torstai 14. elokuuta 2014

Luovuttamisen partaalla

Eilen käväisin totaalisen luovuttamisen partaalla ratsastuksen suhteen. Vaikka viime viikonloppuna sisäistinkin tosi kivasti sen, miten saan suoristettua ponia, on nyt taas uusia juttuja, jotka meinaavat saada luovuttamaan. Aapo oli ihan ok ratsastaessa, vähän turhan sählä ja menohaluinen, mutta kuitenkin ihan ok:sti kuunnellen. Toki paremmin olisi saanut olla kuulolla, mutta ajoittain oli tosiaan ihan ok. Milla oli kuvaamassa ja kuvista suurkiitokset hänelle!

Verkkailin käynnissä jo ponia suoremmaksi, mutta jos pidin raippaa ulkokädessä lapaa ajatellen, heitti poni takapään sisälle eikä kuunnellut sisäpohjetta. Jouduin siis pitämään raipan sisäkädessä ja korjaamaan sen ja pohkeen avulla takaosaa. Ihan kivoja suoria pätkiä saatiin, myös kulmissa poni meni pystyssä, eikä sisälle kaatuen. Ravissa poni punki sitten taas ihan huolella ja jouduin vähän hermostumaankin, että se uskoi. Ärsyttävästi se reagoi raippaan myös siten, että pelkkä raipan näkeminen silmäkulmassa tai hipaisu sai aikaan takapään heittämistä, vaikka eihän Aapo edes kunnolla pukita, mutta onhan se ärsyttävää, kun poni reagoi noin radikaalisti.

Aapoa kiinnostaa kentälle meno tosi paljon

"Apua lätäkkö! Se syö mut!"

Laukassa huomasin, mitä Nea tarkoittaa sanoessaan Aapon laukkaavan niin, että tuntuu kuin selkäranka tulisi kallosta läpi. Aapo meni eilen niin etupainoisesti ja selättömänä, että sain selkäni ihan vallan kipeäksi laukoista! Koskaan ei ole noin huonolta laukka tuntunut. Pienellä suostuttelulla sain ponin kuitenkin hyväksymään asetuksen ja ottamaan takaosaa hieman paremmin mukaan laukassa, jolloin etuosakin nousi ja oli helpompi laukata. Ihan tosi hyvää laukkaa ei saatu, kun Aapo olisi halunnut vain hurveltaa, mutta ei mahda mitään, aina ei voi onnistua.

Tehtiin loppuun vähän väistöjäkin, mutta Aapolla oli siinäkin vain kaksi vaihdetta taas; väistämättä eteenpäin tai jyrkkää väistöä sivulle, eikä kummassakaan tapauksessa asetusta olisi saanut tehdä. Vähän ärähdinkin sitten ponille ja saatiin muutama askel hyvää väistöä. Millakin totesi Aapon olevan melko vahvan näköinen, ja sitä se eilen kyllä oli. Vahva joka suuntaan ja kaikkia apuja vastaan.

Väistöyrityksiä


Noh, jos tänään vähän paremmalla onnella sitten. Pääsen jopa ilman Ainoa tallille, eipähän tarvitse olla silmät selässäkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tympäisevä pimeys

Vaikka mä tykkäänkin syksystä ja talvesta vuodenaikoina, ei tää ainainen pimeys kuitenkaan oo munn juttuni ollenkaan. Harmittaa, kun ei saa...