Eilen mua ärsytti suunnattomasti mennä ratsastamaan, sillä Aapo otti ja lähti hoitopaikalta huitelemaan ollessaan hetken aikaa vain yhdeltä puolen kiinni. Ärsyyntymisen vuoksi päätin sitten tehdä oikein kunnollisen koulutreenin ja vaatia ponilta ihan tosissaan asioita.
Aapohan ei tästä treenaustavasta ollut ihan niin innoissaan ja sainkin alussa aika moneen otteeseen pukit, kun muistutin raipalla siitä, että jalkaa pitää kuunnella. Aapolla kuitenkaan ei ole mitään fyysistä estettä sille, miksei se voisi sitä takaosaa aktiivisemmin käyttää, sitä vain ei ole alusta asti vaadittu niin paljon, että siksi poni nyt reagoi tähän kunnolla työskentelyn vaatimiseen protestipukeilla. Mua itseäni Aapon protestointi lähinnä huvittaa aina, koska ne pukit on ihan todella pieniä eikä niissä pysymisen kanssa ole koskaan mitään ongelmia. Silloin pari vuotta sitten, kun Aapo aina laukassa pukitti, oli ne pukit kyllä huomattavasti pahempia, kuin nämä nykyiset protestipukit.
Sain kuitenkin sitten ponin tahtomallani tavalla avuille ja irtosihan sieltä sitten ihan todella kivaa pätkää paljonkin! Vaikka alkuun siis poni pistikin oikein tosissaan ärsyttämään, olin lopulta ihan todella tyytyväinen poniin.
Tänään pääsin sitten viikon ainoan kerran ilman Ainoa tallille, joten otin itsenäisestä tallireissusta kaiken ilon irti. Mentiin ensin Janeten kanssa ponimaisesti ilman satulaa pikkuesteitä, tosin itse tyydyin vain raviylityksiin, sillä en verryttelylaukoissa saanut ponia toivomallani tavalla avuille. Aapo oli kuitenkin kiva, vaikka se selvästi ärsyyntyikin kaulaan nojaamisestani.
Mä olen itse jokseenkin epävarma hyppääjä ilman satulaa, joten painan sitten käsillä aina ponin kaulaa, jolloin se tietenkin laskee päätään enempi alas. Kivasti kuitenkin sujui ja Aapo oli aivan todella kiva. Tultiin pientä pystyä ja pientä ristikkoa, vain kerran poni kielsi, kun jäi tuijottelemaan varjoa. Muuten tultiin ihan sujuvasti kaikki, enkä edes meinannut tippua kertaakaan!
Aapon jälkeen sitten sain nakituksen ratsastaa ihanaakin ihanammalla Rooma-ponilla. Rooma on hieman Aapoa vanhempi eestinhepparuuna. Vähän herkkis ja huomattavasti säpäkämpi kuin Aapo. Ihanan herkkä kuitenkin avuille ja mä kyllä ihan tosissaan tykkään siitä ponista ratsastettavuudelta.
Käppäiltiin Rooman kanssa ensin alkukäynnit talutellen ja sitten kapusin selkään. Kävelin selästäkin vielä jokusen kierroksen, sillä Roomalla on hieman jaloissa sanomista ja se vaatii huolellisen alkuverryttelyn. Tein toki alkukäynneissäkin jo hieman kevyesti töitä - fiilistelin lähinnä miten Rooma asettuu ja taipuu.
Rooman kanssa en tehnyt mitään ihmeellistä, ihan vain kevyesti tuuppailtiin puolisen tuntia, jonkin verran ravi- ja laukkatyöskentelyä, mutta paljon myös käyntiä. Rooma toimi kivasti, se on niin äärettömän herkkä avuille, että mä tykkään siitä ponista todella paljon. Toki Rooman piti vähän näyttää säpsyilyäkin, sillä ensin poni päätti, että kentän laidalla oleva lantakori oli pelottava ja myöhemmin sitten yksi tallin tummista hepoista jännitti ponia. Lantakoria poni säikähti sivuliikkeellä, mutta toinen hevonen aiheuttikin sitten lyhyen laukkaspurtin. Roomalla on joustorunkoinen koulusatula, jossa oli äärettömän helppo pysyä kaikissa näissä säpsyilyissäkin ja Rooman omistaja Krista sanoikin alkuun, että häntä hirvittää kun istun siellä ilman jalustimia, mutta mun mielestäni sain siten jalat paremmin lähelle ponia. Laukassa pidin kyllä jalustimet, mutta muuten menin tosiaan paljon ilman.
Rooma oli todella kiva ratsastaa, ei tosiaan menty rankasti, vaan tarkotuksena oli ponin saavan liikuntaa. Olinkin todella iloinen, kun sain sillä mennä, koska se on niin miellyttävä. Mua ei itseäni säpsyilyt haittaa ja Roomassa on sitä jotain, mitä kaipaisin Aapoonkin enempi. Vaikka Aapo onkin mun mielestäni maailman ihanin poni, niin Roomakin kuuluu kyllä ehdottomasti suosikkeihin.
Aapohan ei tästä treenaustavasta ollut ihan niin innoissaan ja sainkin alussa aika moneen otteeseen pukit, kun muistutin raipalla siitä, että jalkaa pitää kuunnella. Aapolla kuitenkaan ei ole mitään fyysistä estettä sille, miksei se voisi sitä takaosaa aktiivisemmin käyttää, sitä vain ei ole alusta asti vaadittu niin paljon, että siksi poni nyt reagoi tähän kunnolla työskentelyn vaatimiseen protestipukeilla. Mua itseäni Aapon protestointi lähinnä huvittaa aina, koska ne pukit on ihan todella pieniä eikä niissä pysymisen kanssa ole koskaan mitään ongelmia. Silloin pari vuotta sitten, kun Aapo aina laukassa pukitti, oli ne pukit kyllä huomattavasti pahempia, kuin nämä nykyiset protestipukit.
Sain kuitenkin sitten ponin tahtomallani tavalla avuille ja irtosihan sieltä sitten ihan todella kivaa pätkää paljonkin! Vaikka alkuun siis poni pistikin oikein tosissaan ärsyttämään, olin lopulta ihan todella tyytyväinen poniin.
Tänään pääsin sitten viikon ainoan kerran ilman Ainoa tallille, joten otin itsenäisestä tallireissusta kaiken ilon irti. Mentiin ensin Janeten kanssa ponimaisesti ilman satulaa pikkuesteitä, tosin itse tyydyin vain raviylityksiin, sillä en verryttelylaukoissa saanut ponia toivomallani tavalla avuille. Aapo oli kuitenkin kiva, vaikka se selvästi ärsyyntyikin kaulaan nojaamisestani.
Mä olen itse jokseenkin epävarma hyppääjä ilman satulaa, joten painan sitten käsillä aina ponin kaulaa, jolloin se tietenkin laskee päätään enempi alas. Kivasti kuitenkin sujui ja Aapo oli aivan todella kiva. Tultiin pientä pystyä ja pientä ristikkoa, vain kerran poni kielsi, kun jäi tuijottelemaan varjoa. Muuten tultiin ihan sujuvasti kaikki, enkä edes meinannut tippua kertaakaan!
Aapon jälkeen sitten sain nakituksen ratsastaa ihanaakin ihanammalla Rooma-ponilla. Rooma on hieman Aapoa vanhempi eestinhepparuuna. Vähän herkkis ja huomattavasti säpäkämpi kuin Aapo. Ihanan herkkä kuitenkin avuille ja mä kyllä ihan tosissaan tykkään siitä ponista ratsastettavuudelta.
Käppäiltiin Rooman kanssa ensin alkukäynnit talutellen ja sitten kapusin selkään. Kävelin selästäkin vielä jokusen kierroksen, sillä Roomalla on hieman jaloissa sanomista ja se vaatii huolellisen alkuverryttelyn. Tein toki alkukäynneissäkin jo hieman kevyesti töitä - fiilistelin lähinnä miten Rooma asettuu ja taipuu.
Rooman kanssa en tehnyt mitään ihmeellistä, ihan vain kevyesti tuuppailtiin puolisen tuntia, jonkin verran ravi- ja laukkatyöskentelyä, mutta paljon myös käyntiä. Rooma toimi kivasti, se on niin äärettömän herkkä avuille, että mä tykkään siitä ponista todella paljon. Toki Rooman piti vähän näyttää säpsyilyäkin, sillä ensin poni päätti, että kentän laidalla oleva lantakori oli pelottava ja myöhemmin sitten yksi tallin tummista hepoista jännitti ponia. Lantakoria poni säikähti sivuliikkeellä, mutta toinen hevonen aiheuttikin sitten lyhyen laukkaspurtin. Roomalla on joustorunkoinen koulusatula, jossa oli äärettömän helppo pysyä kaikissa näissä säpsyilyissäkin ja Rooman omistaja Krista sanoikin alkuun, että häntä hirvittää kun istun siellä ilman jalustimia, mutta mun mielestäni sain siten jalat paremmin lähelle ponia. Laukassa pidin kyllä jalustimet, mutta muuten menin tosiaan paljon ilman.
Rooma oli todella kiva ratsastaa, ei tosiaan menty rankasti, vaan tarkotuksena oli ponin saavan liikuntaa. Olinkin todella iloinen, kun sain sillä mennä, koska se on niin miellyttävä. Mua ei itseäni säpsyilyt haittaa ja Roomassa on sitä jotain, mitä kaipaisin Aapoonkin enempi. Vaikka Aapo onkin mun mielestäni maailman ihanin poni, niin Roomakin kuuluu kyllä ehdottomasti suosikkeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti