maanantai 22. syyskuuta 2014

Westerniä ja sänkkärihöntsää

Meillä järjestettiin tallilla lauantaina lännenratsastusklinikka, jota tuli ihan oikea western-ihminen pitämään. Itse en valitettavasti pystynyt osallistumaan tällä kertaa, mutta lupasin Aapon lainaponiksi ja itseni kuvaajan rooliin. Niin sitten Aapo matkasi kentälle lännenratsastustreeneihin erään tallikaverin ratsuna.

Omaan silmääni koko klinikka vaikutti todella mielenkiintoiselta, ja yritinkin imeä itseeni mahdollisimman paljon asioita pelkästään sen perusteella, mitä näin, koska klinikkaa vetäneen Pamelan tai hänen tulkkinsa ääni ei meidän kentällä kovin hyvin kantanut humisevan moottoritien ja tuulen vuoksi. Onneksi oppilaat kuulivat edes jotain!

Aapo vaikutti oikein näppärästi toimivan sitä lainanneen Marjan kanssa ja hän kehuikin Aapon olleen oikein kiva lainaponi. Aapo sai jopa elämänsä ensimmäisen ruusukkeen, sillä Pamela vähän salaisesti piti kilpailua oppilaille. Poni ja Marja oli Mecan ja tämän omistajan kanssa jaetulla neljännellä sijalla. Ruusukkeet vain eivät ole oikean värisiä tällä kertaa, mutta eihän se meitä haittaa lainkaan. Tärkeintä on se, että ponilla vaikutti olevan ihan hauskaa ja itsekin sain mielenkiintoista seurattavaa, vaikka nyt en itse liikuttanutkaan.

Aapon eka ruusuke! Ponia vaan ei poseeraaminen kiinnostanut.

Osa porukasta, Aapo kuvan oikeassa reunassa.

Kaikki osallistujat.

Sunnuntaina sitten olin ensin menossa tallille yksin, mutta kaverini Heidi ehdottikin tulevansa mukaan. Heidi ei ole millään tapaa hevosihminen, mutta on pari kertaa kuitenkin uskaltautunut mukaani Aapoa katsomaan ja hoitamaan. Heidi tarttuikin sitten kameraan ja kuvaili, kun ratsastin ponin sänkkärillä.

Olin suunnitellut tuuppailevani, mutta eihän siitä paljon mitään tullut, poni oli niin fiiliksissä sänkkäristä ja Mecasta, joka oli siellä kanssamme samaan aikaan. Tyydyin sitten vain verkkailemaan ponin tuuppausfiiliksellä ja sitten ottamaan rennosti. Laukkailtiin pitkiä, rentoja laukkapätkiä, ravailtiin löysällä ohjalla ja tehtiin mitä ihmeellisempiä kaarroksia. Yksinkertaisesti pidettiin hauskaa.

Kerrankin se piti korvia hörössä!

Luppakorvaponi, joka ei tykännyt.



Ponityttöjen juorukerho

Aapo kävi nukkumaan, kun Heidi kiipes Ainon kans kyytiin kuvattavaks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tympäisevä pimeys

Vaikka mä tykkäänkin syksystä ja talvesta vuodenaikoina, ei tää ainainen pimeys kuitenkaan oo munn juttuni ollenkaan. Harmittaa, kun ei saa...