Tänään meillä oli oikein vauhtipitoinen päivä. Nukuin ensin aamulla pommiin ja heräsin vasta kun olisi pitänyt olla jo matkalla tallille, ei muuta kuin viestiä Kaktulle, että saavun myöhässä ja sitten katsomaan uutta bussia. Pääsin lähtemään tallille vajaa tunnin myöhemmin, kuin oli alunperin tarkoitus ja tallilla sitten nopeasti Aapolle kamat niskaan ja itsellekin omat varusteet kuntoon, turvaliiviä myöden.
Lähdettiin porukalla maastoon, meitä oli minä Aapolla, Janette ja Mecca sekä Kaktu ja Fubsteri. Kaktu veti joukkoa ja minä pidin Aapon kanssa perää, oltiin koko ja reippausjärjestyksessä isoimmasta ja reippaimmasta pienimpään ja hitaimpaan.
Alkumatkasta Aapo oli kovin intona menossa, se oli reipas ja pysyi hyvin isompien vauhdissa mukana. Mentiin jonkin matkaa asfaltoitua tietä pitkin, eikä Aapo ollut moksiskaan yhdestäkään ohi ajavasta autosta. Hiekkatielle kääntyessäkin poni vain meni tyytyväisenä kavereiden perässä. Hiekkatieltä palattiin taas hetkeksi asfalttitielle ja sitä käveltiin taas hetken verran. Taaskaan ei ohiajavat autot aiheuttaneet mitään ongelmia ja päästiin sitten hiekkatielle, mistä päästiin metsään.
Metsässä samoiltiin kävellen, ravaillen ja laukkaakin päästiin ottamaan. Yhdellä laukkapätkällä oli kaatunut puunrunko, jonka Aapo hyppäsi valtavalla loikalla ja kaahotti sitten kauhealla vauhdilla kavereiden perään. Se oli ainoa pätkä, jolloin vähän meinasi pelottaa, kun yritin vähän liikaa pitää vastaan ja Aapo sitten siitä hermostui ja paineli vain kovempaa kyytiä menemään.
Myöhemmillä ravi- ja laukkapätkillä Aapo malttoi olla rauhallisemmin, kun itse luotin siihen, ettei se minua minnekään puuhun sinkoa. Vesilätäköiden yli Aapo yritti aina hypätä ja yhteen pitkään vesilätäkköön se hyppäsikin sitten ihan keskelle, sieltä sitten laukattiinkin vikkelästi pois, kun ponia inhotti koipien kastuminen.
Kaikenkaikkiaan koko lenkki meni hyvin, meillä oli äärettömän hauskaa ja Aapokin jaksoi meidän liki kolmituntisen reissun oikein hyvin. Toki poni hikosi, mutta hyvin jaksoi laukata kavereiden mukana, eikä edes jääty laukkapätkillä pahasti muista jälkeen. Sen verran lujaa Aapokin pääsee!
Kotimatka meni oikein rauhallisissa merkeissä, Aapo pysytteli reippaasti porukan viimeisenä ja ei ollut moksiskaan vaikka taas meni autoja ohi. Edes takaa tulevia autoja Aapo ei enää jännitä, entisellä tallilla se tuppasi jännittämään kamalasti, mutta nyt ei ollut mitään ongelmia, tuli auto sitten edestä tai takaa. Hienoin poniini!
Tallilla riisuin ponilta vermeet, annoin sen syödä päiväheinät karsinassa ja sitten se pääsikin pihalle kavereiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti