Otsikko kuvaa hyvin sitä, millainen fiilis tänään tuli ratsastuksen alussa. Poni oli jo tarhasta hakiessa sen oloinen, ettei tänään ole minkäänlaista keskittymiskykyä ja vaikka varustaessa poni olikin tosi kivasti koko ajan, muuttui sen koko olemus kun astuttiin tallista ulos.
Tallin takana oli käynnissä klapien tekeminen klapikoneella, ja siitä lähti varsin sirkkelimäinen ääni. Poni kuunteli sitä ja kiemurteli jo taluttaessani sitä kentälle. Ei se mitään sen kummempaa tehnnyt, mutta ärsytti se kiemurtelu, kun jo tarhasta hakiessa kuului se ääni ja silloin ei poni reagoinut kuinkaan. Päästiin kuitenkin hyvin kentälle ja kyytiin.
Kävellessäkin poni vielä kyttäsi ja kuunteli latopäädyssä tuota ääntä, mutta ei pientä kiemurtelua ja kyttäystä suuremmin reagoinut. Ihan kiva, sillä sen sai helposti keskittymään olennaisiin asioihin ja poni jätti hyvin kaikki sinkoamisajatukset pois, vaikka ajoittain kiemurrellessaan tuntuikin siltä, että kohta lähtee kuin kanuuna.
Alkuvaiheessa poni oli todella keskittymiskyvytön ja hinkutettiinkin sitten käyntiä todella paljon. Ympyröitä, voltteja, asetuksia ja taivutuksia. Peruuttelemaankin päästiin, kun poni oli vähän turhan hömelö. Siinä tuli yksi tallikaverikin kentälle juoksuttamaan omaa eestiläistään ja kerroin hänellekin Aapon ärsyttävyydestä tänään. Siitä se kuitenkin lutviutui sitten ja hiljalleen poni alkoi kuuntelemaan paremmin.
Ajattelin herätellä ponia vielä vähän paremmin kuulolle väistöillä, mutta pakko nyt todeta, että koskaan, siis koskaan, ei ole väistöt olleet niin vaikeita kuin tänään. Poni heitti takapään edelle, asettui ihan miten itse halusi ja sekoili muutenkin. Oli ihan sama mitä yritin selässä tehdä, kun poni vain heitti takaosaa kokoajan minne sattui. Peruuteltiinkin sitten taas, kun se tuntui olevan ainoa, mikä sujui sillä hetkellä. Sitten, aivan yhtäkkiä, yhden pitkän peruutuksen jälkeen poni alkoi toimia todella kivasti. Oltiin tarhapäädyssä ympyrällä ja poni toimi käynnissä todella kivasti, otin ravin ja sama homma jatkui, peräti siirtymän läpi. Olin ihan ihmeissäni, sillä alkuvaiheessa olin aivan varma siitä, ettei poni tänään tule toimimaan hyvin. Todistetusti siis ne aivojen tilalla olevat herneet kohtaavat joskus muidenkin kuin Nean kanssa.
Sain loppuun molempiin suuntiin todella kivaa ravia ja laukkakin sujui hyvin. Vähän meinasi vasemmassa kierroksessa etenkin laukassa poni lähteä kaatumaan, mutta hyvin suoristuikin, kun vain sinnikkäästi tyrkkäsin ulkolapaa sisemmäs. Lopeteltiinkin sitten hyvään pätkään ja käveltiin jokunen kierros. Inhottavasti tänään alkoi kaatosade juuri, kun poni alkoi toimimaan, mutta toisaalta, ponin toimivuus voi johtua siitäkin, kun ötökät lähtivät pois kiusaamasta.
Märkinä mentiin talliin ja siellä poni saikin sitten pellavat ennen ulospääsyään, nyt jo selkeytyneeseen keliin. Kuvaajaa ei tänään mukana ollut, mutta kelin vuoksi ihan hyväkin vain. Huomenna hypätään ja silloin meille on kuvaajakin tiedossa. Perjantaina puolestaan päästään taas Vernan tarkkaavaisen katseen alle, sitä odotan suurella innolla sillä silloinkin meillä on kuvaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti