Viikonloppu tallilla

En viikonlopun aikana ole ehtinyt ollenkaan päivittelemään ja nyt alkuviikostakin olen juossut ympäriinsä kuin päätön kana. Siksipä tähän postaukseen tuleekin oikein monen päivän osalta tekstiä, kun on niin paljon kerrottavaa!

Keskiviikko ja torstai oli viime viikolla Astan ja Johannan päiviä, joten menin tiistain jälkeen vasta perjantaina tallille. Silloin päätin kokeilla rennosti Johannan tuomaa sidepullia, jota menin kokeilemaan kentälle ilman satulaa. Olin vähän myöhässä aikataulustani, koska tallille päästyäni kävin ensin palauttamassa kaverin ponin laitumelle ja korjaamassa katkennutta lankaa. Kentällä otinkin vain rennosti kaikki askellajit läpi, koska halusin vain saada fiiliksen siitä, miten toimii kääntyminen ja jarru tuolla sidepullilla. Yllättävän kivasti toimi, vaikka jarrutusmatkat olivatkin vähän pitkänpuoleiset. Edelleen kuitenkin olen sitä mieltä, että haluan myös muita kuolaimettomia Aapon kanssa kokeilla. Cross undereillahan Aapo toimii hyvin, valitettavasti vain meidän cross underit ovat ponille liian pienet (otsapanta liian lyhyt).

Lauantaina suuntasinkin sitten jo aikaisin aamulla tallille, kun oltiin Janeten kanssa sovittu hyppäävämme. Yritetään nyt syksyllä hypätä vähän mahdollisuuksien mukaan 1-2 kertaa viikossa, kun  talvella sitten kuitenkin tulee taukoa. Syksyllä siis hyvä rutiini alle, talvella mahdollisuuksien mukaan ja kevään tullen sitten taas jatketaan aktiivisemmin treeniä. Tehtiin kentälle kolmen esteen jumppasarja, ensimmäinen väli innarina ja toinen yhdellä askeleella. Lisäksi laitettiin lävistäjälle okseri sekä yksi kaarevan linjan pysty - ristikko linja.

Ensimmäiset hypyt olivat vähän laiskoja, en saanut ihan tarpeeksi terävää laukkaa ensimmäiselle jumppikselle ja poni meinasi hyytyä. Yli kuitenkin päästiin ja seuraavalla kerralla olin itse tarkempi. Oma moka, kun en tarpeeksi vaatinut, mutta onneksi mulla on niin rehti poni, että se ei ihan pienistä ratsastajan sekoiluista rankaise. Hypyt paranivat koko ajan mitä enempi tultiin jumppista ja muita esteitä ja loppuun tultiin tehtävää ratana seuraavanlaisesti; jumppis, pysty - ristikko -linja, okseri.

Vihreä on jumppis, yksittäienn sininen pysty, vaaleampi sininen ristikko ja vaaleanpunainen okseri. Eiks ookkin selkeetä?

Oltiin jo lopettelemassa, kun saatiin meidän alunperin kuvaamaan sovittu apukäsipari paikalle, mutta onneksi saatiin hieman kuvailtua toisiamme itsekin. Annoinkin sitten apukäsiparin loppuverkkailla Aapon, kun olin sen luvannut hänelle.

Poni lähti vähä kaukaa ja keräileee koipiaan hienosti!

Seuraava hyppy oli jo huomattavasti parempi, vaikkakin sit vähän läheltä.

Ja se este ei edes ole iso!

Sunnuntaina oli vuorossa taas pitkästä aikaa Vernan tunti, jota Janette hieman kuvaili samalla, kun oli opettamassa poninsa vuokraajaa. Olin ehtinyt hyvin verkkailla ponin, kun Verna saapui ja juteltiin siinä alkuun hetki siitä, mitä meille tällä hetkellä kuuluu.

Aloitettiin tunti yksinkertaisesti käyntityöskentelyllä, harjoiteltiin kääntämistä istunnalla ja sitä, että saan pelkällä jalalla vahdittua lapoja. Yllätyin siitä, miten helppoja ja tasapainoisia käännöksiä saatiin ja samaa tehtiinkin sitten myös ravissa. Istuntaani Verna kehui, että on parantunut ja vain varpaista sekä ranteista hän joutui useamman kerran muistuttamaan. Tehtiin myös sulkuja, käynnissä ja ravissa, pitkästä aikaa jouduin niitäkin tekemään ihan ajatuksella, itsekseni kun olen vähän huono niitä tekemään. Kaikkein parhaimmat fiilikset sain kuitenkin väistöistä. Verna pisti minut kääntämään ponin jo ennen kulmaa ja väistämään siitä uralle, uralta laukannosto. Ja voi jumpe mitä nostoja! Etenkin viimeinen nosto vasemmalle jäi hyvin mieleen, koska poni lähti niin hyvin takaa eteen, että itse ihan horjahdin selässä, kun en ollut niin pontevaan nostoon osannut varautua. Lisäksi laukka pyöri tunnilla ihan todella kivasti molempiin suuntiin, päästiin jopa pidentämään laukkaa pitkille sivuille ja lyhentämään lyhyille sivuille. Ihan rauhassa sain antaa istunnalla painetta ja koota ponia, ilman ravirikkoja. Aivan mahtava fiilis! Loistavasti menneestä tunnista poni saikin kiitoksena tallissa päärynää ja omenoita. Ihan paras poni!

Vaihdetaan kuulumisia

Loppukäynneillä - poni ei meinannut suostua seuraamaan ilman Vernaa!

Maanantaina lähdin tallille aamusta kuvailemaan Astaa ja vitsit kun oli kiva olla pitkästä aikaa hänen kanssaan tallilla. Pääsin jopa ilman Ainoa, kun olen itse nyt pakollisella lomalla kuluttamassa kertyneitä lomapäiviä ja Aino saa olla päiväkodissa. Asta meni pellolla ja poni meni todella kivan näköisesti hänen kanssaan. Pari pientä vinkkiä annoin, mutta nekin perustelin Astalle. Tiedän varsin hyvin, että Asta ei tykkää jos naputan hänelle, eikä hänen ratsastuksestaan paljoa olekaan sanottavaa, mutta olen nyt saanut kovan vimman saada ponin menemään niin, ettei se enää menisi enimmäkseen alakaula edellä, kuten sillä on herkästi taipumusta. Hiljalleen poni menikin sitten paremmin ja Astakin ihasteli jo kamerasta kuvia. Loppuun otettiin ponista vertailurakenne viime vuotiseen, joka otettiin vanhalla tallilla. Ryhdyinpä jopa itse laiskaksi ja kapusin ponin selkään istumaan, kun Asta talutti ponin takaisin tallipihaan. Huvitti kyllä, kun vanhalla tallilla vietiin kerran poni tarhaan vastaavalla menetelmällä, silloin tosin poni oli huomattavasti sähäkämpi kuin nyt.

On se niin pirun yrittelijäs poni.

Tänään menin taas itse ja päätin hyödyntää sänkkäriä, kun se vielä meillä on. Kohta se varmaan taas myllätään ja sitten joutuu vuoden odottelemaan seuraavaa sänkkärille pääsyä. Kävelin alkuun pari kertaa pellon ympäri ja aloin sitten ravailemaan. Poni meinasi jännittyä kovin alkuun, mutta hiljalleen tuli hyvin kuulolle ja sain yllättävänkin hyviä pätkiä. Sätkytkin piti ottaa, kun tallinpitäjän koira, Iines, olisi halunnut tulla Aapoa pellolle paimentamaan. Itseäni tosin vain nauratti selässä, koska Aapo on nähnyt Iineksen monesti, mutta ei siitä ilmeisesti kovinkaan pidä. Kentällä ei sano mitään, vaikka Iines vierellä juoksisikin, mutta pellolla se näköjään oli ihan kammottava juttu.

Vähän aikaa tuuppailin ravissa ponia tehden sulkuja, avoja sekä väistöjä ja sitten otettiin laukkaa. Tein pellolla vähän samaan tyyliin kuin tunnilla sunnuntaina, eli pitkät sivut (jotka meidän pellolla on aika pitkät) reippaammin, oikeastaan ihan täysin ponin tahtomaa vauhtia ja lyhyet sitten otin kiinni ja hieman istunnalla annoin painetta. Poni oli todella kivasti kuulolla, eikä kyllä mennyt yhtään niin kovaa, kuin jos oltaisiin kaverin kanssa oltu. Selkeästi kyllä huomaa miten paljon se kaveri Aapon kanssa vaikuttaa, koska maastossakin se pysyy hyvin fullcheekillä yksin hanskassa, mutta kaverin kanssa en kyllä mene itse, enkä ketään muutakaan maastoon laske fullcheekillä. Ei vaan ole turvallista.

5v rakenne, hienoin poni! <3

Tätä mä rakastan <3

Maailman paras poni ja maailman paras poninhoitaja,
Astaa parempaa saa hakea, onneks se on MUN <3

Ihan mahtavin poni tuo kyllä on, niin monipuolinen ja mulle juuri täydellinen. En mä voisi parempaa ponia itselleni toivoa, ja jos vain kaikki menee hyvin, Aaposta on Ainollekin ponia moneksi vuodeksi. Ja mikä parasta, mä olen saanut kerättyä meidän ympärille ihan mahtavan tiimin, missä mulla on ihan huippu hoitaja, loistava vuokraaja, super kiva ja hyvä valmentaja sekä tietysti se tärkein eli poni, joka yrittää aina kaikkensa, kun vaan itse pyytää oikein eikä ole julma. Lisäksi tää poni on niin anteeksantavainen, että mä välillä ihan liikutun, kun ajattelenkin miten väärin oon joskus sitä komentanut tai käsitellyt. Onneks mulla on ihania tallikavereita, joiden kanssa asioista voi keskustella, ja jotka jaksaa mua siitä muistuttaa, ettei mun ponini mulle ole pitkään vihainen.

Kaiholla mä muistelen sitä päivää 4 vuotta sitten, kun mulle Aapoa alettiin kauppaamaan. Kohta pääseekin muistelupostausta kirjoittelemaan...