Pieni pörhöpää

Kaktu kävi taas tänään ja häntä odotellessani syöttelin Aapolle jonkin verran vihreätä. Aapoa kuntoon laittaessamme saatiin tallissa kuulla olevamme huonoja ihmisiä. Erään lämminverisen omistajat olisivat halunneet ohi juuri kun meillä oli vain suitset laitettavana, joten pyysin heitä ystävällisesti odottamaan sen 1-2 minuuttia mikä meillä menisi, sillä mielestäni on vähän tyhmää ehkä siirtää ponia kokonaan tallin toiseen siipeen vain hyvin minimalistisen hetken ajaksi. Pariskunnan miespuolinen henkilö alkoi sitten valittaa, ettei voi kaviokuumeista seisottaa edes sitä pientä hetkeä ja että kuinka typeriä ja lapsellisia olemme. Alkoi myös erittäin paljon kommentoimaan siinä hevosenkäsittelytaitojamme, kun Aapo otti vähän hermoa siitä, kun tuo lv-ruuna tallin ovella kävi (meillä siis olisi se sama 1-2 min mennyt ponin siirtämiseen, kuin mitä sanoin menevän suitsien laitossa; A olisi nimittäin pitänyt laittaa riimunnarun päähän, irroittaa köysistä, kääntää ja taluttaa toiseen siipeen). Aapo siis olisi halunnut ryysätä ovelle ja siinä jouduin ponia komentamaan. Kuulemma ei oria voi komentaa vain äänellä ja riimusta nappaamalla, ehdottomasti pitäisi olla jotain kättä pidempää. Totesin sitten voivani kyllä iskeä häntä piiskalla, jos väittää, että se on kaikille oreille sopiva komennustapa. Aapolle se nimittäin on aivan täysin väärä tapa komentaa. Saatiin kuitenkin ponille suitset päähän ja siirryttiin pihalle. Laitoin siinä vielä häntäremmin kiinni ja sitten päästiin lenkille.

Käveltiin rata vain puoleen väliin ja sitten mentiin aivan uudelle pellolle ratsastamaan. Aapo oli vähän hämillään uudesta paikasta ja ei oikein malttanut keskittyä ratsuna toimimiseen. Virtaa sillä vaikutti alkuun olevan, mutta sitten kun pyydettiin liikkumaan eteen kunnolla, ei virtaa enää meinannut olla. Todennäköisesti tämä virranpuute johtui painostavasta ilmasta. Noin puoli tuntia Kaktu työskenteli Aapon kanssa, alkuun pääasiassa käynti- ja ravityöskentelyä.

Vähän Kaktu otti laukkaakin, mutta kovin paljoa ei ponilla tuntunut virtaa laukkaamiseen olevan. Eniten epäilen syyksi tuota painostavaa ilmaa, sillä Aapo myös hikosi ratsastuksen aikana epätavallisen paljon ja nopeasti. Mitään muuta järkeenkäypää syytä en keksi, kuin tuon painostavan ilman.

Kaktulla oli hauskaa :D

Kaktu kun lopetteli sitten pienen laukkailun jälkeen hiljalleen, ja niin kävin sitten itsekin pikaisesti ponin selässä. Kävelin noin neljäsosaympyrän ja halailin ponia vähän. Aapo oli hurjan hienosti ja kiltisti! Päästin Kaktun sitten vielä takaisin selkään, että päästiin kävelemään tallille.

*Taptap*

"Äidin hieno Aapo"

Aapo ja sen ylpeä omistaja

Aapo oli aivan täysin hikinen kun pääsimme takaisin tallille, joten pesimme ponin yhdessä ja sitten vietiin poni tarhaan. Aapo oli aivan onnessaan päästyään märkänä tarhaan ja se suuntasikin välittömästi piehtaroimaan. Harmi, kun ei ollut kameraa siinä vaiheessa mukana.

Videomateriaalia tältä päivältä tuli jonkun verran otettua, en vain nyt ehdi videota editoida, kun kohta alkaa Suomen peli. Kuviin saatte siis tässä postauksessa tyytyä, ja laittelen videota myöhemmin, varmaankin viikonlopun aikana.