lauantai 9. maaliskuuta 2013

Ruunan rupukka

Kävimme eilen Astan kanssa yhdessä hoitelemassa Aapon. Koska ruunauksen jälkihoito-ohjeissa on kävelytystä 2-3 kertaa päivässä, vähintään 15 minuuttia kerrallaan, otettiin poni myös narun päähän ja suunnattiin kentälle.

Tallissa kuitenkin Aapo oli kohtuu ok, aluksi kokeili rajojaan ja yritti kovasti riehua, sai komennuksen kyllä heti, joten asettui sitten ihan hyvin. Hermostui kunnolla vasta kun kaverit vietiin ulos. Saatiin Aapo kuitenkin harjattua ja varustettua. Asta lähti Aapon kanssa jo edeltä ulos, minä lakaisin lattialle kertyneet karvat Aapon karsinaan ja sitten suuntasin Ainon ja Astan koiran Vilin kanssa pihalle, missä Asta meitä Aapon kanssa odotteli. Kentällä Asta käppäili Aapon kanssa noin 20 minuuttia tehden samalla hieman maastakäsin harjoituksia. Aluksi Aapo yritti kovasti riehua ja virtaa selvästi oli, loppua kohden poni parani ja oli kivan rauhallinen.

ruunarakennekuva


Narua olis kiva syödä
Tänään kävin itsekseni hoitelemassa ja liikuttamassa Aapoa ja huomasin sitten tallilla, että Asta oli jo käynyt ponia liikuttelemassa. Asta oli kävelyttänyt Aapoa ihanassa aurinkoisessa kelissä noin 25 minuutin ajan. Itse hoidin huomattavasti rauhoittuneen Aapon ensin käytävällä ja sen jälkeen lähdettiin kentälle kävelemään noin 15 minuutin ajaksi. Aapo oli aika kiva taluttaa, vähän se kokeili rajojaan yrittämällä ottaa narua suuhun ja haluamalla liikkua reippaammin kuin mitä on sallittua. Aapo pysyi kuitenkin rauhallisena ja päästiin sitten talliinkin hyvin takaisin. Aapo oli tänään kyllä ehdottoman ihana ja muistutti sitä ihanaa pikkuponia, jonka reilu kaksi vuotta sitten ostin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tympäisevä pimeys

Vaikka mä tykkäänkin syksystä ja talvesta vuodenaikoina, ei tää ainainen pimeys kuitenkaan oo munn juttuni ollenkaan. Harmittaa, kun ei saa...