"Mä tulen ja syön sut"

Aapolla tuntui eilen olleen vähän se asenne, että kaikkea pitää saada taas maistaa ja käytävällä on pelottavaa olla yksin, kun kaverit on ulkona. Hermo meinasi mennä, kun oltiin hoitajatytön kanssa tallilla ja ensin poni tarhasta hakiessa otti takista kiinni niin, että vetoketjusta irtosi muutama väkänen ja taluttaessakin yritti kokoajan napsia. Rehellisesti sanottuna se oli todella ärsyttävää! Käytävälläkin poni vain pyöri ja hyöri, ei millään olisi malttanut rauhoittua aloilleen. Suoraan sanottuna, poni taisi näyttää kaikki huonot tapansa hoitajatytölle. Ei muuta kuin ponille taas tiukkaakin tiukempi käytöskoulu päälle ja hoitajatytölle oppeja siitä, kuinka ponia saa ja pitääkin komentaa jos se pelleilee.

Aapostahan tosiaan näkee, ettei se todellisuudessa pelkää yksin tallissa olemista. Se vain on niin perhanan paljon kavereiden perään, että stressaa ja siksi pyörii ja pelleilee. Ja koska itse olen sitä mieltä, että ponin on osattava olla myös yksin, niin tätä asiaa tullaan harjoittelemaan ja paljon. Saa nähdä joutuuko tekemään saman kuin viime talvena ja seisottamaan ponia joskus aivan tarkoituksella käytävällä, ilman että tekee sen kanssa mitään sen kummempaa.

Saatiin kuitenkin poni harjailtua ja laitettua sille suojat jalkaan. Ohjelmassa oli juoksutusta, sillä hoitajatyttömme ei ole koskaan ennen juoksuttanut, niin päätin sen hänelle opettaa. Jouduin toteamaan sivuohjiemme olevan liian pitkät, joten niille tehtiin vähän omalaatuinen viritys lyhentämiseen, remmit kierteelle. Etusuojia laittaessa poni yritti kovasta kuopia ja estellä, mutta napautus polveen muistutti hyvin, että kuinka sitä jalkaa pidetään suojia laittaessa. Takasiin en suojia laittanut, kun ne ovat jääneet vähän pieniksi ilmeisesti, tai sitten se vain johtuu ponin runsaasta talvikarvasta. Kun poni oli suojitettu, suitsittu ja satuloitu lähdettiin kävelemään ensin rata ympäri. Aapo käveli yllättävän nätisti, vaikka kovasti olisikin halunnut tulla suoraan minua päin - tai siis tarkalleen ottaen olisi halunnut kävellä aivan olkapäässä kiinni. Reipas vauhti oli ponilla kävelyn aikana päällä ja todettiin siinä kävellessämme, että pelloille on turhan vaikea mennä, kun lunta on niin paljon, joten juoksutettaisiin pihassa.

Niin sitten tallinpihassa pidensin liinaa ja kerroin samalla hoitajatytölle mitä teen ja miksi teen niin. Aapolla tuntui olevan virtaa ihan reilun puoleisesti, joten alku menikin ihan sillä, että ponin antoi vain mennä omaan tahtiinsa. Hidasteltiin vauhtia ja vaihdettiin suuntaa ja sama toistui. Oikea kierros on ollut pitkään Aapolle vaikeampi, mutta nyt sekin sujui yllättävän hyvin. Hetken päästä viritin myös sivuohjat ja juoksutin niiden kanssa muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Tämän jälkeen päästin hoitajatytön kokeilemaan juoksutusta ja hienosti meni.

Aapon virtavuuden takia kyselin olisiko yhteen isoon tarhaan mahdollista päästä joskus juoksuttamaan, niin tallinpitäjä lupasi että pääsemme heti, otti siinä tarhaavan hevosen sisälle ja mentiin sitten Aapon kanssa irtojuoksemaan. Poni ei enää olisikaan oikein halunnut juosta, mutta näytti meille hienoa hankilaukkaa, kun vähän hoputti

Valitettavasti itselläni ei ole vielä kuvia juoksutteluista, sillä oma kamerani unohtui kotiin. Täältä voitte kuitenkin käydä katsomassa hoitajatytön kuvaamia kuvia.