Tässä on nyt hieman päivittely jäänyt, kun tallille on vähän huonosti päässyt ja meille löytyi uusi vuokraajakin. Ponin elämässä tulee muutenkin muutoksia, sillä meidän olisi tarkoitus muuttaa tuossa kesä-heinäkuun vaihteessa lähempänä kotiani olevalle tallille. Uusi talli on sinällään hyvällä sijainnilla, että tuo uusi vuokraajamme pystyy ponin vuokraamista siellä jatkamaan ja Astakin pääsee taas oikein tosissaan remmiin - niin, talli on sama, mistä lähdettiin tuossa aiemmin keväällä. Uuden yrittäjän myötä päästään tuttuun paikkaan takaisin, ponille jopa luvattiin sen vanha tuttu karsina.
Aapohan on tuolla nykyisellä tallilla olevan vapaan heinän ja oman tallimatkani pituudesta johtuvan liian vähäisen liikutuksen vuoksi lihomaan ja satulaan onkin jouduttu vaihtamaan leveämpi etukaari. Tämän lisäksi olen ostanut entiseltä tallikaverilta pidemmän vyön ponia varten, mutta se onkin hieman liian pitkä, ainakin tällä hetkellä. Parin viikon päästä alkaa kuitenkin laidunkausi ja poni todennäköisesti tulee tuon yhden vaivaisen kuukauden aikana lihomaan laitumella vielä lisää, joten tuo pidempi vyö todennäköisesti päätyy kuitenkin käyttöön vielä.
 |
| Lähtövalmiina tallille |
 |
| Janoinen ponityttö |
 |
| Aino huolehtii ponin nenän puhtaudesta |
Tänään pääsin kuitenkin nauttimaan talleilusta ihanassa kelissä ja hyvässä seurassa, kun sain ehkäpä maailman parasta talliseuraa (okei, Astakin on kyllä maailman parhaaksi talliseuraksi luettavissa, mutta tämän päivän seura oli eri tavalla parasta). Ainokin oli matkassa mukana ja tallireissu meni kaikin puolin kivasti. Hoideltiin yhdessä ponia, seuralainen kuvaili ja laitoinpa ponille upouudet tarraputsitkin jalkoihin! Vielä pitäis laittaa uudet suitset käyttövalmiiksi, sitten voisi ne vanhat meksikolaiset siirtää varasuitsiksi.
Kokeilin ensin hieman sileällä miten poni toimii ja kun poni tuntui oikeasti tosi kivalta, niin pyysin sitten seuralaistani pystyttämään meille yhden pystyn keskelle kenttää. Tultiin estettä muutamia kertoja ja nostettiinkin se ehkä sinne 80-90cm korkeuteen asti. Aapo hyppäsi kivasti ja oli innoissaan menossa. Ei hötkyillen, mutta kuitenkin selvästi innoissaan. Jarrutkin toimi ja poni ei epäröinyt juurikaan, vaikka itseäni ehkä vähän alitajuisesti jännittikin, kun en ole itse hypännyt uudella tallilla isompaa vielä ollenkaan. Tuli kuitenkin havaittua, että Aapolle tuo pohja on kyllä jokseenkin liian pehmoinen ajatellen hyppäämistä. Laukka on kovin hankala ratsastaa riittävän teräväksi, kun poni uppoaa liiaksi hiekkaan.
Loppukäynnit sai Aino kävellä ja taluttelin Ainoakin pari kertaa pikkuristikon yli käynnissä, kun hän pyysi saada hypätä. Aino sai myös taluttaa ponia hiukan ja loppuun vielä otettiin pieni hetki "koirakoulua", siis seuraamista, peruutusta ja pysähdystä ilman ohjan tai narun tuomaa painetta. Ainolla on kyllä ihan käsittämätön tasapaino, pidin itse vain ohjasta kiinni ja siellä se tyttö kiikkui satulassa, jalat jalustimissa ja ohjista kiinni pitäen. Äidin reippain pieni ponityttö!
 |
| Aapon mielestä tää tais olla nössökorkeus |
 |
| Hei me lennetään! |
 |
| Tää esteen jälkeinen könötys pitäis saada pois ja narut pysymään käsissä, ni ois hyvä! |
Kun saatiin riisuttua Aapolta varusteet syöttelin ponia vielä hetken aikaa vihreällä, laiskana ihmisenä kapusin kuitenkin selkään istumaan. Aapo ei ollut tästä (tälläkään kertaa) moksiskaan, vaan söi varsin tyytyväisenä. Sain halutessani pään ylöskin, vaikka normaalisti poni on aivan luvattoman ahne.
Oli äärettömän kiva käydä tallilla noinkin hyvässä ja tärkeässä seurassa, kun ei tarvinnut pohtia sitä, että joku olisi koko ajan hoputtamassa tai muuta. Oli meilläkin kyllä melko vauhti päällä, kun piti ehtiä ajoissa tekemään hirvikäristystä, jotta seuralainen pääsi jatkamaan sitten omien harrastustensa pariin, mutta ei meillä silti varsinaisesti mikään hätä ollut.
 |
| Näin otetaan taaperon ekat estetreenit |
Ensi viikolla sitten meillä menee vuokraaja parina päivänä ja itsekin pyrin pääsemään ainakin parina päivänä. Saa nähdä missä seurassa sitä ensi viikolla tallille pääsee, toivottavasti kuitenkin edes pariin otteeseen sinne pääsisi, niin ei tarvitsisi ihan vuokraajien liikutuksen varaan ponia jättää.
Pahoiteltakoon vielä, osa kuvista on epätarkkoja, sillä seuralaiseni kuvasi ensimmäistä kertaa elämässään Nikonilla ja hevoskuvauksenkin osalta oli ensimmäinen kerta. Kehityskelpoinen hevoskuvaaja hän kyllä on, sillä kuvauskokemusta on kyllä, eläinkuvaus vain jäänyt vähemmälle. Täytyy toivoa, että saan hänet uudemmankin kerran tallille, sillä hän tosiaan ymmärtää kuvauksen päälle eikä ota vain paria hassua kuvaa, vaan oikeasti pohtii asioita kuvauksen kannalta.
