Mä olen nyt ihan tosissaan innostunut maastoilusta tuolla uudella tallilla. On niin mahtavaa, kun on vähäliikenteistä hiekkatietä ja kunnon metsäänkin pääsee menemään. Eihän me olla toki pitkää lenkkiä vielä tehty, viime viikolla käytiin hieman aiempaa pidemmällä ja taas ilman satulaa. Poni oli NIIN äärettömän fiksu koko lenkin! Kerran oli sitä mieltä, että kääntyy kotiin, mutta jatkoi kuitenkin nätisti haluamaani suuntaan. Otettiin ravia ja vähän laukkaakin, eikä mitään ongelmia! Kelikin oli kovin tuulinen, mutta onneksi aurinko kuitenkin paistoi.
Äitini käveli Ainon kanssa perästä päin ja kun meidän palatessa takaisin kohdattiin metsänlaidalla, komensin äidin hieman eteenpäin mäkeä ylös, jotta voitaisiin ottaa parit kuvat, kun tullaan Aapon kanssa kohti. Ponia vähän selvästi jänskätti lähteä käyntiä reippaampaan tahtiin, kun edessä näkyi Ainon rattaat ja äitini, mutta hienosti poni meni kuitenkin. Rattaiden kohdalla se jopa hidasti automaattisesti, vaikka rattaat olivat ihan toisella reunalla tietä.
Kohdattiin lenkillä myös traktori puu-peräkärryn kanssa ja roska-auto. Poni ei kummankaan kohtaamisesta ollut moksiskaan, kun päästiin hyvin siirtymään tieltä sivuun ensin metsän puolelle ja sitten yhden pellon reunalle (ei siis oltu pellolla, vaan siinä ajoväylällä, josta traktorilla pääsee pellolle ajamaan). Löysällä ohjalla poni seisoi ja kuunteli höpöttelyäni. Hienoin ponimies!
Kuvat saatte nyt vain pötkönä tähän loppuun, sillä kerrottavaa tuosta maastoreissusta ei niin paljoa ole, että saisin kuvia fiksusti tekstin sekaan.
 |
| Aapo näki rattaat! |
 |
| Vielä jonain päivänä me mennään kuolaimettakin näin <3 |
 |
| Äitini osaa kuvata.com... |
 |
| Silmät seisoo päässä ku mielipuolella, mut kai nyt ku omistaa maailman parhaan ponin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti