Hypähtelyä ja kuulumisia

Lauantaina käväisin katselemassa sitä ainoaa tallipaikkaehdokasta, jonka koin sopivaksi. Paikka oli oikein kiva, pieni talli, jossa rennon oloinen meno ja mikä parasta, ponille tarjolla pihatto! Tila oli siitäkin kiva, että heillä perusrehut tulevat omasta pellosta. Sinne nyt sitten maanantaina muutetaan ponin kanssa ja tämän myötä meillä on työn alla saada autoni ajokuntoon. Tänään sitä käväisikin yksi kaveri miehensä kanssa katsomassa, että kuinka iso homma on se kunnostaa. Ja kunhan auto on kunnossa, aion alkaa säästämään rahaa omaan traileriin, lueskelin autoni papereita ja Trafin sivuja, tajuten, että sellaista enintään 1500kg kokonaismassalla olevaa heppakoppia saan ilman pikku-e:tä sillä vetää! Nyt haaveissa onkin joku noin 1200-1300kg kokonaismassalla oleva puolentoista hepan koppi, johon sitten haluaisin ehdottomasti pitkät etu- ja takapuomit, jotka olisivat säädettävissä. Käytettynä aion moista katsella sitten, kun sen aika tulee ja tarvittaessa jälkiasentaa säädettävissä olevat etu- ja takapuomit.

Palataan kuitenkin viime lauantaihin. Pihattopaikan katsomisen jälkeen äitini vei minut tallille ja sain vanhan tallikaverini Anskun kaveriksi. Intouduttiin sitten rakentamaan kentälle esteitäkin ja Ansku pisti oikein ranttaliksi ottaessaan muuripuomin ja vesimatonkin mukaan. Rakennettiin yksi jumppis, sekä yksi linja. Jumppiksella oli puomi - 1 askel - este - 1 askel - puomi - 1 askel - este - 2 askelta - puomi. Linjalle laitettiin muistaakseni 21m väli, ja vesimaton päällä oli ristikko (matto kapeana) ja muuriverho oli sitten tietysti pysty. Alkuun estekorkeudet ihan matalina, mutta nosteltiin hiljaksiin linjalta muuriverho täyteen korkeuteensa (ehkä noin 60-70cm) ja vesimattokin sai päälleen lopulta pystyn.

Ai miten niin on ollut taukoa hyppäämisestä?

Aapon mielestä se oli iso!

Vielä kapea, mutta jo pystynä. Hurja poni!

Aloitin verkkailemalla ja Ansku sitten heitti vähän ohjeitakin, jotta saatiin poni aktiivisemmaksi. Itselläni oli fiilis, ettei se oikein ollut hanskassa, kun olen tottunut tulemaan melko hallitussa ja ehkä jopa löysässä laukassa esteitä. Hauskaa meillä kuitenkin oli, ja tehtiinpä parit laukanvaihdotkin, kun vaihdettiin suuntaa ja en halunnut siirtää raviin ja nostaa uutta laukkaa. Lävistäjällä kun vaihdot sujuu ihan kivasti, vaikka välillä joutuu kevyesti  raipalla koskemaankin, jotta poni ymmärtää.

Verkkailun jälkeen tultiin jumppista molempiin suuntiin ja yritettiin saada poni tulemaan se myötälaukassa. Aina ei askelkaan ihan sopinut, kun poni meinasi vähän kaahottaa innostuessaan, mutta yli kuitenkin mentiin ja hei, pääasia on, että oli hauskaa! Aapo oli taas kovasti oikealla kiinni, joten en saanut tehtyä oikealla ohjalla oikeastaan mitään - en johdettua, asetettua  tai muutakaan. Siksipä meillä ei oikeassa kierroksessa oikein tahtonut sujua alkuun. Saatiin kuitenkin ihan hyviäkin pätkiä ja vaihdettiin linjalle. Alkuun oli tarkoitus tulla kuudella askeleella, mutta eihän siitä mitään tullut, kun poni päätti pistää kaasua ja tulla sujuvasti 4-5 askeleella. Hupsista... Sitten haettiinkin sitä rauhallisuutta ja tasaisuutta. Poni kyllä tuli kivasti, kerran kyttäsi sekä vesimattoa  että muuria, mutta yli meni. Levitettiin vesimattokin ihan täysleveäksi ja jumankekka, se meni siitä yli! Vaikka nostettiin ristikko pystyksikin! Mä olen niin ylpeä itsestäni ja ponista. Kyllähän se sitä mattoa katsoi, mutta meni yli ja aika isoilla loikilla. Pari kieltoakin otettiin kyllä, kun aloin itse olla aivan puhki jo, kun en ole koko talvena hypännyt tai mennyt lyhyillä jalustimilla. Kivaa kuitenkin oli!

Poni on niin intoa täynnä! En kestä!

Vesimatto täysin levitettynä, ja hurjasti ehkä 50cm korkea pysty. Oli jännä Aapon mielestä!

Muuriverho jänskätti siinä vaiheessa, kun tuuli alkoi sitä heiluttelemaan...

Ratsastuksen jälkeen olin kyllä aivan puhki ja vielä muutama päivä hyppäämisen jälkeen tuntui niin takareisissä, pakaroissa kuin alaselässäkin! Koskaan ennen ei ole kroppa noin voimakkaasti reagoinut hyppäämiseen, mutta ehkä sitä tuli sitten käytettyä tiettyjen alueiden lihaksia enempi, kuin aiemmin. Ansku räpsi joitain kuviakin ja ne tätä postaustakin koristavat.

Tiistaina sain kaveriksi tallille pari työkaveriani, joista toisen kanssa on ollut puhetta, että hän tulisi joskus Aapoa katsomaan ja ehkä ratsastamaankin. Nakitinkin sitten hänelle ponin ratsastuksen ja vitsit kun olen hänen istunnastaan kateellinen! Niin nätti perusistunta, hyvä ryhti ja siistiä eleetöntä ratsastusta. Aapokin oli hurjan tyytyväinen, vaikka kaveri on minua jonkin verran isompi. Olen kuitenkin itse tällainen riuku, että onko ihmekään, kun monikin kaveri on minua isompi. Kaveri kokeili ponia kaikissa askellajeissa ja testaili miten se väistää. Aapo väisti oikein hienosti ja kuuliaisesti, vähän meinasi takaosa välillä karata edelle, mutta hyvin meni kuitenkin. Ylpeä saa pikkumiehestä olla! Aino pääsikin sitten loppukävelemään ja kaverit naureskelivat ponin olevan oikein monitoimiponi, kun toimii niin satulaan palanneella, pidempään ratsastaneella kuin pikkulapsillakin!