torstai 18. heinäkuuta 2013

Velmukelmu

Kävimme eilen Erpan kanssa yhdessä tallilla ja pakko kyllä sanoa, että poni oli taas yksi idiootti. Erppa kertoi sen olleen jo tiistaina aika kusipää ja sen vuoksi sitten olin itse jo ponia hakiessa sillä asenteella, etten aio sietää lainkaan temppuilua. Aapo tulikin tarhasta oikein nätisti talliin ja oli varustaessakin asiallisesti.

Erppa varusti Aapon ja lähdettiin sitten kentälle. Sovittiin, että Erppa ratsastaa ensin, kun tiistaina ponin kusipäisyyden vuoksi Erppa ei ollut liikuttanut ponia lainkaan (ts. poni temppuili niin, ettei Erppa kokenut kentälle muiden ratsukoiden sekaan menemistä turvalliseksi, kun ei poni edes selkään päästänyt). Aapo ei kuitenkaan suostunut seisomaan jakkaran vieressä, ja kun Erppa ei maasta pääse ponin selkään kapuamaan, niin kiipesin itse selkään ja ratsastin ponin jakkaran viereen. Näin saatiin poni malttamaan siinä jakkaran vieressä ja Erppa pääsi selkään.

Aapo vaikutti todella virtavalta ja jännittyneeltä, joten Erppa otti melko nopeasti jo ensimmäisen laukkapätkän ja sai näin Aapolta pahimmat virrat pois. Sen jälkeen alkoi työskentely sujumaan paremmin. Erppa teki lähinnä pysähdyksiä ja siirtymisiä. Jossain vaiheessa Aapo sai kamalan säikähdyskohtauksen ja onnistui sitten vähän puolivahingossa saamaan Erpan alas, kun tämä ei ollut varautunut lainkaan siihen, että poni voisi säikähtää. Itse sain pyydystettyä Aapon sitten kiinni ja kapusin vuorostani ponin selkään, sillä Erpan käteen sattui.


Erppa alkuravailee

Virtojen poispyyhkäisy laukat

Päätin heti selkään noustessani, etten aio sietää ponilta lainkaan temppuilua ja laitoinkin sen tekemään töitä puskapäädyssä, jossa se jännitti ja yritti sinkoilla. Tehtiin aina pelottavaan kulmaan voltti ja hiljalleen poni alkoi rentoutumaankin siinä. Silti aina kun palattiin uralle, oli kaahotusvaihde päällä. Pari kertaa Aapo onnistuikin tekemään jonkin ihme pikku pukin tai pyrähdyksen, mutta uskoi nopeasti, ettei sellainen ole sallittua.



"Apua, kulma!"

Koska Erppa laukkasi vasemmalle, otin itse laukkapätkän oikealle. Ensin Aapo tuntui menevän ristilaukkaa, sitten tuli vastalaukka, mutta kolmannella kerralla sain ihan kivan myötälaukankin. Laukattiin melko pitkä pätkä ja Aapo oli aika hyvä laukata. Ihan niin hyvää fiilistä ei laukasta tullut, kuin maanantaina, mutta aika kiva laukka silti oli.



Laukan jälkeen kokeilin vielä vähän avotaivutusta, mutta se ei oikein onnistunut. Päätin sitten seuraavalla pitkällä sivulla vaihtaa avotaivutuksen sulkutaivutukseen ja se sujui paremmin. Kehuin ponia ja otin vielä vähän pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle. Aapo väisti hienosti!


"Ja sähän et venkoile!"


Lopettelin itse ja Erppa pääsi vielä ponin selkään niin, että poni oli narun päässä. Tehtiin ensin vain kentän toisessa päädyssä ympyrällä vähän käyntiä ja ravia ja sitten käytiin kävelemässä koko kenttää ympäri. Toiseen kierrokseen toistettiin ja käveltiin koko kenttä monta kertaa ympäri niin, että Aapo lopulta käveli ihan rennosti koko pelottavan puskapäädyn läpi.

Tallissa riisuttiin sitten Erpan kanssa yhdessä Aapolta varusteet ja vietiin poni ulos. Draamaa saatiin kyllä siihenkin, kun vietiin poni oikotietä purukasan ohitse ja sehän oli Aapolle iso järkytys. Piti spurttailla, säpsyillä ja kyttäillä ihan kaikkea. Saatiin kuitenkin poni tarhaan ja sinne se jäi mutustelemaan heiniään. Ahne pikku possu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tympäisevä pimeys

Vaikka mä tykkäänkin syksystä ja talvesta vuodenaikoina, ei tää ainainen pimeys kuitenkaan oo munn juttuni ollenkaan. Harmittaa, kun ei saa...