Huippuponi tunnilla

Meillä oli tänään taas Aapon kanssa Vernan tunti ja voi vitsit kun jäi hyvä fiilis tunnista! Sain Oonan ja Adan taas mukaani, joten tiedossa oli kuvia ja videoitakin. Haettiin yhdessä tyttöjen kanssa poni ja sen osuus päiväheinistä sisälle, jätettiin Aapo hetkeksi herkuttelemaan ja lähdettiin katsomaan kentän kuntoa. Puolisen tuntia ennen tunnin alkua palasin talliin sisälle hoivailemaan Aapelia, joka mussutti oikein tyytyväisenä päiväheiniään verkosta. Hieman vaille kaksi lähdin sitten ponin kanssa jo kentälle alkukävelemään ja odottelemaan Vernaa.

Jumppaa ratsastajalle

Kun Verna saapui, juteltiin hetki ja kävelin hetken aikaa vielä. Verna totesi jalkani asennon parantuneen heti, kun hän tuli lähemmäs kenttää, mistä lie johtuu! Alkuun tehtiin vähän jumppaa minulle niin, että Verna piti ponia liinassa. Aloitettiin Aapolle (ja minulle) vaikeammasta, eli oikeasta, kierroksesta. Alkuun Aapo meni todella kivasti, mutta keksi sitten jossain vaiheessa taas yrittää suunnanvaihtoa ja sitä se muuten yritti monta kertaa! Sinnikkäästi työskentelemällä saatiin kuitenkin jumpattua minut oikealle ja sitten vaihdettiin suuntaa. Aapo oli vähän ottanut tuosta oikealle menemisestä nokkiinsa ja lähti väistämään Vernaa, kun tämä oli aikeissa vaihtaa liinan toisin päin. Niin sitten hetki treenailtiin sitä, että poni pysyy aloillaan ja rentona, vaikka Verna vähän heiluttaisikin liinaa samalla, kun lähestyy ponia ja vaihtaa liinan niin, että päästään vaihtamaan suuntaa.

Tässä haetaan sitä oikeata asentoa istua

Vasemmalle jumpattiin taas ja tehtiin muutamiakin erilaisia juttuja. Harjoiteltiin ihan vain sitä oman istunnan oikean mallin hakemista taas, venyteltiin ja pyöriteltiin. Harjoiteltiin myös nopeaa pohjetta, sillä itselläni on vähän paha taipumus siihen, että jään puristamaan ja unohdan ottaa paineen pois, kun poni siihen vastaa. Vernakin kävi ponin selässä näyttämässä, millaista pohjeapua tarkoitti ja sen jälkeen taisinkin sisäistää tuon hyvin, koska sujui jo paremmin.

"Älä kierrä jalkaa", taisi Verna tässä huutaa

Huomaa ratsastajan virne; "Tää on niin mahtavaa! Ihanin poni!" Tähän lopetettiinkin sitten

Kun oltiin aikamme jumpattu minua liinassa, päästiin menemään ihan "vapaasti" ja siinä sitten tehtiin taas taivutteluja ja Verna käski tunnustelemaan sitä, missä ponin takaosa menee. Ihan ei riitä vielä hahmotuskyky siihen, että aina tunnistaisin sen sijainnin, mutta kyllä sen selvästi huomasin, että kun vähän pyysin sitä takaosaa siirtämään uraa kohti, tuntui poni ihan erilaiselta heti. Tehtiin myös kivoja ravi-käynti-ravi siirtymisiä, ei ollut helppoa, mutta kivaa kyllä. Loppuun tosiaan tehtiin taivutuksia niin, että ponin oli pakko taipua sinne minne halusin, saatiinkin sitten ihan huippuhyvä pätkä ja poni pyöristi itseään vielä, kun annoin ohjat pitkiksi. Ihan super! Lopetettiin sitten siihen ja poni sai paljon rapsutuksia sekä haleja. On se vaan ihanin.

"Mun maailman paras poni!"

Seuraa johtajaa

Loppukäynnit oli tarkoitus kävellä vapaana perässä, mutta Aapo olisi halunnut lähteä omille teilleen, joten Vernan kanssa sitten käskettiin poni juoksemaan. Ihan fiiliksissähän se meni hetken irtona, mutta tajusi sitten, että mamman perässä on kivempi kävellä. Tallissa poni pääsikin sitten jatkamaan kesken jääneitä päiväheiniään boksiin, kun mamma lähti kotiin kirjoittamaan blogipäivitystä. On se vaan niin upea poni.