"Katso kenguru loikkaa..."

Otsikko viittaa meidän tämän päiväiseen kengurumeininkiin, mutta kerrotaan ensin vähän eilisestä.

Kävin eilen jo aamusta tallilla ja ajattelin tuuppailla Aapon kanssa ihan rennosti. Aapo oli kuitenkin ratsastaessa niin äärimmäisen hyvä, että menihän siinä kuitenkin sitten jonkin aikaa, kun oli pakko vain fiilistellä ja tehdä kaikkia kivoja juttuja ponin kanssa.

Aloittelin ihan rennolla verkalla kaikissa askellajeissa ja sitten työskenneltiin pääasiassa ravissa. Verkatessa oli ensin sellainen fiilis, ettei mistään tule mitään, mutta laukkojen jälkeen Aapo parani todella paljon ja sitä oli todella ilo ratsastaa. Eniten tein taas ympyröitä ja voltteja, mikä on Aapon kanssa toimivin tapa saada se rennoksi ja myötäämään. Kun poni tuntui aika kivalta ja meni suorallakin kivasti, aloin tekemään meille ihan uutta tehtävää, nimittäin ravikahdeksikkoa. Sain yllättyä positiivisesti, sillä ensimmäisellä kerralla poni aina nousi edestä tuttuun "kamelimuotoon", kun ympyrä ja sitä kautta asetus sekä taivutus vaihtui, mutta kun oltiin menty pari kertaa, meni poni lähes koko kahdeksikon hienosti rentona ja pyöreänä. Olin ihan hämilläni ja en edes tajunnut heti ensimmäiseen täysin onnistuneeseen kahdeksikkoon lopettaa. Tehtiinkin siis pari-kolme onnistunutta kahdeksikkoa, joista viimeisen lopetin suoraan ravista pysähdykseen ja alas selästä. Taluttelin loppukäynnit ja lähdettiin sitten talliin. Kuvaajaa ei ollut mukana, joten tuuppailukuvia ette valitettavasti saa.

Tänään puolestaan oltiin liikkeellä kengurumeiningillä, sillä eilen juteltiin Kaktun kanssa, että olisi kiva hypätä ja päädyttiin sitten varaamaan kenttä tälle aamullle hyppäämistä varten. Tehtiin kentälle vain muutama este; yksi sarja (Aapolle 2 askeleen väli) ja pari yksittäistä pystyä. Kaikki esteet olivat nyt ihan perus pystyjä, erikoisuutta oli vain sarjalla, missä A-osa oli kanisterien päällä ja B-osa lankuista. Ei jaksettu alkaa oksereita tai muita pidempiä esteitä tekemään ja hyppytaukoakin oli ainakin minulle ja Aapolle kertynyt kuukauden verran, joten siksi tehtiin vain pystyjä.

Hypättiin vuorotellen ja itse aloitin Kaktun toimiessa kuvaajana ja estenostajana. Aapo oli verkassa vähän tahmea ja etenkin laukkojen nostaminen oli jotenkin kamalan vaikeaa. Sain kuitenkin ponin verkattua sen verran kivaksi, että aloitin hyppäämisen. Heti ensimmäisen hypyn jälkeen Aapo sitten syttyi ja alkoi olemaan huomattavasti reippaampi sekä miellyttävämpi.

Aapo syttyi vain enempi ja enempi siinä hyppäämisen edetessä, mutta sarjan hyppäämisen lopetin melko pian, sillä tänään ei oikein se sarjan hyppääminen sujunut. Aapo tuli koko ajan jotenkin todella huonosti A-osalta ja B-osalle sitten tuli aina sellaisia ihme hyppyjä, ettei se sarjan tuleminen tuntunut kivalta. Yksittäiset pystyt Aapo meni kuitenkin todella hienosti ja nosteltiinkin toista sitten aina sinne 100cm paikkeille asti. Isompaa tultiin molemmista suunnista ja pääsin toteamaan, ettei vasemmalta hypyt onnistuneet juuri lainkaan, mutta oikealta tuli hyvin. Vasemmassa kierroksessa Aapo tuli koko ajan ihan todella pohjaan ja hypyt olivat sitten todellisia kenguruloikkia.

Näin nätisti meni metrinen pysty oikeassa kierroksessa.

Tällaista meidän meno oli tuolle pystylle vasemmassa kierroksessa, kun siinä korkeus nousi.

Huomenna eräs tallikaveri liikuttelee Aapon ja torstaina sitten pääsen sovittelemaan meille saapunutta koulusatulaa. Sain erään naisen kanssa tehtyä vaihtokaupat satuloista ja toivottavasti meillä on nyt sitten sopiva koulupenkki. Tuuppailua kun on huomattavasti mukavampi harrastaa koulusatulalla.

Mainittakoon vielä, että tänään Kaktukin totesi Aapon rauhoittuneen todella paljon hypätessä ja sen vuoksi olen ajatellut kokeilla seuraavalla kerralla hypätä ihan vain tuolla meidän oliivikolmipalalla tai sitten tavallisella kolmipalalla. En vielä tiedä kummalla, mutta kolmipalalla kuitenkin. Kimblewick on selvästi ollut oikeasti hyvä valinta Aapon kanssa, mutta toki haluaisin sillä hypätä pehmeämmällä kuolaimella. Maastoilussa tuo kimble saa vielä pysytellä suussa, mutta se johtuu vain siitä, että poni tuppaa välillä käymään aika reippaasti kierroksilla ja koen turvallisemmaksi käyttää kovempaa kuolainta, kuin repiä pehmeällä ja mahdollisesti ajautua vaaratilanteisiin sen vuoksi.