Vihdoin ja viimein poni on rokotettu elämänsä ensimmäistä kertaa ja myös mitattu. Meillä kävi siis Vermosta eläinlääkäri kurkkimassa ponia, raspasi hampaat ja rokotti. Mittasikin jopa, kun muistin aikaa varatessani pyytää myös mittatikun mukaan!
Itse en ehtinyt ihan aikataulussa tallille ja tallinpitäjämme oli sitten ottanut Aapon käytävälle. Siellä poni seisoi hienosti eläinlääkärin ja tallinpitäjän kanssa. Ell kertoi mitanneensa ponin jo, ja säkäkorkeudeksi varmistui huimat 139cm. Poni on siis saman kokoinen kuin isänsä! Takakorkea ei ollut, mutta ell arveli ponin kuitenkin vielä kasvavan ainakin jokusen sentin. Huippu kiva juttu.
Seuraavaksi poni sai annoksen rauhoittavaa ja ei mennytkään kuin muutama minuutti, että lapsukainen jo nuokkui. Raspaus hoitui hyvin helposti ja nopeasti. Kun oli valmis niin poni alkoi vähän jo virkistymään, ei paljoa, mutta aavistuksen vaikka aikamoisen norsurauhoituksen tuntuikin saaneen. Sai sitten vielä rokotuksen ja pääsi sitten karsinaansa oleilemaan muutamaksi tunniksi.
Karsinassa Aapo alkoi todella nopeasti hikoilemaan ja se olikin melkoisen pian aivan hikimärkä. Sovittelin siitä ponin karsinassa ollessa sen loimet, ja jouduin toteamaan 125cm vohveliloimen olevan pieni, mutta 135cm fleece aavistuksen iso (selästä pitkä). Siispä ponin takit tulevat olemaan vastaisuudessa ainakin jonkin aikaa kokoa 135cm. Niin se lapsi kasvaa.
Auttelin siinä tallinpitäjää karsinoiden siivoamisessa (availin lähinnä ovia) ja olin muutenkin seurana. Juteltiin niitä näitä ja etenkin juuri ruunaamisesta ja sen tarpeellisuudesta. Oltiin molemmat sitä mieltä, että Aapon luonteista ei kannata ruunata, ellei sitten oriudesta tule vanhemmiten jotain haittaa. Nythän poni ei ole missään määrin ongelmallinen, sitä tallinpitäjäkin kuvaili pystyynkuolleeksi. Ehkä se vähän onkin, useimmiten.
Kolmen maissa tuli hoitajakokelas. 12-vuotias vantaalaistyttö, jonka taitoja vähän epäilin alkuun iän vuoksi, mutta tyttö osoittautui todella lahjakkaaksi. Hän käsitteli Aapoa todella varmasti eikä antanut ponin oriuden häiritä. Aapokin oli melkoisen mallikelpoinen, vaikka olikin ollut aiemmin rauhoitettuna. Virtava ja energinen se oli, mutta ei paha. Antoi harjata kaikkialta, nosti jalat kiltisti ja kävelylläkin oli oma itsensä. Siis vähän kujeileva ja kuikuili kaikkialle, mutta ei temppuillut juurikaan. Vietiin poni sitten kävelyn jälkeen tarhaan ja sinne se jäi mutustamaan aamulta jääneitä heiniään.
Alustavasti nyt sovittiin tytön ja tämän isän kanssa, että tämä tyttö alkaa käymään ponia hoitelemassa, ensin niin että käydään muutamia kertoja yhdessä, ja kun tyttö on saanut tutustuttua poniin kunnolla, niin saa ruveta käymään itsenäisesti. Kertoja sovittiin yhdestä kolmeen viikossa, ihan jotta ei koulunkäynti ja muut harrastukset kärsi. Mitään vakipäiviä ei vielä sovittu, mutta puhuttiin että niistä voidaan sopia tarkemmin kyllä vielä. Nyt vain täytyy toivoa, että tämä tyttö on tosiaan sellainen minkä vaikutelman hänestä sain tämän päivän perusteella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti