Maastoihin tutustumista

Kävimme perjantaina äitini ja Ainon kanssa tallilla, missä päätin poiketa alkuperäisestä suunnitelmastani ratsastaa kentällä ja suunnatakin ilman satulaa käpsyttelemään tielle. Ei olla Aapon kanssa juurikan käyty vielä maastossa, kun pelkään itse eksyväni jos olen yksin. Siksi ollaan nyt vähän kerrallaan yritetty tehdä noita hiekkateitä vain tutuksi ja joku päivä pitäisi yrittää saada joku kaveri mukaan tai sitten ihan yksin ja ajan kanssa tallille, jos vaikka pääsisi menemään pidemmällekin maastoihin navigaattorin kanssa.

Laittelin Aapon puomilla kuntoon ja voi luoja sitä karvan määrää, joka ponista nyt irtoaa! Aiemmin se on vielä ollut ihan siedettävää (vaikka silloin tuntuikin kamalalta), ja nyt tuo karvan tippuminen on räjähtänyt ihan käsiin. Aapokin selvästi nautti, kun kyhnytin sitä kumisualla oikein antaumuksella, samalla irtokarvoja suustani sylkien. 

Laittelin ponille vain huovan loimivyöllä selkään ja suitset päähän, jonka jälkeen lähdettiin käpsyttelemään tielle. Alkuun Aapo kyllä oli sitä mieltä, ettei lähteminen huvita, mutta parilla napakalla raipan napautuksella ja vahvalla pohkeella poni kuitenkin eteni. Käytiin käpsyttelemässä hieman tallitietä eteenpäin, mutta kovin pitkälle en uskaltautunut, sillä olin tosiaan ilman satulaa ja perästä käppäili äitini Ainon kanssa. Käännyin siis aika pian takaisin ja suuntailin sitten kentälle.

Kentälle mennessä Aapo oli taas sitä mieltä, ettei oikein kiinnosta, ja jouduinkin sen peruuttamaan sinne, kun en halunnut alas tulla. Aina välillähän näitä taisteluita joutuu käymään, mutta hitto vie, kun ärsyttää niitä käydä! Kentällä poni oli kuitenkin sitten taas kiva, ravailin paljon ja tehtiin jopa ihan todella hyvän tuntuista raviväistöä. Kun äitini saapui vihdoin Ainon kanssa kentän laidalle, sain pyydettyä häntä laittamaan portin kiinni ja otettua laukkaakin. Aapoa tosin ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut keskittyä kunnolla, joten otin sen verran vain, että poni kuunteli ja toimi. Harmitti kyllä sinällään, että kun vihdoin äitini oli kameran kanssa kentän laidalla, ei poni enää ollut niin hyvä, kuin ennen heidän tuloaan, 

Harvinaista herkkua, edustuskelpoinen pääkuva!

"Mimmi" ja sen lapsenlapset ;)

Pääasia kuitenkin on, että olen itse taas todella tyytyväinen, ponilla oli alla useampi vapaapäivä ja siitä huolimatta toimi kivasti. Autoparkani kun ei vieläkään ole kunnossa, joten olen täysin vanhempieni kyytien varassa vielä toistaiseksi tallireissujen suhteen.

Lähtöhetkellä sain vielä hetkellisen päähänpiston käydä pihaton puolella rapsuttelemassa Aapoa, jotta saataisiin vähän sellaisiakin kuvia meistä. Mulla on todella vähän seurustelukuvia Aapon kanssa, joten nyt sitten nakitin äidin sellaisia ottamaan. Kaiken huippu on se, että poni on ilman riimua pihatossa, joten eipä ole häiritsevää riimuakaan kuvassa. Aapo ihanasti tuli luokse, kun pihattoon menin, se on nyt alkanut muutenkin aika hyvin tulemaan vastaan, kun sitä menee hakemaankin. Harmillisesti nyt vain tuli ponin pihattokaveri ja heinähäkki hieman kuviin, mutta ehkä kestämme sen.

Pahoittelut vielä kuvanlaadusta osassa kuvista, äitini ei todellakaan ole mikään kuvaajaihme (hyvä jos muistaa zoomata), siitä syystä en laittanut kuin nuo pari laukkakuvaa kentältä.

"Et viittis mamma lääppiä"

Aapo vetää ilmeellä