Kahden lauantain maastovideot

Kuvailin viime ja tänälauantaina maastoreissulla vähän videoita. Viime kerralla kuvailut jäi lyhyeen, mutta tällä kerralla muistin kaivaa kameran useammin taskusta esiin ja saatiin enempi videoklippejä. Tajusin tässä videota editoidessa, että unohdin kuvata kotiinpaluusta, kun Nemo oli niin vauhdilla palaamassa kotiin, mutta ehkä mä vielä joku lauantai muistan kuvata kunnollisen maastovideon. Olen vähän suunnitellut kunnon tallireissu-videon kuvaamistakin, jos vaikka saisin joku päivä kaveria mukaan kuvausassariksi.

Meidän maastoreissut ovat olleet hyvin käyntipainotteisia, jokunen ravipätkä ollaan aina otettu sopivissa kohdin ja laukkaakin vain sellaisissa kohdin, joissa se oikeasti tuntuu hyvältä. Pari laukkapaikkaa meillä on missä mennään, mutta vielä täytyy tutkailla kyllä uusia reittejä. Tänään löydettiin yksi uusi reittikin! Kestoltaan meidän maastoreissut ovat vaihdelleet puolesta tunnista sellaiseen kahteen tuntiin. Tälläkin viikolla ollaan käyty Nemon kanssa peräti neljä kertaa maastossa, kun alkuviikosta Fionan kanssa käytiin köpsyttelemässä nooin tunti ja Fiona otti pikkuhyppyjäkin. Keskiviikkona käytiin noin tunnin lenkki ja torstaina puolen tunnin lenkki, molemmilla kerroilla kaverina Jekku-heppa.

Vakimaastoseuramme on kuitenkin Jekku-hepan lauantain vuokraaja Heidi. Pojat menevät tosi kivasti yhdessä maastossa ja ylipäätään meillä toimii maastoreissut helposti. Vähän Nemo välillä jännittää tai kieltäytyy etenemästä, mutta aika vähän. Vauhtiakin meillä on ihan sopivasti silloin, kun sitä halutaan. 

Muuttoa ja maastoilua

Meillä saatiin talli muutettua uudelle tontille tuossa viime kuun aikana ja nyt ollaan sitten aloitettu maastoilu ihanissa autottomissa (ja muutenkin lähes liikenteettömissä) maastoissa. Lisäksi Nemolle on löytynyt hoitaja, joten en ole itse niin sidottu joka päivä käymään tallilla. Meillä hoitaja käy oman ehtimisensä mukaan väihntään kerran viikossa. Hän harjailee ja liikuttelee Nemoa maastakäsin käydessään ja on ehdottomasti kyllä suuri apu meille. Meillä on nyt enempi touhuttu maastakäsin myös minun osaltani, koska kenttää ei olla päästy vielä tekemään ja maastoonkaan en pysty lähtemään, jos Aino on mukana tallilla. Yhden tallikaverin kanssa tehtiin kuitenkin sopimus, että otetaan lauantaista meidän maastoilupäivä ja nyt onkin kerran jo käyty maastossa yhdessä. Tänään taas ollaan menossa, ja aion ottaa pokkarin mukaan, jos saisin jotain kivoja kuvia nappailtua matkan varrella.

Itsekseni olen käynyt kerran maastossa siten, että sain kuvausassistentinkin mukaan. Nemo toimi kivasti yksin maastossa eikä meillä juurikaan tullut mitään ihmettelyä aiheuttavia tilanteita vastaan. Fionakin käväisi Nemolla maastossa, mutta Fionan kanssa Nemo ei suostunut edes pihasta poistumaan ilman minua, joten lähdin sitten jalkamieheksi mukaan.

Hän ei olisi halunnut seistä

Meillä on yksi tosi kiva lenkki tallin lähettyvillä, alkuun saa mennä metsän keskellä ja lopulta päätyy sellaiselle kivalle hiekkapohjaiselle lenkille, missä pääsee ravaamaan ja laukkaamaan. Valitettavasti takaisin joutuu palaamaan samaa reittiä, mutta olemme tallikaverin kanssa sopineet, että etsimme uusia reittejä, niin ei tarvitse aina tuota yhtä lenkkiä mennä.

Muuttomatka meillä meni muuten kivasti. Vanhalta tontilta oli vain 4,5km matkaa uudelle tontille, joten muutettiin hepat taluttaen. Sadesäässä, mutta muuten ei kyllä ole valittamista muuttomatkasta. Nemo kulki nätisti koko matkan autotien viertä seuraten, kavereiden välissä. Vähän haettiin välillä turvaa tallinpitäjämme tamman hännästä, mutta muuten Nemo oli todella reipas ja hyväkäytöksinen. Uudella tontilla onkin sitten tosiaan vielä aiempaa vahvemmin törmätty siihen, kuinka Nemo hermostuu kavereiden luota poistumisesta. Ollaan harjoiteltu sitä lähinnä käymällä tallitiellä kävelemässä ja hurjasti kehumalla, kun Nemo uskaltaa poistua pihasta.

Nempalla on kivaa

Kaiken hyvän lisäksi meillä on kyllä ollut murheitakin. Nemo on uudessakin paikassa keksinyt aitojen ali tulemisen, vaikka tarhassa olisi ruokaa miten paljon. Se pysyi jo monta päivää tarhassa hyvin, kunnes tuossa torstaina meillä oli tallirakennuksen puolikkaita kiinnittämässä työmiehiä. Silloin Nemo keksi taas tulla tarhasta pois ominluvin ja käydä vähän maistelemassa varatokontissa olleesta Racingin rehusäkistä. Kaikeksi onneksi säkissä ei ollut kuin hieman rehua, mutta kyllä se sydämentykytyksiä aiheutti kuulla, että Nemo on Racingin rehuja syönyt. Nyt sitten tarkkaillaan tuleeko mitään oireilua vaiko ei.

Postauksen kuvista kiitos kuvausassarille, kuvathan ovat parin viikon takaiselta maastoreissulta, kun käytiin yksin ilman heppakaveria maastossa. Valikoin kuvat tällä kertaa vain pikkukuvien perusteella, joten älkää hirttäkö, jos tarkennukset ovat missä sattuu.

Onnelliset heppa ja kuski