Aapomaista menoa: Vauhtiponin kuvapläjäys

Meillä tuon tallipaikka-asian vuoksi on ollut aikamoinen metsästys, että löytää semmoiset paikat, mitkä ovat kohtuumatkan päässä, kohtuuhintaisia ja vielä muutoinkin sopivan oloisia. Nyt olen viikonloppuna yhtä paikkaa menossa katsomaan, mutta ei siitä sen enempää vielä tässä vaiheessa. Olisi mulla ollut mahdollisuus lähettää Aapo leirikäyttöönkin kesäksi, sitä käytiin maanantaina kokeilemassa, mutta yön yli nukuttuani tajusin, etten mä mitenkään voisi olla ponista erossa neljää kuukautta, vaikka sitä olisikin saanut käydä vaikka viikottain katsomassa. Se vaan on niin pirun tärkeä ja rakas, etten oikein osaa erossa olla. Eri asia on, jos se menee jollekin tutulle, mutta vieraaseen paikkaan lähettäminen tuntui jotenkin aivan älyttömän pahalta, vaikka kokeilemassa käyneet henkilöt vaikuttivatkin ihan todella mukavilta ja varmasti poni olisi heidän luonaan hyvää hoitoa saanut. Tästä tallipaikka-asiasta aiheutuneesta stressistä johtuen en kuitenkaan ole jaksanut käydä blogia päivittelemässä juurikaan viime aikoina, vaikka postauksia on mielessä pyörinytkin.

Olen jo useamman päivän haaveillut kuvaajan saamisesta tallille mukaan ja tänään sitten vihdoin sain. Olinhan itse ollut kuvailemassa jo jokin aika sitten, kun ensin yhtenä päivänä irtojuoksutettiin Ainon kanssa ponia (siitä ,muuten tulossa kuva- ja videopostaus tässä jossain vaiheessa, kun ehdin tehdä), sitten kävi viime lauantaina Iisalmeen opiskelemaan muuttanut kaveri moikkailemassa meitä ja pistin hänet ratsastamaan leikkien itse kuvaajaa ja seuraavana päivänä sitten kävin auttelemassa ja kuvailemassa Erppaa, kun hän meni puomi/kavalettijumppaa ja laitoinpa hänet sitten ottamaan muutaman isommankin hypyn.

Pieni heppatyttö odottaa omaa vuoroaan

Tänään kuitenkin kävin ensin entisen tallikaverin, Millan kanssa, kuvailemassa kun hän liikutti naapuritallilla yhden hevosen ja siitä sitten suunnattiin Aapon luokse ja Milla sai kuvailla meidän menoa. Siispä kaikki postauksen kuvat ovat Millan ottamia, kuvista suurkiitos hänelle!

Aapo oli aika kivalla tuulella, vähän alkuun haluton, mutta kun moottorin sai käyntiin, meinasi olla jarruissa hieman vikaa. Tai en ehkä sanoisi vikaa jarruissa, mutta askellajien sisällä tapahtuva säätely oli kyllä hukassa, siis vaihdelaatikkovika voisi olla kuvaavampi. Teinkin siis ihan perusjuttuja, lähinnä pyrin saamaan ponin rennoksi ja kuulolle. Eihän se mikään helppo tehtävä aina ole, mutta kyllä musta itsestäni ainakin tuntui, että ihan kivaakin pätkää tuli.

Laukassa, etenkin oikeassa kierroksessa, poni yritti vain kuskata mua. Ei se lapasesta lähtenyt, mutta paineli vaan menemään tasaista vauhtia, eikä laukkaa saanut ollenkaan säädeltyä. Vasemmalle oli parempi, sain jopa lyhennettyä laukkaa - tosin vähän liikaa otin kiinni pari kertaa, kun poni sitten rikkoi raville. Ihan oma moka. Yksi vaihtokin tehtiin, jonka poni suoritti hienosti, vaikka meinasikin lähteä lävistäjällä kiihdyttelemään. Tämän lisäksi tuli yksi tarkoitukseton vaihto tehtyä, kun ympyrällä huomautin ponia ulkolavan paikasta, kun se meinasi karata kontrollista ja sen seurauksena poni sitten päätti vaihtaa laukan. Kivasti kuitenkin laukka pyöri ja poni oli kivan innoissaan. Nostot tuli kivasti käynnistä, ravista meinasi innostua liikaa ja lähteä vain kiihdyttelemään ravia.

Väistöjäkin tein taas muutamat, aika kivasti tuo jo käynnissä väistää, pysyy melko hyvin rentona ja ottaa kivaa sivuaskelta. Ei se täydellinen ole, mutta mulle pääasia onkin, että poni alkaa vihdoin tekemään väistöjä rentona eikä ole ihan kamala kirahvi, jota pitää kokoajan muistuttaa siitä, että suunta on etuviistoon eikä suoraan eteen.

Ohjaahan vois vaikka lyhentää, ja pitää perseen penkissä... Vois olla helpompi ratsastaakin :D

Kuski on vähän killissä, mut kyl me väistettiin!

Mitään superjärkevää ei siis tullut tehtyä, vähän semmoisella humputtelufiiliksellä tuli oltua. Poni kuitenkin hikosi (onko ihmekään, kun on paksu talviturkki ja ulkona asteita +11) ja meillä oli kivaa. Vähän toi oma tekeminen on kuitenki hukassa, ei jaksais aina tehdä niitä samoja juttuja, mutta uusiakaan harjoituksia ei oikein keksi. Onneksi on kavereita, joilta voi pyytää ideoita - taidan heti huomenna soitella parille kaverille, jos keksisivät viikonlopulle jotain kivoja harjoitteita meille, ettei tulis aina vaan pyörittyä ympyröillä/volteilla, tehtyä vähän käyntiväistöjä sekä peruutuksia. Alkaa käymään tylsäks tää homma, kun tekee aina samaa vaan.

Ainokin pääsi selkään saaden suuren kunnian loppukävellä ponin kanssa. Aapo tallusti taas niin hienosti ja tasaisesti Ainon ollessa kyydissä, että mä olen kyllä äärimmäisen ylpeä mun ponistani! On se vaan niin hitsin hieno! Välillä kun katsoo ponia Ainon kanssa, on vaikea uskoa, että se on tosissaan vasta 6v. Niin fiksusti se on lasten kanssa. Tänäänkin ratsastuksen jälkeen harjailtiin vielä Ainon kanssa oikein huolella poni, niin sinne se meni suoraan ponin taakse seisomaan ja harjaamaan kintereitä, eikä poni liikahtanutkaan. Aino saa myös halailla ponin jalkoja ilman mitään reaktioita, monesti se kentällä halaileekin Aapon jalkoja (niin etu- kuin takajalkojakin), kun odottelee selkään pääsyä mun säätäessä jalustimia sopivan lyhyelle.