Eilen kävin tallilla ihan yksikseni, mutta minulla oli selvästi hyvää tuuria matkassa, sillä Aino nukkui koko reissun ajan autossa ja Fondan omistaja Katjakin sattui paikalle ja suostui muutamia kuvia räpsimään.
Aapo oli ihan tosi kiva jo tarhasta hakiessa ja varustaessa, pitkästä aikaa poni oli koko ajan pelleilemättä ja suitsetkin sai tosi helposti päähän. Oli jotenkin ihan voittajafiilis, kun poni oli tänään niin hyvällä tuulella. Kentälläkin se oli innoissaan lähdössä liikkeelle heti, kun olin nousemassa selkään. Olin siis puolittain selässä, kun poni jo halusi lähteä liikkeelle, mutta hienosti Aapo malttoi seisahtua, että sain itseni kunnolla satulaan.
Puskapäätyä poni kyttäsi taas aivan tolkuttomasti. Siniset tynnyrit olivat eri paikassa, kuin yleensä ja niitähän piti pelätä ihan tosissaan. Tämä sama kyttäily-pakenemis rituaali toistui molemmissa kierroksissa monta kertaa, vasemmassa rajumpana kuin oikeassa. Todella turhauttavaa, että poni kyttää asioita, jotka on miljoona kertaa nähnyt, varsinkin kun sillä ei ole mitään merkitystä, että miten rento ja rauhallinen itse siellä selässä on. Olen yrittänyt jopa liioitellun paljon rauhoitella äänellä ja kehua kun poni on rauhallinen, mutta ei vain auta, ihan yhtä lailla se yrittää paeta ja ottaa hatkat, vaikka mitä yrittää.
Talopäädyssä Aapo oli kuitenkin aivan loistava, ja mentiinkin vähän reilulla puolella kentällä ravia ja laukkaa molempiin suuntiin. Ihan tuonne puskapäätyyn asti en ratsastanut ihan tarkoituksella, sillä poni veti ravista äkkistopin, jos yrittikään liian pitkälle puskapäätyyn, ja laukassakin poni jo puolesta kentästä otti kierroksia puskapäädystä.
Aapo oli eilen kyllä muuten ihan todella kiva ratsastaa. Vähän jäi tuo puskapäädyssä kyttääminen ärsyttämään tallireissun jälkeen, mutta kun poni nosti heti ensimmäisestä nostosta oikeat laukat ja meni ravissa laukkojen jälkeen ihan superisti, niin olen tyytyväinen. Täytyy nyt vain olla tarkkana tuon puskapäädyn kanssa ja yrittää työskennellä sielläkin paljon, jotta poni alkaisi kulkemaan siellä asiallisesti. Aiemmin kun se ei siellä ole pelännyt, vaan on alkanut kyttämään, ryntäilemään ja säpsymään siellä vasta alkukesästä.
Liikutuksen jälkeen poni sai olla jonkin aikaa karsinassaan ennen kuin vein sen takaisin ulos. Hienosti poni käveli tarhaankin, ilman mitään kiirehtimistä. Päivä päivältä vain huomaa, kuinka poni alkaa rauhoittumaan käsiteltäessä, eiköhän siitä vielä oikein rauhallinen ruuna tule ajan myötä!
Nyt lähden tuonne harmauteen taas liikuttelemaan ponin, toivottavasti ei ala satamaan juuri, kun olen tallilla!
Aapo oli ihan tosi kiva jo tarhasta hakiessa ja varustaessa, pitkästä aikaa poni oli koko ajan pelleilemättä ja suitsetkin sai tosi helposti päähän. Oli jotenkin ihan voittajafiilis, kun poni oli tänään niin hyvällä tuulella. Kentälläkin se oli innoissaan lähdössä liikkeelle heti, kun olin nousemassa selkään. Olin siis puolittain selässä, kun poni jo halusi lähteä liikkeelle, mutta hienosti Aapo malttoi seisahtua, että sain itseni kunnolla satulaan.
Puskapäätyä poni kyttäsi taas aivan tolkuttomasti. Siniset tynnyrit olivat eri paikassa, kuin yleensä ja niitähän piti pelätä ihan tosissaan. Tämä sama kyttäily-pakenemis rituaali toistui molemmissa kierroksissa monta kertaa, vasemmassa rajumpana kuin oikeassa. Todella turhauttavaa, että poni kyttää asioita, jotka on miljoona kertaa nähnyt, varsinkin kun sillä ei ole mitään merkitystä, että miten rento ja rauhallinen itse siellä selässä on. Olen yrittänyt jopa liioitellun paljon rauhoitella äänellä ja kehua kun poni on rauhallinen, mutta ei vain auta, ihan yhtä lailla se yrittää paeta ja ottaa hatkat, vaikka mitä yrittää.
 |
| "Apua kun pelottaa!" |
Talopäädyssä Aapo oli kuitenkin aivan loistava, ja mentiinkin vähän reilulla puolella kentällä ravia ja laukkaa molempiin suuntiin. Ihan tuonne puskapäätyyn asti en ratsastanut ihan tarkoituksella, sillä poni veti ravista äkkistopin, jos yrittikään liian pitkälle puskapäätyyn, ja laukassakin poni jo puolesta kentästä otti kierroksia puskapäädystä.
Aapo oli eilen kyllä muuten ihan todella kiva ratsastaa. Vähän jäi tuo puskapäädyssä kyttääminen ärsyttämään tallireissun jälkeen, mutta kun poni nosti heti ensimmäisestä nostosta oikeat laukat ja meni ravissa laukkojen jälkeen ihan superisti, niin olen tyytyväinen. Täytyy nyt vain olla tarkkana tuon puskapäädyn kanssa ja yrittää työskennellä sielläkin paljon, jotta poni alkaisi kulkemaan siellä asiallisesti. Aiemmin kun se ei siellä ole pelännyt, vaan on alkanut kyttämään, ryntäilemään ja säpsymään siellä vasta alkukesästä.
Liikutuksen jälkeen poni sai olla jonkin aikaa karsinassaan ennen kuin vein sen takaisin ulos. Hienosti poni käveli tarhaankin, ilman mitään kiirehtimistä. Päivä päivältä vain huomaa, kuinka poni alkaa rauhoittumaan käsiteltäessä, eiköhän siitä vielä oikein rauhallinen ruuna tule ajan myötä!
Nyt lähden tuonne harmauteen taas liikuttelemaan ponin, toivottavasti ei ala satamaan juuri, kun olen tallilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti