli paljon rauhallisempi taas, mutta se ei pysynyt tarhassa sähköjen toimimattomuuden vuoksi. Se joutui siis olemaan sisällä todella paljon, mutta pääsi ulos aina pienissä pätkissä. Valitettavaa, mutta silloin se oli pakkotilanne. Vaihdoimme taas tallia ja ponista tuli tosi kiva. Se sai olla pihatossa ja käsiteltävyys oli todella hyvä. Aapo oli juuri se poni, jonka olin ostanut vuotta aiemmin ja olin todella onnellinen.

Jälleen kerran pääsin toteamaan yksintarhauksen olevan Aapolle huono juttu, kun muutimme ja se joutui tarhaamaan yksin. Oli Aapon 3-v kevättalvi, ja se alkoi oreilemaan oikein toden teolla. Kaikki tapahtui ihan hetkessä, sillä vain kuukaudessa ponin luonne muuttui kiltistä ja lempeästä ponista ihmisten päälle hyppiväksi hurjaksi oriponiksi. En itsekään tuntunut ponille pärjäävän ja toisinaan pelkäsinkin sitä. Muistan kerrankin hakeneeni Aapon itkien tarhasta, kun se vain riehui ja uhmasi. Laitumelle lähdön ajattelin auttavan, mutta poni juoksutti nuorempiaan ja joutui tarhaamaan vanhan ruunan kanssa kaksin. Taluttaessa ja tallissa se oli aivan kamala, ratsastaessa parempi.

Vaihdettiin tallia ja saatiin Asta tiimiin. Poni oli syksyn ja melko ison osan talvestakin todella kiva, vaikkakin orimainen. Se oli kuitenkin käsiteltävissä ja itsekin uskoin taas poniin. Ruunauksen myötä kaikki palaset sitten loksahtelivat hiljalleen paikoilleen ja poni alkoi palautua entiselleen.

Nyt on taas uusi koti ponilla mutta olosuhteet ovat Aapolle mitä ihanteellisimmat. Se saa tarhata laumassa, se pääsee tallissakin haistelemaan kavereita ja sitä hoidetaan päivittäin. Aaposta on tullut taas oma itsensä ja se on todellinen luottoponi.

Kaikenkaikkiaan siis jos pitäisi Aapon luonnetta kuvailla, voisin sitä kuvailla näin: "Aapo on todellinen luottoponi, kun sen kanssa saa luotua hyvän suhteen ja siihen tutustuu. Toki sillä on nuoren ponin kujeita, mutta perusluonne on hyvä ja rauhallinen, sellainen vähän ratsastuskouluponin tyyppinen kaiken nähneen oloinen. Aapo viihtyy parhaiten omissa oloissaan tai heppakavereiden seurassa, mutta kyllä sille ihmisseurakin kelpaa."

Mamman hienoin luottoponi<3

LUUKKU 7: Hoitohevoseni vuosien varrelta

Koska haluan joulukalenterissa tosiaan avata vähän itseänikin, niin haluan jakaa teille tiedon kaikista niistä hevosista, joita olen hevosharrastukseni aikana hoitanut. Hevoshistoriani olen melko hyvin kertonut jo esittelysivullani, mutta tässä postauksessa keskityn nyt vain entisiin hoitohevosiini.

Ensimmäisen oikean hoitohevoseni sain kesällä 2006, jolloin tutustuin Aapon kasvattajaan. Hänellä oli silloin puoliveriruuna Carnival Captain, tutummin Capu. Capu asusteli tuolloin Stall Labbackassa, eli tutummin Vikkullassa. Capun kanssa touhuilin pääasiassa ihan vain hoitajan juttuja, taluttelin maastossa, juoksutin ja autoin ennen ja jälkeen ratsastuksen. Muutamia kertoja pääsin menemään selästäkin ja tulipa ruunalta kerran tiputtuakin maastokävelyllä. Capua hoidin vain kesän ajan, sillä elokuussa ruuna muutti Nevakseen, enkä enää päässyt käymään ruunaa hoitamassa.

Luonteeltaan Capu oli oikein kiva, nuori ja sen vuoksi ei mikään helpoin mahdollinen, mutta silti todella mukava. Capu ei luottanut uuteen ihmiseen ihan hetkessä, mutta rauhallisella toiminnalla ruuna oli miellyttävä hoitaa ja käsitellä. Capun hoitaminen opetti minulle paljon.

Minä ja Capu v. 2008, kun pääsin ruunaa taas näkemään ja ratsastamaankin, omistaja piti tunnin minulle

Capun jälkeen olin vuoden verran ilman hoitohevosta, kunnes syksyllä 2007 löysin hoidettavakseni puoliveriruuna Mr. Unon, eli Uunon, joka asusteli Ruskeasuolla kilpatallilla. Uunoa hoidin vain muutaman kuukauden, sillä Uunolle tuli hyvin lyhyen ajan sisään lisää hoitajia, ja en kokenut hoitamista enää miellyttäväksi. Unon kanssa kävin talutuslenkeillä keskuspuistossa ja harjailin ruunaa hoitopäivinäni. Uuno oli luonteeltaan myös vähän säpäkkä ja juuri sellainen mitä nuoren voi olettaa olevankin. Uunon laskisin itse kuitenkin vähän tusinahevoseksi hoidettavuudeltaan, sillä en siihen ehtinyt kovin hyvin tutustua.

Unosta ei valitettavasti ole parempaa kuvaa

Uunoa hoitaessani löysin Ruskeasuolta myös toisen hoidokin, Poliisitallin puolella asustaneen ratsuponitamma Sarlotan, eli Lotan. Lotta oli oikein miellyttävä hoitoponi, jo ihan pelkästään nimensäkin vuoksi. Lotan kanssa käytiin kävelemässä keskuspuistossa niin ratsain kuin talutellenkin. Lottaa hoidin kahden vuoden ajan ja se olikin ensimmäinen pitkäaikainen hoidokkini. Lotasta tykkäsin kovasti ja on ilo tietää tamman porskuttavan edelleen menemään. Ikää Lotalla on täutustumaan myös sellaisiin hevosihmisiin, joista osan kanssa olen edelleenkin tekemisissä.llä hetkellä jo 21 vuotta!

Luonteeltaan tämä teräsmummo on säpäkkä ja vähän tammamainen, mutta varsin hellyyttävä ja mukava. Lotalla on sopivassa määrin temperamenttia, mutta se ei kuitenkaan ole mikään rasittava tapaus. Niitä harvoja tammoja, joista pidän.

Lotta-poni!

Lotan hoitamisen lopetettuani en joutunut kauaa olemaan ilman hoitohevosta, sillä löysin samana syksynä hoidettavakseni täysiveriruuna Gibdarchasin, eli Gibbenin. Gibben asusti Karlvikin yksityistallilla Itä-Helsingissä ja kävin sitä hoitelemassa kerran viikossa. Gibbenin kanssa kävin talutusmaastoissa, tein kapsonityöskentelyä ja ihan vain nautin heppailusta. Gibben oli vanha ja vähän äkäinenkin, sillä se ei voinut sietää joitakin asioita. Ruuna oli kuitenkin älyttömän mukava ja luotettava tapaus, sen saattoi päästää tulemaan tarhasta vapaana ja se käveli perässä. Gibbeniä hoitaessani pääsin touhuamaan myös muiden hevosten kanssa ja osallistumaan tallitöihin, vaikka ruuna täysihoitotallissa asuikin. Gibbeniä hoidin syksyyn 2011 asti, jolloin tiemme erosivat, kun en halunnut enää erään silloisen kaverini paskanpuhumisen takia tallille mennä. Tuolloin minulla oli muutenkin jo Aapo, joten lopettaminen ei tuntunut niin pahalta. Keväällä 2012 sain kuulla Gibbenin tulleen tiensä päähän ja nykyisin tuo valloittava ruunavanhus laukkailee vihreämmilla laitumilla. Gibben jäi viimeiseksi hoitohevosekseni.

Gibben talvi 2010 tai 2011

 

Gibben elokuu 2010

Tällainen historia minulla siis on hevosenhoitajana. Jos en olisi Aapoa ostanut, olisin varmaan edelleenkin hoitajan roolissa, sillä en viihdy pelkästään tuntiratsastajana. Vaikka minulla nämä hoidokit ovatkin vaihtuneet melko monesti, niin jokainen on opettanut minulle paljon asioita niin hoitamisesta kuin hevosten käsittelystäkin. Ilman näitä jokaista, en olisi voinut edes kuvitella ostavani omaa. Suuri kiitos siis näistä jokaisen omistajalle siitä, että olen saanut olla mukana tiimissä hoitajan roolissa!

LUUKKU 6: Unelmieni hevonen

Vaikka moni voisi niin luullakin, ei Aapo ole minun unelmieni hevonen. Itseasiassa, en tykkää rautiaista hevosista noin yleisesti. Sama kuin en pidä punaisista autoista. Väri on liian yleinen. Siitä huolimatta, Aapo on rautias ja autonikin on itseasiassa punainen.

Koska Aapo ei tosiaan ole unelmieni hevonen, ajattelin kertoa teille jotain asioita, mitä unelmieni hevosessa olisi. Näitä kaikkia voi olla vaikea löytää samasta hevosesta, joten siksi Aapo kelpaa minulle vallan mainiosti. Sitäpaitsi, Aapossa on paljon niitä piirteitä, mitä unelmieni hevosessa olisi!

Väri on tärkeä seikka, vaikkei sitä aina edes ajattele. Itse en pidä kimosta ja rautiaasta värinä, joten ne eivät myöskään suosikkihevoseni väritykseen kuulu. Tummanruunikko, punaruunikko ja musta ovat suosikkejani. Lisäksi tykkään vähän erikoisemmista väreistä, kuten voikoista ja hallakoista. Ruunivoikko on aivan yli-ihana väri mielestäni!

Merkit ovat myös tärkeät. En voisi kuvitellakaan omistavani hevosta, jolla ei ole merkkejä. Mitä isommat merkit, sen parempi. Aapolla on jo aika hyvän kokoiset merkit, plus että sillä on valkoista mitä ihmeellisimmissä paikoissa (kuten mahan karvapyörteessä, ja ylähuulen luona).

Luonne on tietysti ratkaisevin tekijä hevosessa. Itse tykkään, että hevosessa pitää olla luonnetta, mutta se ei saa olla kuitenkaan liian haastava. Perusasiallinen siis, mutta vähän pilkettä silmäkulmassa. Aapo on pitkälti sellainen, mitä tykkään, mutta vähän turhan ailahtelevainen sekin kyllä on. Aapoon ei kaikenlisäksi voi luottaa ihan niin paljoa, kuin mitä tykkäisin hevoseen luottaa. Kahdella entisistä hoitohepoistani on ollut sellainen luonne, josta tykkäsin todella paljon.

Ratsastettavuus merkitsee myös paljon. Tykkään itse erityisen paljon hevosista, jotka kuuntelevat hyvin istuntaa. Mielestäni sellaiset hevoset opettavat parhaiten ratsastamaan. Oma haaveni on, että saisin vielä alleni sellaisen hevosen, mitä entinen vuokrahevoseni Tintti on. Siinä on hevonen, jonka ratsastettavuus on minun mieleeni. Reipas, mutta silti luotettava. Aapo on kuitenkin silti oikein kiva ratsastaa, vaikka se saisikin olla keveämpi edestä ja herkempi.

apo siis mahtuu tähän kastiin oikein hyvin!

Liikkeet ja hyppytyylin voisi laskea ratsastettavuuteenkin, mutta mieluummin erittelen ne. Unelmieni hevosella olisi ihan hyvän kokoiset liikkeet, ei mitkään huippuisot kouluratsun liikkeet, vaan sellaiset, joissa olisi mukava istua, mutta jotka kuitenkin olisivat vähän näyttävämmän puoleiset. Hyppytyyliltään hevonen saisi olla sellainen, joka hyppää mielellään ja suurella sydämellä. Kaikkea ei saisi pelätä, mutta toki uusia esteitä saisi ihmetellä, rohkea. Ei siis automaattia kiitos!

>> Aapolle voisin ottaa lisää näyttävyyttä liikkeisiin, ja enemmän rohkeutta esteille. Muuten se on täydellinen!

Koko on varmasti monelle muullekin hyvin tärkeä seikka. Itse olen erittäin tarkka hevosen koosta, sillä en pidä isoista ratsuista. Koen oloni paljon paremmaksi ponien tai pienten hevosten kanssa. Unelmieni hevonen olisikin 140-155cm korkea. Muuten hevonen olisi mieluummin vähän pyöreähkö kuin ihan sporttimallinen rungoltaan. Tykkään kylmäverityyppisistä hevosista, koska yleensä niillä tuntuu olevan kiva leveä selkä. Aapo täyttää siis kokovaatimukseni aika hyvin.

Kokonaisuutena voisi siis ajatella, että Aapo on täydellinen muuten, mutta sen väri on väärä, liikettä on vähän turhan vähän, se on vähän liian epäluuloinen uusia esteitä kohtaan (kävelee vierestä ongelmitta, mutta kun pitäisi ylittää niin kieltää herkästi) ja se on hieman turhan jääräpäinen luonteeltaan. Kaikista näistä pikkuvioista huolimatta, Aapo on minulle erityisen tärkeä ja rakas enkä siitä halua luopua. Vaikkei Aapo unelmien ratsuni olekaan, on se minulle täydellinen.

LUUKKU 5: Mitä löytyykään lukulistaltani?

En ole koskaan tainnut puhua blogissa siitä, mitä blogeja luen. Osa näistä blogeista on sellaisia, joiden lukemisen myötä olen itsekin innostunut bloggaamaan. Näin joulukalenterissa voisin kuitenkin asiaa hieman avata, joten tässä nyt listaa blogeista, joita luen:

Kaktun ja Fubsterin blogi

Kaktun blogia aloin seuraamaan, kun tajusin Kaktun käyneen tallilla missä kaverini ratsasti. Olin siis nähnyt Kaktua joskus pienempänä ja innostuin sitten blogiakin lukemaan. Tämä on ehdottomasti suosikkiblogini ja osasyy siihen miksi itse bloggaan !

The best of (f)all

Millan blogia tulee luettua myös paljon, sillä hänkin on minulle hieman tuttu isoveljensä kautta. Millalla on ihanat ponit ja muutenkin tykkään Millan tyylistä. On kiva seurata sivusta miten Millalla menee poniensa kanssa. Ehkä me joskus törmätään kisoissa, mutta eipä Milla mua varmaan kyllä tunnista! Tämä blogi kuuluu niihin, joiden vuoksi olen itsekin innostunut bloggaamaan.

Velingtons

Kata on minulle jo aiemmin tullut tutuksi ja luin hänen blogiaan jo ennen Tomppaa, siis Paavon aikaista blogia. Katalla on mielestäni todella hyvä asenne heppailuun ja hänen kehitystään on ilo seurata. Lisäksi Kata on ihan IRL todella mukava tyyppi ja hänen kanssaan on kiva jutella. Katan edellinen blogi on myös toiminut omana innoittajanaan minun bloggaamisen aloittamiseen.

Elämä on laiffii

Amandan blogia päädyin alunperin lukemaan hoitosuhteemme kautta. Amanda hoiti Aapoa jonkin aikaa talvella 2012 ja aloin seuraamaan hänen bloginsa kautta, että mitä hän on touhunnut Aapon kanssa. Edelleenkin ollaan Amandan kanssa tekemisissä ja luen hänen blogiaan ahkerasti. Amanda on kehittynyt ratsastajana huimasti ja lisäksi hän on vielä ahkerakin tallilla!

Astan blogi

Astan blogia luen siksi, että sinne Asta purkaa enempi sydäntään kuin jutellessa. Lisäksi hän monesti laittaa postauksiin ponijuttuja Aapoiltuaan. Astan blogia en linkitä, sillä en tiedä haluaako Asta blogiinsa kamalaa kävijäryntäystä.

Arjen ninjailua

Lauran blogia päädyin lukemaan alunperin siksi, että minua kiinnosti kovin hänen hevosjutut. Olin lisäksi lukenut ht.netistä vaikka mitä ja halusin luoda oman mielikuvani hänestä. Jäin koukkuun ja luen blogia edelleen.

Doing Steel

Tallinpitäjämme lifestyle blogi jota tykkään todella paljon lukea. On niin tallinpitäjän arkea, omien heppojen kanssa touhuilua kuin kaikkea muutakin. Veeralla on todella kiva tyyli kirjoittaa ja on aina kiva lueskella hänen blogiaan.

Erppa ja kauramoottorit, Jannan hevosblogi, Kultaiset ponit

Erpan, Jannan ja Nekun blogeja aloin seuraamaan, koska asuimme Aapon kanssa tallilla missä tytöt käyvät. Erppa tosin nykyään harvemmin, mutta Janna ja Nekku edelleenkin. Kaikkien kolmen blogeja on kiva seurata, paljon heppailua ja tutut kirjoittajat.

Kuningas Brego

Entisen tallikaverini Anskun blogi, josta seurailen hänen ja heppansa Bregon kuulumisia. Kun ei enää törmäillä tallilla, niin blogin kautta on kiva seurailla. Toiveissa olisi, että joskus päästäisi menemään yhdessä kisoihin vielä.

Oikotie onneen

Uuden vuokraajamme Vivianin blogi. Tarkoitus olisi seurailla vähän blogin kautta Vivianin heppailuja vaikka meillä päiväkirja onkin. Tykkään kuitenkin lukea myös muualta kuin päiväkirjasta ja blogista voi nähdä kuviakin, jos hyvin käy!

Näiden lisäksi luen paria teiniäti-blogia sekä tätini blogeja. Näitä en kuitenkaan linkitä, sillä halusin laittaa nyt vain hevosteluun liittyvät blogit. Tällaisia siis seuraan aktiivisesti, lukulistalla on pari jo lopettanuttakin blogia, joita ei vain ole tullut poistettua sieltä.