Hitaasti kohti kevättä

Instagramiamme seuraavat ovat varmaankin jo huomanneet, kuinka olen yrittänyt vähän vauhdittaa meidän kentän sulamista. Tällä hetkellä kentän tilanne on se, että toisessa päässä pystyy menemään, vaikka siinäkin vielä parissa kohtaa hieman on jäätikköä. Toinen pää on enemmän varjossa, joten luonnollisestikin sulaa hitaammin. Sieltä olen käynyt petkeleellä hakkaamassa jäätä rikki ja nyt olisi vielä vähän lapiolla nosteltava jäälaattoja aidan toiselle puolen. Pääsääntöisesti jää kuitenkin hajoaa hevosen kavion alla, joten olen uskaltautunut viikolla kertaalleen juoksuttamaan kentällä ja tänään kävin ratsastamassakin kevyesti. Tuota jäätikköisempää puolta luonnollisestikin välttelen, kunnes saan sieltä lapioitua jäälaattoja pois.

Juoksutuksesta on instan puolella parit videopätkät, meidäthän tosiaan löytää instasta nimimerkillä aapo_nemo. Sinne tulee hieman paremmin päiviteltyä, kun puhelinkuvia olen laiska blogin puolelle laittamaan. Sitäkin kannattaa siis seurailla. Blogiin tulee lähinnä silloin päiviteltyä, kun saan kuvaajaa mukaan tallille, valon lisääntyessä siis toivottavasti blogikin tulee aktivoitumaan taas, mutta insta tulee varmaan olemaan meillä siltikin huomattavasti aktiivisempi kanava.

Jep, meidän piti ottaa ravia, Nemo halusi laukata.

Tänään sain taas houkuteltua tuon kaksilahkeisen matkaani ja ottamaan muutamia kuvia. Todellinen syy hänen mukaan houkuttelulle oli se, että jos Nemo pistää ranttaliksi, niin olisi joku tsempparina. Kuitenkin lapsihevoinen oli tänään hurjan kivasti ja käyttäytyi asiallisesti. Juoksutin Nemoa pohjalle ihan pari kierrosta ravia (sekä Nemon itse tarjoamaa laukkaa) ja sen jälkeen ratsastin todella kevyesti, sillä yöpakkasten jäljiltä pohja oli hieman kovan puoleinen. Mentiinkin sen vuoksi ihan vain pääty-ympyrällä käyntiä ja ravia ajatuksena saada hevonen liikkumaan rauhassa ja pysymään kuulolla.

Tein tietoisesti sen valinnan, etten lähde vaatimaan Nemolta nyt mitään erikoisempaa, sillä en halunnut hermostuttaa itseäni tai hevosta. Siksi olen nyt ottanut vähän sen asenteen, että kunnes päästään valvovan silmän alle, menen vain mukavuusalueemme sisällä ja teen meille helppoja asioita. Kun saan niistä taas oman luoton kuntoon ja huomaan, ettei Nemo ole mikään sikapossu voin alkaa nostaa vaatimustasoa valvovan silmän alla. Tällä hetkellä meille on yksi mahdollinen opettaja tiedossa ja kunhan kenttä on kunnolla sula, pyydän häntä pitämään meille tuntia.

Ratsastin kaikkinensa ehkä puolisen tuntia ja lopussa ylitettiin muutaman kerran maapuomiakin. Nemo suorastaan imi puomille, kun oltiin ensin päästy hieman jännittyneesti siitä ylitse. Liekö tuolla elikolla naksahtanut päässä jokin katkaisija jonka myötä se on keksinyt esteiden olevan siisti juttu. Noh, kunhan kenttä tuosta lopullisesti sulaa ja päästään tunneille, niin täytyy ottaa puomeja ja pikkuesteitäkin taas mukaan treeniin.

Tänään oli selkeästi parempi ratsastuskerta kuin muutamat aiemmat ovat olleet, sillä vaikka Nemo olikin pohjasta johtuen hieman jännittynyt ja ei liikkunut ihan niin lennokkaasti kuin yleensä, oli se kuitenkin rauhallinen ja ei ahdistunut yksinolosta.

Kuvat on siitä hyvä, että oikeasti huomaa omat virheensä selkeästi...

Apukäsiparikin meille on löytynyt ja Nemolla käykin suunnilleen ikäiseni nainen kerran viikossa hoitelemassa ja ratsastamassa. Toki aika näyttää miten hänellä alkaa Nemon kanssa sujumaan, mutta ilmoituksiini vastanneista ja Nemoa kokeilemassa käyneistä henkilöistä hänellä oli mielestäni paras asenne ja ote Nemon kanssa touhuamiseen. Ja Nemokin oli hänen kanssaan kivan tyytyväinen.

Nyt iltapäivästä olen lähdössä vielä vanhan tallikaverin kanssa maastoon hänen ponillaan. On kyllä kivaa olla vielä joidenkin vanhojen tallikavereiden kanssa aina välillä tekemisissä ja päästä myös noiden vähän rauhallisempien otuksien selkään. Siitä reissusta saattaa tulla joku korvakuva kaverin ponista instaan, saa nähdä. Nyt poistun kuitenkin syömään ja valmistautumaan toisenlaiseen ratsastusreissuun. Postauksen kaikki kuvat ovat tosiaan miesystäväni kuvaamia, niistä suuri kiitos hänelle.

Kahden lauantain maastovideot

Kuvailin viime ja tänälauantaina maastoreissulla vähän videoita. Viime kerralla kuvailut jäi lyhyeen, mutta tällä kerralla muistin kaivaa kameran useammin taskusta esiin ja saatiin enempi videoklippejä. Tajusin tässä videota editoidessa, että unohdin kuvata kotiinpaluusta, kun Nemo oli niin vauhdilla palaamassa kotiin, mutta ehkä mä vielä joku lauantai muistan kuvata kunnollisen maastovideon. Olen vähän suunnitellut kunnon tallireissu-videon kuvaamistakin, jos vaikka saisin joku päivä kaveria mukaan kuvausassariksi.

Meidän maastoreissut ovat olleet hyvin käyntipainotteisia, jokunen ravipätkä ollaan aina otettu sopivissa kohdin ja laukkaakin vain sellaisissa kohdin, joissa se oikeasti tuntuu hyvältä. Pari laukkapaikkaa meillä on missä mennään, mutta vielä täytyy tutkailla kyllä uusia reittejä. Tänään löydettiin yksi uusi reittikin! Kestoltaan meidän maastoreissut ovat vaihdelleet puolesta tunnista sellaiseen kahteen tuntiin. Tälläkin viikolla ollaan käyty Nemon kanssa peräti neljä kertaa maastossa, kun alkuviikosta Fionan kanssa käytiin köpsyttelemässä nooin tunti ja Fiona otti pikkuhyppyjäkin. Keskiviikkona käytiin noin tunnin lenkki ja torstaina puolen tunnin lenkki, molemmilla kerroilla kaverina Jekku-heppa.

Vakimaastoseuramme on kuitenkin Jekku-hepan lauantain vuokraaja Heidi. Pojat menevät tosi kivasti yhdessä maastossa ja ylipäätään meillä toimii maastoreissut helposti. Vähän Nemo välillä jännittää tai kieltäytyy etenemästä, mutta aika vähän. Vauhtiakin meillä on ihan sopivasti silloin, kun sitä halutaan. 

Työt häiritsevät harrastamista

Ei ole kuulkaas ihan helppoa olla töissä liki toisella puolen pk-seutua, hoitaa yksin koti ja lapsi, sekä vielä hevonen ja kissat siihen päälle. Tai no, nuo meidän kissat ovat kyllä ehkä maailman helpoimpia. Niille riittää, kun saavat  ruokaa monta kertaa päivässä. Nyt on hetki aikaa hengähtää, kun sain huomisen heppojen siirron vuoksi lapsivapaata. Siirtotallimme piti siirtyä jo tänään edeltä, mutta sade pilasi suunnitelmat. Viedään kuitenkin hepat huomenna, saavat olla ulkona 24/7, kuten tähänkin asti ovat olleet. Talli siirretään sitten perästä toivottavasti ensi viikolla, siirron onnistuminen riippuu täysin keleistä.

Ahkerasti olen kuitenkin lähes joka päivä tallilla käynyt, vain eilen en päässyt menemään, kun oli muuta hommaa tehtävänä. Liikutus meillä on ollut aika kevyttä edelleen. Muistaakseni maanantaina taisin ratsastaa ihan kunnolla ja Nemo oli ihan mielettömän hyvä. Sain ratsutusapurimme neuvoja noudattamalla herkistettyä Nemon kivasti, jonka jälkeen se olisi halunnut vain laukata. Olen siihen todella tyytyväinen, sillä nyt eteen liikkuminen on kaikkein tärkeintä. Sitten kun saadaan heppa herkäksi ja nopeaksi jalalle, voidaan alkaa hakemaan hitaampaakin tempoa ja kokoamaan. Valitettavasti en muistanut ottaa kameraa mukaani tuolloin, olisi tullut kivoja kuvia...

Se vissii nukahti, ku harjoteltii seisomista

Hevoseni on älykäs

Keskiviikkona pidin kävelypäivän, mutta päätin hoitaa kävelytyksen ilman satulaa. Ilman mitään käsitystä siitä, onko Nemolla koskaan menty ilman satulaa uhmasin kohtaloani ja varustin sille vain suitset ja satulahuovan. Suureksi positiiviseksi yllätyksekseni Nemo oli todella fiksu. Kävelytin Nemoa ehkä puolisen tuntia ja kokeiltiin ihan pikkuisen raviakin. Lihasta Nemo tarvitsee kyllä selän tienoille vielä paljon, ennen kuin suostun uudestaan ilman satulaa menemään. Niin ilkeältä sen selkä tuntui.

Eilen Nemo sai tosiaan täydellisen vapaan, mutta tänään Fiona on menossa poikaa ratsastamaan. Annoin Fionalle ohjeeksi ratsastaa ihan kunnolla, mutta saa nähdä missä kunnossa meidän peltopohja on. Onneksi kohta saadaan kenttä! Ei se vielä ole valmis, mutta uskoisin meidän kentän valmistuvan aika reippaasti siinä vaiheessa, kun aletaan kunnolla tekemään.

Huomenna sitten tosiaan muutto uudelle tontille, taluttaen mennään. Matkaa ei ole kuin muutama kilometri, joten sovittiin talliporukalla taluttavamme hepat uuteen paikkaan. Vähän Nemon jaksamisesta riippuen lähdetään vielä ehkä selästä käsin sitten maastoilemaan käynnissä siihen omalle tontille ja tutkimaan mitä kaikkea sieltä löytyy.

Pienesti väistöä

Uskalsin, ja pysyin kyydissäkin!

Pahoittelut vielä kuvanlaadusta, mun tämänhetken kuvausassistenttini ei ole juurikaan kuvaillut, ja ei oikein vielä osaa tuota mun järkkäriäni käyttää. Siksi osa kuvista voi olla tarkentunut taustaan, kuten nuo ylläolevat väistökuvat. Ovat vain niitä harvoja onnistuneita väistökuvia, niin oli pakko laittaa. Kyllä mä tuon miekkosen vielä kameran varteen koulutan, aivan varmasti.

Onneksi nyt on viikonloppu, niin saan taas hetkeksi hengähtää. Pitäisi jotain töitä löytää lähempää kotia, niin ei tarvitsisi kuluttaa työmatkoihin niin paljoa aikaa ja energiaa.

Kärsivällisyysharjoittelua

Nemo ei ole mitään seisoskelijatyyppiä, jos ihan tarkkoja ollaan. Ratsastaessa se ei meinaa malttaa seistä edes sen vertaa, että ehtii viteen laskea. Voitte siis vain kuvitella miten hankalaa esimerkiksi satulavyön kiristäminen on selästä käsin. Halutessaan Nemo kyllä osaa seistä oikeinkin nätisti, mutta se on yksi iso harjoiteltava asia kyllä, jos mielin jo ensi kaudella ekoille kouluradoille. Kuitenkin suureksi yllätyksekseni Nemo on hoitaessa todella kiva. Karsinassa se liikkuu kyllä jonkin verran, mutta ulkona hoitaessa Nemo seisoo aloillaan vaikka miten kauan.

Hyvänä esimerkkinä tästä Nemon ulkona seisomisesta käy tämänpäiväinen touhuilu. Kannoin harjapakin tarhan luokse ja otin Nemon tarhasta ulos hoidettavaksi. Jäätiin kuitenkin ihan tarhan lähettyville ja kun lopulta turhauduin narun kädessä pitämiseen päätin laskea narun maahan ja katsoa miten käy. Siinähän Nemo tosissaan seistä tönötti aloillaan koko harjauksen ajan. Aiemmin olen kokeillut vain pieniä hetkiä tätä Nemon vapaana pihassa pitämistä, mutta nyt tosiaan oltiin koko hoitamisen ajan vapaana. Innostuin jopa kokeilemaan miten hyvin Nemo malttaa seistä jos letittäisin sen harjan. Täytyypä mainita, että mä en ole mitenkään kovin kummoinen letittäjä, mutta kummasti sitä onnistui tehdä Nemolle 11 lettiä ja otsaletti. Otsatukka Nemolla on aivan onneton, mutta sinnikkäästi koetin ja Nemo jopa piti päänsä sopivalla korkeudellakin kokoajan. On se vaan hieno elukka.

Tämän kärsivällisyysharjoittelun lisäksi juoksutin Nemoa taas kevyesti, kun en jaksanut ratsastaa vaikka olisinkin ehtinyt sen tehdä. Kokeilin kuitenkin nyt yksiä kaverilta ostamiani suitsia, joissa on alaturpahihnakin ja selkeästi kyllä tuo alaturpahihna vähentää Nemon suunaukomista. Koska en kuitenkaan halua alkaa peittämään ongelmaa suun kiinni sitomisella, niin aion keskustella valmentajani kanssa, että mennäänkö hetki alaturpahihnan kanssa vai koetetaanko löytää syy suun aukomiseen ihan sillä varustuksella, millä on nyt aiemmin menty. Raspauskin meillä tulee nyt lähiaikoina olemaan, kun sovimme tallinpitäjämme kanssa, että hän sopii ell kanssa Nemon raspauksesta samalla kun sopii päivän tammansa siementämiselle.

Juoksutuksen jälkeen oli vielä operaatio lettien poisto, joka ei ollutkaan enää Nemon mielestä niin odottelun arvoista, vaan se yrittikin melkein kokoajan lähteä kävelemään tarhalle. Sain hieman Nemoa kääntämällä sen kuitenkin malttamaan nätisti ja sitten se pääsikin tarhaan takaisin. Siinä vaiheessa alkoi olla kello jo sen verran, että Nemo oli vakaasti päiväruoan perään, kun ovat joinakin päivinä juuri niihin aikoihin saaneet pajua järsittäväkseen. En siis yhtään ihmettele, kun ei siinä vaiheessa enää meinannut löytyä malttia odottamiseen. Kaikenkaikkiaan Nemo kuitenkin oli ollut todella fiksusti taas, vaikka en siitä onnistunutkaan kuvaa lettien kanssa kunnolla ottamaan, sillä Nemo lähti heti tulemaan luokseni, kun olin peruuttanut sen mielestä liian kauas. Rakennekuvien kuvaamisen onnistumista yksin on siis ihan turha odottaa hetkeen, kun ei Nemo päästä minua peruuttamaan paria metriä kauemmas itsestään.

Nemo pieni

Pienisuuri Nemo on saapunut kotiin ja vähän on jo ehditty yhdessä touhuilemaankin. Nemo on kyllä juuri sen oloinen kaveri, miltä musta koeratsastuksen perusteella tuntuikin. Se on fiksu, järkevä ja todella lunki nuori. Tokikaan ei voi vielä täysin heppaa tuntea, mutta mulla on vahva tunne siitä, ettei Nemo ollut lainkaan huono ostos.

Eilen Nemoa haettiin yhden kaverini kanssa ja kivastihan tuo pojan nouto meni. Nemo käveli aika kivasti traileriin ja matkusti hyvin. Perillä oli kyllä hikinen ja vähän ihmetteli kun kopista otettiin ulos, mutta oli fiksusti. Laitoin alkuun karsinaan syömään matkaheiniään ja vasta kun tallinpitäjämme saapui hieman myöhemmin, päästettiin Nemo hetkeksi vielä laumaan. Tavaraa Nemolla tuli kyllä ihan riittämiin mukana. Satulan lisäksi tuli kahdet suitset, muutamat kuolaimet, harjoja, iso kasa huopia, useampi loimi, heijastimia, naruja ynnä muuta sälää. Kävin jo eilen illalla varusteita läpi ja vielä tänäänkin tutkailin hieman.

Nemo pieni ekaa iltaa uudessa kodissa

Nemon kanssa mennään nyt alkuun aika rennolla otteella. Tutustutaan tämä viikko lähinnä maastakäsin, saatan ehkä käydä selästä vähän kävelemässä ja keventelemässä, mutta suurimmalla todennäköisyydellä mennään tosiaan maastakäsin touhuillen ja luottamusta rakennellen. Valmentajani kanssa puhuin tästä ajatuksestani myös ja hän oli sitä mieltä, että ihan fiksu toimintamalli. Kuitenkaan näin nuoren kanssa ei ole mikään kiire. Etenkään kun kasvurajoja ei ole Nemolta kuvattu, joten ei ole tietoa kasvaako vielä.

Tänään sain aamulla kaverikseni tallille Noran, joka räpsi vähän kuviakin meistä ja Nemosta. Nora ihasteli myös sitä, kuinka sosiaalinen ja utelias pikkupoika Nemo on. Mulle on aika iso kulttuurishokki jo se, että Nemo on Aapoa sen ainakin 20cm isompi, mutta sen lisäksi se on vielä paljon uteliaampi, kohteliaampi ja sosiaalisempi. Toki Aapokin osasi olla sosiaalinen, mutta sillä kyllä meni mamman lepertelyyn ja hellimiseen nopeammin hermot kuin Nemolla. Nemo kun tuntuu olevan aina valmis hellittäväksi.

Laumassakin Nemo tuntuu tulevan hyvin kaikkien kanssa juttuun. Mitään sen suurempia tilanteita ei ole tullut, mitä nyt Nemo kyllä tarjoaa takasta, jos toinen roikkuu liian pitkään persuksissa kiinni. Ei kuitenkaan monota mitenkään jatkuvalla syötöllä vihaisesti, vaan nasauttaa kerran ilmoittaakseen, että nyt riittää. Ihmistä kohtaan on tosiaan utelias, kiltti ja hyväkäytöksinen. Kertaakaan ei ole ollut tunnetta, että Nemo yrittäisi jyrätä. Toki on reippaampi kuin Aapo ja en olekaan vielä joutunut vetämään Nemoa samalla lailla perässäni kuin Aapoa. Nemo on myös herkempi reagoimaan asioihin, vaikka perusjärkevä onkin, eikä nyt ihan jokaista rasahdusta säiky. On vain perusluonteeltaankin herkempi. 

Ensi viikon tiistaina päästään tosiaan jo ensimmäiselle tunnille. Aloitamme nyt ihan vain puolen tunnin mittaisilla valmennuksilla, sillä Nemon kunnosta ei ole kovin suurta varmuutta. Yksi tärkeimpiä seikkoja nyt onkin, että opin itse istumaan Nemon liikkeissä, joten aika maltilla tässä muutenkin edetään uusien asioiden opettelun ja muun osalta. Mä itse en tahdo kiirehtiä ja pilata Nemon hyvää motivaatiota työskentelyyn ja ihmisen seurassa olemiseen. Haluan sen vuoksi viettää Nemon kanssa kiireetöntä aikaa, touhuta asioita ja herkutella kuivalla leivällä. Pyrin luomaan meidän välille niin vahvan luottamuksen, että Nemon kanssa ratsuasioiden opettelu on sitten helpompaa ja päästäisiin kokemaan kehitystä sopivassa tahdissa yhteisvoimin.

Vielä Nemo on aika lihasköyhä ja vauvamainen rakenteeltaankin, mutta nyt alkuun tyydymme ihan vain kivennäiseen ja pellavaan. Valmentajani kanssa aiomme yhdessä keskustella ruokinnasta tarkemmin, kun hän ensi viikolla tulee pitämään meille tuntia. Siihen asti Nemo saa tyytyä heinään, pellavaan, kivennäiseen ja tuoreeseen.

Nemovauva 4v

Omalla tavallaan tuntuu kyllä niin omalta, että on taas nuori kasvamassa. Aapon kanssa sitä oppi paljon ja Nemonkin kanssa tulee oppimaan varmasti paljon. Tietyllä tapaa olen nyt tietoisempi siitä mitä haluan missäkin vaiheessa tehdä, kuin mitä Aapon kanssa olin. Nyt tukiverkostokin on hieman erilainen kuin aiemmin, joten uskoisin, että Nemo tulee kehittymään eri tavalla kuin Aapo.

Aiemmin lupaamiani kuvia!

Tässä nyt ei ole tiedossa sen suuremmin höpinöitä, ehdin vain nyt vasta hakemaan kameran vanhemmiltani, joten tässä nyt sitten viime viikonlopun kuvaoksennus teille. Sänkkärikuvista mun ratsastuskuvat on Erpan kuvaamia ja vastaavasti Erpan kuvat mun kuvaamia. Fionan valkkukuvat luonnollisestikin mun kuvaamiani.

Huomenna meillä on tiedossa Keravalla estekisat, Fiona menee 60cm ja 80cm, mutta koska valovoimaputkeni on rikki, en ole varma onnistuuko kuvien ottaminen. Voi siis olla, että kisoista tulee vain videoita.

Nyt kuitenkin viime viikonlopun kuvien pariin!

Tarkennus vähän metsissä, mut ku poni on niin söpö!

Sitä piti vähän usuttaa, ja silti ei menny edes kovin kovaa!

Vielä vuosi sit en ois uskonu tän onnistuvan - löysällä ohjalla laukkaa pellolla!

Hei me lennetään, ja poni on ihan rauhallisessa laukassa!

Pikkuratsastaja!

Hiljalleen tarvetta panssarille?

Kuvaaja hereillä ja sitä rataa? Mut poni on hieno!