Hötönettimeininkiä

Sain eräältä kaverilta viime viikolla facebookin kautta linkin hevostalli.netissä olevaan topikkiin, jossa oli tämä meidän blogi linkitettynä. Kiitos vain sinulle, joka blogin sinne olet linkittänyt, vierailijoita tuon topikin kautta tuli melkoisesti.

Aloituksessa valiteltiin sitä, että on tunarointia postauksesta toiseen. Myönnän, että blogin perusteella voi siltä vaikuttaa, mutta en kyllä täysin tätä väitettä itse allekirjoita. Blogissa kun olen kirjoittanut jokseenkin kärjistetystikin asioita, ei se anna ihan täyttä totuutta. En myöskään aina voi blogia päivittäessäni muistaa 100% varmuudella, että miten kaikki meni, joten kirjoitan sen mitä muistan. Kärjistyksestä hyvänä esimerkkinä maininta siitä, kun Aapo olisi halunnut syödä Ainon. Tämä on aika raaka kärjistys, sillä haisteltuaan hieman Ainoa, olisi ollut Aapon mielestä maistamisen aika. Se siis ei ymmärtänyt Ainoa ihmiseksi, vaan olisi mieluusti maistanut tätä (kuten haluaa maistaa kaikkea muutakin uutta - Aapo on siis kuin ihmislapsetkin, kaiken mitä näkee, pitää saada suuhun). Mahdollisuutta tähän ei annettu, sillä komensin ponia välittömästi. Syy siihen, miksi Ainoa vien Aapon lähelle, on Aapon totuttamisessa. Haluan ponin tottuvan siihen, että myös pienempiä voi ja saa olla lähettyvillä. Nämä tilanteet järjestetään kuitenkin aina niin, että joko katsotaan Aapoa karsinan kaltereiden välistä tai paijataan käytävällä, kun Aapo on kahdelta puolen kiinni. Aapoa myös tarkkaillaan kokoajan, jotta sitä voidaan kieltää heti, kun se vähänkään vihjaa siihen suuntaan, että haluaisi maistella.

Topikin kommenteissa oli ihmetelty myös lyhyttä tarhausta, ja tallin käytävällä käpsyttelyä. Kumma juttu, ettei olla tultu ajatelleeksi sitä, että näihin voi olla syynsä. Kaikkea kun ei blogiin ole kirjoitettu, ei koko totuutta sieltä saa selville. Avattakoon kuitenkin nyt, että tuon kerran, kun ponia kävelytin käytävällä, olisin mieluusti mennyt sen kanssa pihalle, kun Ainokaan ei ollut mukana. Ongelmana vain oli vatsani, joka oli sekaisin (kotoa lähtiessä olo oli hyvä, tallilla alkoi myllertää mahassa). En uskaltanut siis tallista pois lähteä Aapon kanssa, kun oli pakko pitää nopea karsinaan laittaminen mahdollisena. En kuitenkaan halunnut jättää ponia täysin seisomaan, kun oli vasta ruunattu, joten käveltiin tallin käytävällä sen, mitä vatsani kanssa uskalsin. Ponin karsinaan laitettuani, tulikin kova kiire vessaan. Onneksi tallillamme on ulkohuussi! Kaiken lisäksi, jos käyn yksin tallilla, ja Aino on mukanani, en pysty liikuttamaan ponia mitenkään. Ainoa en uskalla jättää tallin kulmalle, sillä siihen ei kentältä esimerkiksi näe. Piha ei kuitenkaan ole turvallinen paikka Aapon kanssa pyöriä (autot parkissa) ja talliinkaan en oikein voi Ainoa jättää, ettei se mahdollisella itkullaan häiritse muita hevosia ja tallilla olijoita. Kentälle en pysty tyttöä ottamaan mukaan, sillä vaunut + Aapo ei ole yhdelle ihmiselle turvallinen yhdistelmä kerralla hoidettavaksi. Hoitomahdollisuutta EI aina ole, ja apukäsiäkään en aina saa. Silloin siis vaihtoehdot on joko totaalivapaa tai harjaus + käytävällä käytösharjoitukset sekä kävely, jos siis Asta ei tallille pääse ja minun on yksin mentävä.

Tarhausaika ponilla on aluksi lyhyt, koska se menee tarhaan, jossa on pelkkä sähkö. Tällä hetkellä Aapo kuitenkin tarhailee vain valvotusti, ja siksikin tarhausaika on todella lyhyt. Vielä ollaan siis tarhassa, jossa on lankku + sähkö, mutta koska se on yhden orin käytössä, aloittelee Aapo tarhausta taas vain lyhyillä hetkillä, ja hiljalleen. Näin pystytään varmistamaan, että poni todella ymmärtää missä menee aidat ja sitä pystytään aluksi valvomaan, ettei se vain pääse karkaamaan. Aapo kun on aikamoinen houdini, mitä karkailuun tulee. Aluksihan Aapo joutui sisälle pääsääntöisesti, koska oli väläytellyt varoituksia siitä, että karkaisi tuosta sähkö + lankku -tarhasta. Koska silloin Aapo oli vielä ori, halusi tallinpitäjämme varmistaa, ettei vahinkoja käy muihin tarhoihin karkaamisen merkeissä, ja poni joutui pääasiassa sisälle. Itse sain tästä kuulla vasta ruunauspäivänä. Ruunauksen jälkeen puolestaan oli eläinlääkärin ohjeistus, että 1 viikko karsinassa ja toisella viikolla tarhaan, JOS ei riehu vallattomasti. Noh, Aapo osoitti liikutuksessa riehuntaa, joten tarhausyritys siirtyi parilla päivällä. Tuo tarhausyritys oli mennyt hyvin, mutta koska tosiaan tallinpitäjämme haluaa, että Aapoa valvotaan sen tarhaillessa, on sen tarhailu vielä vähäistä. Ihan huvin vuoksi ponia siis ei sisällä seisoteta, vaan näissäkin on syitä takana. Tallimme ohitse menee kuitenkin autotie, jossa menee isojakin autoja, vaikka onkin aika pieni tie. Tallinpitäjämme ei halua, että Aapo päätyy tielle ja jonkun konepellille,  TAI vaihtoehtoisesti muiden hevosten tarhaan, jossa se voisi yrittää astua tammoja, joten näiden syiden vuoksi tämä valvottu tarhaus. Tätä valvontaa tarhaukselle on kuitenkin vaikea järjestää, sillä jos on vahtimassa ponia tarhalla, ei voi tehdä mitään muita hommia jotka on tehtävänä. Minulla itsellänikään kun ei ole resursseja viettää koko päivää tallilla vahtimassa ponin tarhailua, sillä Aino on ruokittava ja vaipat vaihdettava. Tallissa ei vaipanvaihdolle ole mahdollisuutta ja autokin on vähän turhan kylmä paikka. Hoitoonkaan en ala 4kk ikäistä lasta laittamaan moneksi tunniksi päivässä, vain jotta pääsisin itse tallille vahtimaan poniani ulkoilemassa.

Sen verran mainittakoon, että nyt ruunauksen jälkeen Aapoa on liikutettu lähes päivittäin ja se on päässyt tarhaankin valvotusti. Koska tallilta on yksi hevonen muuttanut pois, on siellä yksi vapaa tarha. Aapo pääsee toivottavasti tähän tarhaan tarhailemaan nyt mahdollisimman paljon, edellyttäen tietenkin tarhassa pysymistä, vaikka onkin vain pelkät sähkölangat. Asta on myös kertonut, että poni on ollut vähän vaihtelevasti kiva ja idiootti, mutta ainakin viimeisimpien tietojen mukaan jopa hiljalleen taas oma itsensä. Facebookissa Asta oli nimittäin hehkuttanut lauantaina ponin erittäin hienoa ja rauhallista käytöstä. Taitaa poni hiljalleen tajuta olevansa ruuna.

Tänään olemme menossa Astan kanssa molemmat tallille, illemmalla siis todennäköisesti vielä toista postausta. Eilen ponilla oli vapaa, koska meistä kumpikaan ei tallille päässyt, joten saa nähdä miten paljon ponista löytyy tänään virtaa!

Reilu vuoden vanha kuva laamaponista, tähän harmoniaan päästään toivottavasti vielä jonain päivänä.

Äitini ei ole hevosihminen, mutta pystyi taluttamaan Aapoa vuosi sitten aivan ongelmitta...

... A käveli nätisti, pysähtyi hienosti ja oli aivan enkeli muutenkin. Tältä tallilta poismuuton jälkeen kaikki muuttui.