maanantai 7. heinäkuuta 2014

Tervetuloa kotiin poni!

Aapo palasi tosiaan kotiin jo sunnuntaina, siis reilusti suunniteltua aiemmin, vain kuukauden treenissä oltuaan. Kaverin tamma kuitenkin varsoi jo kesäkuun puolella, joten varsan ollessa 1,5vk:n ikäinen Nea päätti tuoda tamman ja varsan kotiin ja palauttaa Aapon.

Aapo oppi treenissä ollessaan kulkemaan kivasti oikein päin ja siitä tuli ratsastettavuudeltaan huomattavasti mukavampi. Itse päädyin hyppäämään sunnuntaina heti, vaikka pohdinkin maastoilun ja esteiden välillä. Ainolle hoidon järjestäminen olisi kuitenkin käynyt ehkä hieman hankalaksi, joten päädyin ehdottamaan tallikaverille hyppäämistä.

Tarkoitus oli tehdä ihan perushyppytreenit, mutta ponihan pistikin ranttaliksi. Se toimi kyllä verkassa kivasti, vaikka yhden hepulin saikin. Hypätessä ponilta sitten menikin pasmat ihan kokonaan sekaisin, niin fiiliksissä se oli, ettei malttanut yhtään odottaa, vaan alkoi ryysimään jo pari metriä ennen estettä. Huoh. Ei muuta kuin yksi pysty kavaletiksi ja sitä sekä ravilla että laukalla niin, että otin seis melko pian esteen jälkeen ja muutenkin vaadin ponilta hidasta liikettä ennen estettä. Tämä auttoi ja pystyttiin jatkamaan hyppäämistä. Esteet olivat ehkä 60cm, ja Aapo oli aika jees. Vesimattopystylle kielsi miljoonasti ja talutinkin pari kertaa siitä yli ja sitten vähän sovellettiin, jotta saatiin poni hyppäämään siitä yli. Tärkeintä kuitenkin on se, että se meni yli, vaikka pelleilikin. Aapostahan siis näkee, kun se päättää, ettei jotain halua mennä. Silloin heittäytyy pelkääjäksi, eikä siinä oikein minkäänlainen oma asennoituminen auta. Junttiponi suoraan sanottuna.

Tänään lähdinkin itse viikoksi reissuun, joten poni on Astan ja Erpan hoivissa. Vähän kaihoisaa oli käydä eilen tallilla ja sitten jättää se taas viikoksi täysin muiden hoitoon.


Ponia ei kuvattavana oleminen kiinnostanut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tympäisevä pimeys

Vaikka mä tykkäänkin syksystä ja talvesta vuodenaikoina, ei tää ainainen pimeys kuitenkaan oo munn juttuni ollenkaan. Harmittaa, kun ei saa...