Surkea omistaja

Mä olen joutunut viime aikoina olemaan hävyttömän surkea hevosenomistaja, mutta minkäs teet, kun ei ole autoa käytössä ja edellinen palkka meni kokonaan ponin tallivuokraan. Tosin, juuri sen vuoksi Aapo asustaakin täysihoidossa, että jos mä en pääse käymään, niin ei pitäisi joutua ottamaan stressiä. Tosin, en voi olla stressaamattakaan, kun tallinpitäjä tuntuu olevan sitä mieltä, että Aapoa hoidetaan huonosti/väärin. Ymmärrän toki häntä, mutta en vain mahda nyt sille mitään, etten tällä hetkellä pääse käymään. Olenkin nyt päättänyt, että kesäksi Aapo lähtee orilaitumelle ja sieltä tullessaan vaihdetaan tallia. Koska poni stressaa tuolla nykyisessä paikassa yksin tarhaamisesta ja itse en loppupeleissä viihdy ihan niin hyvin, kuin voisin toivoa, niin koen paremmaksi tallipaikan vaihtamisen.

Suitsiongelmamme vuoksi en ole myöskään ollut kovin innokas tallille lähtemään, sillä en voi nyt juoksuttaa, ja ponilta tarvitsisi saada energiaa purettua. Se ei valitettavasti pelkällä maastakäsin työskentelyllä Aapon kanssa onnistu. Siispä täytyy seuraavasta palkasta ostaa uusi ohjasajo/juoksutusvyö tai sitten vaihtoehtoisesti juoksutuksen starttisetti. Todennäköisesti ostan tuon starttisetin, siinä kun tulisi tuo kapsoni mukana. Tuollainen juoksutusvyöhän meillä oli viime vuonna, mutta se katosi mystisesti Kirkkonummella asuessamme (viimeisenä päivänämme sitä ei enää löytynyt). Sitten kun se on ostettu, niin alkaa ponilla tehokuuri liikutukseen, ainakin toivottavasti. Tarkoitus olisi kuitenkin, että Aapoa liikutettaisi mahdollisimman hyvin nyt loppukevät ja, että Kaktun kanssa saataisiin ponille kaikki askellajit lävitse. Laukkaahan Aapo on jo tarjonnut itse muutaman kerran radalla, mutta laukka-apuja sille ei ole opetettu. Ne on tarkoitus vielä tässä kevään edetessä opettaa kun rata kuivuu ja kelit muutenkin paranee.

Tämän luvattoman Aapottomuuden vuoksi päätin nyt entisen hoitajamme Amandan blogista bongaamani "päivähaasteen" aloittaa. Jonkunlaista postausta siis tiedossa päivittäin nyt loppukuun ajan, sikälimikäli vain tämän muistan!

Päivä 1 Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin.

Päivä 2 Ensimmäinen hevonen, jolta putosin.

Päivä 3 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen.

Päivä 4 Hevonen jota ikävöin eniten.

Päivä 5 Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 6 Kiltein hevonen jonka olen tavannut.

Päivä 7 Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 8 Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä.

Päivä 9 Ensimmäinen lempiponi.

Päivä 10 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny enite.

Päivä 11 Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä.

Päivä 12 Uusin hevostuttavuus.

Päivä 13 Hevonen jolla on hypännyt isoimman esteensä.

Päivä 14 Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti.

Päivä 15 Hevonen jolta on tippunut pahiten.

Päivä 16 Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut.

Päivä 17 Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut.

Päivä 18 Hevonen jolla on ihanimmat askeleet.

Päivä 19 Vaikuttavin hevonen.

Päivä 20 Pienin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 21 Suurin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 22 Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut.

Päivä 23 Hevonen jonka haluaisi omaksi.

Päivä 24 Elämäni tärkein hevonen.

Ensimmäinen hevonen, jolla ratsastin oli Horze Showssa joskus 15v sitten sellainen iso tummanruunikko talutusratsuhevonen. Ihan "kunnolla" ratsastin ensimmäisen kerran lämppäri-tamma Lyylillä (Lydia Star), joskus syksyllä 2002 (vai olikohan se kevättä 2003). Silloinkin tosin menin vain loppukäynnit oikeastaan ja taisin vähän saada kokeilla ravaamista. Kaverini Hami käveli tuolloin vierellä. Sen jälkeen sitten menimme Hamin kanssa yhdessä leirille kesällä 2003 (leirillä ensimmäinen ratsuni oli ponitamma Marianne, josta ei ole kuvaa). Siitä tämä harrastus on sitten saanut alkunsa...

Lyyli ja minä vuonna 2006 (tämä ei ollut ensimmäinen kerta tamman selässä)